Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

17.12.2014

Aamulla heräsin ajoissa herätyskellon ääneen. Joimme Thean kanssa aamuteen ja lähdimme kävely- ja juoksulenkille rannalle. Sen jälkeen teimme taas Qigong-harjoituksen. Nyt oli hienoin auringonnousu, mitä koko aikana on ollut! Aurinko nousi äärettömän meren takaa aivan punaisena. Kävimme myös aamu-uinnilla.

Aamupalaksi söimme jogurttia, hedelmiä, teetä, tomaattimehua, paahtoleipää ja juustoa. Otin lakanat sohvasta ja pakkasin tavarani. Sitten lähdimmekin ajamaan kohti Malagan lentokenttää. Esteponan ja Malagan välillä on kaksi moottoritietä AP-7 ja A-7. Autopista del Mediterráneo eli AP-7 tietä saa ajaa 120 km/h ja se on siis nopeampi reitti mutta siellä on lukuisia tietulliasemia, joissa pitää maksaa 2-5 euroa. Tullissa on joko automaatti, johon maksetaan tai sitten siellä on kopissa mies, joka ottaa maksun vastaan. Toisella kaistalla on myös mahdollisuus maksaa kortilla, jos ei ole käteistä rahaa mukana. Autovia del Mediterráneo eli A-7 tien nopeusrajoitus vaihtelee ja se on noin 80 km/h mutta se kulkee kaupunkien läpi, jolloin pitää ajaa hiljemmin ja siellä on paljon liikenneympyröitä. Menimme tällä kertaa AP-7 tietä koska halusin olla lentokentällä ajoissa. Matka etenikin tasaisesti ja hyvää vauhtia eikä ruuhkia ollut. Vähän ennen Malagaa oli vastaantulevien kaistalla kolari tms. ja siellä oli kauhea jono, joka oli varmaankin 10 km pitkä. Mutta onneksi meidän kaista veti hyvin. Lentokentällä hyvästelin sitten Thean ja tytöt ja kiitin mahdollisuudesta tähän ikimuistoiseen Espanjan reissuun.

Lentomatka meni mukavasti vaikka kone olikin Helsingissä sen verran myöhässä, että myöhästyin suunnittelemastani Turun bussista. Tunnin sain sitten odotella seuraavaa bussia ja Turussa olin puolenyön aikoihin.

Yhteenveto, mitä opin tällä matkalla:

-        Qigongia, mitä se on ja miten harjoituksia tehdään

-        Shiatsu-itsehoitoa

-        EFT-terapian tekniikoita

-        pH-ruokavalion idean ja toteutusta

-        valmistamaan uusia kasvisruokia

-        selviytymään ja saamaan itseni ymmärretyksi Espanjassa

-        rohkeutta kysyä neuvoa ym. vaikka en osaisikaan kaikkia sanoja mitä tarvitaan

-        etsimään esitteistä, netistä ym. sopivia retkikohteita Espanjassa

-        navigoimaan espanjalaisessa liikenteessä

Terveisin Marja

         Auringonnousu Esteponassa

Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

16.12.2014

Aamulla lähdettiin Thean kanssa taas heti herättyämme lenkille rannalle. Rannalla ei oikeastaan kulje ketään muita kuin muutamia koirantaluttajia. Teimme myös Qigong-harjoituksen ja se on ollut joka aamu vähän erilainen. Harjoitus alkaa aina käsienheilutuksilla ja vartalonkierroilla mutta liikesarja on sen jälkeen eri. Sitten kävimme aamu-uinnilla meressä. Taas näytti siltä, että päivästä tulee aurinkoinen ja oli hienoa katsella rannalla auringonnousua.

Tein aamupalaksi vihersmoothien ja puristin appelsiinimehua sekä sitruunamehua veden joukkoon. Tässä asunnossa on pienempi sähkökäyttöinen sitruspuserrin kuin Benalmadenassa mutta tämäkin toimii ihan hyvin. Keitin teetä ja söimme nyt myös paahtoleipää ja juustoa. Ruokailun jälkeen tiskasin ja siivosin keittiön.

Matkailuesitteestä olin löytänyt sellaisen tiedon, että Manilvan kylän takana olisi vanha roomalainen kylpylä. Myös netistä löytyi tietoa kylpylästä mutta ei tarkempaa osoitetta. Manilva on kuitenkin melko pieni kylä vuoristossa, joten pakkasimme vaan uimavarusteet mukaan ja lähdimme matkaan. Manilvaan löysimmekin helposti mutta siellä ei näkynyt minkäänlaista kylttiä tai mainosta kylpylästä. Ajelimme ensin ympäri kylän laitamia mutta lopulta kävin kysymässä tietä pienestä leipomosta. Siellä ei kukaan osannut sanaakaan englantia mutta vanha nainen viittoili käsillään ja osoitti suunnan. Ajelimme taas ympäri mutta vieläkään ei löytynyt kylpylää. Menimme takaisin kylään ja hedelmäkaupan nuori mies osasi vähän englantia. Olimme kyllä ajaneet äsken oikeaan suuntaan mutta olisi pitänyt mennä vielä pidemmälle. Mies sanoi, että kylpylään on noin 10 minuutin ajomatka. Nyt ajoimme liikenneympyrän jälkeen alas jokirantaan. Sieltä löytyi suljettu The Roman Oasis-ravintola, joka kuulosti jo aika lupaavalta. Ajelimme jokivartta eteenpäin mutta kylpylää ei vaan löytynyt. Kävimme katselemassa kuitenkin puutarhamyymälässä, jossa oli myytävänä kasvien ja ruukkujen lisäksi myös lemmikkieläimiä. Suomalaisista tuntui kummalliselta, kun isoissa lasilaatikoissa oli myynnissä koiranpentuja, kaneja ja kilpikonnia. Siellä oli myös papukaijoja ja erilaisia akvaariokaloja yksi huone täynnä.

Söimme evääksi ottamamme banaanit, mandariinit ja pähkinät sekä joimme vettä päälle. Jatkoimme kylpylän etsintää ja ajoimme The Roman Oasis-ravintolan ohi toiseen suuntaan jokivartta. Siellä joki leveni ja kävimme kahlaamassa matalassa lämpimässä vedessä. Ajoimme sitten vieläkin eteenpäin ja lopulta tapasimme saksalaisen perheen syömässä eväitä parkkipaikalla.  He kertoivat, että kylpylä on tosiaankin olemassa ja olemme jo melkein perillä. Kylpylään ei ole mitään tienviittoja koska se on pääasiassa paikallisten ihmisten käytössä. Kävelimme loppumatkan ja vaihdoimme puitten takana uikkarit päälle. Kylpylässä ei ole enää nykyisin mitään rakennusta, ravintolaa eikä muitakaan palveluja. Saksalaiset kertoivat, että siellä kuuluu ensin käydä uimassa alhaalla joessa ja hieroa joenpenkasta savea ihoonsa. Sitten espanjalaiset antavat saven kuivua iholleen auringossa ja menevät pesemään sen pois rikkipitoisessa kylpylän altaan vedessä. Kävimme joessa ja hieroimme ihoomme hienojakoista savea. Mutta nyt oli sen verran viileä ilma, että menimme suoraan rikkivesialtaaseen. Altaaseen meni puuportaat ja siinä oli umpinainen katto. Vesi oli niin syvää, että siellä ei saanut jalkoja pohjaan. Vesi oli harmaanvalkoista, lievästi rikin hajuista ja siellä uiskenteli kaloja meidän seuranamme. Kesällä haju on kuulemma melko vahva. Kylpyläkokemus oli ainutlaatuinen vaikka meidän mukana tuomille sampoolle ja hiustenkuivaajalle ei ollutkaan siellä mitään käyttöä.

Asunnolle päästyämme paistoin meille ruoaksi herkkusieniä, sipulia ja munakoisoa sekä keitin kukkakaalia. Lisäkkeeksi söimme vihersalaattia ja porkkanaraastetta. Juhlistimme vielä minun viimeistä iltaani Espanjassa viinillä, juustoilla, hedelmillä ja muilla herkuilla.

Terveisin Marja

Tytöt kaapivat savea joen seinämästä

Rikkivesiallas

Lisätietoa Manilvan roomalaisesta kylpylästä:  http://www.duquesa.net/manilva-roman-baths.html

Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

15.12.2014

Aamulla lähdin Thean kanssa lenkille rannalle. Siellä me teimme myös Qigongharjoituksen ja kävimme aamu-uinnilla. Tytötkin heräsivät jo ja tulivat mukaan uimaan. Sitten olikin jo kova nälkä ja aamupalaksi tein vihersmoothien ja kun laitoimme sen lautaselle ja siihen lusikallisen jogurttia silmäksi, hunajaa, auringonkukansiemeniä ja pellavansiemenrouhetta, se oli tosi herkkua. Lisänä oli vielä hedelmiä ja kasvispaloja. Juomaksi joimme sitruunavettä ja teetä. Tiskasin ja siivosin keittiön. Laitoimme myös pyykkikoneen päälle ja lakanat pesuun. Thea oli sitä mieltä, että asunnon lakanat eivät olleet puhtaita ja ne haisivat käytetyille. Nyt olikin hyvä ilma saada pyykit kuiviksi ja sänkyihin taas illalla.

Eilinen sade ja ankea ilma oli hävinnyt ja aurinko paistoi täysillä.  Muut suunnitelmat jäivätkin sitten toteutumatta ja nautimme täysillä auringosta kattoterassilla. Tein lounaaksi kasviskeiton ja söimme senkin ulkona kattoterassilla. Ruoan jälkeen päätin kokeilla myös asunnon pientä tiskikonetta ja laitoin sen käyntiin. Mutta se kävi tuntikausia ja silti astiat tuntuivat saippuaisilta. Sainkin sitten huuhdella ne kaikki uudestaan ja sen jälkeen tiskasin taas käsin kaikki astiat. Thea ja tytöt lähtivät kävelylle ja minä imuroin sillä aikaa kaikki lattiat, pyyhin ne kostealla ja pesin kylpyhuoneet. Nyt tuntui hyvältä, kun pinnat ovat varmasti puhtaat ja sängyissäkin on puhtaat lakanat.

Tämän siivous- ja pyykkipäivän lopuksi hain netistä reitin Casares-nimiseen vuoristokylään ja lähdimme ajamaan sinne. Kun ensin löysimme oikean tienhaaran isolta tieltä, oli sinne helppo löytää. Tie oli hyvin ajettava vaikka se olikin kiemurteleva vuoristotie. Tulimme ensin korkealle näköalapaikalle, josta avautui hieno näkymä alas kylään. Casares on yksi Andalusian valkoisista kylistä ja talot näyttävät kaukaa aivan sokeripaloilta. Aurinko laski juuri ja maisema näytti tosi hienolta. Näköalapaikalta laskeuduimme autolla alas kylään ja kävelimme kapeilla kujilla. Kävimme myös istuskelemassa pienessä kuppilassa ja siellä oli mukava seurata paikallisten ihmisten kiireetöntä elämää. Söimme siellä tortilla-munakkaat ja tytöt söivät kotitekoiset ranskanperunat. Vaikka muita asiakkaita ei oikeastaan ollut, ruokaa sai kyllä odotella melkoisesti. Kävimme vielä ostoksilla yhdessä sekatavarakaupassa, jossa oli kaikkea mahdollista; astioita, työkaluja, paperitavaraa, vaatteita, ruokaa jne. Ajelimme myöhemmin hiljalleen pimeässä alas vuoristosta. Välillä pysähdyimme tienvarteen ja päästimme paikalliset autoilijat ohi, sillä meillä ei ollut mikään kiire.

Terveisin Marja

    Casares

Espanjassa Qigongia ja pH-ruoka

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

14.12.2014

Heräsin sunnuntaiaamulla siihen, että oli taas melko kylmä ja ilmalämpöpumppu oli jostain syystä lakannut toimimasta. Taivas oli pilvessä mutta pilvien raoista näkyi lupaavasti valoa. Koska olin jo valmiiksi vähän viluissani, piti kyllä hetken miettiä ennen kuin päätin että menen aamu-uinnille mereen. Tästä asunnosta on helppo mennä uimaan sillä meri on ihan vieressä. Crocksit olivat hyvät jalassa, kun ranta on täynnä kiviä eikä merenpohjasta tiedä, mitä siellä on. Uimareissu oli ihan mukava eikä tuullutkaan paljon. Tuntui jopa siltä, että merivesi on lämpimämpää kuin se uima-altaan vesi.

Uinnin jälkeen kävin suihkussa ja siellä olikin kaikki mukavuudet; istuinpenkki, radio, valot ja hierovat suihkut sekä sadesuihku tavallisen lisäksi. Ja mikä parasta niin sieltä tuli lämmintä vettä! Sitten keitin teen ja söin pari karjalanpiirakkaa, jotka tytöt olivat tuoneet Suomesta. Pikkuhiljaa sääkin selkeni ja puolilta päivin paistoi aurinko jo lämpimästi.

Lähdin kävelylle ja ajattelin selvittää samalla lähiseudun palvelut. Tämä Bahia Doradan alue on muutaman kilometrin päässä Esteponan keskustasta. Ison tien varressa ei ole kävelytietä ja rantaa pitkin ei pääse, koska siellä virtaa mereen niin leveä joki, että sen yli ei pääse. Yhtään ravintolaa tai kauppaa ei ole lähitienoolla. Sitten alkoi sataa uudestaan ja päätin lähteä takaisin asunnolle. Kyllä asuminen ja viihtyminen täällä on aika paljon säästä riippuvaista. Nyt on tosi ankeaa kun sataa, kaikki on kosteaa ja kylmää.

Thea ja tytöt tulivat yökyläreissultaan ja päätimme lähteä ravintolaan syömään. Päivi oli suositellut Terra Sana-ravintolaa, joka on Laguna Villagessa Esteponan toisella puolella.  Jonkun aikaa ajeltiin ja haettiin sitä paikkaa mutta löytyi se sentään. Thea otti salaattiannoksen ja se oli iso ja hyvä mutta muuten ruoat eivät olleet mitään erityisen hyviä. Suositusravintolat ovat joskus hyviä mutta monta kertaa olen todennut, että aina ei osu nappiin. Ravintolaruokailussa minusta on tärkeää se, että ruoka on parempaa kuin itse tehty. Nyt olisin ainakin osannut itse tehdä parempaa.

Sade vaan jatkui ja kadut lainehtivat ja tulvivat vedestä. Ulkona ei voinut tehdä mitään ja oli tosi kylmä ja kostea. Päätimmekin sitten mennä shoppailemaan mielenkiintoiseen Hiper Chino-myymälään. Siellä tuntui olevan kaikkea mahdollista; vaatteita, kenkiä, työkaluja, pelejä, paperitavaraa jne. Ostimme lämpimiä tossuja, villasukkia, kynttilöitä ja pelikortteja. Paluumatkalla käytiin vielä Cartefourissa ruokaostoksilla. Siellä olikin yllättävän paljon luomuelintarvikkeita ja niitä sitten lastattiin kärry täyteen. Vettä ostettiin myös ja se onkin täällä iso homma, kun kaikki juoma- ja ruokavesi pitää kantaa kaupasta.

Asunnolla syötiin iltapalaksi ja mielenvirkistykseksi juustoja, hedelmiä, mehua ja viiniä. Thea oli tuonut Päiviltä lainaksi yhden lisälämmittimen, lakanoita ja pyyheliinoja. Laitettiin kaikki lämmittimet täysille ja kynttilät palamaan, niin asunto alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Loppuilta pelattiin uutta Unopeliä.

Terveisin Marja

Thea ja tytöt iltapalalla

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

13.12.2014

Viimeinen kurssiaamu valkeni pilvisenä ja vuoristossa näkyi tosi mustiakin pilviä mutta ei satanut kuitenkaan. Kävin pikaisesti uimassa. Kurssilaisilla ei ollut ollenkaan enää Qigong-harjoitusta, sillä heidän piti pakata vielä viimeiset tavaransa ja ottaa lakanat sängyistä. Vaikka yritin tosi nopeasti tehdä aamupalaa, tuli kuitenkin vähän kiire. Kurssilaiset olivat jo matkakuumeessa ja halusivat pian syömistä ja matkaan kohti kotia. Aamupalalla oli avokadoja, smoothieta, appelsiinimehua ja munakasta tomaattien kera. Siitä piti tulla espanjalainen perunasipulimunakas mutta se olikin pelkkä perunamunakas koska en ehtinyt pilkkoa sipuleita siihen joukkoon. Ihan hyvältä se silti maistui.

Thea lähti viemään kurssilaisia lentokentälle ja minä jäin siivoamaan taloa. Ensin sain tyhjentää tiskikoneen ja täyttää sen saman tien uudestaan ja käynnistää. Sitten kävin kaikki huoneet läpi, keräsin loput roskat ja varmistin, että ovet ja ikkunat olivat lukossa. Uima-altaan päälle vedimme peitteen jo aamulla yhdessä Thean kanssa. Sitten otin jääkaapin ja pakastimen pois päältä ja pyyhin ne kun ne olivat sulaneet. Pyyhin kaikki kaapit ja järjestin astiat oikeille paikoilleen kaappeihin. Lento oli yli tunnin myöhässä ja ehdin kirjoittaa myös blogia ennen Thean tuloa. Thea oli odotellessaan konetta ehtinyt vaihtaa vuokra-auton pienempään ja tuli talolle kahden tyttärensä Minean ja Alisan kanssa. Tytöt tulivat tänne Espanjaan ja viettävät äitinsä kanssa joululoman täällä loppiaiseen asti.

Nopeasti tarkistimme, että talossa kaikki on kohdillaan ja pakkasimme tavarat pieneen autoon. Se olikin melkoinen homma, sillä matkalaukkuja, vesikanistereita, ruokaa ja muuta tavaraa oli tosi paljon ja auto tuli aivan täpötäyteen. Ajoimme ensin Benalmadenan satamaan pienelle kävelylenkille ja jäätelölle. Sitten suuntasimme kohti Esteponaa ja uutta asuntoa. Sinne on Benalmadenasta matkaa n. 70 km ja löysimme hyvin perille. Asunto oli tosi erikoinen, rivitalon toisessa kerroksessa. Alakerran asuntoon mennään samasta eteisestä ja sitten tänne noustaan kapeita kierreportaita. Tavaroiden raahaamisessa oli melkoinen homma, kun ne piti melkein koko matkan kantaa parkkipaikalta asti. Autolla ei päässyt perille asti, koska täällä on niin paljon portaita. Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, pieni oleskelutila, keittiö, kaksi kylpyhuonetta, minimaalinen terassi ja ihan kivan kokoinen kattoterassi. Tytöt ottivat toisen makuuhuoneen, Thea toisen ja minä majoituin olohuoneen levitettävälle sohvalle. Ongelmana oli, että olohuoneen sohvalle ei ollut lakanoita eikä pyyhkeitä ollenkaan mutta onneksi sentään tyynyt ja peitot. Thea lähti melkein heti tyttöjen kanssa Päivin perheen luo kylään ja lupasi pyytää sieltä lainaksi lakanat ja pyyhkeet. Minä jäin järjestämään ruokia ja muita tavaroita paikoilleen. Sainkin lopulta kaikki tavarat sopimaan jonnekin. Tein itselleni sipulimunakkaan ja salaatin ja keitin teetä.

Ilma oli ihan pilvinen ja sitten alkoi sataakin. Lämmitys täällä on suurin ongelma, koska tämän kivisen talon huoneet ovat tosi kylmiä. Olohuoneessa on ilmalämpöpumppu ja lisänä on vain pieni siirrettävä lämmitin. Makuuhuoneissa ja  kylpyhuoneissa ei ole mitään lämmitystä. Laitoin reilusti vaatteita päälle ja lämmittimet täysille. Sitten lähdin kävelylle katselemaan lähitienoota. Tämä talo on aivan meren rannassa ja ikkunasta näkyy rannaton ulappa. Ranta on täynnä nyrkinkokoisia kiviä mutta ne ovat aivan sileitä ja niiden päällä on melko helppo kävellä. Rantaa pitkin menee molempiin suuntiin kävelyväylät. Kävelin jonkun matkaa kävelytietä pitkin kolmekerroksisten talojen ja meren välissä. Tämä alue on rauhallista eikä täällä ole mitään ravintoloita tai kauppoja. Yritin vielä etsiä tämän talon uima-allasta mutta en löytänyt sitä sokkeloisten talojen välistä. Tutkin alueen karttaa ja totesin, että on varmaankin järkevämpää suunnata aamu-uinnille mereen, kun sen ainakin löytää ja se on ihan lähellä.

Keitin vielä iltateen ja sain netinkin toimimaan. Nukuin kohtuullisen hyvin aamukahdeksaan korvatulpat korvissa, sillä ilmalämpöpumput pitävät melkoista hurinaa. Marja

Esteponan asunto ja kattoterassikin näkyy kuvan keskellä

Keittiö

Suihkussa oli kaikki mukavuudet; sadesuihku, kuusi hierovaa seinäsuihkua ja tavallinen suihku, radio, valo ja istuinpenkki sekä onneksi myös lämmintä vettä

Harmaa rantamaisema

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

12.12.2014

Aamu-uinnin jälkeen aloin laittaa aamupalaa. Puristin appelsiinimehua, sekoitin jogurttia, rahkaa, banaania, mantelia ja pähkinää rouheena sekä sitruunamehua. Suolaiseksi palaksi paistoin herkkusieniä, sipulia ja tomaattia seokseksi. Aamupala maistui kaikille kurssilaisille heidän Qigong-harjoituksensa jälkeen. Ruokailun jälkeen kurssilaiset hävisivät ostoksille, sillä tänään on viimeinen koko päivä täällä ja huomenna heillä alkaa kotimatka. Tiskaamisen ja siivoamisen jälkeen päätin nauttia auringosta ja lämmöstä ja heittäydyin pihalle aurinkotuoliin. Töitä tein tietysti koko ajan ja otin mukaan lukemiseksi talon ohjekansion. Siitä luin mitä kaikkea pitää tehdä ennen talon luovuttamista, jotta osaan antaa kurssilaisille ohjeet huomista varten.

Lounaaksi tein täytetyt kesäkurpitsat. Kaupasta löytyi pieniä pyöreitä kesäkurpitsoja, jotka sopivat oikein hyvin tähän tarkoitukseen. Koversin kesäkurpitsat lähes tyhjiksi ja kuutioin sisuksen. Täytteeseen keitin tattaria ja siihen sekoitin kesäkurpitsa lisäksi karkeaa porkkanaraastetta, hapankaalia, sipulia, valkosipulia ja tuhdit mausteet. Kuoret esikypsensin uunissa ja täytteen keitin kattilassa. Sitten vaan täytin kuoret, kaadoin päälle vähän soijakermaa ja laitoin ne uuniin folion alle. Lisukkeeksi tein vielä salaatin. Sillä aikaa kun ruoka kypsyi, teimme Qigong-harjoituksen ulkona pihalla ihanassa auringonpaisteessa.

Ruoan jälkeen lähdimme Thean kanssa kauppaan ostamaan aineksia illan juhlavaan kurssin päätösateriaan. Lähimmästä Super Solista löysimmekin melkein kaiken paitsi juurisellerin. Minä lähdin ostosten kanssa talolle ja Thea lähti vielä katsomaan selleriä toisesta kaupasta. Sitten talolla alkoikin vimmattu ruoanlaitto sillä halusimme tehdä juhlavan kolmen ruokalajin illallisen.

Illallisen aluksi kilistimme kuohuviinia ja kiitimme Theaa kurssista, tietysti myös toisiamme ja minäkin sain kehuja hyvistä ruoista. Thea sai kauniin huivin muistoksi, jokainen sai Thealta huulirasvan ja minä sain vielä suklaalevyn. Alkupalaksi oli tapas-lautanen, jossa oli oliiveja, juustoa, melonia, aurinkokuivattua tomaattia, artisokan nuppuja, salaatinoksa ja persiljaa. Pääruoaksi olimme tehneet kolmenlaisia kasvispihvejä; sieni-, selleri- ja munakoisopihvit, porkkanaperunasosetta ja salaattia. Jälkiruoaksi oli kahta erilaista vahvaa espanjalaista juustoa ja viinirypäleitä ja sen jälkeen vielä turron-kakkupaloja. Kuohuvaa joimme läpi koko aterian. Kyllä oli vatsa täynnä ruoan jälkeen!

Tiskiä ja sotkua oli tietysti tavallistakin enemmän joten minä urakoin vielä tiskikoneen käyntiin ja siivosin keittiön ja ruokahuoneen aamua varten valmiiksi.

Marja

Täytetyt kesäkurpitsat ja salaatti

Jousia viritetään talon pihalla auringossa

Juhla-aterian alkupaloina oli tapaslautaset

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

11.12.2014

Aamupalaksi tein smoothieta, puristin appelsiineista mehua ja paistoin kesäkurpitsaa. Lisäkkeenä oli vielä tomaattia ja kurkkua, teetä ja sitruunavettä. Söimme aamupalan aikaisin sillä nyt lähdettiin retkelle Gibraltarille. Matkaa sinne oli 118 km ja kuulimme Thean tuttavalta, että sinne pitää mennä ajoissa sillä muuten tullijonossa saa seistä tuntikausia. Ajoimme alkumatkan rantatietä ihaillen maisemia mutta sitten nousimme moottoritielle, jotta pääsemme ajoissa perille. Menimmekin sopivassa kohdassa moottoritielle sille jouduimme maksamaan vain yhden tiemaksun ja sekin oli vain 2 euroa. Tällä kertaa navigaattorikin toimi sillä huomasimme jossain vaiheessa, että se onkin auton tupakansytytin mikä ei toimi. Navigaattorissa ei olekaan mitään vikaa.

Gibraltarille päästyämme siellä oli jo jonkin verran jonoa mutta jono kulki hyvin eteenpäin. Minä lähdin Riitan kanssa kävellen tulliasemalle ja tarkoituksemme oli kysyä neuvoa, minne auton voisi parkkeerata. Mutta kun olin selittänyt asiani, virkailija sanoi espanjaksi ilmeisesti että ei osannut englantia ja ratkaisi asian niin, että käänsi minulle selkänsä ja jatkoi töitään muina miehinä. Ei sitten auttanut muu kuin hypätä takaisin autoon ja aloimme etsiä itse parkkipaikkaa. Siinä ajaessamme, yksi pakettiauto alkoi seurata meitä ja soittaa torvea. Mies huitoi autossa käsiään ja selitti jotain. Thea avasi lopulta ikkunan ja mies huusi, että jos etsimme parkkipaikkaa, me voimme seurata häntä, niin hän näyttää paikan autolle. Ihmettelimme, että onpa täällä kohteliasta väkeä. Myöhemmin parkkipaikalla selvisi, että hän olikin matkailuyrittäjä, joka halusi myydä meille palvelujaan. Siinä sitten neuvottelimme asiasta ja lopulta otimme tarjouksen vastaan. Se olikin varmaan hyvä ratkaisu, sillä Gibraltarin vuoren tosi kapeille ja jyrkille kujille ei saa ajaa yksityisautoilla ja meidän olisi pitänyt ottaa taksi sekä maksaa kaikki sisäänpääsymaksut erikseen. Nyt mies otti meiltä jokaiselta 30 euroa ja se sisälsi matkan, selostuksen selkeällä englannilla joka kohteessa sekä sisäänpääsymaksun tippukiviluolaan ja tunneleihin. Lisäksi hän toi meidät takaisin parkkipaikalle ja neuvoi tien Sunborn-laivaan ja ostoskadulle.

Gibraltarin kallio oli kyllä kokemisen arvoinen paikka. Sieltä oli hulppeat maisemat joka suuntaan, mahtava konserttisalina toimiva tippukiviluolasto ja historiaa huokuvat tunnelit, joissa oli tykkejä ja vankityrmiä sekä ne liiankin tuttavalliset makaki-apinat. Koko Gibraltarin kallio on kuulemma kuin reikäjuusto, joka on täynnä reikiä ja onkaloita n. 40 km:n verran.

Sitten menimme tapaamaan Thean tuttavaa Päiviä Sunborn-laivaan, jossa Päivi ja hänen miehensä työskentelevät. Söimme laivan 7. kerroksen ravintolassa oikean pitkän gourmet-lounaan. Siinä tuli tehtyä pieniä poikkeuksia ruokavalioon mutta vain pieniä, sillä sieltä löytyi listalta kasvisruokaakin. Maksamisessakin meni aikaa, kun tarjoilija laski ruoan hintaa Gibraltarin puntina ja euroina. Kun vihdoin selvisimme ulos ravintolasta, meille esiteltiin vielä laivan hyttejä, spa-osasto ja ballroom. Nopean 10 minuutin (oikeasti!) ostoskierroksen jälkeen säntäsimme tullijonoon. Siellä sitten vietimme tunnin verran jonossa ja ihmettelimme sitä autojen ja ihmisten määrää. Moni kulkee kuulemma joka päivä tullin läpi töihin Gibraltariin ja odottelee jonossa. Se vaatii kyllä kärsivällisyyttä.

Paluumatka sujui hyvin yhden pakottavan pysähdyksen taktiikalla ja Benalmadenassa olimme vähän jälkeen iltaseitsemän. Eilinen parsakaalikeitto ja äkkiä tehty uusi fetasalaatti katosivat nopeasti nälkäisiin suihin. Thea on myös shiatsuhoitaja ja hän opetti meille tänään shiatsu-itsehoitotekniikoita. Teimme pareittain lattialla meridiaaneilla sijaitsevien akupisteiden painelua Thean ohjeiden mukaan. Ei ollut kovin helppoa löytää oikeita pisteitä ja tekniikoita mutta hoito tuntui kuitenkin ihan mukavalta ja rentouttavalta pitkän retkipäivän jälkeen.

Minulla oli illalla viimeisenä työnä vielä keittiön siivous ja tiskikoneen täyttö ja käynnistys. Ei ole mikään ilta tarvinnut miettiä, että lähtisikö iltaa istumaan kylille. Päivät ovat niin täynnä työtä ja touhua, ettei aikaa ja voimia ole illalla lähteä enää minnekään. Tanssikengät saavat edelleen olla rauhassa matkalaukun uumenissa.

Terveisin Marja

Lisätietoa päivän aiheista:

http://www.sunbornhotels.com/gibraltar/

http://www.shiatsu.fi/

Gibraltarin torilla

Lounaalla Sunborn laivassa

Kasviskeitto

Shiatsun harjoittelua

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

10.12.2014

Aamu-uinnin jälkeen virkeänä valmistin aamupalaksi smoothien. Minua ärsyttää, kun sillä ei ole suomenkielistä nimeä. Kai sen nimen voisi itsekin keksiä, joten miltä kuulostaisi pehmilö J. No joka tapauksessa siihen tuli melonia, mantelimaitoa, banaania, appelsiinia ja pinaattia. Siihen voi laittaa melkein mitä kasviksia vaan löytyy mutta siinä pitää olla jotain löysentävää (meloni) ja jotain paksuntavaa (banaani), jotta smoothien rakenne tulee sopivan sakeaksi mutta kuitenkin juotavaksi. Tänään puristin greippi-appelsiinimehun. Kyllä sitruspuserrin on laulanut ja se on osoittautunut oikein käteväksi ja toimivaksi laitteeksi vaikka olen ennen pitänyt sitä aika turhakkeena. Suolaisen nälkään paistoin aamupalalle herkkusieniä sipulin kera ja sen lisäkkeeksi pilkoin tomaattia ja paprikaa.

Vahvan aamupalan jälkeen lähdimme retkelle Mijakseen. Sinne on matkaa noin 16 km ja se sijaitsee sisämaahan päin vuoren kainalossa. Mijas on ihana espanjalainen valkoinen kaupunki, jossa kaikki talot ovat valkoisia. Ovet ja kukkaruukut ovat kirkkaan sinisiä. Onneksi lähdimme ajoissa matkaan sillä parkkipaikkaa oli tosi vaikea löytää. Tähtäsimme klo 12 alkavaan flamencoesitykseen ja niin ilmeisesti tekivät myös muut turistit. Esitys oli kaupungin keskustorilla, se oli korkeatasoinen ja lisäksi ilmainen. Eikä edes hattu kiertänyt. Ihmeellistä, että maailmassa saa jotain näin hyvää ilmaiseksi! Esitys kesti tunnin ja ehdimme sen jälkeen vielä kierrellä kapeilla kujilla ja torilla. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä Mijaksen suojaisilla pikkukujilla.

Retkeltä palattuamme söimme nälkäisinä lopun moussakan hyvällä ruokahalulla salaatin kera. Yhdeksän hengen seurueemme ruokien siivous ja astioiden tiskaus vie minulta aikaa melko paljon mutta ilma tuntui niin lämpimältä, että päätin mennä tuulen suojaan kattoterassille Annen ja Marjo-Riitan seuraksi ottamaan aurinkoa. Puoli tuntia tarkeni ja sitten alkoikin jo viiletä. Sitten sainkin jo aloittaa iltaruoan valmistamisen. Tein parsakaalikeittoa, johon tuli parsakaalin lisäksi perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, hapankaalia ja soijakermaa. Siitä tuli yllättävän paljon kotoisen kesäkeiton makuista ja se sopikin hyvin, sillä ilma on nyt lämmennyt kivasti ja alkaa tuntua ihan kesäiseltä. Mittari näytti + 18 astetta. Keiton jälkiruoaksi söimme vielä Thean Mijaksesta ostaman viikunakakun teen ja kahvin kera.

Illalla osallistuin taas Qigong-harjoitukseen. Aamulla en ole ehtinyt mukaan aamupalan laiton takia mutta joka ilta olen ollut harjoituksissa. Harjoitus kestää aina vajaan tunnin. Ensin tehdään erilaisia kätten heilutuksia ja sitten liikesarjoja. Kaikilla liikkeillä ja sarjoilla on nimet, esimerkiksi lootuksen kukka heiluu tuulessa tai outolintu tuijottaa. Liikkeet tehdään usein seisten mutta joitakin liikkeitä tehdään myös istuen tuolilla. Qigongissa ei tarvita erityisiä liikuntavaatteita vaan harjoituksen voi tehdä tavallisissa arkivaatteissa. Siinä ei myöskään tule hiki vaikka se kuitenkin vahvistaa kehoa. Qigong on leppoisaa ja rentouttavaa ja minusta on ollut erityisen mukavaa tehdä harjoitusta ulkona tai meren rannalla. Harjoituksen jälkeen siivoilin vielä keittiössä ja tein kirjallisia töitä omassa pikku toimistossani keittiön pöydällä.  

Marja

Näkymä Mijaksesta merelle

Mijaksessa myydään paljon käsitöitä mm. maalattua keramiikkaa ja nahkatavaraa.

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

9.12.2014

Aloitin aamun jo tavaksi tulleella tavalla eli uimakierroksella pihan uima-altaassa. Allas on mukavan kokoinen ja siinä mahtuu uimaan monta vetoa ennen kuin tulee reuna vastaan. Kurssilaiset tekivät ulkona Qigong-aamuharjoituksen ennen aamupalaa. Ulkona on aamulla melko kylmä ja he ovatkin varustautuneet käsinein, takein ja pipoin. Minä valmistin sillä aikaa aamupalan. Tänään sekoitin jogurtin jossa on granaattiomenaa, mantelirouhetta, banaania ja hunajaa. Ensimmäisenä aamulla otamme aloe vera-juomaa noin puoli desiä ja sitten vastapuristettua appelsiinimehua.  Juomana tavalliseen tapaan oli valkoista ja vihreää teetä sekä sitruunalla maustettua vettä. Veden joukkoon kannattaa aina puristaa sitruunaa, niin saa veden emäksisemmäksi ja terveellisemmäksi. 

Nyt vietimme kotipäivää ja koska oli Annen ja Annelin nimipäivät, valmistimme yhdessä jauhottomat suklaaleivokset. Mantelinen pohjamassa muotoiltiin muotilla leivinpaperin päälle ja se kovetettiin pakastimessa. Sitten laitettiin täyte sen päälle ja lopuksi niihin tuli vielä mantelit päälle. Ne laitettiin uudestaan pakastimeen ja lopuksi koko komeus kastettiin vielä sulaan suklaaseen mikä jämähti heti jäisen leivoksen pintaan. Puolilta päivin söimme sitten herkulliset leivokset teen ja kahvin kanssa. Pari kurssilaista juo edelleen sinnikkäästi kahvia vaikka heillekin maistuu välillä myös tee.

Lakaisin kaikki lattiat ja siivosin kylpyhuoneet. Tämä on iso talo ja sen siivouksessa vierähtikin melkoisesti aikaa. Talossa on iso olohuone, ruokahuone, pelihuone, viisi makuuhuonetta ja kolme kylpyhuonetta. Testasimme myös talon pyykkikoneen, jota pitikin ensin etsiä ympäri talon. Se oli ulkona keittiöoven vieressä olevassa lukollisessa kaapissa. Ihan hyvin se toimi ja saimme talon kaikki klooriveden hajuiset uimapyyhkeet ja muutkin pyyhkeet pestyä. Reipas tuuli kuivatti pyykit mukavasti ulkona naruilla ja ne olivat taas käyttökunnossa illalla.

Ruoaksi aloin tehdä kasvismoussakaa. Siihen tuli munakoisoa, perunaa, sipulia, valkosipulia, tomaattikastiketta ja soijarouhetta.  Sitä tuli kaksi suurta vuokaa ja siitä onkin tarkoitus riittää vielä huomiseksi iltaruoaksi retkipäivän päätteeksi. Moussaka sai rauhassa muhia uunissa ja tein sillä aikaa lisäkkeeksi salaatin.

Ruoan jälkeen ennen pimeää lähdimme kaikki rannalle tekemään Qigong-harjoitusta. Tuuli oli sielläkin melkoinen mutta hienot maisemat ja auringon lasku korvasivat puuttuvan lämmön. Kävelimme harjoituksen jälkeen vielä pitkän lenkin sataman kautta. Kyllä huomaa, että nyt ei ole sesonkiaika, kun suuri osa ravintoloista ja myymälöistä oli suljettuja tai ainakaan niissä ei ollut asiakkaita. Yksi sisäänheittäjä yritti kovin saada meidät mukaansa mutta meitä ei kiinnostanut ilmaiset juomat eikä ravintolaruoat hyvän moussaka-aterian jälkeen.

Marja

Suklaaleivokset

Kasvismoussakaa ja salaattia sitruunakastikkeen kera

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

8.12.2014

Vihdoinkin on arkipäivä ja kaupat auki normaalisti! Tänään saadaan siis täydennettyä helposti ruokavarastoa. Aamupalaksi tein tattari-viikunatuorepuuroa ja hirssi-hedelmäsoijakermasosetta, avokadoa suolalla ja hedelmiä. Lisukkeena juotiin sitruunavettä ja teetä. Sitten lähdettiin ensimmäiselle pidemmälle retkelle Rondan kaupunkiin vuoristoon. Matkaa Benalmadenasta on 110 km. Otin varalle netistä ajo-ohjeet ja niinhän siinä kävi, että navigaattori ei vieläkään toiminut autossa. Perille päästiin kuitenkin ihan hyvin.

Sää oli hieno ja aurinkoinen eikä vuoristossa tuullutkaan kovin paljon. Rondasta sanotaan, että se on andalusialainen kaupunki jyrkänteen huipulla ja sellainen se tosiaan on. Pystysuora jyrkänne alkaa vanhassa kaupungissa heti talojen seinän viereltä. Vanhan ja uuden kaupungin välissä on rotko, joita yhdistää upea silta.

Rondassa syötiin ravintolassa ja minä söin annoksen jonka nimi taisi olla tyypillinen espanjalainen lautanen tai jotain sinne päin. Siinä oli tomaattia, papuja, valkosipulia, keitettyä kananmunaa jne. Valkoiset sämpylät jäi kyllä tällä kertaa syömättä sillä pH-ruokavalion mukaan valkoinen leipä kuuluu ryhmään hyvin happamat ruoat ja nyt yritetään nimenomaan alkaloittaa elimistöä. Nykyisin ihmiset syövät ihan liikaa happamia ruokia kuten lihaa, valkaistuja ruoka-aineita, sokeria, limsaa, alkoholia, kahvia, teetä ja suklaata. Ne voivat aiheuttaa kehossa erilaisia sairauksia. PH-ruokavalioon kuuluvia emäksisiä ruokia ovat sitruuna, vesimeloni, aloe vera, kuivatut viikunat, taateli, mango, papaija, ananas, parsa, viinirypäleet, rusinat, vesikrassi, kiivi, merilevä, lime ja sokeroimattomat hedelmämehut. Lisäksi lähes kaikki kasvikset ovat vähintääkin lievästi emäksisiä eli sopivat tähän ruokavalioon.

Retkeltä tultua söimme eilistä linssikeittoa ja keitothan vaan paranee uudelleen lämmitettyinä. Pyrimme tekemään niin suuria ruoka-annoksia, että niistä riittää kahdeksi kerraksi, niin ei tarvitse koko ajan värkätä uutta ruokaa. Illalla teimme yhdessä vielä Qigong-harjoituksen ja rauhoituimme sitten yöpuulle.

Terveisin Marja

Viimeinen päivä Lontoossa 17.12.2014

Olin koko aamupäivän mukana erityisopetuksen johdon kokouksessa eli kuten he sanoivat ALS Management Summary. Vuoden lopussa tehtiin arviointia kuluvan vuoden toiminnasta sekä tietysti toimintasuunnitelmaa seuraavalle vuodelle. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, mitä kommentteja pari viikkoa sitten käynyt Tarkastaja oli sanonut/kirjoittanut. Hän oli esimerksi kiinnittänyt huomiota siihen, että joku avustavasta henkilöstöstä oli tunnilla katsellut ulos ikkunasta eikä hänen mielestän siis ollut tehnyt "tuottavaa" työtä. Johto pohdiskelikin, miten kaikki paikallaoloaika saataisiin hyötykäyttöön. Opettavan henkilöstön pitäisi ilmoittaa, jos henkilöä ei tarvita seuraavalla oppitunnilla, ja hänet ohjattaisiin muuhun hyödylliseen toimintaa, ettei hukattaisi "taxpayers' money". Avustava henkilöstö voisi olla muussa tilassa, mutta "on-call" -periaatteella käytettävissä tarvittaessa.

Suunniteltiin myös erilaisia forumeja opiskelijoille, esim campus-kohtaiset kokoukset, joissa valittaisiin erityistä tukea tarvitsevien edustajia, jota kautta saataisiin paremmin opiskelijan ääni kuuluviin. Samoin sovittiin palaveri, jossa käsiteltäisiin elearning -strategia ja ILearn-oppimisalusta, joka oli otettu ilmeisesti Moodlen tilalle käyttöön.

Iltapäivällä jätin jäähyväisiä opiskelijoille ja henkilöstölle. Perinteisen joulunäytelmän sijaan Expressive Arts-ryhmä oli tehnyt "Alien Invasion" -näytelmän, jonka esitykseen osallistuivat niin opiskelijat, opettajat kuin vanhemmat ja johtokin. Monikulttuurisessa ympäristössä on tehtävä erilaisia perinteitä, jotka kuitenkin yhdistävät kaikkia.

Olen nähnyt ja mielestäni myös oppinut todella paljon tämän kahden viikon aikana. Kiitokset tästä mahdollisuudesta!

Tutustu itse klikkaamalla!

Thank you very very much, Shibana, Charles and David!

Viimeisiä viedään eli tiistaina 16.12.2014 Lontoossa

Tiistaina 16.12.2014 olin koko päivän "mainstream"-puolella eli tavallisen ammatillisen opetuksen puolella erityistuen apuna. Learning Support Assistants eli LSA, joista osa oli koulutukseltaan opettajia, osa ei. He eivät kuitenkaan kuulunut opettajiin, joten heidän työnsä oli jotain laaja-alaisen erityisopettajan työn ja avustavan henkilöstön väliltä. Osa ohjauksesta oli ns one-to-one eli kaksistaan opiskelijan kanssa tai pienryhmässä. Heillä oli oma työskentelypaikkansa ns ALS Office, joka oli yksi suuri tila täynnä erityisesti englannin ja matematiikan opetukseen soveltuvaa materiaalia. Tässä yksi esimerkki englannin slangin ja kirjakielen eroista.

Materiaalia oli niin paljon, sitähän on englanniksi olemassa niin paljon, että kateeksi kävi!

Centre of Excellencen lisäksi Southgaten campuksella oli noin 50 erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Erityisesti catering-alan tuntui olevan kiinnostava. Kaikissa kouluissa, kuten meilläkin, on ns SENCO eli special educational needs coordinator, erityisopetuksen koordinaattori.

Nivelvaiheen yhteistyö tuntui heillä olevan helpompaa, tietoa saatiin edellisestä koulusta pyydettäessä, eikä siihen tarvittu opiskelijan tai huoltajan erityistä lupaa. Tuen tarpeet ovat yhtä monenlaisia kuten meilläkin.

Aiemmin opiskelijalla oli Statement of Special Needs, nykyään tämä asiakirja on nimellä Education, Health and  Care Plan (EHCP), jossa on siis samassa asiakirjassa niin erityisen tuen tarpeet koulussa kuin terveyteen liittyvät tarpeet. ALS officen vastaava kertoi oman lapsensa kokemuksista, että papereita piti täyttää aikamoinen nivaska, jotta pääsi neuvoston eteen, joka asiasta päättää. Hänen prosessinsa oli kestänyt kaksi vuotta. Lopulta hän sai lapselleen tukea noin 15 tuntia viikossa.

Iltapäivällä olin sähkötekniikan opiskelijoiden apuna. Opiskelioita oli 20, joista neljä erityistä tukea tarvitsevaa. Ryhmän Tutorin (eli opettajan) lisäksi mukana oli kaksi LSAta ja minä. LSAt tekivät myös muistiinpanoja ja selittivät hiljaisella äänellä tukea tarvitseville opiskelijoille sähköalan symboleja. Opiskelijat olivat hyvin kohteliaan oloisia, vastailivat esimerkiksi Sorry, Sir.

Opiskelijat olivat Level 1:n opiskelijoita eli meidän 1. vuosikurssin opiskelijoita vastaavia. Heidän piti tehdä tietyt tehtävät ja lisätä ne porfolioonsa, jonka sitten  kurssin päätyttyä arvioi ulkopuolinen raati ja antoi arvosanan. Joka maanantaiaamupäivän he olivat työsalissa, jossa harjoittelivat käytännön sähkömiehen hommia, ja maanantai-iltapäivänä heidän piti kirjoittaa kaikesta, mitä olivat salissa tehneet, joka myös lisättiin portfolioon. Alla olevassa kuvassa tarkastellaan, missä vaiheessa opiskelijoiden työt olivat.

11. ja 12. ja 15. joulukuuta

Torstaina 11. joulukuuta vietin aamupäivan Charlesin toimistolla tutustuen heidän laadunhallintaansa. Autoin erityisopetuksen rehtoria etsimällä hänelle tietoa Suomen oppilas- ja opiskelijahuoltolaista englanniksi. Työskentelin heidän kirjastossaan ja johdon työhuoneella. Koululla on oma sairaanhoitajansa, jonka tehtavana on hoitaa yha haasteellisempia lääkityksiä, joita opiskelijoilla voi olla. Rehtorin tehtävät ja vastuualue kattavat kaiken mahdollisen. Hän joutuu tekemään vaikeita opiskelijoiden lääkityksiä ja hoitotoimenpiteita koskevia päätäksiä, ilman minkäänlaista lääketieteellista koulutusta. Väärista päätöksistä hän voi joutua jopa oikeuteen. Charles oli hyvin kiinnostunut meidän mallistamme, jossa opiskelijamme kuuluvat alueensa sairaanhoidon piiriin.

SSAs tai Student Support Assistants ovat aulassa aamulla vastaanottamassa opiskelijoita. Näin myös minä. Usein  vanhemmat ovat mukana tuomassa opiskelijoita, samalla vaihdetaan kuulumiset. Myös johto on hyvin paikalla. Opiskelijolla on omat eväät mukanaan tai sitten he syovat Center of Excellencen Munch Boxissa tai Grab and Goessa. Munch Box on erityisopiskelijoiden ylläpitämä ja Grab and Go catering alan opiskelijoiden hoitama.  Lisaksi koululla on viela ammatilaisten hoitama kahvila eli kaiken kaikkiaan kolme kahvilaa. Useilla opiskelijoilla on omat eväät, jotkan eivat aina näyttaneet turhan terveellisiltä. "Pakolliset" sipsipussitkin löytyivät repuista, samoin kuin vaaleat kerrosleivät. Kaiken kaikkiaan työpaikkaruokailuun ei kiinnitetty kummemmin huomiota. Työntekijöillä ei ollut omaa ruokailutilaa, vaan he söivät joko opiskelijoiden ruokaloissa tai sitten, vielä tavallisemmin, oman työnpöytänsä äärellä.

Perjantaina Iltapäivällä avustin Heatherin ryhmää. Ryhmäläiset ovat College experience- nimistä porukkaa eli he ovat nuorempia oppilaita, jotka käyvät joka viikko perjantaisin ammattikoululla saamassa kokemusta ammatilliseen koulutukseen tutustumisesta. Tässä kuvia heidän taideprojektistaan.

Maanantaina olin opiskelijoiden kanssa Transfer for London - yhtiön rakennuksessa. Rakennus on iso kerrostalo, jossa koulutetaan työntekijöitä Lontoon liikennelaitokselle. Siellä oli 8 opiskelijaa Southgate Collegen Steps into Work-ohjelmassa. Ohjelma on Southgate College, Remployn ja Transfer for Londonin yhteinen, jossa joka vuosi tammikuussa aloittaa uusi 12 opiskelijan ryhmä. Ohjelma kestää vuoden ja opiskelijat saavat Level 1 -tason ammatillisen koulutuksen. Ohjelma toimii Transfer for Londonin tiloissa. Vuoden pituisen ohjelmaan kuuluu kolme työssäppimisjaksoa. Heidän ohjaajinaan toimivat job coach Anna Nichol Southgate Collegesta ja Remploysta Nick sekä Transfer for Londonin työntekijä, joka hoitaa heille työssäoppimispaikat. Opiskelijoilla oli viimeinen viikko menossa ja heidän kurssinsa loppuu perjantaina London Transport Museumissa järjestettåvään tapahtumaan, jossa on paikalla jopa Transfer for Londonin johtaja Mr Peter Handy.

Autoin opiskelijoita heidän Star-tehtåvässä ja myöhemmin englannin kielen korjaamisessa (sic!) heidän CV:eissään. Suurin osa opiskelijoista näytti olevan autismin kirjolta. Heillä oli kaikilla oma vahva alueensa, yhdellä esimerkiksi junat ja Lontoon liikennejärjestelyt, toisella "spelling" ja kolmannella IT-taidot.Uudet opiskelijat tulevat siis aina tammikuussa, ensin on 3 viikon orientaatiojakso, jonka jälkeen alkaa 1 work placement, asmupäivät töissä, iltapäivisin ryhmässä. Opiskelijat kertoivat työssäoppimispaikoistaan, lähes kaikkien mielestä asiakaspalvelu esim metroasemilla neuvominen oli ollut kaikkein mukavinta ja että he haluaisivat siihen työhön tulevaisuudessa Job coach Anna kertoi onnistumistarinan opiskelijasta, joka oli pelännyt paikkoja, joissa oli paljon ihmisiä, mutta saatuaan opinnoistaan ja työjaksoistaan itsetunnolleen vahvistusta, työskenteli palkkatyössä jollakin Lontoon metroasemista 

 

Greetings,

Minna 

**** Nimemme on muuttunut 1.8.2014 alkaen, olemme nyt Validia Ammattiopisto ****