Yhteenveto

Saavuin toissailtana kotiin kahden viikon Kreetan työelämäjaksoltani. Onneksi lento oli sen verran ajoissa Oulussa, että ennätin nukkua kunnon yöunet ennen maanantaiaamun töihin menoa.

Kokonaisuudessaan olen työelämäjaksooni erittäinkin tyytyväinen. Kaksi viikkoa oli mielestäni sopiva jakson pituudeksi. Siinä ajassa ennätti kokea ja nähdä melko paljon, mutta koti-ikävä ei ennättänyt vielä aivan mahdottomasti vaivaamaan. Olen myös tyytyväinen, että sain työskennellä kahdessa aivan erilaisessa paikassa, ja näin pystyin näkemään paikallisen ruokakulttuurin kaksi aivan erilaista puolta.

Englannin kielitaitoni kohentui aivan selvästi jakson aikana. Kaikki asiat kun oli pakko selvittää englanniksi ja aivan yksin, kukaan ei ollut puolesta puhumassa. Hyvä asia oli, että lähes kaikki työtoverit hallitsivat englantia ainakin jonkin verran . Vuokraemäntäni toimii työkseen englannin opettajana, joten hänen kanssaan asiointi oli vaivatonta. 

Asuin kaupungin laitamilla, ja päivittäiseen kulkemiseen tarvitsin bussia. Aluksi kulkeminen jännitti kovastikin, mutta nostan itselleni hattua, kuinka hienosti opin kulkemaan pidemmänkin matkan bussinvaihtoineen kaikkineen.  Työmatkoihin kului myös melko kauan aikaa.

Paikallisesta ruokakulttuurista ja ruoka-aineista opin paljon. Ostin paikallisen keittokirjan ja kirjoitin ohjeita ylös sekä valokuvasin. Olen tyytyväinen siihen, että sain monissa ruokalajeissa "kädestä pitäen"- ohjausta. Mausteita ja oliiviöljyä lähti mukaan tuliaisiksi ja koulullamme opiskellaan varmastikin ensi vuoden aikana kreikkalaista / kreetalaista ruoanvalmistusta. Paikallisissa häissä työskenteleminen oli myös unohtumaton kokemus. 

Yksinäisyys vaivasi jonkin verran iltaisin, juttukavereita kun ei ollut. Suomenkielistä lukemista ja ristikoita olisi kannattanut pakata enemmän mukaan. Myös nettiyhteys olisi ollut tarpeen, jouduin käyttämään nettikahvilaa yhteydenpitoon, koska asunnossani ei yhteyttä ollut. Toisaalta olin hyvin tyytyväinen asumiseeni. Sain olla omassa pikku mökissäni aivan kaikessa rauhassa. Ei kuulunut liikenteen melua eikä muutakaan mekastusta, jos ei kukon aamuista kiekumista lasketa. 

Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Sain viimeisenä vierailupäivänäni lauantaina kutsun vuokraemäntäni ystävättären luo kylään. Siellä sain seurata ruoan valmistusta ja nautiskella vielä kerran ihanasta kreetalaisesta ruoasta.

Laitan lähiaikoina vielä valokuvia matkalta.

Terveisin Riitta Luovilta

Unkari 26.9.2014

Tänään aloitin päivän leipomalla omenatorttua. Muutama omena oli vielä jäänyt puuhun hillonteon jälkeen, joten niistä oli hyvä tehdä herkkua kahvipöytään.

Perjantaina iltaruoka valmistettiin savusaunassa. Saunan lämmitys aloitettiin aamulla klo 8-9 välillä. Lihat (kalkkunaan ja possua) vietiin saunaan kypsymään klo 12 ja kalat klo 14 aikaan. Eero kertoi, että silloin kun on tarkoitus savustaa kokonainen sika, se laitetaan saunaan samaan aikaan, kun lämmitys aloitetaan. Maistuvan iltaruoan lisänä oli viher-, peruna- ja kaalisalaattia. Jälkiruokana oli kokin tekemää maistuvaa kirsikkatorttua.

Tänään tuli asiakkaita lisää, kymmenen slovakialaista motocross -harrastajaa tuli yöpymään kahdeksi yöksi. He osallistuivat läheisessä kylässä kisoihin. Tieto heidän saapumisestaan tuli hyvin lyhyellä varoitusajalla, mutta onneksi ruokaa oli riittävästi. Ilta venyi pitkäksi, ennen kuin kaikki jälkityöt olivat tehty. Täällä onkin nyt yhteensä lähes 30 henkilöä ruokailemassa.

Esittelen nyt hieman Working abroad – kohteeni henkilöstöä.  Paikan päällä ei paljoa tarvitse käyttää englantia, koska Akác-Tanyan omistajat, Eero ja hänen unkarilainen vaimonsa Kati, puhuvat suomea. Täällä oloaikanani Kati oli käymässä siskon perheen luona Englannissa. Vieraat ovat pääasiassa Suomesta tai Unkarista ja lähimaiden alueilta. Paikan työntekijöistä kokki, siivooja, sihteeri ja talonmies ovat unkarilaisia ja he eivät puhuvat paljoa englantia. Tilanhoitaja ymmärtää jonkin verran suomea. Ratsastuksen opettaja ja urheiluhieroja on suomalainen, monitoiminainen Henriikka!

Täällä opiskelijoiden ei tarvitse jännittää ettei tulisi ymmärretyksi. Jos haluaa käyttää englantia enemmän matkan aikana, voi tehdä retkiä Budapestiin, missä ainakin kaikki nuoret osaavat hyvin englantia. Myös osa ulkomaalaisista vierailijoita osaa englantia.

Unkari 25.9.2014

Torstaina vierailin Budapestissä ja opettelin paikallisella linja-autolla matkustamista sekä tietenkin metroreittejä kaupungissa. Kaupunkiin pääsin isäntämme kyydissä, mutta takaisinpäin tulin illan viimeisellä bussilla. Auto lähti Népligetin asemalta klo 17.30 ja 47 kilometrin matkaan kului aikaa yhteensä 1 t 10 minuuttia.  Ajoimme muutamien pikku kylien kautta, joten ehdin näkemään hieman paikallista kyläraittia. Illan viimeinen vuoro oli tietenkin aivan täynnä. Akac-Tanyalta pääsee toki muitakin reittejä Budapestiin ja takaisin päin. Myöhäisempiä vuoroja tulee lähikaupunki Ujhartyaniin, josta sitten joku tulee hakemaan tilalta. Tai sitten voi matkustaa junalla Pilisiin ja sieltä bussilla Újlengyeliin. Reitit ovat selkeitä ja helppoja matkustaa opiskelijoidenkin kanssa.

Iltaruokailun jälkeen katsoin vielä, että tilat olivat siistissä kunnossa aamua varten.

Unkari 24.9.2014

Tänään saapui Suomesta uusia asiakkaita. Osa tuli ratsastamaan ja osa tuli pitämään kokousta. Päivä oli jo taas aurinkoinen ja lämpeni mukavasti aamun +8 asteesta lähelle +20 astetta.

Kunnostin saunan saunomista varten ja samalla tein saunan edustalla siistimistöitä. Oli mukava työskennellä ulkona. Matkailutilan neljästä koirasta kaksi oli pihalla vapaana ja ne tulivat seurakseni työskentelyn ajaksi.

Täällä voi saunoa useammassa saunassa. Kahdesta savusaunasta toinen on tehty vanhalla savirakennustaidolla. Sauna Boulevardilla sijaitsee perinteisen puusaunan lisäksi myös teltta- ja kotasauna. Saunojat voivat pulahtaa saunomisen ohella suolapaljuun tai isoon paljuun.

Päivän aikana oli muita tavanomaisia töitä, muun muassa mökkien varustuksien täydennystä ja iltaruoan jälkien siistimistä.

Ei tule tuohesta takkia!

Ei tule tuohesta takkia eikä Tokon Pojasta seiloria tai merimiestä ainakaan! Kaikki te tiedätte sen vanhan sanonnan jonka mukaan "Matit on maalla miehiä mutta merellä niillä ei tee mitään!" ? Ei varmaan koske kaikkia Matteja mutta minun kohdallani sanonta pitää täysin paikkansa.

Niin kauan kun pysyttelemme joella, jonne laivamme ominaisuuksiensa puolesta kuuluukin, minulla ei ole mitään hätää. Tiedän, että ranta on lähellä eikä suuria aaltoja voi syntyä. Mutta nyt olemme rannikolla eli meren puolella. Ajamme ulos Antwepenistä mutta silti oikea valtameri on vielä kaukana. Täällä tuulee jonkin verran mutta olosuhteet ovat kuulemma täysin normaalit vaikka aallot pärskyttävät vettä rajusti laivan keulasta. " This is easy to go!", sanoi kapteeni ja nosti jalkansa ohjauspöydälle ja alkoi vihellellä kaikessa rauhassa.

