Keittiötouhuista siirryin seuraavaksi sosiaalityöntekijän juttusille. Hänen kanssaan jutellessani ymmärsin, että sosiaalityöntekijät ovat koko opiskelijapolun keskiössä. He pitävät yhteyttä sekä opiskelijaan, opettajiin, "trainereihin", psykologeihin, terapeutteihin, koteihin, asuntolaan jne, mutta ennen kaikkea työvoimatoimistoon. Sosiaalityöntekijät ovat parhaiten ajantasalla kunkin opiskelijan tilanteesta. He kutsuvat opiskelijan ympärillä toimivan väen koolle, kun siihen on tarvetta. He pitävät tapaamisia, joissa tarkastellaan opiskelijan tilannetta eri opintojen vaiheissa. Osa heistä työskentelee "integraatio-toimistossa", joka keskittyy pelkästään opiskelijan työllistymisen järjestelyyn koulutuksen jälkeen. Lista voisi jatkua vaikka miten pitkälle...
Opiskelijat saavat kuukausittain 140 € instituution tukea. Sen lisäksi he saavat ilmaiset ateriat, asumisen ja kaksi kertaa kuussa ilmaiset kotimatkat. Tuki on kaikille opiskelijoille sama. Mikäli opiskelija onnistuu myöhemmin työllistymään avoimille työmarkkinoille, maksaa valtio yritykselle tukea opiskelijan työllistämisestä. Keskimäärin 60 % opiskelijoista onnistuu saamaan paikan avoimilta työmarkkinoilta. Tämä uutinen pisti ihmettelemään, miten voi olla mahdollista... Mutta sitten selvisi, että yritykset ovat "pakotettuja" palkkaamaan erityisopiskelijoita. Mikäli he eivät työllistä erityisopiskelijoita, he joutuvat maksamaan korkeimpia veroja. Nerokasta! Mitenkähän tämä systeemi mahtaa Suomessa toimia? Täytyypä ottaa selvää...
Paula, Kiipulan ammattiopisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti