Takk Sólheimar!

Kahden viikon Working abroad - jakso alkaa olla takanapäin. Aamulla olimme viimeisen kerran mukana aamutapaamisessa.

Juttelimme hetken Herdiksen ja Axelin kanssa ja saimme sovuittua itsellemme kyydin :) (kulkemiset olivat asia joka jaksomme aikana puhutti moniakin, vapaaehtoistyöntekijöiden menetelmä on liftaaminen, Sólheimarin taholta kyytejä ei hevillä järjesty).

Oli mukava vielä viettää hetki keitytiön ja leipomon porukan kanssa klo 10 aamukahvilla. Vaihdoimme joidenkin kanssa yhteystietoja ja Fazerin suklaa kelpasi kahvin kanssa.

Automatkalla Selfossiin mietimme Herdiksen kanssa mahtaisiko yhteistyö opiskelijoiden työjaksojen muodossa olla tulevaisuudessa mahdollista.Viheralueita ja isot kasvivihuoneviljelmat sieltä löytyvät. Puitteiltaan paikka sopisi oikein hyvin kohteeksi. Herdis näytti omasta puolestaan vihreää valoa. Katsotaan kuinka asiaan työpaikalla innostutaan...

Reykjavik on mukavan oloinen kaupunki, paljon pieniä puutaloja. Majoittumisen jälkeen teimme kävelytretken Alvar Aallon suiunnittelemaan Pohjola Taloon. Talossa on hieno, kirjasto ja mukava bistro. Olin jostain huomannut että talolla aukesi tänään paikallisen tekstiilitaiteijan näyttely. Työt olivat luontoaiheisia islanninlampaiden villasta huovutettuja. Kauniita töitä. Tarjolla olisi ollut pieni konserttikin, mutta väsymys voitti. Palasimnme toista reittiä majapaikkaamme. Vesi on hienosti elementtinä kaupungin sisällä. Valoja on käytetty siltojen ja rakennusten valaisemaan. Reykjavik vaikuttaa oikein viihtyisältä kaupungilta.

Huomenna tapaamme Fjölbrautaskólinn nimisen oppilaitoksen ihmisiä. Tietoa oppilaitoksesta löytyy sivuilta http://www.fa.is/english/ .

Raisa , Kiipulan ammattiopisto

Vähitellen kotia kohti Islannista

Kuvassa Sesseljuhus, Solheimarin päärakennus.

Tänään jatketaan matkaa pääkaupunkiin Reykjavikiin jossa tutustumme Klettaskooliin, reykjavikilaiseen ammatilliseen oppilaitokseen. Täällä erityisopiskelijat integroidaan mahdollisimman paljon. Vain kaikkein vaikemmin vammaisilla on omat oppilaitokset (ei tietääkseni ammatillisia kuitenkaan). Tapaamme Klettaskoolista yhteyshenkilön huomenna aamulla klo 10. Tänään vielä hyvästijättöjä ja keskusteluja Herdiksen kanssa (kv-yhteyshenkilö Solheimarissa). AAmulla oltiin mukana viimeisellä morningmeetingillä.

t. Leena Litzen Kiipulan ammattiopistosta

 

 

 

 

 

Pohjoismaisia tapaamisia Sólheimarissa 7.10.

Eilen työskentelin aamupäivän leipomossa Kirilin, Glynisin, Dörthen ja Siggin kanssa. Leipomon päivät ovat vaihtelevia, tuotteita tehdään tilausten mukaan, mutta nopeita vaihdoksiakin tule

Kaikki ainekset ovat luomua ja kaikki hyödynnetään viimeistä murua myöden. Tuotteet pakataan kauniista ja pakkaamisessakin on ekologinen linja. Lajittelu on perusteellista, kaikille materiaaleille löytyy oma astiansa ja astiat on huolella merkitty symboleilla.

Iltyapäivällä olin kutomotyöpajassa Leenan apuna. Leena laittoi loimia kangaspuihin, siinä saatoin hiukan auttaa. Tutustuin samalla keramiikkapajan toimintaan. Paikalle saapui ryhmä  vierailijoita, mukana oli Suomesta OmaPolku ry.n kaksi ohjaajaa ja kaksi nuorta.

Alkuillasta teimme kävelylenkin auringonpaisteessa. Paikalliset lampaat ja hevoset kuvattiin monelta suunnalta.

Illalla majataloomme saapui lisää Pohjoismaisia vieraita. Tulijat olivat SYKLI:n Kestävän kehityksen pohjoismaisia kurssilaisia. Mukana on kaksi suomalaista. Kiinnostavia keskusteluja käytiin monessa eri tilanteessa tämän päivän aikana.

Iltapäivällä minulla oli tilaisuus tutustua Sólhei marin musiikinopettajaan, soitinrakentaja Laurukseen. Hän esitteli terapeuttisia tekemiään soittimia. Tosi kiinnostava oli tuoli jossa istutaan ja samalla toinen seisoo takana ja soittaa. Sain kokeilla ja todellakin, tuntui hienosti tuo musiikin värähtely. Varmasti hyvää tekevää kenelle vaan.

Tänään saimme tietää, että pääsemme vielä perjantaina tutustumiskäynnille Reykjavikissä olevaan ammattioppilaitokseen. Loppua kohden ohjelma siis vielä tiivistyy...

terveisin Raisa, Kiipulan ammattiopisto

Viimeinen kokonainen työpäivä kudonnan työpajassa Solheimarissa Islannissa

Rakensin tänään loimen loppuun kangaspuihin ja aloitin puoliryijyn kutomisen. Solheimarissa korostuu kestävä kehitys ja materiaaleina käytetään paljon kierrätysmateriaaleja. Villa on melko halpaa meikäläisittäin. Suunnittelin puoliryijyn, joka on helppotekoinen ja joka edistyy melko nopeasti ja siinä voi käyttää kierrätysmateriaaleja. Kudoin hieman alkuun ja opetin Tinnalle tekniikan (nuori 20 työpajalla työskentelevä nainen). Myös toiselle suunnittelemalleni tuotteelle, pikku matolle, oli kutoja viereisissä kangaspuissa. Tein leader Karenille ohjeet töihin. Hän oli poissa tänään ja sain häärätä itsekseni siellä. Jutein pitkään taidetyöpajan vetäjän kanssa kommunikaatiosta työpajalaisten kanssa. Kaikki työpajalaiset eivät kommunikoi puheella.

sain hyvin linkkejä ilantilaisiin villatuottajiin ja -myyjiin. Sain paljon ideoita kudontaan mm. hevosenjouhen käytöstä (Islannissa paljon hevosia). En muista kirjoitinko jo, mutta Karen, kutomon leader on vaihtamassa toiseen työpajaan ja kutomoon etsitään nyt uutta vetäjää.....

Sain Tittalata piirustuksen läksiäislahjaksi ja kaikki toivottelivat hyvää jatkoa. Tuntui niin hyvältä. Juuri kun aloin päästä jyvälle kaikesta on lähdön aika.

Ulkona sataa taas. Viime yönä oli näkynyt revontulia mutta missasin ne. Jospa tänä yönä näkyisi...mutta taitaa olla liian sateista siihen.

t. Leena Litzen
Kiipulan ammattiopisto

Leena Litzen

erityisopettaja/käsi- ja taideteollisuusala

 

p.040-7142896

Kiipulan ammattiopisto/ Kiipulan toimipaikka

käyntios. Kiipulantie 507

14200 Turenki

 

 

 

 

 

Islannin Solheimar-ekoyhteisö

islanti on vahva villamaa ja täällä onkin enemmän lampaita kuin ihmisiä (ihmisiä n. 300 000). Villa ja neulominen on tavallista. Silmiin osui Selfossissa eilen kiva käsityökaupan mainos (kuvissa).

Tämään kutomon "leader" Karen oli poissa ja suunniteltu kankaanpainantasetti peruuntui. Aloitin hommat uuden loimen kanssa: suunnittelin ja loin seinätekstiililoimen villasta, johon tulee ryijyä/puoliryijyä. Loimen puihin laitto ei ollutkaan ihan yksinkertaista, koska kutomon kangaspuut ovat erilaiset meidän käyttämiin verrattuna ja loimen puihin laittaminen ei suju samoilla systeemeillä. Esimerkiksi käärinpirtaa ei ollut joten vedin loimen puihin pirran avulla. Onneksi Raisa tuli lounaan jälkeen tutustumaan kudonnan pajaan ja saatiin yhdet käsiparit lisää. Vedettiin loimi puihin tuöpajalaisten Olan ja Tittin kanssa (kuva).

Kolmen aikaan lähdettiin Raisan kanssa tutustumaan Solheimarin kynttiläpajaan. Kävin myös kaupassa. Solheimar on tuotteistettu eri tavoin ja mm. etiketit ja hintalaput ovat kauniita Solheimarin tyyliin. Solheimarilla on myös omia ekotuotteita mm. ihovoiteita omissa Solheimarin purkeissa ja etiketeissä.

Huomenna on viimeinen kokonainen työpäivä Solheimarissa.

t. Leena Litzen Kiipulan ammattiopistosta

 

 

 

 

 

Toinen viikko Islannissa alkoi

Kuvassa Solheimarin asukkaita menossa aamukokoukseen.

Tämä aamu alkoi sillä, että vein meidän vuokra-auton takaisin Selfossiin (lähkaupunki 30 km päässä). Luin matkaoppaasta että Selfoss on Islannin Forssa. Sellainen pikkukaupunki.  Vein myös yhden vapaaehtoistyöntekijän bussille Selfossiin. Täältä on kehnot yhteydet mihinkään: ilman autoa tosi hankalaa. Takaisin Solheimariin pääsin Solheimarin kaupan kyydillä.

Työ kudonnan pajassa jatkui tänään. Neuvoin Reidaria matonkudonnan kanssa. Kävin myös keramiikkapajassa tutustumassa. Siellä toimitaan aika lailla samoin kuin kudonnanpajassakin: työpajalaisten ideat ja piirrokset ovat tuotteiden pohjana.

Huomenna opetan Karenia ja kudonnan pajalaisia kankaankuviointiin. Katsotaan, miten se lähtee menemään.

t. Leena Litzen Kiipulasta

 

 

 

 

 

Monday morning at Sólheimar

So, now we have been here a week. We are getting to know the everyday rutines of this place.

Mornig meeting is important for everyone. Today it was told that a supporter and a friend of Sólheimar had died last night. They will have a ceremony at the church on thursday.

I went to the bakery at 8, Leena drove to Selfoss to take the car back. She offerd a ride to Glynis, a volunteryworker from U.S.A. Glynis had to go to a fysioterapeutist at Reykjavik.

Sólheimar is far from anyware, so it is quite a challange for visitors or voluntaryworkers to travel anyware. Wer were told that after walking 9 km to the bigger road, it´s very easy to hitchhike:).

The lunchhours are nice. It is allways possible to eat in different tables. Today I chose a table with some home people and a group of american students. The students are spending here 3 months studying Sustainable Development and environmental subjects. They have two teachers with them, Hank and Karen and some of the Sólheimar staff memebers also teach them the language, kulture etc. of Iceland.

Tomorrow I will visit the wood and candel workshop in the afternoon.

Perhaps you can sense the splendid oudor of the fresh bread, hmmm..

Raisa

Matkailijana Islannissa, vapaata viikonloppuna

Lauantaina heräsimme aikaisin , pakkasimme eväitä mukaan ja lähdimme vuora-autolla kohti etelärannikkoa. Päämäärämme oli VIK niminen pikkukaupunki.

Reitin varrella pysähtelimme ihmettelemään komeita putouksia; Seljalandsfossia ja Skogafossia.

Hieman ennen Vikiä poikkesimme Dyrhólaey nimiselle niemelle. Siellä viivyimme kauan maisemia ja erityisia mustia hiekkarantoja katsellen ja kuvaten.

Matkaa Sólheimarista Vikiin on n. 150 km. Saimme reissuun kulumaan koko päivän. Paluumatka tehtiin pimeässä ja vesisateessa.

Lauanatain ja sunnuntain välisenä yön tuuli kovasti ja sade pieksi ikkunoita majatalossamme Sólheimarissa. Olimme kuitenkin päättäneet lähteä tutkimaan ns. must kohteita; Gullfossin putosta, Geysir aluetta ja Thingvellirin kansallispuistoa. Kaikissa näissä kävimme ja koko päivän satoi ja tuuli. Lopulta tilanne alkoi jo tuntua pelkästään koomiselta. Kaikki kastui, puhelimia ja kameroita yritimme suojata muovipusseilla, olihan kohteista kuitenkin kova halu saada joitain kuvia talteen.

Parhaat kuvat kuitenkin tallentuivat meidän kummankin sieluun ja mieliin. Uskomattoman hienoja paikkoja tämä maa on täynnä!

Tulevia uusia matkoja ennakoiden ostimme kumpikin karttoja ja minä innostuin ostamaan Icelandic Bird Guide - kirjan. Pitkälti lintulajit ovat ihan tuttuja suomessakin pesiviä tai muuttoaikaan nähtäviä lintuja, mutta kenties alan nyt opetella niiden nimiä myös englanniksi, ehkä joskus myöhemmin jopa islanniksi :)

terveisin Raisa

Retki Reykjavikiin perjantaina 2.10.

Tänään toteui retkipäivä Reykjavikiin. Kutomon Karen halusi lähteä ostamaan kangasvärejä työpajalle, joten hän otti mukaan neljä ryhmäläistään ja meidät suomalaiset.

Automatka sujui mukavasti, retkeläisillä, etenkin takapenkkiläisillä oli varsin hauskaa ja heidän jutteluaan ja kommenttejaan oli mukava kuunnella. Useimmat Sólheimarilaiset osaavat joitain sanoja ja sanontoja englanniksi, joten kommunikointi heidän kanssaa kyllä sujuu.

Kävimme ensin tutustumassa Vinnustofur Skálatúns työkeskukseen. Siellä meidät otettiin lämpimästi vastaan. Lyhyt esittelyvideo löytyy youtubesta : 

https://www.youtube.com/watch?v=6elLZZJ1-ms

Matka jatkui pienen kirkon pihaan. Sisarukset (veli ja sisko) johdattivat meidät vanhempiensa haudalle. Vietimme siinä hetken, heille hyvin tärkeän hetken.

Lounaalla kävimme isojen vesisäiliöiden päälle rakennetussa " ufossa". Korkealta oli hyvät näkymät kaupunkiin.

Lopuksi ajoimme siksakkia päätyen lopulta kangasvärejä myyvään myymälään. Tarvikkeet hankittiin ja sitten olikin aika lähteä paluumatkalle. Uupumus alkoi jo näkyä matkalaisissa.

Selfossissa jäimme pois Karenin kyydistä autovuokraamon pihassa. Hieman mutkien kautta saimme vihdoin paperiasiat kuntoon ja vuokraajan maksupäätekin alkoi toimia. Nyt meillä on auto käytössämme maanataiaamuun asti :)

Raisa

Töissä taas Solheimarin työpajalla

Palasin tänään kehiin ja olin siis kudonnan työpajalla. Ohjasin työpajalaiselle ovimaton kudontaa. Monen monen toiston jälkeen se alkoi sujua. Ja tyyppi oli niin iloinen, kun oppi. Sanoikin sen monta kertaa.

Sosiaalisuus joutuu täällä jonkin verran koetukselle. Kun kolmannen kerran amerikkalainen opettaja kertoo sinulle naama todella leveässä hymyssä "it´s so wunderful to have You here" ei meinaa pokka pitää. Siis tykkään ihmisistä mutta tuo amerikkalainen jatkuva wunderfull tuntuu rasittavalta. Kulttuurien kohtaamista siis joka päivä.

Iltapäivällä tavattiin Raisan kanssa Valkyr, mies, joka huolehtii täällä mm. vapaaehtoisista. Tämä Solheimarhan pyörii osittain vapaaehtoisen avulla. Työntekijöitä täällä on n. 35, asukkaita n. 40 ja vapaaetoisia parisenkymmentä. Valkyr kertoi meille Solheimarin filosofiasta (antroposofinen), taloudesta ja tulevaisuuden suunnitelmista- Oli oikein mielenkiintoista. Kävin myös Solheimarin kaupassa. Oman näköisiä tuotteita mm. puusta.

Huomenna lähdetään käymään Reykjavikissä. Kutomon vetäjä Karen vie pari työpajalaista, Raisan ja minut Kansallismuseoon ja ostetaan kankaanpainantatarvikkeita sieltä myös, niin voin opettaa Karenia siihen ensi viikolla.

Ilta meni siinä, kun yritettiin Raisan kanssa löytää meille hotellia paluuviikonlopuksi. Huonosti oli mitään enää tarjolla.

t. Leena Litzen
Kiipulan ammattiopisto

 

 

 

 

wa-jaksolla Islannissa Solheimarissa

Tänään sairaspäivä. Lähtiessä sunnuntaina tänne reissuun  olin jo kovassa flunssassa ja nyt se sitten kaatoi petiin. Pakko yrittää olla tartuttamatta koko Solheimaria. Huomenna jo kuitenkin menen työpajalle ellei ihan mahdottomalta tunnu. Tänään olen siis vain nukkunut, lukenut s-postia, katsonut omia opetusmateriaaleja ja niitä petraillut. Yrittänyt levätä, että olisin huomenna työkuntoinen.

Täällä on taas satanut koko päivän. Suomeen vissiin luvattiin ensilumet viikonlopuksi....oliko se pohjoiseen?

t. Leena Litzen
Kipulan ammattiopisto

 

 

 

 

Fwd: Lämmin päivä leipomossa

Kolmen tunnin aikaero tuntuu vieläkin. Väsyttää jo kovasti, mutta jotta ei heräisin aivan aamuyöstä on syytä vielä sinnitellä hereillä.

Työpäivä sujui kansaivälisessä porukassa Sólheimarin leipomossa. Leipuri oli aloittanut jo klo 6 taikinoiden teon ja ensimmäiset leivät tulivat uunista kun me muut aloitimme työpäivää.

Tunnin työskentelyn jälkeen riensimme aamun avaukseen. Isossa ringissä käsi kädessä toivotimme toisillemme hyvät huomenet. Kaikki joilla oli jotain kerrottavaa tai ilmoitettvaa käyttivät puheenvuoron ja meidät uudet ihmiset esiteltiin. MUkava tapa aloittaa aamu, pieni pysähtyminen ja hetki muiden kanssa. Voisiko tätä soveltaa myös meille Kiipulaan? Miksipä ei...ainakin vaikka oman ryhmän kanssa.

Iltapäivällä aurinko paistoi, joten kiersin alueella kameran kanssa. Löysin puulajipuistikon ja astiataimimaan. Tutkin Trollgardenin ja kävin uudelleen myymälässä katselemassa ja ihastelemassa työpajojen tuotteita.

Mukava päivä ja taas on paljon ajatuksia joita miettiä ja painaa mieleen.

Leena on melko flunssainen, kotoa tuomani finnrexinit hieman helpottavat oloa. Vietämme illan hiljaisuudessa, jotta Leenan ääni saa levätä.

Huomista odotellen...

Raisa

Wa Islanti Solheimar

Tänään ensimmäinen varsinainen työpajapäivä. Täällä Solheimarin ekoyhteisössä aloitetaan joka päivä yhteisellä aamumeetingillä: kaikki kokoontuvat isoon rinkiin käsi kädessä (!) ja käydään läpi päivän erityiset tapahtumat. Aamumeetingissä myös esitellään uudet tulijat ja tänään siis Raisa ja minä.

Karen on vetäjä kudonnan työpajassa ja antaa minulle vapaat kädet toimia. Se sopii minulle hyvin. Aloitin suunnittelemalla pienen kynnysmaton myymälään kudottavaksi (kaikki tuotteet menevät myymälään). Teen proton ja opetan työn sitten jollekin työpajalaiselle. Kierrätysmateriaalit ovat keskeisellä sijalla täällä. Opetan Karenille ja työpajalaisille myös kankaanpainantaa. Karen lähtee huomenna Reykjavikiin ostamaan kankaanpainanatatarvikkeita.

Lounas nautitaan 12-13, sitten taas työpajaan.

Päivä meni mukavasti. Työtahti on leppoisa. työpajalaiset erityistä tukea tarvitsevat ihmiset ottavat hyvin vastaan.Kaikki toivottavat tervetulleeksi. Monet puhuvat englantia vähän.

Täällä on hyvin paljon taidetta ja rakennukset ovat yksilöllisiä. Paljon puuta ja hienoja yksityiskohtia. Steinerilaisuus näkyy.

Olen ollut flunssainen ja kuumeessa viikonloppuna. Nyt ääni on kokonaan kadonnut ja tuntuu, kuin kuume olisi nousemassa. Yritän leväta tämän illan ja juoda kuumaa. Jospa menisi ohi sillä.

Kuvissa minä työpajalla Karenin (vasemmalla) ja yhden työtekijän kanssa, vähän maisemakuvaa Solheimarista ja kuva rakennuksesta missä mun kudonnan työpaja on.

t. Leena Litzen
Kiipulan ammattiopisto

Leena Litzen

erityisopettaja/käsi- ja taideteollisuusala

 

p.040-7142896

Kiipulan ammattiopisto/ Kiipulan toimipaikka

käyntios. Kiipulantie 507

14200 Turenki

 

 

 

 

 

Fwd: Takk, halló, bless, jökull...

---------- Edelleenlähetetty viesti ----------
Lähettäjä: Raisa Tanner <raisatanner@gmail.com>
Päiväys: 28. syyskuuta 2015 klo 22.08
Aihe: Takk, halló, bless, jökull...

Kiitos, terve, heipä hei, jäätikkö ; siinä ensimmäisen Sólheimar päivän sanastoa :)

Työelämäjaksomme Islannissa alkoi sääennusteiden mukaisesti. Seuraaviksi seitsemäksi päiväksi on luvattu sadetta, hieman enemmän sadetta ja ehkä vielä rankempaakin sadetta. Ensi tiistaina saattaa olla poutaa J .Eipä huolta, meitä kahta tänne saapunutta Kiipulan ammattiopiston työjaksolaista ei pienet sateet haittaa.

Sunnuntaina 27.9. me kaksi , opettaja Leena Litzen (KÄTÄ) ja ohjaaja Raisa Tanner (Metsäala) aloitimme matkamme kohti Islantia.

Lento Helsingistä Reykjavikiin sujui matkailuvideoita katsellen. Kolmen tunnin aikana saatoimme tutustua maahan lännestä itään, etelästä pohjoiseen. Hyvä niin, sillä tulevien päivien aikana olemme melko tarkasti täällä Sólheimarin Eco-Villagen alueella.

Kohteemme sijaitsee n. 90 km päässä Reykjavikista. Linja-autot eivät illalla kulkeneet, joten vasta tänään pääsimme matkustamaan  Selfossin kaupunkiin ja sieltä yhteyshenkilömme Herdís Fridriksdóttirin kyydillä tänne Sólheimariin. Olemme melko etäällä kaikesta…

Sólheimarin yhteisössä asuu ja työskentelee n. 100 henkilöä. Osa on eri-ikäisiä kehitysvammaisia, osa kansainvälisiä vapaaehtoistyöntekijöitä ja osa paikan työntekijöitä. Kehitysvammaisia on n. 45 ja heitä kutsutaan puheessa mukavasti    "home people  "– nimellä.

Ensimmäisen päivän tunnelmat voi tiivistää sanaan yhteisöllisyys. Meille esiteltiin paikan workshopit; puutyöpaja, kynttiläpaja, leipomo, kutomo, kasvihuoneet ja taidepaja.  Kaikki tervehtivät, tulevat esittelemään itsensä ja katsovat kiinnostuneesti meitä uusia ihmisiä . Kaikesta huomaa, että väki on tottunut kohtaamaan ihmisiä. Lounaalla ruokapöydät täyttyivät yhteisön ihmisistä hyvin luontevasti, kuka mahtoi olla työntekijä, kuka asukas, kuka vapaaehtoinen, oli vaikea tietää.

Aamuisin klo 9 yhteisön väki kerääntyy aloittamaan päivän  lyhyellä aamutapaamisella. Laajalla nurmialueella on tilaa kaikille. Huomenna meidät uudet tulokkaat esitellään. Oma päiväni alkaa jo klo 8 Leipomolla, joten tuoreen leivän tuoksusta lähden toivottamaan hyvät huomenet koko yhteisölle.

Kuvat ovat ruokalarakennuksen sisääntuloaulasta.

Góda nótt  Sólheimarista.

Raisa

--

Raisa Tanner

wa-jaksolla Islannissa (Leena Litzen Kiipulasta)

Saavuttiin eilen Reykjavikiin Raisan kanssa ja yövyttiin Gastahausissa. Aamulla bussilla Selfossiin ja siellä odotti yhteyshenkilömme Herdis Solheimarin ecovillagesta, joka siis on Wa-jakson määränpää Islannissa http://www.solheimar.is/

Islanti on kuin suoraan satukirjasta: maisema kivinen ja kivoja huippuja maisema täynnä. Savuja nousee ajoittain maan uumenista. On aika koleaa ja satanut koko päivä.

Olemme saaneet tänään tiiviin esittelypaketin Solheimarista ja myös esittelykierroksen täällä. Tämä on noin sadan ihmisen työyhteisö (ja n 60? kehitysvammaisen ihmisen, vapaaehtoistyöntekijän sekä Solheimarin työntekijän asumisyhteisö). Työskentelyssä korostuu ekologisuus, kestävä kehitys ja jonkun verran steinerilaisuus.

Aloitan huomenna kudonnan työpajassa, johon kävin tänään tutustumassa. Työpajan vetäjänä on Karen ja siellä näkyi työskentelevän 5 työpajalaista. Työpajoissa näytti olevan tuon verran työpajalaisia joten yksilöllisten tuotteiden valmistaminen on mahdollista. Tunnelma työpajoissa oli hyvin ystävällinen, rauhallinen.