Viimeisiä viedään… Niinpä on aika aloittaa työelämäjaksoni loppuarviointia. Tänään minun oli tarkoitus mennä seuraamaan Phoenix Dance Theatren uuden ensi-illan läpimenoa, mutta se peruuntui koska televisiosta tuli kuvausryhmä kuvaamaan ja haastattelemaan -ja olisin ollut varmaan tiellä. Englantilainen sanonta:" It may become a bit packed" kuvannee tilannetta hyvin. Todella hyvä, että Phoenix saa ilmaista mainostusta televisiossa uudelle illalle ensi viikolla West Yorkshire Playhousessa. Ilmainen julkisuus tanssialalla on aina ekstraa ja varsin tärkeätä koska tuotanto- ja markkinointibudjetit ovat joka tapauksessa rajallisia.
Niinpä tein tänään jälleen käänteisen tanssijan työpäivän. Aloitin aamupäivällä kuntosali- ja oheisharjoittelulla ja Pilates-harjoituksilla. Loogisesti rakentuva, systemaattinen harjoittelu on ollut kaiken avain tällä työelämäjaksollani. Keskustelimme asiasta mentorini Veeran kanssa eilen ja tulimme siihen lopputulemaan että vaikka opettaakin tanssia, on tärkeää saada kokea kehossaan loogisia jatkumoita ja liikkeiden ja liikeratojen kehittelyä pienistä osista kokonaisuuksiksi. Tätä edellä mainittua ei useinkaan tanssinopettajana saa kokea koska opetustilanne on opiskelijoita varten ja opettajan oma osallistuminen fyysiseen harjoiteluun on pätkittäistä, ja niin sanoakseni vajaata koska opettajahan on tunnilla ja harjoituksissa opiskelijoita varten. Siksi tämä edellä kertomani loogisesti rakentuva harjoittelu ja siihen liittyvä systematiikka ovat jaksoni suurimpia oivalluksia ja kehityksen mittareita.
Tänä aamuna silmiini osui YLEn artikkeli tanssijan Sami Saikkosesta ja hän määritteli tanssijan ominaisuuksia hyvin. Saikkonen katsoo, että tanssija tarvitsee viisi ominaisuutta.
– Ensimmäisenä hänellä pitää olla urheilijan fysiikka, sen lisäksi näyttelijän kyky ottaa näyttämön haltuunsa, kuvanveistäjän muototaju, runoilijan sielu ja kaiken päälle muusikon herkkyys. [ http://yle.fi/uutiset/itsekritiikki_syrjaan__sami_saikkonen_haastaa_myos_katutanssijat_tanssimaan_sibeliusta/7764213 ] 5.2.2015
Kuitenkin olen sitä mieltä, että tanssijan ensimmäinen harjoiteltava ominaisuus on tuo fysiikka ja fyysiset valmiudet.
Tällä jaksollani olen huomannut että joogan elementtien käyttö ja hyödyntäminen tanssissa on ollut erittäin rikasta. Olipa kyse tanssijoiden omasta harjoittelusta, aamutreenistä tai oheisharjoittelusta. Siinä suhteessa olen ilolla todennut, että Keskuspuiston ammattiopiston tanssialan koulutuksessa olemme olleet samoilla linjoilla joogan suhteen ja sen integroinnissa tanssijan työhön. Myös Pilates-harjoittelusta olen saanut paljon omaan työhöni. Varsinkin kun se on ollut tanssijan kehotiedon kautta suodattunutta ja siten integroituu suoraan tanssiin.
Torstaina suuntasin iltapäivällä kohti Lontoota ja huomenna perjantaina on sitten lento kotiin. Pineapple Dance Studios´in seinällä oli tuo yllä oleva slogan: Keep calm and take class. Siinä on sekä minulle että opiskelijoilleni hyvä neuvo: mennä kohti tanssin treenausta ja harjoittelua vaikka se tuntuisikin vieraalta tai kehossa tuntuisi sinä päivänä vaikkapa kipua. Tanssijan yksi taito on kuunnella kehoaan ja tanssia sen ehdoilla koska meillä on vain yksi keho. Silti kaikista kehon signaaleista huolimatta kannattaa harjoittelu. Se vie tanssijan kehotietoisuutta ja osaamista aina eteenpäin.
Lontooseen saavuttuani yritin saada lipun Mook of Mormon –musikaaliin. Huippusuosittuun esitykseen oli kyllä muutama lippu, mutta 149 puntaa oli kyllä minulle yli kipurajan. Yritin saada lippua myös Cats –musikaaliin, mutta se oli loppuunmyyty. Eikä ihme sillä sen pääroolissa esiintyy Nicole Scherzinger joka tunnetaan parhaiten The Pussycat Dolls –yhtyeen entisenä päälaulajana. Niinpä käytin ilta-aikani muun muassa nostalgoiden Danceworks –studiolla Oxford streetin lähellä.
Summa summarum: Työelämäjaksoni ensimmäinen viikko oli todella täynnä kaikkea ja pitkiä päiviä. Nautin siitä sataprosenttisesti, mutta pitkät päivät kostautuivat hieman toisella viikolla: en jaksanut harjoitella ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, työelämäjaksoni oli yhdistelmä kiinnitetyn tanssijan ja freelancerin työnkuvia. Ehkä tässä taustaa ensimmäisen viikon pitkiin työpäiviin. En toki kiellä ettenkö omasta innostuksestani ja mielenkiinnostani käsin olisi ahminut kaikkea mahdollista. Joka tapauksessa sain näistä kahdesta viikosta todella paljon opettajana ja ihmisen, ja olen kiitollinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden.
Täällä Jari Karttunen, Lontoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti