Ruotsi kohta takana ja Norja edessä

Kiirunassa oloni alkaa lähestyä tältä erää loppua. Tälle päivälle on sovittuna vielä tapaamisia kahden työnantajan kanssa. Viemisinä Suomeen on täältä paljon myönteisiä kontakteja, jotka toivottavasti johtavat siihen että vuoden sisällä meillä on täällä innokkaita työssäoppijoita – oppimassa ammattien ydinosaamisia ja luontaisetuna ruotsin kieltä. Parin vuoden sisällä toivottavasti osa on saanut palkkatyötäkin täältä. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, on kokkien tarve täällä suuri ja näin ravintola-ala on suhtautunut työssäoppijoiden ottamiseen on selvästi innokkainta. LKAB:n tilanne vaikuttaa täällä keskeisesti. Metalliala  odottelee aikojen paranemista ja siksi tämän alan yrityksessä ei olla niin valmiita työssäoppijoiden ottamiseen, mutta usko tuleviin parempiin aikoihin on voimakas ja sitä kautta paikkoja varmaan saadaan. Kaupan alalla on työllisyystilanne sellainen, että potentiaalista työvoimaa on työttöminä tällä hetkellä. Joten innokkuus ottaa työssäoppijoita ei ole tällä hetkellä paras. Siivous ja kiinteistöhuolto ovat aloja, joissa varmaan löytyy työssäoppimispaikkoja, vaikkakaan tällä jaksolla en saanut luotua sellaisia kontakteja näihin yrityksiin, että olisi selkeitä avauksia. Jotain siis jää tulevaisuuteenkin.

 

Kontaktit paikallisiin oppilaitoksiin eivät ole onnistuneet. Ajankohta ei ilmeisesti ole ollut sopiva tai muuten ei tällä erää ole kiinnostusta täällä. Perjantaille on tarkoitus vielä yrittää tapaamista oppilaitosedustajien kanssa. Så ska vi se….  Mutta huomenaamulla auton keula suuntaa kohti Harstadia Norjaa. Siellä tapaan huomenna Rå VGS:n toimijoita ja sitten torstaina Yrkesfaglig Opplæringskontor Harstad - vocational trainingin edustajia. Kiitos näistä yhteyksistä kuuluu OSAOn Katariina Walkerille, joka järjesti yhteydet näihin toimijoihin. Katsotaan sitten mitä niistä tapaamisista jää käteen.

 

Kirjoitan loppuviikosta tarkemman raportin tästä työelämäjaksosta. Mutta jo tähän mennessä voi sanoa, että asioiden eteenpäin saamiseksi on jalkauduttava joko lähemmäksi tai kauemmaksi. Työ- ja työssäoppimispaikkojen, uusien kontaktien ja sitä kautta asioiden eteenpäin vieminen vaatii liikkeellelähtöä. Tuskin Kiirunastakaan kukaan työnantaja olisi osannut tulla meille kyselemään työssäoppijoita tai muita yhteistyökuvioita. Täälläkin huomaa kuinka työelämä ja oppilaitokset kulkevat kuitenkin omia latujaan ja vaatii sitä, että me välillä poikkeamme omilta laduiltamme sinne työelämän laduille, jotta koulutuksen vaikuttavuutta saadaan entisestään parannettua – nuorille työmahdollisuuksia jne.  Vastaanotto työpaikoilla on ollut tosi hyvä – ja opiskelijoita voi rohkaista: ruotsin kieltä tarvitaan, mutta sitä oppii – ihmisten kanssa löytyy se ymmärrys esim. täällä mitä ei osata ruotsiksi, englanniksi tai meän kielellä niin tavalla tai toisella tilanteesta selvitään ja tullaan puolin ja toisin ymmärretyiksi.

 

Terveisin  Jari Luovista

 

 

 

---------------------------------------------------------------------------

Suomi tarvitsee kaikki kädet – Ammattiopisto Luovi

 

Jari Keisu

Työelämäasiantuntija

Ammattiopisto Luovi

Veteraanikatu 2, PL 389, 90101 Oulu

puh. 040 319 3193

jari.keisu@luovi.fi

www.luovi.fi

www.facebook.com/ammattiopistoluovi

 

Ensimmäinen viikko alkaa olla takanapäin

Kun toiset lähettää tosi kesäisenoloisia kuvia, niin täältä tulee lumisia sellaisiaJ  Ensimmäinen viikko on taalattu på svenska ja välillä in english…onneksi välillä on pärjätty meän kielellä. Kovastikin on kiinnostusta ottaa työssäoppimaan meidän opiskelijoita, olen kierrellyt nyt loppuviikon ravintoloita, hotelleja, kuppiloita yms. ja hyvin kiinnostuneita ovat. Tänä aamuna kävin Icehotellissa Jukkasjärvellä – yhdessä kuvassa näkyy kun rakentavat jäästä hotellia. Toiminnan meininkiä täällä kaikkiaan on ja kun kaupunki siirretään pois kaivoksen päältä niin työmaata riittää eli työmahdollisuuksia löytyy pitkälle tulevaisuuteen. Mielenkiintoinen on myös Rymdgymnasiet, joka on tässä samassa pihapiirissä, missä asun. Siirtelevät kuulemma nyt yhtä satelliittia pyörimään sellaiselle kehälle, missä romusatelliitit jatkavat kiertämistään, kun ovat tehtävänsä tehneet. Tiedä sitten mihin ne katoavat avaruudessa. Edessä on viikonloppu – saa nähdä mitä sitä kehittelee…..kävisinkö shoppailemassa:D

 

Pakkasen keskeltä Jari

Ja Kiirunan työpaikkoihin kontaktointi jatkuu

Seikkailu lumisessa Kiirunassa jatkuu. Eri yrityksiin on jalkauduttu ja näyttää jopa toiveikkaalta muuten, mutta….. se pakko-ruotsi – siinä mielessä se on pakko eli sitä on täällä osattava. Englanti on hyvä apu, mutta aina törmää siihen että arjen työskentelyssä ei ilman ruotsia pärjää. Suomea tai meän kieltä osaavat vain vanhemmat ihmiset ja heitä ei juurikaan ole enää työelämässä. Tokihan täälläkin on nyt hankalaa työllistyä, kun raudan maailmanmarkkinahinta on alhaalla. Mutta monilla aloilla on tarvetta, talonrakennus, catering jne… Asuntopula tuntuu olevan kohtuullisen akuutti. Tosin osalla firmoista on omia vuokra-asuntoja, joten asunnon saanti riippuu mihin hakeutuu. Mutta uutta matoa koukkuun eli täällä viikko jatkuu yhteistyökuvioiden metsästämisellä.

 

Jari Luovista

Työelämäjaksolle Pohjois-Ruotsiin

Työelämäjakso Pohjois-Ruotsissa alkaa huomenna. Saavuin tänne Kiiruunaan iltamyöhään – Oulusta lähtiessäni oli muutama aste lämmintä ja sumuista. Välillä sateli, mutta ylittäessäni ”poron kääntöpiirin” siirryttiin pakkaskauteen. -8 astetta oli saapuessani kaivoskaupunkiin. Välillä oli sateista, liukasta ja todella pimeää. Huomenna menen Lakkapään Rautaan – tarkoitukseni on pitää sitä ”työpaikkanani” ja olla siellä, mutta kontaktoida useita muitakin yrityksiä Kiirunassa, Jällivaarassa, Pajalassa – ja matka voi jatkua ensi viikolla Norjan puolelle  oppilaitokseen. Palailen asiaan kuvien kera, kunhan on jotain kerrottavaa. Tavoitteena on löytää kumppaneita, jotka olisivat valmiita ottamaan opiskelijoitamme työssäoppimaan ja jopa töihin. Samoin tavoitteenani on rakentaa yhteistyötä alueiden oppilaitosten kanssa.

Jari

---------------------------------------------------------------------------

Suomi tarvitsee kaikki kädet – Ammattiopisto Luovi

 

Jari Keisu

Työelämäasiantuntija

Ammattiopisto Luovi

Veteraanikatu 2, PL 389, 90101 Oulu

puh. 040 319 3193

jari.keisu@luovi.fi

www.luovi.fi

www.facebook.com/ammattiopistoluovi

 

Loppukommentit Göteborgista

Tällä hetkellä olen jo turvallisesti kotimaan kamaralla ja kohta täälläkin taas työviikko pulkassa.

 

Soveltuuko työssäoppimispaikaksi erityisopiskelijoille?

 

Itse olen kokenut haasteena sen, että minulla ei ole yhteistä kieltä lasten kanssa. Vuorovaikutus sujuu kyllä muutoin hyvin erilaisia keinoja käyttäen, mutta jos pitäisi puuttua vaikkapa riitatilanteeseen tai epätoivottuun käyttäytymiseen, se on todella hankalaa ilman kielitaitoa.

 

Pohtiessani sitä, soveltuisiko paikka omien opiskelijoideni työssäoppimisympäristöksi, niin olen sitä mieltä, että ei välttämättä kovin hyvin sellaiselle, jolla ei ole minkäänlaista ruotsinkielen taitoa. Kiipulan sosiaali- ja terveysalan opiskelijat valmistuvat avustaviin tehtäviin päivähoidon ympäristöihin, mikä tarkoittaa lähinnä perushoitotilanteissa avustamista, leikeissä ja ulkoilussa mukana oloa. Tässä kyseisessä ryhmässä, jossa olen, on hyvin vähän mm. perushoidon tilanteissa avustamiseen (pukeminen, syöminen, nukkuminen jne.), koska lapset toimivat kaikissa tilanteissa lähes itsenäisesti. Puutteellisella kielitaidolla taas on haastavaa osallistua leikkeihin tai jutella lasten kanssa. Ruotsinkielentaitoinen kyllä varmasti pärjäisi ryhmässä. Sosiaali- ja terveysalan työskentelyssä ylipäätään korostuu erityisesti vuorovaikutus- ja viestintätaidot, joten kielitaidolla näissä töissä on suuri merkitys. Muutoin ryhmä on oivallinen paikka oppia ennakkoluulottomuutta, monikulttuurisuutta ja monipuolisia vuorovaikutustaitoja. Folkhögskolanin rehtori sanoi, että kaikenlainen yhteistyö on kuitenkin jatkossa mahdollista.

 

Mitä olen oppinut

 

Olen saanut kokemuksen siitä, miltä tuntuu mennä työhön paikkaan, jossa ei oikein tule ymmärretyksi eikä itsekään ymmärrä kaikkea mitä muut puhuvat. Kokemuksena siis erinomainen ja uskoisin, että usein erityisopiskelijalla on samankaltaisia tuntemuksia mennessään työssäoppimaan. Olen oppinut paljon monikulttuurisesta työskentelystä ja uskoisin, että tietouteni erilaista kulttuureista on lisääntynyt huimasti.

 

 

Mia, Kiipula

Toinen työviikko Göteborgissa

Toinen työviikko on nyt yli puolenvälin. Työpäivät toistuvat tietyn rutiinin mukaisesti. Lapset ovat tulleet tutummiksi ja muistan jo kaikkien nimet J. Ajan kuluessa lapset ovat alkaneet lähestyä minua samaan tapaan kuin muitakin päiväkodin tätejä, vaikken edelleenkään kielipulman takia kaikissa asioissa pysty heitä auttamaan. Mutta leikkimiseen ja pelaamiseen riittää huonompikin kielitaito. Luen paljon lapsille ruotsinkielisiä kirjoja, joiden kautta sekä he, että minä opimme uusia sanoja.

Tänään kävin tutustumassa folkhögskolanin muuhun toimintaan ja kursseihin rehtorin opastuksella. Juttelin paikanpäällä opettajan kanssa, joka toimii opettajana sosiaalialan opiskelijoille. Kurssin nimi on Behandlingspedagog med psykiatrisk och etnokulturell profil. Ymmärsin, että valmistuttuaan opiskelijat voivat työskennellä mielenterveys- ja päihdehoitajina sekä lasten ja nuorten parissa erilaisissa laitoksissa. Kurssille päästäkseen täytyy opiskelijalla olla jo pitkä työkokemus alalta, mutta ei vielä pätevyyttä työskentelyyn. Opinnot kestävät kaksi vuotta ja siihen sisältyy työharjoittelua noin 25 viikkoa. Työharjoitteluita ohjaa opettaja sekä työpaikalla nimetyt ohjaajat samaan tapaan kuin meilläkin. Työelämän ja koulun edustajien välillä on säännöllisesti kokouksia, joissa käsitellään ohjaamiseen ja opintoihin liittyviä asioita. Opistolla kaikki olivat erittäin ystävällisiä niin opiskelijat kuin henkilökuntakin.

Mia, Kiipula

Mångakulturella folkhögskolanin toiminnasta

Päiväkoti Viktoria, jossa työskentelen, on siis osa Mångakulturella Finska Folkhögskolanin toimintaa. Tapasin suomalaisen rehtorin ja kertoili koulun toiminnasta ja koulutuksessa ruotsissa ylipäätään. Hän nimitti koulun suomeksi kansankorkeakouluksi ja minulla meni hetken aikaa ymmärtää, että puhutaan samasta asiasta kuin suomessa kansalaisopistoista. Ymmärsin, että koulu tarjoaa vastaavia kursseja joita opiskellaan peruskoulussa ja lukiossa ja antaa mahdollisuuden korkeakouluopintoihin. Kun on suorittanut perustason kursseja voi hakeutua siis tässä Folkhögskolanissa korkeakouluopintoihin, joissa voi opiskella mm. ruotsinkieltä, englantia, matematiikkaa, historiaa, maantiedettä tai uskontoa. Lisäksi koulussa on tarjolla ruotsinkielen keskustelukursseja, korukurssi sekä keramiikkakurssi.

Rahoitus koulun toimintaa tuli monimutkaisesti neljältä eri taholta. Rehtori kertoi, että paljon joutuu laatimaan erilaisia anomuksia ja raportteja, jotta rahoitusta saa.

Koulun kurssit olivat suosittuja ja opiskelijoina siis pääasiassa maahanmuuttajia. Päiväkoti Viktoria tarjoaa lastenhoitoa koulun opiskelijoiden lapsille ensisijaisesti ja vain jos vapaita paikkoja on niin muille.

Ruotsin koulutusjärjestelmästä kysellessäni ymmärsin, että lähes kaikki suorittavat peruskoulun jälkeen lukion, jossa suuntaudutaan joko yleissivistäviin tai ammatillisiin aineisiin. Ylioppilastutkintoa ei ole ja rehtorin mukaan lukiosta pääsee läpi vaikka ei olisi juuri mitään kursseja suorittanutkaan. Epäselväksi minulle jäi millaisia ammatillisia tutkintoja nuoret tekevät ja millä systeemillä. Kaiken kaikkiaan Ruotsin koulutusjärjestelmä vaikuttaa äkkiseltään sekavammalta kuin Suomessa.

Tarkemmin kyseltyäni päiväkodin lastenhoitajilta heidän koulutustaustastaan, ymmärsin, että he ovat käyneet kaksi vuotta kestävän kurssin. Tarkempaa selkoa en asiasta saanut, missä ja miten koulutus on suoritettu.

Ruotsalaisesta päivähoitojärjestelmästä kyselin päiväkodin lastentarhanopettajalta. Hän kertoi, että päivähoito on Ruotsissa maksutonta kaikille 3-5 vuotiaille klo 9-14 (muistaakseni näin). Näin myös siis päiväkoti Viktoriassa, vaikka se ei ole kunnallinen päiväkoti, vaan ns vapaa koulu (näin he itse nimittivät toimintaa). Päivähoitoa säätelee opetussuunnitelmat.

Mia, Kiipula

Muutamia kuvia päiväkoti Viktoriasta

Päiväkoti sijaitsee keskellä suuria kerrostaloja, mutta alueesta on tehty kuitenkin viihtyisä monine puistoineen ja viheralueineen.

 

Muutoin päiväkoti on tiloiltaa samanlainen kuin päiväkodit suomessakin. Päiväkodissa toteutetaan Montessori pedagogiikkaa ja se näkyy tiloissa siten, että eri huoneissa ja nurkkauksissa on kussakin omaan teema-alueeseen liittyvää välineistöä.

Päiväkodin arkea

 

Lapset saapuvat päiväkotiin noin 8.30-9 aikaan. Aamupalaa en ole nähnyt lapsille tarjottavan, mutta noin klo 10 tarjotaan välipalana omenaa. Aamupäivän aikana lapsilla on aikaa vapaaseen leikkiin ja pelaamiseen, noin klo 10 välipalan jälkeen on samling eli kokoontuminen piiriin. Tällä viikolla aiheena on ollut hyvä ystävyys ja hyvät käytöstavat. Teemaa käydään läpi yhteisesti tarinoiden ja leikkien avulla.

Kokoontumisen jälkeen valmistaudutaan ulos ja ulkona ollaan ruokailuun saakka. Ruoka jota päiväkodissa tarjotaan, on halal-ruokaa ja päiväkodilla on oma kokki sitä valmistamassa.

Säästä riippuen ruoan jälkeen mennään joko takaisin ulos tai pienelle levolle (munakellon kanssa on huilattu n 15 minuuttia). Suurin osa lapsista päättää päivän klo 14, muutama lapsi on jäänyt pidempään ja heille tarjotaan klo 14 pieni välipala.

Kaikille lapsille on omat esikoulukirjat, joita tehdään opettajan tai lastenhoitajan opastuksella. Tehtävien tekeminen on osa opetussuunnitelmaa ja opettaja kertoo olevan todella tärkeää, että heillä on materiaalia, joilla osoittaa lasten edistyminen, jos päiväkotiin tehdään tarkastus.

Ensimmäisen viikon aikana päiväkodilla on ollut yksi "neuvottelu" lapsen asioihin liittyen ja siinä oli tulkki mukana. Torstaina oli myös vanhempain kokoontuminen. Itse en tähän osallistunut, mutta opettaja kertoi, että vain harvat vanhemmat osallistuvat vanhempainiltoihin. Vanhemmat myös harvoin ilmoittavat, ellei lapsi tulekaan hoitoon ja muutoinkin kaikenlainen ennakkoon ilmoittaminen on harvinaista. Tänään muun muassa eräs äiti kertoi lasta hoitoon tuodessaan, että tämä on lapsen viimeinen hoitopäivä, koska he muuttavat seuraavalla viikolla. Ennakkoon tästä ei ollut päiväkodilla tietoa.

Havaintona ensimmäisestä viikosta verraten suomalaiseen päivähoitoon voisi sanoa, että tietyissä asioissa ollaan huomattavasti rennommin, mutta sitten toisaalta ollaan todella tarkkoja siitä, että kaikki on tehty opetussuunnitelman mukaisesti, jotta on osoittaa päiväkodin tarpeellisuus ja lasten edistyminen. Rennommasta suhtautumisesta kertoo mm se, että lapset saavat tuoda omat polkupyöränsä ja potkulautansa päiväkodin pihalle ja pyöräillä tai potkulautailla ulkoilun aikana. Kypärää ei kukaan käytä, ja Suomessa tällainen ei tulisi kysymykseen, koska jotainhan voisi sattua.  

Kielitaidon oppiminen on tärkeää, ja ryhmän opettaja oli sitä mieltä, että työntekijöiden pitäisi osata hyvää ruotsia, jotta myös lapset voivat sitä oppia. Tämän hän on kokenut pulmaksi toisinaan, koska työntekijät pääosin myös maahanmuuttaja taustaisia. Ryhmän lastenhoitaja, joka on maahanmuuttajataustainen sen sijaan kokee, että hänen on helpompi ymmärtää ja tukea lapsia, koska hän tietää kuinka lapset ajattelevat ja millaisista lähtökohdista he tulevat. Eli monta näkökulmaa on tähänkin asiaan.

Tällä viikolla kävin tapaamassa myös Folkhöskolanin suomalaista rehtoria ja sain vähän laajempaa näkökulmaa heidän toimintaansa. Päiväkoti Viktoria on siis on folkhögskolanin toimintaa. Siitä lisää tuonnempana.

 

Mia

 

Ensimmäinen työpäivä Göteborgissa

Ensimmäinen työpäivä siis takana. Matkustaminen työpaikalle sujui muutoin hyvin, mutta aamutuimaan kävin raitiovaunulla tekemässä kaupunkikierrosta, kun lähdin väärään suuntaan matkustamaan.

 

Ensimmäinen työpäivä kului päiväkotiin, henkilökuntaan ja lapsiin tutustuen. Lapsia on ryhmässä 20, joista tänään oli paikalla 13 ja he ovat iältään 3-5-vuotiaita. Kielimuuria totisesti oli, mutta onneksi lastentarhanopettaja ryhmässä osaa suomea. Henkilökunta on monikulttuurista, lastenhoitajat ovat Puolasta ja Kosovosta (tästä en kyllä ole aivan varma) ja lastentarhanopettaja suomalainen. Lapsia ryhmässä oli noin 7 eri maasta. Osa lapsista ei puhu eikä ymmärrä lainkaan ruotsia. Toinen lastenhoitajista puhuu arabiaa ja serbiaa ruotsin lisäksi. Hoitaja toimi tulkkina monien lasten vanhempien ja muun henkilökunnan välillä. Hauskaa oli  myös huomata, että lapset olivat tulkkeja toisilleen; joku joka paremmin taisi ruotsin kielen tulkkasi esim. minulle mitä joku lapsi arabiaksi oli sanonut.

 

Monikansallisuus ja -kulttuurisuus näyttäytyvät täällä aivan eri mittakaavassa kuin missään Suomessa. Gårdstenissa, jossa päiväkoti sijaitsee, on 90% väestöstä maahanmuuttajataustaisia. Lastentarhanopettaja kertoi, että alueelle on vaikea saada koulutettua henkilökuntaa, hän on tämän ryhmän ainoa työntekijä, jolla on kasvatusalan koulutus.

 

Itse toimin siis Kiipulan ammattiopistossa sosiaali- ja terveysalan opettajana ja suomalainen päiväkotimaailma on tuttua. Ensimmäisen päivän perusteella tein jo muutamia havaintoja, jotka oleellisesti eroavat meidän totutuista toimintatavoista. Ulos lähtiessä lapset pukeutuivat itse (aivan kuten kuuluukin), kukin parhaan taitonsa mukaisesti. Jos joku ei huomannut laittaa hanskoja tai pipoa, niitä ei kukaan henkilökunnasta alkanut lapsille pukemaan, vaan ulos lähdettiin niissä tamineissä mitä päälle oli saatu. Katsottiin kuitenkin, että kaikilla on kengät ja ulkohousut + takki :). Kukaan ei oikonut takinkauluksia tai laittanut housunrenksuja lahkeiden alle, niillä ei tuntunut olevan kovinkaan suurta merkitystä. Ja hyvinhän lapset ulkona pärjäsivät, vaikkei vaatetus ollutkaan viimeisen päälle ojennuksessa. Ulkona oltiin paljon. Aamupäivällä puolitoista tuntia, jonka jälkeen oli ruoka. Heti ruoan päälle suurin osa lapsista lähti takaisin ulos, vain kaksi lapsista laitettiin päivälevolle.

 

Lisää tarinaa ja havaintoja huomenissa, yritän muistaa ottaa myös kameran mukaani, jotta saan kuvia lisättyä.

 

Mia, Kiipula

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Göteborg 12.10.

Tänään saavuin Göteborgiin ja huomenna alkaa työelämäjakso Montessori päiväkodissa (Mångakulturella Montessori förskola Victoria) Gårdstenin kaupunginosassa. Paikka Ruotsiin järjestyi nopealla aikataululla ja poikkeaa alkuperäisistä suunnitelmistani melkoisesti. Innolla kuitenkin odotan huomista ja uusia kokemuksia. Jännistystä huomiseen päivään tuo työpaikalle löytäminen, matkustaa pitää raitiovaunulla ja bussilla. Lisähaasteena työelämäjaksolle vähäinen ruotsinkielen taitoni, mutta uskon kuitenkin pärjääväni kaikilla kielillä yhteensä ymmärrettävästi :).

 

Mia, Kiipula

Toiseksi viimeisen päivän kuulumiset Göteborgista

Yritän tässä tiivistää huomenna päättyvän työelämäjaksoni antia.

 

Olen saanut oppia täällä miten rakennetaan hyvää työyhteisöä ihan tavallisten sosiaalisten taitojen avulla. Suomalaisen silmin näyttää siltä, että ketään ei jätetä huomiotta. Jos joukossa on joku uusi, kaikki ottavat häneen kontaktia. Tervehtiminen, hymy, kiittäminen ei maksa mitään, mutta kasvattaa sosiaalista pääomaa, johon meilläkin olisi varaa, kunhan vain osaisimme. Työkaveria autetaan, apua myös pyydetään rohkeasti. Positiivista palautetta annetaan ja hankalat asiat otetaan puheeksi.

 

Omia käytännön taitoja olen saanut täällä myös harjoittaa. Päivittäin toistuvat asiakkaiden asiat hoitaa kotipalvelu, kotisairaanhoito vastaa pääasiassa mm. lääkehoidosta, haavanhoidosta, voinnin seurannasta ja verikokeiden ottamisesta, kaikki tämä tietysti lääkärin lähetteellä ja yhteistyössä hänen kanssaan. Omien potilaidensa osalta kotisairaanhoitajan työhön kuuluu myös yhteyksien ottaminen esimerkiksi apuvälineistä ja kuntoutuksesta vastaaviin ammattilaisiin.

 

Toimintatapojen ja käytäntöjen kirkastuminen on ottanut oman aikansa ja ruotsin kielen käyttäminen omansa. Tämä on varmaan yhteinen kokemus opiskelijoidemme kanssa. Ei ole kiva olla tietämätön, mutta alussa on pakko olla. Viisikymppinen oppii uusia asioita hitaasti, mutta tajuaa virheensä piinallisen selvästi.

Monikulttuurisuus on minulle näyttäytynyt  positiivisena asiana: työpaikalla ei tarvitse puhua täydellistä ruotsia, koska kaikki muutkaan eivät sitä käytä, kaupasta löytyy uusia ja vanhoja makuja edullisesti, viereisellä tietokoneella kieltä opiskeleva uusi ruotsalainen hymyilee ystävällisesti vaikka meitä ei yhdistä sukupuoli, ikä, ihonväri, äidinkieli, uskonto eikä moni muukaan asia mutta molemmille meillä on tilaa juuri tässä kirjastossa, kaupungissa, maassa ja maailmassa.

 

 

 

 

 

 

 

Marjo Seurakuntaopistolta Pieksämäeltä

Kuudennen päivän kuulumiset

Viikonloppu meni leppoisissa ja mielenkiintoisissa merkeissä. Perjantai-illan yllätys oli sauna ja ihana ateria ulkona yhdessä alakerran emännän, isännän, oman vuokraemäntäni ja vielä yhden yhden suomalaisen kanssa! Lauantaina sain opastuksen Göteborgin mahtaviin kirpputoreihin, jatkoin sieltä kaupunginkirjastoon Göteborgin keskustaan, jossa vaalit näkyivät ja kuuluivat. Sunnuntaina  ehdin sekä kirkkoon, ystävien kanssa puistokävelylle ja syömään ulkona auringonpaahteessa että vaeltamaan metsässä. Päivä päättyi vaalitulosten aiheuttamaan tyrmistykseen: Ruotsi-demokraatit on nyt maan kolmanneksi suurin puolue.

 

Kuudes työpäivä tuntui hyvältä, koska osa asiakkaista ja työtehtävistä heidän luonaan on ehtinyt jo tulla tutuksi. Välillä koen jopa olevani hieman hyödyksi. On ollut myös hyvä päivittää kokemuksensa siitä, millaista on olla opiskelijan roolissa. Suoniverinäytteen otto 10 vuoden (!) jälkeen onnistui yllättäen.

 

Lopetin työvuoroni hieman kesken, jotta ehdin tapaamaan rehtori Marjatta Heinuaa, joka ystävällisesti kertoi yheyksistään työpaikka- ja asuntoasioihin liittyen. Tavoitteenahan on jatkaa monipuolista vaihtoa tänne.

 

Huomenna on erilainen päivä: kello ei herätäkään viideltä, vaan tulen vasta iltavuoroon klo 13.30.

Kuvia Göteborgista

Neljannen päivän tunnelmia

Pian on neljä työpäivää takana ja sekä sää että tunnelmat ovat aurinkoiset. Työilmapiiri on leppoisa ja toiset huomioiva. Samassa rakennuksessa Angeredin kotisairaanhoidon kanssa työskentelee myös kotikäyntejä tekeviä fysio- ja toimintaterapeutteja, tapaamme heitä tauoilla. Kaikki ovat olleet hyvin ystävällisiä ja kiinnostuneita siitä kuka olen ja miksi olen täällä. Sosiaaliset taidot ovat täällä korkeassa kurssissa.

 

Olen nyt ollut kahden eri kotisairaanhoitajan mukana, enimmäkseen Mian, joka on erittäin tehokas, positiivinen ja hyvä hoitaja. Asiakkaat ovat etupäässä vanhuksia, jotka ovat lääkäriltään saaneet lähetteen kotisairaanhoideon asiakkaaksi esimerkiksi verinäytteiden ottamisen, haavanhoidon, lääkkeiden jaon tai voinnin seuraamisen takia. Asiakkaissa on paljon myös maahanmuuttajia, jotka ovat seuranneet lastensa perheitä Ruotsiin ja joilla ei ole yhteistä kieltä hoitajan kanssa. Jotkut asiakkaista asuvat maalla yksin isossa talossa ja jotkut kerrostaloasunnon keittiön sohvalla kolmen sukupolven perheessä. Myös työyhteisö on monikulttuurinen ja onneksi joku hoitajista saattaa puhua äidinkielenään juuri asiakkaan kieltä.

 

Mitä olen oppinut:

Kotona hoidetaan myös asiakkaita, jotka tarvitsevat hoitajaa koko ajan. Avustajiin ja apuvälineisiin on satsattu, vaikka hoito varmaan tulisi halvemmaksi jossain ympärivuorokautisen hoidon yksikössä. Fysio- ja toimintaterapeutteja on paljon ja he hoitavat apuvälineasioita. Apuvälineitä on paljon ja ihmiset liikkuvat niiden avulla paljon kaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä, mikä onkin helppoa matalalattiabusseissa.

 

Osa terveyskeskuslääkäreistä varaa viikottain ajan kotisairaanhoitajien palaveria varten. Asiakkaiden tilanteesta keskustellaan kollegiaalisesti ja lääkärit osoittavat arvostuksensa kotisairaanhoitajien työtä kohtaan.

 

Kotipalvelu kirjaa asiakkaan kotona olevaan kansioon aina kun lääkkeitä annostellaan asiakkaalle. Vain luvan saaneet hoitajat voivat lääkkeitä annostella. Jos lääkäri niin määrää, säilytetään asiakkaan lääkkeet kotona olevassa lukitussa kaapissa. Avain kaappiin on kotisairaanhoidolla ja sovituilla henkilöillä kotipalvelussa.

 

Päivä päivältä ymmärrän enemmän puhutusta kielestä ja löydän jostain uusia käyttökelpoisia sanoja. Ihmiset ovat hyvin iloisia kun joku ainakin yrittää puhua ruotsia.

 

med vänliga hälsningar

Marjo

 

 

Ensimmäiset kuulumiset

Hej,

 

terveiset täältä Göteborgista, kotisairaanhoidosta Angeredin kaupunginosasta. Kaksi aamuvuoroa olen nyt kukenut kotisairaanhoitaja Mian matkassa. Työ on pääpiirteissään hyvin samanlaista kuin Suomessa. Mialla on noin 25 omaa asiakasta, mutta aamupalaverissa klo 7.30 töitä tasataan niin että kaikki tulevat hoidettua.

 

Mia on jakanut lääkkeitä dosettiin, hoitanut haavoja, ottanut verikokeita ja annostellut lääkkeitä, minäkin olen saanut pistää insuliinia yhden kerran...  Asiakas oli ruotsinsuomalainen mies, joka tehtyään uran Volvolla oli nyt päätynyt pyörätuoliin.

 

Kotisairaanhoito on maksutonta, mutta kotipalvelu maksullista. Kotisairaanhoitoa saa lääkärin lähetteellä. Kotipalvelu toimii omassa organisaatiossaan, mutta yhteistyötä tehdään joustavasti. Kotipalvelun työntekijöillä ei suinkaan aina ole koulutusta alalla, vaikka tavoite on, että kaikilla olisi lähihoitajaa vastaava undersköterskan koulutus.

 

Kohta lähdemme vielä yhdelle kotikäynnille

 

hälsningar

 

Marjo

Lähtötunnelmia ja testausta

5.9.2014

Tässä harjoittelen ja testailen tätä blogin kirjoittamista. Huomenna on lähtö Göteborgin kotisairaanhoitoon ja jännitys tiivistyy.

Marjo Seurakuntaopistosta

Tervetuloa Working Abroad -hankkeen sivuille!