Mikulovin kuulumisia

Mikulovin kuulumisia

Tiistaina olimme koko päivän kokkiopiskelijoiden kanssa keittiöllä
englannin integroinnin merkeissä. Alkuruoaksi oli "pariisilainen
salaatti" mikä muistutti paljon italiansalaattia. Sitten tarjoiltiin
keittoa, mikä koostui lihaliemestä ja uppopaistetuista
taikinapalleroista. Pääruoaksi oli uunissa paahdettua lihaa
kermakastikkeessa tarjoiltuna dumplingsien kanssa ja jälkiruoaksi pieniä
pannukakkuja aprikoosi- ja kirsikkahillolla. Opiskelijat (ja opettajat)
joutuivat itse asiassa kustantamaan ainekset itse, mikä on kyllä täällä
tavallista!
Pystyimme ottamaan esille monenlaista ammattisanastoa: eri aineksia,
työvälineitä, ruoanlaittoon liittyviä verbejä, numeroita ja määriä,
tarjoiluun liittyviä fraaseja, small
talkia jne.. Kiertelimme opiskelijoiden joukossa ja jututimme heitä
yksitellen ja jotakin kävimme läpi myös ryhmissä. Lopuksi opiskelijat
käänsivät reseptit englanniksi. Se oli heille helppoa, kun kaikki
tarvittava sanasto oli jo hallussa. Kuvasin myös Ipadilla materiaalia,
mistä koostin IMoviella videon Blankan käyttöön. Opiskelijat
suhtautuivat myönteisesti ja olivat aika rohkeita, ja uskon, että he
oppivat päivän aikana aika paljonkin. Oli hauskaa!
Eilen kävin pitämässä enkun tuntia erityiskoulun puolella hoitoalan
opiskelijoille, jotka olin tavannut jo aikaisemmin Suomessa, kun he
olivat Keskuspuistossa opiskelijavaihdossa. Keskustelimme käyttäen
englantia, tsekkiä, suomea, kääntäjää, kuvia ja näyttelemistä. Lisäksi
teimme Adobe Voicella esittelyjä. Englannin kielen opiskelu on ollut
muuten pakollista erityisammattikouluissa ainoastaan kaksi vuotta.
Minua on pyydetty täällä ollessani esittelemään digitaalisia
oppimateriaaleja (Kahoot, Quizlet, Eliademy, Padlet, Adobe Voice,
blogit jne), mitä olen tietysti mielelläni tehnyt ja niitä on täällä
ihmetelty ja ihasteltu. Olen kuitenkin huomannut, että kommunikatiivinen
aspekti kieltenopetuksessa (ja kaikessa opiskelussa) on mielestäni
erityisen tärkeää ja se pitäisi ehdottomasti säilyttää! Myöskään
opettajan tukea sekä opiskelun ja oppimisen ohjausta ei minun mielestäni
pidä aliarvioida, saatikka sitten unohtaa täysin. Kielitaitoa tulisi
niin ikään pitää korkeassa arvossa kansainvälisessä yhteiskunnassa.
Minua kauhistuttaa se suunta, mihin Suomessa ollaan menossa.
Kävimme eilen Blankan kanssa läheisessä kylässä, missä oli hieno linna
ja kaunis luonnonsuojelualue. Kävimme myös syömässä illallista. Meillä
on aika samanlaiset käsitykset opetuksesta, ja käymämme keskustelut
ovatkin olleet tämän reissun parhainta antia. Suunnittelemme jo yhdessä
uutta, kansainvälistä projektia liittyen autenttiseen kieltenopetukseen.
Päätimme, että pitää jatkaa taistelua laadukkaan, autenttisen
kieltenopetuksen puolesta! :)
- Satu

Vs: Working Abroad

-Satu
Viikonloppu meni mukavasti kauniista säästä ja hienoista maisemista
nauttiessa Brnossa ja täällä Mikulovissa. Teki hyvää ladata akkuja uutta
viikkoa varten.
Tänään maanantaina olin erityiskoulun puolella englannin kielen
tunneilla. Täytyy myöntää, että tunsin oloni aika kotoisaksi. ;) Kävimme
läpi perusfraaseja englanniksi, tsekiksi ja suomeksi. Opiskelijat olivat
paljon parempia ääntämään suomea kuin minä tsekkiä. Erityisesti
täkäläinen suriseva ärrä aiheuttaa hankaluuksia, mikä tietysti
oli opiskelijoista tosi hauskaa. Opiskelijat olivat kokkialan
koulutuksessa, joten toisella tunnilla harjoittelimme vihanneksia ja
hedelmiä englanniksi. Minulla sattui olemaan siihen sopiva Kahoot-peli,
mistä opiskelijat pitivät kovasti. Välillä piti vähän rauhoitellakin
tilannetta kun kisa kävi niin jännittäväksi. Tällä kertaa teknologiakaan
ei pettänyt, johtuisiko siitä, että olimme ATK-luokassa.
Erityisopettaja Pavel (monille keskuspuistolaisillekin tuttu) on
työskennellyt koulussa jo 22 vuotta. Hän on koulutukseltaan liikunnan
opettaja ja erityisopettaja, mutta enää hän ei opeta liikuntaa, vaan
kuutta eri ainetta (englantia, atk:ta, jotain teknisiä aineita jne). Hän
kertoi, että erityiskoulun opiskelijat ovat vuosi vuodelta haastavampia
ja ryhmät heterogeenisempiä. Erityiskouluun sijoitetaan kuulemma ne,
jotka eivät muualla pärjää, se on tietyllä tavalla 'viimeinen
vaihtoehto'. Työ on haastavaa, ja Pavelkin on harkinnut vuosien varrella
useaan otteeseen alan vaihtoa, on 'ylämäkiä ja alamäkiä'. Hän kuitenkin
pitää työstään kaiken kaikkiaan, ja on tyytyväinen palkkaansa (800€/kk
käteen). Se on täkäläiseen palkkatasoon nähden oikein hyvin.
Lounaan jälkeen kävimme Blankan kanssa opetuskeittiössä valmistelemassa
huomisen integraatiotuntia. Opiskelijat valmistavat jotain liharuokaa,
mitä tarjotaan perinteisesti tsekkiläisissä häissä. Odotan sitä innolla,
koska tsekkiläiset liharuoat ovat olleet tosi hyviä ja on mukava päästä
maistamaan jotain todella perinteikästä. Osa ruoista on kyllä ollut
minun makuuni hieman 'eksoottisia', kuten lisukkeena syötävät
taikinapallerot 'dumplings' ja sisäelimiä sisältävä pata.
Tänään alkoivat opiskelijoiden loppukokeet englannin kirjallisella
osuudella. Ihmettelin aluksi, onko koululla jotkut juhlat, kun tytöillä
oli hameet tai mekot ja bleiserit ja pojilla puku päällä. Opiskelijat
olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, koska loppukokeet ovat heille niin
tärkeä tilaisuus. Ihan mahtavaa! ����
- Satu

Goodbye Rotterdam

Lähetetty iPadista


Lähetetty iPadistaViimeinen työpäivä meni inventaariossa. Maanantaisin kirkko on kiinni ja silloin oli sopiva aika laskea tavaroita.
Huomenna aamulla lento takaisin Suomeen.

Tämä oli antoisa kokemus. Kiitos OPH, kiitos Bovallius, kiitos Ilona, kiitos Eira, kiitos Merimieskirkko.

van Varjoluoto kiittää ja päättää.

Pyhätyötä

T:Marjo
Lähetetty iPadistaSunnuntaipäivänä ahkeroin "pihatöissä", toisin sanoen jatkoin ompelu-urakkaani pihalla auringonpaisteessa, sohvatyynyjä. Oli lämmintä, vihdoinkin.
Välillä nautittiin pannukakkua ja kahvia senioriporukan kanssa. Hollantilaisilla on tapana ottaa ensin kahvia ja jotain makeaa, ja sen jälkeen vasta pääruoka. Toisin kuin meillä. Aina on opetettu, että lautanen tulee syödä tyhjäksi eturuuasta, ennekuin saa makean jälkiruuan.
Päivän päätteksi järjestettiin kahvion kalusteet uuteen uskoon. Jospa rekka/merimiesten olisi rennompi viipyillä tv:n ääressä nojatuoleissa kuin Aalto-jakkaroilla.

Vappujuhlaa

Työvuoro alkaa tänään klo 11.30. Tässä muutamia kuvia aamulenkiltä: paikallinen matkakeskus ja vihreät ratikkakiskot.

T. Marjo


Lähetetty iPadista

Eilen 30.4 vietimme kirkolla vappujuhlaa. Viime vuoden juhlat olivat olleet menestys. Samaan aikaan oli jääkiekon MM-kisat ja kisakatsomo houkutteli väkeä paikalla. Tämä vappu oli arvoitus, tuleeko ketään, sääennusteessakin oli luvattu sadetta.
Tarjolla oli simaa, munkkeja ja grillilautanen (camping, chicken wings, vihersalaattia ja perunasalaattia). Klo 18 oli naisten sauna ja klo 20 miesten vuoro. Iltapäivällä kävi perheitä pienten lasten kanssa ja heidän jälkeen paikalle valui nuoria aikuisia. Illalla kahvio oli täynnä. Tästä on hyvä jatkaa perinnettä seuraavana vuonna.
Jännää, perinteiseen suomalaiseen vapunviettoon ei kuulu juhliminen kirkossa, mutta täällä Merimieskirkon rooli on erilainen. Tarjolla oli toki myös "virvokkeita".
Siivosin terassin ja takapihan juhlakuntoon, autoin keittiössä ja välillä ompelin eurolavoista tehtyihin pihakalusteisiin päällisiä. Se työ jatkuu vielä tänään.

Vs: Working Abroad

Tänään on jo lauantai. Uskomatonta, miten aika menee niin nopeasti! Keskuspuistolaiset viettivät eilen täällä viimeistä iltaa, ja kävimme juhlistamassa sitä juhlaillallisella. Eilen oli ensimmäistä kertaa kunnolla kesäinen fiilis, ja auringossa tarkeni t-paidassa.

Viimeisen vuoden opiskelijoilla oli eilen perjantaina viimeinen varsinainen koulupäivä, ja he tekivät kepposia ja esityksiä muille opiskelijoille sekä tekivät pilaa opettajista. Vähän niin kuin penkkarit meillä Suomessa. Viimeisen vuoden opiskelijat tietävät, että heille on jo annettu arvosanat, joten eipä heitä kuulemma ole tällä viikolla enää koulussa muuten näkynyt. Opiskelijat tekevät täällä kirjalliset lopputyöt, jotka ovat tällä hetkellä tarkastettavina. Kokkien lopputyö on esimerkiksi suunnitelma juhliin. Lopputyöhön sisällytetään myös lyhyt englanninkielinen osio. Ensi viikolla heillä alkaakin jo loppukokeet. Opiskelijat, joiden kanssa olen jutellut, ottavat loppukokeet aika rennosti; heillä on sellainen tunne, että ovat tehneet voitavansa. Osalla on tiedossa myös yliopistojen pääsykokeita. Monet täältä Mikulovista siirtyvät Brnoon opiskelemaan.

Hotellialan opiskelijat tekivät eilen projektitöitä liittyen uuden hotellin perustamiseen. Heidän oli aika vaikea päästä alkuun, mutta lopputuotokset olivat hienoja! Opiskelijat tekevät täällä enimmäkseen mitä pyydetään, mutta heitä on kuulemma toisinaan vaikea saada todella innostumaan mistään. Myös poissaolot ovat joidenkin kohdalla ongelma.

 Ensi viikolla kokeilemme kokkien kanssa englannin integrointia ammattiaineeseen opetuskeittiössä. Blanka uskoo autenttiseen kieltenopetukseen, mutta sitä on täällä todella vaikea järjestää. Ammatinopettajat eivät halua vieraita omiin ”valtakuntiinsa”, eivätkä oikeastaan edes näe mitään pointtia samanaikaisopetukselle. Eivät, vaikka sen vaikuttavuutta oppimistuloksiin perustelisi tutkimuksella, kuten Blanka. Aika surullista. Toinen haaste on tietysti sitten resurssien vähyys.

Nyt lähden viikonlopun viettoon Brnoon, joka on Tsekin tasavallan toiseksi suurin kaupunki (n. 300 000 asukasta). Täältä on sinne 60km matkaa.

Iloista Vappua sinne Suomeen!

-Satu

Kuulumisia Merimieskirkolta

Kuten jo mainitsin, kirkolla tehtiin 1,5 vuotta sitten laaja peruskorjaus. Kiipulan opiskelijat ja pari opettajaa/ohjaajaa olivat kirkolla tekemässä loppusiivousta remontin jälkeen ja he myös laativat siivousohjeet kirkolle. Näillä ohjeilla on hyvä siivota.

T. Marjo Varjoluoto

Lähetetty iPadista



Kirkolla toimintaa pyöritetään monenkirjavan joukon voimin. Palkattuja työntekijöitä on 5, mukaan lukien kirkon johtaja, joka on pääasiassa Brysselissä ja osa-aikainen taloussihteeri. Lisäksi Suomesta on vapaaehtoisia periodiassistenttejä. He saavat asunnon kirkolta ja 150 euroa/kk palkkaa. VapaaEhtoistyöntekijöissä on nuoria opiskelijoita ja jo eläkkeellä olevia ja siitä väliltä. En pysy edes mukana heidän kaikkien kuvioissa. Viime viikon sunnuntaina taisi tulla viimeisin, Marja, joka on kirkolla kesälomiin saakka. Mukana touhuissa pyörii myös paikalla asuvia suomalaisia, mm. 47 vuotta kirkolla pyörinyt Tytti käy viikoittain leipomossa. Useimmat suomalaisnaiset, joita olen täällä tavannut, ovat tulleet aikoinaan Hollantiin (meri)miehen perässä.

Suomen Merimieskirkko painii samanlaisten taloudellisten haasteiden parissa kuin kaikki muutkin. Viime vuoden lopulla päättyneiden yt-neuvottelujen tuloksena sieltä väheni 4,4 henkilötyövuotta ja irtisanomiset sekä osa-aikaistamiset koskivat yhteensä 10 työntekijää. Rotterdamin kirkolla on tehty n. 1,5 vuotta sitten mittava remontti. Kiinteistö on kallis ja yksi merkittävä tekijä kustannusten kattamisessa on tilojen vuokraaminen ulkopuolisille kokous - ym. käyttöön.

Kirkon Suomi-kaupalla myydään suomalaisia tuotteita: Marimekkoa, Muumimukeja, leipää, makeisia jne. Oivariini-rasia maksaa 6,90 euroa ja Fazerin sininen 5,30 euroa. Kuljetuskustannukset tuovat pienen lisän hintoihin. Näin Suomessa asuvana en maksaisi Oivariinista noin paljoa, vaan käyttäisin jotain paikallista tuotetta, mutta tiedä sitten, millaisen himon vuosikymmenten poissaolo Suomesta aiheuttaisi.

Muutaman päivän takaisella Brysselin matkalla oli mukana suomalainen Anu, joka on asunut vuosikymmeniä täällä ja työskentelee opettajana 4-6 -vuotiaille. Hän oli juuri nyt kahden viikon lomalla. Kouluissa on lomaa näin keväälläkin. Kesäloma on 6-7 viikkoa ja se ei ala kaikilla yhtä aikaa vaan porrastetusti. Hollanti on pieni maa. Asukkaita on n. 16 miljoonaa ja pinta-alaltaan se on huomattavasti pienempi kuin Suomi, n. 1/8 Suomen pinta-alasta. Kaikki eivät mahdu lomailemaan yhtä aikaa.

En ole vielä merimiestä nähnyt, mutta eilen haimme satamasta yhden rekkamiehen saunomaan. Nykyisin merimiehiä ei kovin paljoa käy kirkolla, koska aikataulut laivoilla ovat tiukkoja ja heillä ei aina ole aikaa lähteä maihin. Myös netti on vähentänyt tarvetta tulla kirkolle lukemaan lehtiä ja pitämään yhteyttä kotimaahan. Etukäteen luulin laivakeikkojen tarkoittavat sitä, että merimiehille mennään antamaan laivoille "sielunhoitoa", mutta usein heitä kuljetetaan maihin baariin ja illalla takaisin laivaan.

Working Abroad

Kolmas ja neljäs päivä

 

Ahoj ja terveisiä aurinkoisesta Mikulovista! Aika kylmä täällä kyllä tosin on, varsinkin aamuisin. Ilmeisesti täällä on ollut myös hallaa, koska täkäläinen kollegani kertoi, että heidän perheen viinitilalla orastavat viiniköynnökset olivat paleltuneet.

Olen pitänyt opiskelijoille tunteja liittyen Suomeen (kokeille ruokakulttuurista, hotellialan opiskelijoille turismista ja lukiolaisille yleisesti), ja se on ollut tosi mukavaa. Opiskelijat ovat kiinnostuneita, puheliaita ja ystävällisiä, aivan mahtavaa. Olin tuonut mukanani suomalaisia makeisia ja karkkitastingit ovat olleet tietysti hitti; ainoastaan turkinpippurit ovat monelle hieman liian eksoottisia. Tänään olin yksinkin pitämässä tuntia lukiolaisille, jotta Blanka sai mahdollisuuden vielä käydä tervehtimässä keskuspuistolaisia. Sain opiskelijoilta aplodit tunnin jälkeen. :) 

Työpäiväni eivät ole olleet hirveän pitkiä, suunnilleen kahteen, mutta täytyy myöntää, että olen kyllä aika poikki iltapäivällä. Kuitenkin vieraalla kielellä kommunikoiminen koko päivän, paljon uusia ihmisiä, nimiä ja paikkoja vievät veronsa. Iltaisinkin on ollut aika paljon kaikkea tekemistä. Eilen tapasimme joitakin täkäläisiä opettajia viinilasillisen merkeissä ja tänään menimme työpäivän jälkeen kahville suomalaisen kollegani Mervin, Blankan ja erään täkäläisen nuoren naisen kanssa. Olemme kyllä huomanneet, että opettajan työssä on monia universaaleja aspekteja, mistä riittää paljon puhuttavaa.

Täällä Tsekeissä koulu aloitetaan 6(-7) - vuotiaana ja peruskoulu on yhdeksänvuotinen, kuten meilläkin. Peruskoulun jälkeen mennään toiselle asteelle, ja valita voi 3-vuotisen ammatillisen koulutuksen, nelivuotisen ammatillisen koulutuksen "maturita-tutkinnolla" tai nelivuotisen lukiotyyppisen, yliopisto-opintoihin tähtäävän koulutuksen ('grammar school'). Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat erityisoppilaitoksessa työvaltaisesti esimerkiksi ravintola- ja hoitoalan avustaviin tehtäviin parivuotisessa koulutuksessa. Lisäksi on TELMA-tyyppistä opetusta vaikeimmin vammaisille. Inkluusioajattelua on lähestytty siinä mielessä, että täällä Mikulovissa toimivat eri oppilaitokset (mitkä mainitsin yllä) ovat yhdistyneet saman organisaation alle. Kuitenkaan käytännössä inkluusiossa ei olla vielä kovin pitkällä, vaikka toki yleislinjoillakin on opiskelijoita, jotka tarvitsevat jonkinlaista erityistä tukea. Henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia tehdään yleisellä puolella, mutta ihan yksittäisiä. Erityispuolella henkilökohtaistetaan tietysti sitten kaikki opiskelijat. 
Joissakin aineissa, kuten esimerkiksi englannissa, joidenkin ryhmien kohdalla opiskelijoiden lähtötaso on testattu ja heistä on muodostettu tasoryhmät. Muuten oppitunneilla ei opetusta eriytetä käytännössä ollenkaan. Yritin selittää muutamalle opettajalle yksilöllisen oppimisen mallia, mutta he eivät kertakaikkiaan pystyneet ymmärtämään koko kuviota. Täällä on selvästi koulusysteemi murroksessa, mutta haasteet ovat tietyllä tavalla erilaisia, kuin meillä.

Koulussa on valokuvaus kielletty, mutta yritän laittaa kuitenkin joitakin kuvia myöhemmin.

-Satu

Säätiedotus: +18 astetta!

Rakeita parvekkeella

Paikallinen eriste parvekkeen oven edessä. Välillä on tuullut niin kovaa, että pötkö on vierinyt lattialle :)

Lähetetty iPadistaMutta ei ulkona vaan sisällä. Melko viileätä. Ihan vielä en ole tottunut, vaan nukun villasukat jalassa kahden peiton alla. Aamuisin täytyy hetki kerätä rohkeutta ja hengittää syvään, ennen kuin kömpii peittokasan alta pois.

Working Abroad Mikulov, Tsekki

Working Abroad

Satu Hemming

Keskuspuiston ammattiopisto

Aika: 24.4-6.5.2016

Paikka: Mikulov, Tsekki

Työtehtävät: englannin opettajan työparina toimiminen

 

Ensimmäiset päivät

 

Olen tullut tänne kahdeksi viikoksi työskentelemään paikallisen englanninopettajan, Blanka Vankovan, työparina. Idea tämän tyyppiseen yhteistyöhön muodostui, kun olin loppusyksystä täällä kokkiopiskelijoiden vaihdossa tukihenkilönä. Huomasimme, että meillä on paljon puhuttavaa kielten opetuksesta, ammatillisesta koulutuksesta, erityisopetuksesta jne. Saimmekin yllättäen yhteistyölle mahdollisuuden ja raamit tämän projektin myötä. Itse olen tottunut samanaikaisopetukseen, mutta Blankalle tämä työskentelytapa on uutta. Olemme olleet sähköpostitse yhteydessä ja suunnitelleet tuloani, mutta tarkempi ohjelma ja työtehtävät muotoutuvat tässä matkan varrella. Saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska suoritan tässä myös ammatillisen erityisopettajan opintoihin liittyvää opetusharjoittelua.

Minun oli aika helppo lähteä tänne, kun paikka oli entuudestaan tuttu, ja tiesin hieman, mitä odottaa. Ensimmäisellä viikolla täällä on myös opiskelijavaihdossa ryhmä keskuspuistolaisia, ja on mukavaa, kun on tuttua seuraa. Hauska tavata taas myös paikallisia tuttujani.

Olen ollut jo kaksi päivää töissä, ja yhteistyö Blankan kanssa on ollut alusta lähtien vaivatonta. Opetusryhmät ovat mukavan kokoisia, noin 15 opiskelijaa, ja hyvin heterogeenisiä. Opiskelijat ovat rauhallisia, mukavia ja kohteliaita, eikä työrauhaongelmia juurikaan esiinny. Opettajiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja heitä puhutellaan "hyvä opettaja". Opettajien ja opiskelijoiden välit ovat paljon muodollisemmat kuin meillä. Yleisammattikoulun puolella opetus on hyvin koulumaista, muistuttaa paljon meidän lukiota. Kerron myöhemmin lisää täkäläisestä koulusysteemistä. Tulee oikeastaan omat kouluajat mieleen – kello soi tunnin päättymisen ja alkamisen merkiksi ja opiskelijat nousevat seisomaan opettajan tullessa luokkaan.

Olen siis päivittäin mukana Blankan tunneilla, ja nyt alussa olen toiminut avustavana opettajana – kierrellyt luokassa ja auttanut opiskelijoita tehtävissä. Tasoerot ovat täälläkin suuret ja osa opiskelijoista tarvitsee aika paljon tukea, kun taas osa etenee paljon nopeammin. Opiskelijat suhtautuvat minuun uteliaasti ja valtaosa juttelee kanssani mielellään englanniksi. Opettajat täällä eivät puhu kovinkaan paljon englantia, mutta onneksi osaan myös saksaa. Tänään sain osallistua opettajien kokoukseen, missä päätettiin, ketkä opiskelijat saavat osallistua loppukokeeseen. He päätyivät siihen ratkaisuun, että kaikki saavat yrittää koetta, vaikka pieni epäilys onkin, etteivät kaikki tule sitä läpäisemään. Kokouksessa minut myös esiteltiin "virallisesti" mikä johti siihen, että moni opettaja halusikin minut heti myös omille tunneilleen. Kiinnostaisi kyllä nähdä mahdollisimman paljon erilaisia juttuja, mutta saapa nähdä mihin aika riittää..

Huomenna pidän ravintola-alan opiskelijoille tunteja suomalaisesta ruokakulttuurista. Jouduin hieman jo muuttamaan suunnitelmia, kun tajusin, että täällä ei ole tietoakaan mistään digiloikista, ei edes digiryömitä vielä. Se on toisaalta ihan virkistävää, back to basics!

-Satu

Brysselin kuvat

Surullinen Maalbeekin metroasema

Katunäkymä Brysselin Merimieskirkon kohdalta

t. Marjo

Lähetetty iPadistaKokeilen vielä Brysselin kuvia. EU-parlamentti

Happy in Holland

>
> Tänään on vapaapäivä. Sateinen Bryssel nähty. Parempi täällä. Rotterdam on kaunis ja idyllinen.
> Kuvat EU-parlamentti, katunäkymä Brysselin Merimieskirkolta ja surullinen Maalbeekin metroasema.
>
>
>
>
>
> T. Marjo
>
>
> Lähetetty iPadista

Fwd: En suotta pelännyt

>
>
>
> Etukäteen pelkäsin/hermoilin matkassa eniten iPadia, wlania, data romingia ja mitä kaikkea muuta tarvitseekaan ottaa huomioon ulkomailla älylaitteiden kanssa. Huoleni ei ollut turha. Tekstit tulevat Working abroad -blogiin miten sattuu, nyt kirjoittamani pitkät tekstit kuvineen eivät lähde ollenkaan. Epäilemättä käyttäjän kömpelyyttä, mutta hermostuttaa.
>
> Tässä siis tiivistelmä lauantai- ja sunnuntaipäivistä. (Se pitkä teksti ei ehkä koskaan saavu minnekään.)
> - lounaan valmistelua, leipomista ja siivoamista.
>
> Täsmennän edellistä viestiä. Jumalan palveluksessa en saarnannut vaan luin tekstejä. Niillä lienee jokin ero, alan termistö ei ole minulle kovin tuttua. Lisäksi keräsin kolehdin. Hyvin meni. Harjoittelin tekstejä edellisenä iltana ja iloitsin etukäteen, että olin jo muutaman kerran saarnannut kotona. Kokemusta siis oli.
>
> Kirkkokahvien jälkeen oli vuorossa vaateiden tuunauspaja. Koossa oli innokas joukko naisia ja ompelukoneita. Ensin ajatuksena oli mm. korjata kirkon vanhin kasukka, 20-luvulta, mutta niin vanhaan ja arvokkaaseen tekstiilin ei voi tahrojen peitoksi aplikoida tulppaaneja, joten jätimme sen ennalleen. Se päätyköön lasivitriiniin koristeeksi. Jotain saimme kuitenkin aikaiseksi ja mukavaa oli. Toivottavasti tästä tulee kirkolla perinne. Minun kansainvälinen designerin ura ei ehkä vielä tästä lähtenyt lentoon, joten ilmeisesti palaan Bovalliukseen.
>
> T. Marjo Varjoluoto/Bovallius Jyväskylä
>
> Lähetetty iPadista

Toinen päivä

Täytyy alkaa harjoitella 😇

Lähetetty iPadistaKämpillä klo 19.45. En jaksa nyt kirjoittaa mitään. Minulta kysyttiin ennen lähtöä, mitä tulen tekemään Merimieskirkolla. Vastasin: "Kaikkea mahdollista, mutta en saarnaa." Ja tässä tehtäväni huomiseen Jumalan palvelukseen:

Hieno päivitys

Lähetetty iPadistaOlisikin ollut liian helppoa, jos blogikirjoitus olisi sujunut yhtä hienosti kuin ensimmäisellä kerralla. iPad tekee kummia merkkejä ja teksti ja kuvat tulevat omituisessa järjestyksessä.

Finse Huis

Jotenkin tällainen keski-eurooppalainen pöly on hauskempaa siivota kuin keskisuomalainen.
Iltavuorossa Merimieskirkolla tutustuin tiloihin, leivoin sämpylöitä, kuorin perunoita.

Lähetetty iPadistaEnsimmäinen työpäivä Rotterdamin Merimieskirkolla.
Tästä se lähti, huoneen siivousta.

Täällä. Perillä.

Lähetetty iPadista

Lähettäjä: Marjo Varjoluoto <marjo.varjoluoto@bovallius.fi>
Päiväys: 22. huhtikuuta 2016 klo 8.15.27 UTC+2
Vastaanottaja: Marjo Varjoluoto <marjo.varjoluoto@bovallius.fi>

Täällä. Perillä.

Terrorismin lonkerot ulottuvat pitkälle, myös Bovallius-ammattiopistoon Jyväskylään.
Nopealla aikataululla tullut, varsinaisen hakuajan jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus hakea Working Abroad -vaihtoon. Kohteeksi valitsin Benelux-maiden Merimieskirkon Brysselissä. Rotterdam olisi kiinnostanut myös, mutta kirkon johtaja Jarmo Karjalainen ehdotti Brysseliä. Siellä olisi tarvetta marras-joulukuun vaihteessa, kun siellä on suuret joulumyyjäiset.
Etukäteisvalmisteluja en paljoa tehnyt, lennot oli varattu. Olohuoneen lattialla oli tyhjä matkalaukku. Lähtö olisi maanantaiaamuna klo 05.00. Edeltävä päivänä, sunnuntaina, aamukahvilla avasin päivän lehden ja siinä se oli: Brysselin terroriuhka 4/4, korkeimmalla tasolla. Päivän kiersin tyhjää matkalaukkua, viestittelin ja soittelin kirkonjohtajan kanssa, pakkaanko vai en. En ole koskaan seurannut ulkomaan uutisia niin aktiivisesti kuin sinä päivänä. Lopulta illalla klo 20 päätimme Jarmon kanssa yhdessä, että Brysseliin ei kannata lähteä. Matkalaukku jäi tyhjäksi.
Koskaan ei ole Kyllönmäen kipuaminen tuntunut niin raskaalta kuin seuraavana päivänä. Se siitä sitten. Aika loppuu, joulu tulee, hanke päättyy.
Mutta hanke saikin jatkoaikaa. Annoin joulun tulla, vuoden vaihtua ja Brysselin rauhoittua. Tammikuussa otin uudelleen yhteyttä Brysselin Merimieskirkkoon ja olin edelleen lämpimästi tervetullut. Ajankohdaksi ehdotettiin huhti-toukokuun vaihdetta. Nice. Aika kului ja matka lähestyi. Eräänä päivänä sain soiton kesken työpäivän: "Oletko kuullut uutisia? Terrori-isku Brysselissä, useita kuolleita, ihan Merimieskirkon kulmilla." Ei siis enää uhka, vaan isku.

Harmitti, huolestutti, epäilytti. Ei minulla ollut oikeasti hätää, kaikki kädet ja jalat tallessa, läheiset hengissä, mutta kuitenkin.... Bryssel ei tuntunut enää houkuttelevalta paikalta. Mitä teen, lähdenkö Brysseliin, unohdanko koko jutun, löydänkö nopeasti uuden paikan. Jonkin aikaa mietittyäni otin yhteyttä Benelux-maiden  uuteen kirkon johtajaan, Katri Oldendorffiin ja kysyin, olisiko Rotterdamin kirkolla tarvetta ja kyllä, olin lämpimästi tervetullut, voisin tulla sinne. Asiat alkoivat rullaamaan.

Täällä. Perillä. Keväisessä Hollannissa. Rotterdamissa. 21.4.2016 klo 19.45. Asioilla on tapana järjestyä 😊

Lähetetty iPadista

Hyvästi Tukholma

Viimeisenä päivänä ohjelmassa aamupäivän luentotilaisuus, johon saapui vierailijaksi Göteborgista suomalaistaustainen 18-vuotias Iina Aho. Iina on syntynyt Suomessa, mutta muuttanut Ruotsiin 3-vuotiaana. Iina on nuori monté-ratsastaja, joka on noussut Ruotsin kymmenen parhaan ratsastajan joukkoon viime vuosina. Viime vuonna 2015 Iina ratsasti 75 monté-lähtöä, yhteensä yli 720 000 kruunua ajettua rahaa ja kilpaili 19 % voittoprosentilla. Tämän vuoden 12 startista voittoja on peräti 25 prosenttia. Jonkinlainen esikuva siis monelle ravikoulun nuorelle, jotka haaveilevat monté-urasta. Iina kertoi omista opinnoistaan ja kehityksestään raviratsastajana sekä treeniohjelmastaan. Hän ratsastaa paljon, 3-4 kertaa viikossa. Iinan isä Mikko Aho toimii ammattiravivalmentajana Åbyn raviradalla, joten säännöllinen lajivalmentautuminen on senkin puolesta ollut mahdollista. Keskustelutilaisuuden jälkeen harjoiteltiin istuntaa simulaattorin avulla ja Iina antoi jokaiselle opiskelijalle yksilöllisesti neuvoja istuntaan ja siihen, mitä pitäisi treenata jatkossa.

   
Iina opastaa, Tobias ratsastaa                    Fall Star Tooma / Iina Aho

Tilaisuuden jälkeen alkoivat Solvallan lounasravit, jossa Iina ratsasti kaksi monté-lähtöä. Ensimmäinen hevonen oli ravikoulun oma hevonen Fall Star Tooma, joka avasi hyvin keulapaikalle, mutta vauhdikkaan juoksun jälkeen taipui lopussa sijalle 6.

Illalla opiskelijat lähtevät vielä yhden koulun starttihevosen, Mr Turbo Triss:n kanssa Rommen raveihin, jossa Iina myös ratsastaa. Pitkä päivä siis tiedossa ravikoulun väellä. Lounasraveista allekirjoittanut jättäytyi sakista suunnaten kotia kohti.. Mukava päivä ja antoisa reissu kokonaisuudessaan! Haikein mielen jätän keväisen Tukholman. Mukavaa on ollut, paljon uutta näkemystä ja kokemusta, uusia mahtavia ihmisiä, erilaisia systeemejä niin hevosten kuin koulutuksen suhteen ja paljon antoisia keskusteluja.

Kiva on myös mennä kotiin! Tukholma kuittaa - päätän raporttini tähän. J

-Mari M

 

Torstai 25.2.

Näin se aika rientää, tänään viimeinen kokonainen päivä – huomenna kotimatkalle. Tiistai ja keskiviikko meni jo tuttujen opiskelijaryhmien kanssa tallitöissä ja treeneissä, lisäksi oli keskiviikkona vielä ravit Solvallassa. Ruotsin kielikin on alkanut luistaa jo ihan eri tavalla kuin tullessa, siltä osin itselle asetetut tavoitteet ovat hyvin täyttyneet!

  
Aurinkoa! J                                 Kevät on huomattavasti pidemmällä kuin Muhoksella..

Tänään on ollut mukavan lämmin ja aurinkoinen päivä, selkeästi kevättä ilmassa. Tänään ohjelma oli hieman erilainen. Normaalien tallihommien päälle oli palaveri, joka koski lähinnä ravikoulun ensi viikon hiihtoloman leirejä, mutta jossa olin itsekin mukana hyvästelemässä tämän mahtavan porukan. Tuliaiset jaettiin ja vaihdettiin kokemuksia vaihtojaksosta. Huomenna onkin kiireinen päivä, sillä Göteborgista on tulossa vieraileva luennoitsija aamusta. Siitä lisää huomenna.. Huomista tilaisuutta varten valmistelimme ”Monté Pytonin” eli simulaattorihevosen valmiiksi. Käytännössä simulaattori on sama kuin Suomessakin jo käytössä olevat ratsastussimulaattorit, mutta tällä hevosella harjoitellaan pääosin montea eli raviratsastusta sekä kärryillä ajamista. Huomenna on luvassa myös lounasravit, joten säpäkkä tulee olemaan viimeinenkin päivä Ruotsinmaalla ennen kotimatkaa.

 
Monte Pyton  /   Lounaspalaverissa tallin pääporukka Sofia, Elise, Emelie, Glenn, Nicole

-Mari

Ma 22.2. - reissu puolivälissä

Viikonloppu ja puolet työskentelyjaksosta takana. Viikonlopun otin ihan turistimeiningillä vaellellen Tukholman katuja ja tuliaisetkin sillä samalla reissulla tuli ostettua. Pitihän se myös käydä tarkistamassa kuninkaanlinna ja gamla stan, että olivatko vielä samassa jamassa kuin muutama vuosi sitten. Ei näkynyt yhtään kuninkaallista, vaikka kuulemma hovissa vietettiinkin lauantaina prinsessa Leonoren 2-v syntymäpäiviä.

            
     Löytöjä Tukholmasta               Kuninkaanlinnan vahdinvaihto

Ensimmäinen viikko toi paljon uutta ja mielenkiintoista, joka päivä opin jotakin uutta. Reissu on ollut jo tähän asti aivan loistava! Eikä sen huonommin alkanut toinenkaan viikko. Tapasin tänään aamulla Gunilla Nystadin, joka toimii koulun erityispedagogina. Hän suunnittelee erityisiä opetusjärjestelyjä, kartoittaa ja arvioi opiskelijoiden erityisen tuen tarpeita sekä toimii tukena koko opetushenkilöstölle näissä asioissa. Keskustelimme Gunillan kanssa pitkään ja tuntui, että hänellä on tismalleen samanlaisia haasteita työssään kuin monella suomalaisella ertu-vastaavalla yleisissä ammattioppilaitoksissa. Hän koki olevansa aika yksin opiskelijoiden ja oppilaitoksen haasteiden kanssa ja yrittää saada ”erityisopetuksen ilosanomaa” levitettyä koko työyhteisöönsä. Spångassa työskentelee myös toinen erityisopettaja, mutta hänen työtehtävänsä on yksilöllisen tukiopetuksen antaminen sitä tarvitseville opiskelijoille.

Gunillan jälkeen tapasin Jukka Salon, joka on suomalaistaustainen Ruotsin kielen opettaja ja erityisluokkien koordinoija Spångassa. Jukka on syntynyt Ruotsissa, hänen vanhempansa ovat muuttaneet Ruotsiin 70-luvulla. Jukka puhui hyvää Suomea, vaikka itse koki, että kielitaito on kovasti ruostunut. Jukka kierrätti minua koulun tiloissa ja kertoi koulun käytänteistä ja haasteista erityisopiskelijoiden suhteen. Jukan työnsarkaa olivat erityisryhmät, joita oli noin 30-40 opiskelijaa – neljä eri ryhmää. Ryhmät oli jaoteltu opiskeltavan alan ja tuen tarpeen mukaan. Oppilaitoksessa opiskelee pienryhmissä niin kehitysvammaisia opiskelijoita kuin luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajiakin. Opiskelijoiden tuen tarve vaihtelee suuresti. Keskustelimme pitkään opiskelijoiden haasteista ja ammatillisesta koulutuksesta yleensä sekä eroista Suomen ja Ruotsin koulutuksen välillä. Erittäin antoisaa ja mielenkiintoista!

    
Eläintalon oppimisympäristöä

Yksi asia hämmensi minua todella. Spångan lähettyvillä oleva gymnasium oli päätetty sulkea siellä ilmenneiden ongelmien vuoksi. Ongelmat liittyvät siihen, että opiskelijat ovat ottaneet vallan opettajista ja koulun järjestelmästä. Koulu sijaitsee alueella, jossa opiskelijat ovat pääosin maahanmuuttajataustaisia, myös Spångassa tämä näkyy selvästi opiskelijakannassa. Lähikoulu on sekasorron vallassa ja kerrotaan, että opettajat eivät esimerkiksi uskalla enää hylätä opiskelijoiden koetuloksia tai kursseja. Opettajia ei kunnioiteta eikä kuunnella. Tästä pääsimmekin keskustelemaan opettajan työn arvostuksesta Ruotsissa. Opettajan työ ei ole houkuttelevaa eikä tunkua alalle ole. Tätä kuvastaa hyvin se, että kun Ruotsissa tehdään niin sanottuja loppukokeita jatko-opiskelupaikkoja varten, arvosteluasteikko kokeista on 0-2. Jos haluat opiskelemaan lääkäriksi, kokeen arvosanan on oltava keskimäärin 2,1 päästäksesi sisään yliopistoon. Eli käytännössä enemmän kuin maksimipistemäärä. Pistemäärää saa nostettua mm ekstrakursseilla ja työkokemuksella. Mikäli haluat opiskelemaan opettajaksi, opettajakorkeakouluun pääsemiseksi riittää keskimäärin arvosana 0,1! Eli käytännössä kaikki halukkaat pääsevät sisälle. Harva haluaa opettajaksi, se ei ole yhteiskunnallisesti arvostettu ammatti. Jukan mielestä tämä johtuu osin siitä, että palkkaus ja yleinen arvostus ovat huonoja ja uralla eteneminen on hankalaa. Tukholmassa opettajan keskibruttopalkka on noin 28 000 kruunua, eli vajaa 3 000 euroa. Toisaalta taas opetustunteja on vähemmän kuin suomessa, noin 13-15 viikkotuntia. Ja loma-ajat kaikki vapaita. Valtion taholta opettajantyön arvostusta pyritään nostamaan. Muutama vuosi takaperin tuli voimaan opettajien pätevyysvaatimukset, mutta käytännössä ne eivät ainakaan vielä toimi. Opettajia on töissä paljon ilman pedagogista pätevyyttä, erityisopettajista puhumattakaan. Erikoista.

  
Opettaja Jukka Salo                      Oppimisympäristöä

Päivä oli yksi antoisimmista tähän saakka. Erittäin hyvää keskustelua, opin todella paljon ruotsalaisesta koulutusmaailmasta!

-Mari

Päivä koulussa, ilta raveissa

Eilen keskiviikkona pääsin osallistumaan Spångan oppilaitoksella 1.vuoden opiskelijoiden matematiikan ja englannin tunneille. Matematiikassa laskettiin todennäköisyyslaskuja ja englannissa oli keskusteluseminaari liittyen englanninkieliseen kirjaan, jotka opiskelijat olivat lukeneet. Keskustelin opettajien kanssa ja tutustuin oppikirjoihin, joita näissä oppiaineissa käytetään. Mielestäni  matematiikan sisältö vastasi aika lailla suomalaisen lukion lyhyen matikan sisältöä. Erillistä ammatillista matematiikkaa ei ole lainkaan. Jännä juttu.

Spånga sijaitsi 15 minuutin bussimatkan päässä Solvallasta pienessä idyllisessä kylässä. Oikein viihtyisä ja pieni oppilaitos, jossa on yhdistettynä peruskoulun 6.-9.luokat ja ammatillinen koulutus. Oppilaitoksen yhteydessä on yli 1000 eläimen eläinkeskus, johon pääsen ensi viikolla tutustumaan. Sain myös sovittua tapaamisen Spångan erityisopettajan kanssa.

 

   

Illalla oli Solvallassa ravit ja kävin seuraamassa 1.vuoden opiskelijoiden iltaa raveissa. Opiskelijat luovat hyvin kontakteja työnantajiin jo ravien aikana. Lukujärjestyksen mukaisesti 1.vuoden opiskelijat työskentelevät yhden päivän viikossa työssäoppimispaikoilla. Ravipäivisin Solvallan raviradan varikkoalueen kymmenet tallit täyttyvät hevosista. Työssäoppimispaikkojen valmentajat siis tulevat kilpailemaan Solvallaan. Valtaosa opiskelijoista menee vapaaehtoisesti auttamaan työssäoppimispaikkansa hevosten kanssa ravi-iltaisin. Näin syntyy opiskeluaikana paljon kontakteja ammattivalmentajiin ja työllistyminen helpottuu.

 

 

Päivä 2.

Auringonpaiste lämmittää mieltä, vaikka pakkasen puolella mittari pysyikin koko päivän! Tänään pääsin paikallisen yksityisen koulun opiskelijoiden tunneille. Kuuden opiskelijan ryhmä Bromman Profilskolanista osallistui käytännön tunneille. Selkeä ryhmä erityisopiskelijoita ja heidän oma opettajansa kertoikin, että opiskelijoilla oli ollut erilaisia sopeutumisongelmia yleisessä koulussa. Profilskolan on tarkoitettu 6.-9.luokkalaisille eli ikähaarukka oli arviolta noin 12-14-v. Opiskelijoiden kanssa käytettiin koulun poneja. Ponit harjattiin ja varustettiin sekä opeteltiin ajamista. Näiden opiskelijoiden kanssa tarvisi selkeästi enemmän aikaa kontaktin luomiseen, mutta yhden pojan sain sentään raatikaverikseni kun autoin häntä vähän itsepäisemmän ponin kanssa.

Tänään perehdyin myös tarkemmin travgymnasiumin opetussuunnitelmaan ja sain vahvistuksen sille ennakkokäsitykselle, että kyse ei ole lukiokoulutuksesta. Eli vaikka suomenkielinen käännös on ravilukio, sillä ei ole vastaavuutta suomalaisen lukion eikä ylioppilastutkinnon kanssa. Ruotsin gymnasiumit ovat ammattikouluja, joista on mahdollista saada jatko-opintokelpoisuus korkeakouluun. Janinan mielestä yleisaineiden taso tuntuu vastaavan Suomen 7.-9.luokan opetusta. Hänen mielestään yleisaineet ovat tähän mennessä olleet todella helppoja. Opintojen rakenne kokonaisuudessaan löytyy täältä http://www.solvalla.se/images/pdf/naturbruksgymnasiet.pdf

Iltapäivästä tapasin 1.vuoden opiskelijan, joka oli yllättäen suomalainen. Ensimmäinen virallinen travgymnasiumin suomalainen opiskelija. 16-vuotias nuori Janina oli lähtenyt ulkomaille opiskelemaan! Keskustelu on vallan mielenkiintoinen ja täytyypä kyllä todeta, että aikas rohkea nuori nainen! Jättefint! Toki varmasti asiaa helpotti se, että hän puhui toisena äidinkielenään myös Ruotsia. Siitä huolimatta kertoi, että välillä tulee vastaan kielimuuri Ruotsalaisten kanssa. Ruotsiin tulemiselle hänellä oli selvät syyt: Suomen raviurheilun surkea nykytilanne ja halu työskennellä ravihevosten kanssa. Travgymnasiumin avulla Janina saa suoran kontaktin Ruotsalaisiin työnantajiin ja työllistyminen on lähes automaattista tätä kautta. Ravikoulu tekee yhteistyötä Ruotsin huippuvalmentajien kanssa ja heti 1.opiskeluvuodesta lähtien opiskelijat työskentelevät viikoittain ammattivalmentajien talleilla. Ruotsissa hevosalan työllistävyys ja etenkin työehdot ovat täysin eri tolalla kuin Suomessa, joten senkin puolesta Janinalla tuntui olevan selkeät ja hyvät tulevaisuuden suunnitelmat. Iso peukku  nuoren naisen unelmien tavoitteluun!

”Genom att göra det du älskar inspirerar du även andra! Lev din dröm!”

 

Första dagen

Pääsin kuin pääsinkin perille kohteeseen ja majoituspaikkaan. Ensimmäinen päivä valkeni pakkaskelissä, -3 ja hyytävän kylmä tuuli! Kotona satoi lähtiessä vettä.. Ensimmäisenä hommana tutusti aamutallin teko, kolmisenkymmentä hevosta ja ponia kaikkineen hoidettiin ulkoilemaan. Käsipuolena yritin olla apuna sen minkä kykenin. Aamutallin jälkeen koottiin henkilökunta ja opiskelijat yhteen ja esiteltiin puolin ja toisin. Tänään oli tallipäivässä kahdeksan 2.vuoden opiskelijaa. Aamupäivän ohjelmassa hevosten ajo raviradalla, tehtävänä ajolinjat ja ajanottokellon käyttö. Käytännössä opiskelijat ajoivat hevosilla radalla parijonossa ennalta sovittua vauhtia ajanottokellojen kanssa ja vaihtelivat suunnitelman mukaan paikkoja jonossa.

Ajon jälkeen hevoset pestiin ja hoidettiin, käytiin syömässä ja vuorossa oli teoriatunnit. Ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin ajanottokellon käyttöä eli laskettiin sekunteja ja hevosten vauhteja treeneissä.. se olikin opiskelijoille vallan haastavaa puuhaa. Toisena aiheena oli hevosen anatomia ja fysiologia ja tunnilla katsottiin minullekin tuttu dokumentti hevosen rakenteesta. Aiheet olivat tuttuja, joten niistä saatiinkin oikein hyvää keskustelua aikaiseksi – kieli vaihteli sujuvasti Ruotsin ja Englannin välillä. Muutaman kerran ”tipahdin kärryiltä” keskustelussa, mutta pääosin på svenska raatailtiin! Olen ottanut tavoitteeksi puhua mahdollisimman paljon Ruotsia, mutta etenkin ammattisanasto tahtoo olla paremmin hallussa englanniksi. Onneksi opiskelijatkin tuntuvat tykkäävän englannin puhumisesta. Opiskelijat olivat oikein vilkkaita ja puheliaita ja sain tosi lämpimän vastaanoton. Erkkaopen armoton silmä huomioi heti porukasta ne pari opiskelijaa, joilla oli vaikeuksia pysyä muiden tahdissa ja saada varusteita oikeinpäin hevoselle..

Travskolanissa tapahtuu koko ajan, aamusta iltaan. Päivisin tallissa on travgymnasiumin opiskelijoita sekä erilaisia opiskelijaryhmiä esim peruskouluista. Iltapäivällä yksikkö järjestää alakoululaisten iltapäiväkerhotoimintaa! Aivan loistava idea, liekö tällaista missään Suomessa!  Iltaisin pyörii erilaisia kursseja lapsille ja aikuisille, ensiharrastajista lisenssikoulutukseen. Viikko-ohjelmassa on käytännössä koko ajan ohjelmaa, joka ikinen päivä klo 7-21. Myös opiskelijat saavat halutessaan opiskella iltaisin ja osallistua kursseille. Väldigt jätte intressant!

 

Ravikoulun talli Solvallan varikkoalueella, talli numero 35.

Ajon jälkeen opiskelijat hevosia pesemässä.

Ratamestarin kyytiläisenä varikkoalueen lanaushommissa.