Täällä. Perillä.

Lähetetty iPadista

Lähettäjä: Marjo Varjoluoto <marjo.varjoluoto@bovallius.fi>
Päiväys: 22. huhtikuuta 2016 klo 8.15.27 UTC+2
Vastaanottaja: Marjo Varjoluoto <marjo.varjoluoto@bovallius.fi>

Täällä. Perillä.

Terrorismin lonkerot ulottuvat pitkälle, myös Bovallius-ammattiopistoon Jyväskylään.
Nopealla aikataululla tullut, varsinaisen hakuajan jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus hakea Working Abroad -vaihtoon. Kohteeksi valitsin Benelux-maiden Merimieskirkon Brysselissä. Rotterdam olisi kiinnostanut myös, mutta kirkon johtaja Jarmo Karjalainen ehdotti Brysseliä. Siellä olisi tarvetta marras-joulukuun vaihteessa, kun siellä on suuret joulumyyjäiset.
Etukäteisvalmisteluja en paljoa tehnyt, lennot oli varattu. Olohuoneen lattialla oli tyhjä matkalaukku. Lähtö olisi maanantaiaamuna klo 05.00. Edeltävä päivänä, sunnuntaina, aamukahvilla avasin päivän lehden ja siinä se oli: Brysselin terroriuhka 4/4, korkeimmalla tasolla. Päivän kiersin tyhjää matkalaukkua, viestittelin ja soittelin kirkonjohtajan kanssa, pakkaanko vai en. En ole koskaan seurannut ulkomaan uutisia niin aktiivisesti kuin sinä päivänä. Lopulta illalla klo 20 päätimme Jarmon kanssa yhdessä, että Brysseliin ei kannata lähteä. Matkalaukku jäi tyhjäksi.
Koskaan ei ole Kyllönmäen kipuaminen tuntunut niin raskaalta kuin seuraavana päivänä. Se siitä sitten. Aika loppuu, joulu tulee, hanke päättyy.
Mutta hanke saikin jatkoaikaa. Annoin joulun tulla, vuoden vaihtua ja Brysselin rauhoittua. Tammikuussa otin uudelleen yhteyttä Brysselin Merimieskirkkoon ja olin edelleen lämpimästi tervetullut. Ajankohdaksi ehdotettiin huhti-toukokuun vaihdetta. Nice. Aika kului ja matka lähestyi. Eräänä päivänä sain soiton kesken työpäivän: "Oletko kuullut uutisia? Terrori-isku Brysselissä, useita kuolleita, ihan Merimieskirkon kulmilla." Ei siis enää uhka, vaan isku.

Harmitti, huolestutti, epäilytti. Ei minulla ollut oikeasti hätää, kaikki kädet ja jalat tallessa, läheiset hengissä, mutta kuitenkin.... Bryssel ei tuntunut enää houkuttelevalta paikalta. Mitä teen, lähdenkö Brysseliin, unohdanko koko jutun, löydänkö nopeasti uuden paikan. Jonkin aikaa mietittyäni otin yhteyttä Benelux-maiden  uuteen kirkon johtajaan, Katri Oldendorffiin ja kysyin, olisiko Rotterdamin kirkolla tarvetta ja kyllä, olin lämpimästi tervetullut, voisin tulla sinne. Asiat alkoivat rullaamaan.

Täällä. Perillä. Keväisessä Hollannissa. Rotterdamissa. 21.4.2016 klo 19.45. Asioilla on tapana järjestyä 😊

Lähetetty iPadista