Minä tunnen oloni hyvin epämukavaksi ja huomioni on keskittynyt vain kahteen asiaan: Siihen, että pelastusliivini ovat käden ulottuvilla ja siihen, mihin suuntaan pitää lähteä uimaan jos tämä purkki kaatuu. Ja hei, aallot ovat vain 1-1,5m korkeat! Järjelläni pystyn käsittämään, ettei tässä voi sattua mitään mutta pienelle pelolle ei mahda mitään. Onneksi määränpäämme valot näkyvät jo ja pääsemme pian suojan puolelle.

Laivan miehistö vaihtuu 10 päivän välein, kapteenit ajavat kolme viikkoa putkeen. Eilen neljä hollantilaista seiloria lähti vapaalle ja kaksi ranskalaista ja yksi belgialainen tulivat tilalle. Mukavia heppuja mutta toivat mukanaan niin ärhäkän hajuista juustoa, ettei Tokola uskalla raottaakaan jääkaappia enää! Joudun tyytymään kuivamuonaan ja kokikseen loppureissun ajan! :D

Oban, Scotland 24.9.

24.9.2014

The day started with carriage riding at a private stables. They offer about half an hour rides and the clients can decide if they want to join in and pay for the ride themselves. Two of the clients had signed up for this. The horse was already ready for the ride and there were a punch of locals volunteering and making the ride special for the clients. The clients seemed to enjoy themselves very much!

In the afternoon I got to join in for the film group for the first time. The clients were ready in their costumes. They are making a silent film in the 1920's style. We went through the script (the parts that were filmed today), there was a quick rehearsal and then it was action time! Last time they filmed at a location, this time at the center. The clients are really motivated in film making. And actually some of them are really good at acting and expressing their motions on camera. I hope to get to try some film making with my own students.

In the evening I went and listened to a local choir practice. Anna, one of the workers at the center took me!

-Elina

Unkari 23.9.2014

Kuiva-ainevaraston järjestelytyö jatkui aamulla. Pääsin tänään päivällä unkarilaisen kokin oppiin! Teimme samalle päivälle Pörköltiä ja seuraavan aamupäivän ruoaksi Gulassikeittoa, " gulyásleves".

Pörkölt on unkarilainen lihapata, missä on luutonta lihaa, mausteita, paprikaa, sipulia, muutamia vihanneksia, mutta ei perunaa. Unkarin eri alueilla on omat versionsa pörköltistä , kuten myös gulassista.  

Gulassi on taas enemmän kastike tai keitto. Siinä on usein sianlihaa, paprikaa, kuminaa, vihanneksia ja perunaa sekä erilaisia pienen pieniä taikinasta tehtyjä palleroita eli dumplingseja tai pastaa haudutettuna yhdessä lihan kanssa.

Teimme molempia ruokia yhtä aikaa. Pörköltin valmistimme tällä kertaa kalkkunasta, koska asiakkaiden joukossa oli henkilö, joka ei syönyt punaista lihaa. Työskentely kokin kanssa sujui hyvässä yhteistyössä, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä. Hän ei osannut englantia ja minun unkarinkielen taito on vielä muutaman sanan ja sanonnan varassa. Tämä ei haitannut tahtia ollenkaan, vaan ruoat porisivat ja hautuivat isolla kaasuliedellä usean tunnin ajan. Molemmat olivat erittäin maukkaita. Kirjoitin ruoanvalmistuksen ohella kokin ohjeita muistiin ja molempia ruokia on tietenkin kokeiltava kotona. Pitää varmaan hankkia ainakin mausteita täältä, että tulee varmasti oikeanmakuista ruokaa.

Pörköltin ja salaatin lisäksi aterialla tarjottiin tarhonya, joka on munapohjainen pieni pasta. Se kuullotettiin ensi öljyssä niin, että osaan rakeista tuli vähän väriä ja sitten päälle kaadettiin vesi, missä pastarakeet saivat kypsyä ja turvota. Lautaselle jokainen ruokailija sai lisätä paprikatahnaa, jos halusi vähän lisää "potkua" ruokaan.

