Tänään työskentelin aamupäivän AulaH-luokassa, jossa oli Healthy Habits -projektista tuttuja poikia. (Aula on suomeksi luokka.) He esittelivät minulle videolla, miten keväällä rakensivat koulun pihalle puutarhan kastelulaitteistoineen ja kasvattivat siinä kasveja: porkkanoita, perunoita, kaaleja, salaatteja… Valitettavasti sato oli jo korjattu ja vain monivuotisia yrttejä oli jäljellä, joten en päässyt maistelemaan. Kun kasvimaa oli valmis ja siemenet kylvetty, oli juhlat ja kun sato oli korjattu, oli taas juhlat. Juhlat lisäävät yhteisöllisyyttä, sosiaalista kanssakäymistä ja onnistumisen tunnetta tehdyn työn jälkeen. Pitäisiköhän meidänkin Suomessa opetella palkitsemaan itseämme juhlimalla?
Minä esittelin pojille meidän koulun videoita, joita löytyy Youtubesta. Erityisesti Grasujen video sai erään opiskelijan innostumaan. Hän on erittäin hyvä piirtäjä ja taitava tietokoneen kanssa. Lisäksi hän puhui espanjan lisäksi englantia, joten meillä juttua riitti. Valitettavasti C.E.E. Raquel Payán koulussa ei voi opiskella graafista suunnittelua.
Esittelin myös Suomesta tekemäni Power Pointin valokuvineen kolmessa eri luokassa. Olin tarkoituksellisesti laittanut esitykseeni vähän erikoisia asioita ja kuvia, kuten avantouintia, keskiyön auringon, joulupukin ja poroja. Esitykseni herättikin sekä iloa että ihmetystä oppilaissa ja opiskelijoissa.
Iltapäivällä opetin liikuntaa toisen opettajan ja yhden ohjaajan kanssa. Tein erityisesti töitä Pol-nimisen autistisen pojan kanssa. Pol ei ota kontaktia kehenkään, vaan pyyttelee itsekseen. On tehtävä töitä, jotta häneen saa yhteyden. Yritin saada hänet heittelemään palloa kanssani, mutta hän pysytteli omassa maailmassaan. Vaihdoin jalkapalloon, ja joka kerta, kun potkaisin pallon hänelle, sanoin hänen nimensä. Tämä sai hänet vähän toimimaan: silloin tällöin hän potkaisi pallon jonnekin ja minä juoksin hakemaan sen takaisin. Vielä kerran vaihdoin palloa isoon terapiapalloon. Joka kerta kun vieritin pallon hänelle, sanoin "por favor Pol" ja kun hän vieritti pallon takaisin minulle, sanoin "gracias". Se nappasi. Sain hänet ulos kuorestaan ja vierittelimme palloa toisillemme pitkän tovin.
Työpäiväni päättyi taas klo 14.30. Syötyäni myöhäisen lounaan klo 15 maissa, tein taas 1½ tunnin mittaisen kävelylenkin rannalla. Merivesi on vielä lämmintä ja aallot huuhtelevat mukavasti varpaita. Lenkin jälkeen on ihana pulahtaa uimaan : )
Tänään tällaista!
terveisin Kirsti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti