Scotland, Oban, 20.-21.9

The Mull of Oa at Isle of Islay

-Elina

Scotland, Oban 19.8.

Lorne Resource Center, day 5 + the weekend

19.8.2014

First thing in the morning I had a talk with Janine, who is a Senior community learning disability nurse. Her job is to help the clients at the Center and Oban + surroundings with communication skills. It was very interesting to talk to her and compare the things that they do here and what we do at our college. We just had time for a half an hour chat so we decided to meet each other again next week.

At ten a group of clients went lawnbowling and I went with them. It was a bit like boccia or petanque. Everyone was really happy to join in and play. I had a change to play with the clients so that was a new expierience for me. It was actually harder than it looked. Afterwards we had pancakes and tea at the clubhouse.

In the afternoon I joined in on a music course. A music teacher Alistair was the leader of this group. The clients pay separately for him to join in the course, because Alistair is not permanent staff member at the center. Everyone had a change to sing in front of everyone and also everyone had to change to conduct others playing. Also Alistair had clients improvising with their instruments and others listening.

During the weekend I had a great time on the Isla of Islay. It is a beautiful island and famous for its distilleries. Mull of Oa was really beautiful.

-Elina

Unkari 22.9.2014

Tänään aloitin yläkerran "kuivakukkien" poistamisen. Matkailutilan arkiset työt vievät vakituisen henkilöstön ajan, joten kukat ovat olleet useimmiten opiskelijaharjoittelijoiden vastuulla. Kukat tarvitsevat jatkuvaa hoitoa, joten aika monesta oli todellakin tullut kuivakukkia. Mitkään elvytystoimenpiteet eivät olisi enää auttaneet niitä.

Innostuin kukkien poiston ohella siivoamaan yläkerran oleskelutilaa. Erilaiset tasopinnat olivat myös saaneet olla rauhassa.  Työ kiitti tekijää, koska likaa lähti ja pinnat kirkastuivat silmissä. Yläkerran imuri oli tuliterä veden- ja pölynimuri, vain pari viikkoa vanha. Nykyään täällä imureissa ei ole pölypussia, vaan säiliö tyhjennetään suoraan roskiin. Talon isäntä kertoi, että tavalliset pölypussit täytyivät melkein jo yhdellä perusteellisella imuroinnilla, joten niillä ei tehnyt matkailutilalla juuri mitään.

Ihmettelin heti, että uudeksi imuriksi siinä oli tosi heikko imuteho. Mitä sitten itse aina opettaakaan opiskelijoilleen? Tulisi aina tarkastaa uuden laitteen säiliöt! Säiliö olikin jo niin täysi, että se vaati tyhjennyksen. No, eipä se imuteho siitä parantunut. Letkusta löytyi roskatukos ja sen poiston jälkeen työ lähti sujumaan. Pikkuisen kevytrakenteiselta imuri tuntui verrattuna vastaavan kokoisiin imureihin Suomessa.

Illalla taas asetimme tarjolle kokin tekemän ruoan ja huolehdimme jälkityöt ruokailun jälkeen. Päivät venyvät ja rytmittyvät asiakkaiden ehdoilla.

Tänään tuli myös suomalainen eläkeläispariskunta karavaanarialueelle yöpymään.

Unkari 21.9.2014

Tänään tein aamupalan vieraille ja talon väelle. Sunnuntaina aamupala aloitettiin klo 9, muina aamuina se tarjoillaan klo 8. Aamupalalla tarjotaan useimmiten leikkeleitä, juustoa, paistettua kananmunaa, kurkkua, tomaattia, salaattia, leipää, jogurttia, muroja, kahvia ja mehua. Siis tarjolla on hyvin perinteistä aamupalaa. Viipalointikoneeseen olin tutustunut jo lauantaina, joten sain viipaleet ehjinä tarjolle asti. Kone kuulemma heittää välillä juustoviipaleet seinälle, jos ei osaa vetää juustokimpaletta oikeassa tahdissa.

Lämmitin lounasruoaksi maukasta makkarakeittoa ja tein mozzarella-kasvismunakkaan asiakkaalle, joka ei syönyt punaista lihaa.

Tämä päivä oli hyvin keittiöpainotteinen. Iltapäivän ja osan iltaa päivystin yksin tilalla. Illalla saapui useammaksi yöksi joukko unkarilaisia öljynporausta tekeviä työntekijöitä. Heitä varten oli makkarakeittoa ja kaalipataa. Se, että jokin ryhmä ilmoittaa tulevansa tiettyyn kellonaikaan, ei aina pidä paikkaansa täällä Unkarissa. Ryhmä tuli noin 1½ tuntia myöhemmin, kuin olivat ilmoittaneet, joten ruokien kanssa piti olla passissa koko ajan. Illan päätteeksi hoidin vielä tiskit, joten unta ei tarvinnut houkutella.