Ruoanvalmistuksen ohella opin muutaman uuden sanan unkariksi. Maito on tej ja se lausutaan täi. Kananmuna on tojás. Suola on só.  Ja sana persze ei suinkaan tarkoita samaa, mitä Suomessa, vaan se on "tietysti" :)

Moussakan salaisuus

Olen paassyt opettelemaan moussakan tekoa kreetalaisen kokin opastuksella. En ala tahan koko ohjetta laittamaan, mutta vinkiksi voin kokkailijoille kertoa, etta peruna- ja munakoisoviipaleet vaativat esikasittelyna uppopaiston oliivioljyssa. Lopputulos vie kielen mennessaan! Ruokalistaltamme  loytyi tanaan lisaksi myos mm. taytettyja paprikoita seka munakoisoja, jauheliharullia, lammaskeittoa seka stifadoa ja paikallista kalaa. Aamupaivisin ravintolassa kay oikeastaan pelkastaan paikallista vakea, lounasaikaan myos turisteja. Suomalaisturisteja en ole ravintolassa viela tavannut. 

Taalla ei keittiossa minkaanlaista tuuletinta, ovia pidetaan auki. Takaovelta saa lintuja hatistella ja kulkukoirat ja -kissat paivystavat takapihan roskiksilla. Kahvinkeittimet puuttuvat keittioista kokonaan, onneksi en ole kofeiiniriippuvainen! Vaaleaa leipaa taalla syodaan paljon, ja sen on oltava ehdottomasti tuoretta. Levitetta ei valttamatta lounaalla kayteta ollenkaan. Kauppahallin ravintola on perheyritys, ja omistajilla ei tunnu olevan tyoaikoja lainkaan. Perheen emanta aloittaa tyot keittiossa jo kello nelja aamulla ja jatkaa viela paikan sulkeuduttua seuraavan paivan valmisteluja.

Olen kehunut jo aiemmin ihmisten ystavallisyytta. Toki olen huomannut myos eraanlaista "halla valia"-tyylia. Joudun kulkemaan bussilla paivittain ja kantapaan kautta olen oppinut, ettei kuljettajien ja rahastajien (taalla on sellaisiakin) puheisiin kannata valttamatta luottaa. Myos bussien aikataulut ovat etenkin aamuisin melko epamaaraiset, pysakilla taytyy olla hyvissa ajoin.

Vapaa-aikana taalla ei ole tekemisen puutteesta tarvinnut karsia. Venetsialainen satama on ihana paikka kavella ja nauttia maisemista, sielta voi kayda merella risteilylla tai valita vaikkapa kaupunkikieroajelun bussilla.  

Nyt alkaa ajatukset aika usein suuntautua sinne Suomeen pain, kohtahan tama jakso alkaakin olla lopuillaan. Iltaisin takapihan kanalauma saa kuunnella suomen kielisia hopinoitani :)

Lampimin terveisin

Riitta Luovilta

Oban, Scotland 22.-23.9

6th day at the Center

22.9.2014

I joined in the hydrotherapy at Fort William. We had more clients joining in than last week, there was a full minibus. Every client had an employee supporting them. So all the situations were very secure and also every client had enough attention in the water. Every client seemed to enjoy the water very much.

 

I have enjoyed my time at Lorne very much so far. One of the best things among the clients has been the staff. I have had very good discussions and everyone has been very welcoming! The staff including the managers have had time for my questions and they have also been interested in how things are done in Turku and Finland. The attitude towards me has been amazing: people are open,  honest, fun-loving (ready to laugh as soon as situation occurs) and warm-hearted. 

 

In the evening some of the staff joined me for a dinner at a local italian style restaurant. Delicious food and a great evening all in all! 

-Elina

 

23.9.2014, 7th day at Lorne Resource Center

In the morning I had my second chat with Janine. This time we had time to go through some materials that both of us use in our daily work helping clients/students to communicate. We would have had so many things to go through, but there wasn't enough time for everything.

 

I joined in the two art groups today. The one in the morning made jewellery out of old cutlery (forks and spoons). It was really interesting to see how it is done. I got to try it also, it was challenging at first, because it was completely new to me, but I made it!

In the afternoon the art group continued making the lanters for the winter festival. The theme had changed so first everyone drew their ideas of the new theme and then we made some willow work.

-Elina