Unkari 19.9.2014–20.9.2014

Nämä molemmat päivät menivät osittain Budapestissä. Perjantaina kävimme kaupunkiasunnolla katsomassa sinne muuttaneita tyttöjä. Veimme ensin asiakkaan Budapestin keskustaan, minne hän jäi viettämään viikonloppua.

Asuntoon on tulossa uusi liesi ja jääkaappi, joten niiden mitat piti tarkastaa. Samalla käynnillä kävimme kävelykadulla ja ihan pikavisiitillä kauppahallissa. Se oli juuri menossa kiinni, joten siellä tulee vierailla uudestaan.

Lauantaina oli taas uusi käynti Budapestissä. Ratsastuksen opettajalla ei ollut asiakkaita sinä päivänä, niin pystyimme tekemään yhdistetyn työ- ja vapaa-ajan retken. Haimme ensin Henriikalle laavakiviä tietystä liikkeestä. Hän on myös urheiluhieroja ja on aloittamassa laavakivihieronnan.

Poikkesimme ennen ostoksille menoa Kissakahvilassa. Hauska paikka! Suosittelen kissojen ystäville. Kahvin tai teen juonnin ohella voi silitellä kissoja. Catpuccino oli erittäin hyvää!

Kreetalaiset haajuhlat

Paasin viikonloppuna tyoskentelemaan kreetalaisissa haissa. Ne jarjestettiin Eftihia Palacessa, missa voidaan jarjestaa juhlia jopa 2000:lle hengelle. Naissa haissa oli vieraita n. 700. Kaikki ruoat tarjoiltiin poytiin, henkilokuntaa oli paikalla yhteensa ehka reilu 20. Vieraat olivat pukeutuneet rennosti, esim. hyvin harvalla miehella oli puku paalla.

Ruokailu kesti n. 3-4 tuntia. Alkuun tarjoiltiin vihersalaattia seka lautanen, jossa oli mm. erilaisia juustoja, kinkkua ja dippikastiketta. Sitten seurasivat juustopiiraat, perunasalaatilla taytetyt tuulihatut seka munakoisorullat. Seuraavaksi oli vuorossa lammasta ranskalaisten perunoiden kera. Taman jalkeen seurasi "wedding ricen " keittaminen ja tarjoileminen naudanpaistin kanssa. Sitten oli vuorossa juustosalaattia, possunlihaa kera perunoiden. Ja jottei kenellekaan varmasti jaanyt nalka, viela seurasi melonia, hedelmia ja taytekakkua. En ole milloinkaan nahnyt tuollaisia ruokamaaria tarjoiltavan missaan! Ja tiskimaara oli aivan mahdoton.

Haat saattavat taalla kestaa jopa koko yon. Haaparille antaa jokainen vieras rahaa lahjaksi tavaralahjojen asemesta. Ennen vanhaan rahat oli tuotu haapaikalle seteleina ja laitettu isoon astiaan, nykyaan kuulema kaytetaan myos lahjashekkeja.

Haissa tyoskentely oli kylla unohtumaton elamys. Taman viikon tyoskentelenkin nyt sitten kauppahallin ravintolassa, juhlat on talta eraa juhlittu!

Lampimin terveisin

Riitta Luovilta

Rainy days and sundays

Täällä Matti Tokola, Bonn! Eikös STT:n kirjeenvaihtaja lopettanut raporttinsa tähän tyyliin silloin kun Bonn oli Länsi-Saksan pääkaupunki? Ja oliko se kirjeenvaihtaja nimeltään Yrjö Lautela...? No, sama se sille. Olemme kuitenkin Bonnin kohdalla ajamassa alavirtaan kohti Antwerpeniä. Sataa, keli on tosi harmaa. Määränpäämme Basel on siis nähty ja käyty. Pääsin kaupungille siellä ja vietinkin mukavan päivän.

Ylöspäin mennessä purimme kontteja Mannheimiin ja Strasbourgiin. Strasbourgin ja Baselin välillä on lukuisia sulkuja ja joissa noustaan aina 10-15 metriä kerrallaan. Sulkuun ajaminen on haastava tilanne kapteenille, koska kapeimmat sulut ovat vain 12 metriä leveitä ja laivamme leveys on 11,45 metriä! Ohjaamosta on mahdotonta nähdä 170 metrin päähän laivan keulalle, niinpä yksi mies on keulassa radiopuhelimen kanssa ja hän kertoo kapteenille etäisyydet.
Tätäkin hommaa sain opetella, samoin laivan kiinnittämistä sulun sisällä. Olen myös valvonut lastausta ja purkua. Siinä yksinkertaisesti seurataan lastaus-/purkusuunnitelmasta, että oikea kontti lähtee tai oikea kontti tulee oikealle paikalle.

Matka alavirtaan sujuu tietysti nopeammin kuin ylävirtaan mutta välilastaukset vievät aikaa. Olemme takaisin Antwerpenissä ehkä maanantain ja tiistain välisenä yönä.