Viimeinen ilta Pireuksessa

Hieman haikeana jätän tämän kauniin Pireuksen ja sen ystävälliset ihmiset etenkin Argon erityiskouluissa! Tänään pitkin päivää arkisen toiminnan ohessa jätettiin jäähyväisiä sekä oppilaiden että työntekijöiden kanssa. Kreikkalaisia poskisuudelman ja halauksia vaihdettu kaikkien kanssa! Päivän päätteeksi sain kutsun Anastasian, joka on eräs koulun erityisopettajista, kotiin yhdessä kahden muun Argon opettajan kanssa. Kreikkalainen illallinen ja maisema Ateenan Akropolikselle tummuvassa illassa tiivisti kahden viikon yhteistyön unohtumattomalla tavalla. Muutaman tunnin päästä lentokenttäbussiin ja kohti Suomea. KALISPERA GREECE! Tv. Tuula Kinnunen, Pireus

Fwd: Päivä uudessa erityiskouluissa!

---------- Edelleenlähetetty viesti ----------
Lähettäjä: tiimi Tiimi <tiimimme3@gmail.com>
Päiväys: torstai 5. marraskuuta 2015
Aihe: Päivä uudessa erityiskouluissa!
Vastaanottaja: wavalmennus.ameo14@blogger.com


Hellettä ilmassa ja paikalliset kulkevat talvivaatteita, mutta talviajan nyt toki on, + 25 C! Varhain aamulla hyppäsin uuden koulubussin kyytiin ja suuntasin Argon toiselle koululle, joka sijaitsi 80 km Ateenasta sisämaahan. Matkalla otimme kyytiin seitsemän erityisoppilasta ja matka PIreuksesta Ateenan toiselle laidalle vei 2,5 tuntia! Pääsin tutustumaan kahteen erityisluokaan  ja työskentelemään yhdessä erityisopettajien kanssa. Ohjasin hahmottamiskykyä ja tarkkaavaisuutta kehittävien palapelien rakentamista, autoin ruokailussa ja peseytymisessä. Merkittävin ero Pireuksen erityiskouluun oli se, että tähän erityiskouluun tulleet oppilaat eivät olleet pääsääntöisesti käyneet mitään koulua ennen tämän koulun aloittamista. Monen yksinkertaisen taidon oppimisen aika oli ohi, ja tätä useimmat opettajat pahoittelivat. Vaikeasti vammaisen lapsen saaminen on koettu häpeänä, ja siksi vanhemmat eivät ole halunneet lapsen aloittavan mitään koulua. Vasta kun asenteet ovat muuttuneet, perheet ovat avautuneet tilanteestaan ja hakeneet vammaiselle lapselleen paikkaa erityiskoulusta. Koulun rehtori oli varannut minulle audienssin, kuten hän sitä nimitti, ja sainkin perusteellisen ja hyvin rehellisen kuvauksen erityisopetukseen tämän hetken tilasta Kreikassa. Useimmat opettajat tekevät jatkuvasti kahta työtä, opettavat päivät ja antavat illat yksityisopetusta klo 17-21. Muuten ei 300 -500 euron kuukausipalkalla perhettä elätä. Tähän ei voinut oikein mitään muuta kuin pahoitella tilannetta ja valaa luottamusta siihen, että ehkä jo vuoden päästä kaikki on varmasti jo paremmin. Onhan se? TV. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Päivä uudessa erityiskouluissa!

Hellettä ilmassa ja paikalliset kulkevat talvivaatteita, mutta talviajan nyt toki on, + 25 C! Varhain aamulla hyppäsin uuden koulubussin kyytiin ja suuntasin Argon toiselle koululle, joka sijaitsi 80 km Ateenasta sisämaahan. Matkalla otimme kyytiin seitsemän erityisoppilasta ja matka PIreuksesta Ateenan toiselle laidalle vei 2,5 tuntia! Pääsin tutustumaan kahteen erityisluokaan  ja työskentelemään yhdessä erityisopettajien kanssa. Ohjasin hahmottamiskykyä ja tarkkaavaisuutta kehittävien palapelien rakentamista, autoin ruokailussa ja peseytymisessä. Merkittävin ero Pireuksen erityiskouluun oli se, että tähän erityiskouluun tulleet oppilaat eivät olleet pääsääntöisesti käyneet mitään koulua ennen tämän koulun aloittamista. Monen yksinkertaisen taidon oppimisen aika oli ohi, ja tätä useimmat opettajat pahoittelivat. Vaikeasti vammaisen lapsen saaminen on koettu häpeänä, ja siksi vanhemmat eivät ole halunneet lapsen aloittavan mitään koulua. Vasta kun asenteet ovat muuttuneet, perheet ovat avautuneet tilanteestaan ja hakeneet vammaiselle lapselleen paikkaa erityiskoulusta. Koulun rehtori oli varannut minulle audienssin, kuten hän sitä nimitti, ja sainkin perusteellisen ja hyvin rehellisen kuvauksen erityisopetukseen tämän hetken tilasta Kreikassa. Useimmat opettajat tekevät jatkuvasti kahta työtä, opettavat päivät ja antavat illat yksityisopetusta klo 17-21. Muuten ei 300 -500 euron kuukausipalkalla perhettä elätä. Tähän ei voinut oikein mitään muuta kuin pahoitella tilannetta ja valaa luottamusta siihen, että ehkä jo vuoden päästä kaikki on varmasti jo paremmin. Onhan se? TV. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Valmiina mielenosoitukseen!

Kreikassa kuohuu yhä edelleen! Tämä maa pysyy otsikoissa vielä pitkään talous- ja pakolaiskriisin ansiosta. Huomenna kaikki Kreikan erityisoppilaitokset järjestävät mielenosoituksen, jossa vastustetaan erityisopetukseen rajuja säästöjä. Kuulostaako tutulta? Teimme tänään yhdessä ison banderollin, johon kirjoitettiin säästöjä vastustavan Argon koulun nimi ja taustayhteisö, muttei tekstiä "Äiti, lähetä minulle rahaa". Sitä rahaa täällä kyllä tarvittaisiin, sillä monessa erityiskouluissa työntekijöiden palkkoja ei ole maksettu kolmeen kuukauteen. Miten he selviävät muuten kuin lainaamalla niiltä joilla on  - tai saamalla avustusta menoihin iäkkäiltä vanhemmilta, joilla on edes hieman säästöjä. Huomenna erityiskoulut ovat siis uutisissa, mutta pysyn poissa kaduilta. Tv. Tuula Pireuksesta

Viikko alussa

Viikon aluksi pääsin työskentelemään nuorten aikuisten autistien erityisluokkaan, jossa kymmenen vaikeasti autistisen oppilaan ryhmää opetti psykologi. Tavallisesti hänellä on työparinaan toinen opettaja, mutta sairastumisen takia hän työskenteli tänään yksin. Opettaja käytti vain yksilöohjauksen menetelmiä ja etenkin kuvakorttityöskentely oli sellaista, mikä selvästi motivoi myös oppilaita. Kuvakortit kuvasivat eri-ikäisiä ja erilaisissa ammateissa toimivia henkilöitä ja kutakin korttia oli kaksi kappaletta. Oppilaan tehtävänä oli yhdistää ja löytää parit. Metodi oli hyvin tunnettu ja toimiva tällä ryhmällä. Tunnetaitoja ja eleiden sekä ilmeiden tunnistamista opettaja harjoitti omalla toiminnallaan ilmeilemällä kasvoillaan niin vahvasti, että vastaparina toiminut oppilas alkoi mallintaa samaa ilmettä. Toimi osalla oppilaita, mutta osalle oppilaita  se sai aikaan vain aggressiivista käyttäytymistä. Ryhmän koko oli  ehdottomasti liian suuri yhdelle opettajalle! Yhtä oppilasta harjoittaessa yhdeksän muuta kehitti itselleen stimuloivaa toimintaa esim puremalla itseään tai yrittämällä vahingoittaa jotakin toista oppilasta.  Täytyy antaa tunnustusta tälle opettajalle! Tv. Tuula Pireuksesta

Viikon viimeisen päivän kuulumiset

Miten juhlia syntymäpäiviä, jos kaikkeen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan? Sen koimme tänä päivänä, kun juhlimme nuoren naisen 18-vuotispäiviä huvipuistossa. Paikalla olivat kahden erityiskoulua oppilaista ne, jotka syntymäpäiväsankari oli halunnut kutsua ja jotka hän koki läheisimmäksi ystävikseen. Paljon suukkoja, halauksia ja silityksiä, vaikka kaikkeen tarvittiin apua. Liikuttavaa oli myös nähdä sukulaisten ja etenkin vanhempien ilo juhlasta, jonka viettäminen yhdessä ei ollut itsestään selvyys. Onnittelulaulu laulettiin neljällä eri kielellä sillä niin monikulttuurinen onnittelijajoukko meitä oli paikalla. Syntymäpäiväkakussa oli vain yksi kynttilä, koska kynttilän puhaltaminen sammuksiin on aina suuren työn takana. Me terveet emme sitä vain aina muista. Koska puhaltaminen onnistui täydellisesti, se tehtiin vielä toisenkin kerran! Jospa päivän sankari saisi puhaltaa vielä monta kertaa kakkunsa kynttilät sammuksiin ennen kuin hänelle sytytetään kynttilät. Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Päivän kuulumiset

Tänään oli ikimuistoinen päivä monellakin tapaa, koska teimme erityisoppilaiden kanssa retken vuorille ja kävelimme varovasti pitkin vuoren rinnettä. Monelle kävely epätasaisella alustalla on vaikeaa, mutta motivaatio taidon harjoittelemiseen on vahva pienestä pelostakin huolimatta. Näimme vuorille hylättyjä koiria, jotka olivat hyvin ihmisrakkaita. Myös kaksi pientä koiranpentua hellytti kaikkien sydämet. Iltapäivällä harjoittelimme yhden nuoren miehen kanssa itsenäisen elämän taitoja hankkimalla paikalliselta torilta viikonlopun ruokatarvikkeita. Päivän mieleenpainuvin hetki oli, kun palasimme vuorilta ja koulubussimme kuljettaja halusi ajaa Pireuksen sataman kautta, jossa juuri satamaan kiinnittyi pakolaisia Turkista ja Syyriasta kuljettanut alus. Väsyneitä, likaisia ja köyhiä lapsia, nuoria ja vanhempia, joiden kaikesta olemuksesta paistoi vain halu löytää paikka levolle. Erityiskoulua oppilaat eivät ymmärtäneet näkemäänsä, mutta meille kaikille muille tilanne oli liikuttava. On aivan eri asia nähdä kaikki tuo tapahtuvan tv:ssä, kun itse istuu turvallisessa kodissaan kuin nähdä pakolaisten hätä vain muutaman metrin päästä. Mietin myös, miten paljon valtaa medialla on? Kenet kuviin hakee ja mitä näyttää ja minkä piilottaa?
Tv. Tuula Kinnunen, Pireus

Fwd: ARGON terveiset

---------- Edelleenlähetetty viesti ----------
Lähettäjä: tiimi Tiimi <tiimimme3@gmail.com>
Päiväys: tiistai 27. lokakuuta 2015
Aihe: ARGON terveiset
Vastaanottaja: wavalmennus.ameo14@blogger.com


Tänään saimme yllättyä erään autistisen nuoren miehen kyvykkyydestä. Hän osaa muutaman sanan myös englantia ja kesken kaiken hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi, hän alkoi puhua yllättävän pitkiä lauseita saksaksi ja sai näin kaikki luokassa olleet opettajat ja ohjaajat ymmälleen. Kukaan heistä ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja kukaan heistä ei ollut ymmärtänyt, että nuori mies todella oli asunut jossakin vaiheessa lapsuuttaan Saksassa ja oppinut siellä kielen. Tämän jälkeen nuori mies suostui puhumaan kanssani vain saksaa, joten loppu päivästä sekoitin itsekin nämä kolme kieltä, joista yhdellä ajattelin ja kahdella puhuin vuoron perään. Liitteenä oleva kuva on nuoren autistisen miehen piirtämä ja kuvaa ihmisiä katsomassa pois päin, ei kenenkään silmin. Myös hänen kirjoittamansa teksti on peilikuvana. Miten ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemmekaan kaikessa rikkaudessamme! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

ARGON terveiset

Tänään saimme yllättyä erään autistisen nuoren miehen kyvykkyydestä. Hän osaa muutaman sanan myös englantia ja kesken kaiken hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi, hän alkoi puhua yllättävän pitkiä lauseita saksaksi ja sai näin kaikki luokassa olleet opettajat ja ohjaajat ymmälleen. Kukaan heistä ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja kukaan heistä ei ollut ymmärtänyt, että nuori mies todella oli asunut jossakin vaiheessa lapsuuttaan Saksassa ja oppinut siellä kielen. Tämän jälkeen nuori mies suostui puhumaan kanssani vain saksaa, joten loppu päivästä sekoitin itsekin nämä kolme kieltä, joista yhdellä ajattelin ja kahdella puhuin vuoron perään. Liitteenä oleva kuva on nuoren autistisen miehen piirtämä ja kuvaa ihmisiä katsomassa pois päin, ei kenenkään silmin. Myös hänen kirjoittamansa teksti on peilikuvana. Miten ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemmekaan kaikessa rikkaudessamme! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Argon kuulumiset

Tänään eräs autistinen nuori mies hämmästytti samassa tilassa olleet opettajat ja ohjaajat saksankielen taidollaan. Hän osasi muutaman lauseen englantia ja kesken keskustelun hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi hän tahtoi sen jälkeen puhua kanssani vain saksaksi! Kukaan Argossa ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja siitä, että hän oli asunut lapsuutensa Saksassa. Päivän lopussa sekoitin jo kolme kieltä, koska ajattelin suomeksi ja vuorotellen keskustelin englanniksi tai saksaksi. Kun joku opettajista siinä vaiheessa kysyin, osaanko viittomia, vastasin, että palataan asiaan huomenna. Tunnistin kielitaitoni rajat tuossa vaiheessa päivää. Joka päivä sitä ihminen oppii niin tahtoessaan uutta! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Re: Terveiset Pireuksesta!

maanantai 26. lokakuuta 2015 tiimi Tiimi <tiimimme3@gmail.com> kirjoitti:

Hei! Ensimmäinen päivä Pireuksen Argossa, jossa työskentelin eri-ikäisten kehitysvammaisten ja autistien kanssa. Vastaanotto oli mitä sydämellisiä ja pääsimme jakamaan hyvin kokemuksia erityisryhmien ohjaamisesta. Pääsin Argoon koulubussin kyydissä ja olimme sekä aamulla että illalla liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta bussikuskin taidot liikenteessä olivat aivan omaa luokkaansa. Huomenna työskentelen autistiryhmän kanssa koko päivän ja pääsen tutustumaan myös toiseen, vain autisteille tarkoitettuun kouluun. Tästä on varmasti tulossa mielenkiintoinen ja opettavainen viikko! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Terveiset Pireuksesta!

Hei! Ensimmäinen päivä Pireuksen Argossa, jossa työskentelin eri-ikäisten kehitysvammaisten ja autistien kanssa. Vastaanotto oli mitä sydämellisiä ja pääsimme jakamaan hyvin kokemuksia erityisryhmien ohjaamisesta. Pääsin Argoon koulubussin kyydissä ja olimme sekä aamulla että illalla liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta bussikuskin taidot liikenteessä olivat aivan omaa luokkaansa. Huomenna työskentelen autistiryhmän kanssa koko päivän ja pääsen tutustumaan myös toiseen, vain autisteille tarkoitettuun kouluun. Tästä on varmasti tulossa mielenkiintoinen ja opettavainen viikko! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Summary

Toinen viikkoni kauniilla Kreetalla meni luonnoksia toteuttaen. Sainkin valmiiksi paljon erilaisia julisteita ja etsin edullisia painotaloja Hanian seudulla. Painamisen hinnat ovat samoissa suunnissa kuin Suomessakin. Websivuston toteuttaminen ei ikävä kyllä ottanut tulta alleen, mutta yhteistyö jatkuu jakson jälkeenkin vielä joten toivottavasti sekin tulee vielä toteutettua. Ehkäpä siinä olisi jollekin opiskelijalle hyvä työssäopin mahdollisuus.

Tässä esimerkki yhdestä toteuttamastani A2-kokoisesta julisteesta, jota voidaan painattaa ja teippailla underground-henkeen ympäri kaupunkia. Kirjoitin julisteeseen myös tekstit eli tein myös copywriterin hommia. Julisteen kuvat ihmisistä ovat Avalonin Facebook-sivuilta. Alin kuva sataman majakasta on itse ottamani. Avalonin logon saaminen olikin työlästä. Latasin sen Facebook-sivulta ja vektoroin Illustratorilla, jotta sitä voi käyttää suuremmassa koossa painotuotteissa.

Paikallisilla ei tunnu olevan kovin kiireinen työtahti verrattuna omaan tappotahtiini. Silti voisin hyvin nähdä itseni työskentelemässä täällä. Pieni eskapistiminäni on jo pitkän aikaa toivonut pääsyä kauemmas töihin ja tällaiset työelämäjaksot ovat erittäin hyvä tapa päästä ainakin vähän kokeilemaan ja testaamaan omaa kisakestävyyttäni ulkomailla. So far so good. Edellinen työelämäjaksoni olikin kevään mittainen rupeama Espanjassa joka meni myös sujuvasti ja jonka ansiosta kynnys lähteä uudestaan oli matalampi. Oikeastaan voisi sanoa, ettei kynnystä edes ollut.

Kahden viikon aikana tutustuin työnteon ohella myös Kreetan eri kolkkiin ja nähtävyyksiin. Esimerkiksi mahtavaan Imbrosin rotkoon Kreetan saaren eteläpäädyssä. Matka sinne kulki Lefka Orin eli Valkoisten Vuorten läpi. Näkymät olivat päätähuimaavat ja maisemia ihaillessa piti samalla varoa tiellä juoksevia kri kri-vuohia. Hanian vanhakaupunki kauniine pikkukujineen tuli myös tutuiksi sekä paikallinen taidenäyttely jossa oli kreetalaisen Anna Gioumpakin impressionistiseen tyyliin nojaava näyttely "Uncharted Waters" esillä.

Kävin myös Elafonisin upealla rannalla, jonka kauniissa maisemissa viihtyisi pidempäänkin. Tosin tuuli oli juuri tuona päivänä sen verran hurja ettei siellä voinut kuvitellakaan viettävänsä pidempää aikaa. Tuuli pieksi pienikiteistä rantahiekkaa jalkoihin sellaisella voimalla, että kirpaisi.

Sukkuloin autolla iltaisin usein ympäri Länsi-Kreetan lukuisia pieniä vuoristokyliä, joiden unelias ja seesteinen tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Näissä, jos missä näkee aitoa kreetalaista elämäntapaa vaikka turisteja varten pystytettyjä rakipisteitä saattoikin vaania nurkkien takana.

Olen aina pitänyt Kreetaa turistirysän mainessa olevana kiiltokuvapaikkana ja onhan se toki sitäkin. Etenkin Hanian nurkilla on paljon turisteja ja suomalaisiin kanssaveljiin ja sisariin törmäsi jatkuvasti. Itse en arvosta kovin paljoa tällaista ja etenkin lomakohteiden suomibaarit ruisleipineen ja karaokeineen saavat sappeni kiehumaan. Myöskin suomea auttavasti puhuva ravintolan sisäänheittäjä jää aina ilman eurojani. En vain syty moiselle päälleliimatulle touhulle. Kreetalle suunnistavalle annankin vihjeeksi tutustua vuoriin ja etenkin niiden pikkukyliin. Kannattaa toki tsekata pakolliset nähtävyydet, mutta käy syömässä ihan oikeassa kreetalaisessa ravintolassa, vuokraa auto tai skootteri, osta vuoristotien varrelta tomaatteja herttaiselta kreetalaismummolta, käyskentele keskustan ulkopuolella, vaella vuoristoreittejä ja ennen kaikkea syö paljon fetaa ja tsatsikia. Tee myös itse omat ruokasi jos mahdollista. Itse tein jopa omaa tsatsikia. Paikallisista raaka-aineista taioin muitakin upeita ruokia; kalaa, mereneläviä, grillattua makkaraa ja kanaa. Sekaan kannattaa laittaa paljon hyvää oliiviöljyä, viiniä ja maustesekoituksia. Et pety.

Työelämäjaksolle tähtäävälle Kreetalta löytyy varmasti jokaiselle paikka. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja etenkin rannikkoseudulla pärjää varmasti jopa kokematonkin matkaaja. Englantia puhutaan todella hyvin verrattuna moniin muihin Välimeren maihin.

Kreeta on kaunis, komea ja kiva paikka, jatkoon!

Kreetan blogi

Working Abroad työelämäjaksoni suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin alkuvuonna, jolloin naarasin ympäri Eurooppaa potentiaalisia työnantajia. Tiesin jo tuolloin jaksoni ajoittuvan jonnekin loppusyksyn nurkille, joten sisäinen navigaattorini opasti minua hieman eteläisempiin osiin. Muutamasta vaihtoehdosta päädyin ottamaan yhteyttä Kreetalla sijaitsevaan rock ja metal henkiseen Avaloniin, joka toimii ravintolana, kahvilana, baarina, viihdekeskuksena ja järjestää erilaisia tapahtumia ympäri Kreetaa. Tutustuin heidän markkinointimateriaaliinsa ja tuumasin heidän tarvitsevan hieman graafisen suunnittelijan apua. Avalonin webmateriaali, julisteet ja mainokset olivat hivenen epäsynkassa keskenään ja varsinainen visuaalinen punainen lanka puuttui yrityksen kokonaisviestinnästä.

Otin yhteyttä ja kerroin tarjouksestani Avalonin omistajalle Lefterikselle, joka otti ehdotukseni heti vastaan. Kukapa työnantaja ei ottaisi ilmaiseksi töihin alan ammattilaista? Sattui vielä niin, että nimeni oli jo kiirinytkin Lefteriksen korviin. Metallipiirit ovat aika pienet. Sovimme, että teen ainakin websivuista alustavat visuaaliset layoutit, hahmottelen hieman mainospohjia ja teen joitain julistepohjia. Saattaisin käydä myös valokuvaamassa paikkaa. Siinä olikin pariksi viikoksi ihan kunnolla työsarkaa. Työtä tulisin tekemään osittain etänä ja osittain paikan päällä. Fiiliksen mukaan. Pidän myös itselleni tärkeänä, että tutustun paikalliseen visuaaliseen suunnittelun kulttuurihistoriaan, typografiaan ja taiteeseen. Ajattelin käydä myös jossain paikallisessa suunnittelutoimistossakin esittäytymässä ja juttelemassa työssäopista, jos sellainen onnistuu.

Varasin lennot hyvissä ajoin ja majapaikan bookkasin Hanian liepeillä sijaitsevasta Stalosin kylästä. Majoituksen etsimiseen suosittelemani sivustot ovat homeaway.co.uk ja Airbnb.com. Booking.comia ja muita hotellisivustoja ei kannata käyttää jos majoitut pidempään kuin kaksi viikkoa. Auton vuokrasin myös koko ajalle, koska junia täällä ei kulje enkä jaksa säätää bussienkaan kanssa.

Matkustin kohteeseen 2.10. Matka sujui aikataulun mukaisesti ilman ongelmia ja perillä sää oli perille päästyäni tietysti sateinen. Oli sentään lämmintä. Auto alle ja navigaattorin opastuksella ajelin sujuvasti majapaikkaan samalla paikallista liikennekulttuuria ihmetellen. Liikenteen rytmin onneksi oppi välittömästi ja olin jopa yllättynyt paikallisten melko hillitystä ajotavasta. Majoittuminen sujui myös ongelmitta.

Majoituspaikkani korkealla kukkulalla.

Ensimmäisenä maanantaina menin esittäytymään Avaloniin. Kontaktihenkilöäni ei näkynyt missään ja sainkin kuulla, että hän oli murtanut jalkansa ja olisi ainakin kaksi kuukautta pois töistä. Ajattelin mielessäni, että tämähän alkoi loistavasti. Muut työntekijät olivat kyllä tietoisia tulostani ja osasivat myös briiffata. Onneksi olin myös suunnitellut tulevaa työtäni etukäteen niin hyvin, että pystyin helposti aloittamaan työskentelyn. Ensimmäisen viikon aikana sainkin tehtyä läjäpäin erilaisia leiskoja mainoksista, julisteista ja websivuista. Kävin näyttämässä niitä paikan päällä ja kertomassa ideoistani. Kaikki ajatukseni otettiin hyvin vastaan ja seuraavan viikon tavoitteena on viimeistellä niitä paljon kuin mahdollista.

Leiskoja

Kaikesta huolimatta myös Lefteris pääsi tapaamaan minua. Sinnikäs sissi. Hän oli saanut pyörätuolin käyttöönsä ja sovimme treffit Avaloniin. Keskustelimme hänen kanssaan Kreetan kulttuurista ja tietenkin työelämäjaksoon liitttyvistä jutuista. Sovimme, että teen ainakin juliste -ja mainospohjia. Hän oli hyvin kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista ja kertoi olleensa noin 20 vuotta sitten Suomessa Lohjalla. Hän piti maasta kovasti ja toivoi palaavansa uudestaan. Näillä näkymin yhteistyömme tulee jatkumaan myös työelämäjakson ulkopuolellakin. Tein hänestä myös haastattelun, joka julkaistaan Metalliluola.fi sivustolla tulevaisuudessa.

********************************
Pete Alander
www.bandmill.net
********************************

Yhteenveto

Saavuin toissailtana kotiin kahden viikon Kreetan työelämäjaksoltani. Onneksi lento oli sen verran ajoissa Oulussa, että ennätin nukkua kunnon yöunet ennen maanantaiaamun töihin menoa.

Kokonaisuudessaan olen työelämäjaksooni erittäinkin tyytyväinen. Kaksi viikkoa oli mielestäni sopiva jakson pituudeksi. Siinä ajassa ennätti kokea ja nähdä melko paljon, mutta koti-ikävä ei ennättänyt vielä aivan mahdottomasti vaivaamaan. Olen myös tyytyväinen, että sain työskennellä kahdessa aivan erilaisessa paikassa, ja näin pystyin näkemään paikallisen ruokakulttuurin kaksi aivan erilaista puolta.

Englannin kielitaitoni kohentui aivan selvästi jakson aikana. Kaikki asiat kun oli pakko selvittää englanniksi ja aivan yksin, kukaan ei ollut puolesta puhumassa. Hyvä asia oli, että lähes kaikki työtoverit hallitsivat englantia ainakin jonkin verran . Vuokraemäntäni toimii työkseen englannin opettajana, joten hänen kanssaan asiointi oli vaivatonta. 

Asuin kaupungin laitamilla, ja päivittäiseen kulkemiseen tarvitsin bussia. Aluksi kulkeminen jännitti kovastikin, mutta nostan itselleni hattua, kuinka hienosti opin kulkemaan pidemmänkin matkan bussinvaihtoineen kaikkineen.  Työmatkoihin kului myös melko kauan aikaa.

Paikallisesta ruokakulttuurista ja ruoka-aineista opin paljon. Ostin paikallisen keittokirjan ja kirjoitin ohjeita ylös sekä valokuvasin. Olen tyytyväinen siihen, että sain monissa ruokalajeissa "kädestä pitäen"- ohjausta. Mausteita ja oliiviöljyä lähti mukaan tuliaisiksi ja koulullamme opiskellaan varmastikin ensi vuoden aikana kreikkalaista / kreetalaista ruoanvalmistusta. Paikallisissa häissä työskenteleminen oli myös unohtumaton kokemus. 

Yksinäisyys vaivasi jonkin verran iltaisin, juttukavereita kun ei ollut. Suomenkielistä lukemista ja ristikoita olisi kannattanut pakata enemmän mukaan. Myös nettiyhteys olisi ollut tarpeen, jouduin käyttämään nettikahvilaa yhteydenpitoon, koska asunnossani ei yhteyttä ollut. Toisaalta olin hyvin tyytyväinen asumiseeni. Sain olla omassa pikku mökissäni aivan kaikessa rauhassa. Ei kuulunut liikenteen melua eikä muutakaan mekastusta, jos ei kukon aamuista kiekumista lasketa. 

Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Sain viimeisenä vierailupäivänäni lauantaina kutsun vuokraemäntäni ystävättären luo kylään. Siellä sain seurata ruoan valmistusta ja nautiskella vielä kerran ihanasta kreetalaisesta ruoasta.

Laitan lähiaikoina vielä valokuvia matkalta.

Terveisin Riitta Luovilta

Moussakan salaisuus

Olen paassyt opettelemaan moussakan tekoa kreetalaisen kokin opastuksella. En ala tahan koko ohjetta laittamaan, mutta vinkiksi voin kokkailijoille kertoa, etta peruna- ja munakoisoviipaleet vaativat esikasittelyna uppopaiston oliivioljyssa. Lopputulos vie kielen mennessaan! Ruokalistaltamme  loytyi tanaan lisaksi myos mm. taytettyja paprikoita seka munakoisoja, jauheliharullia, lammaskeittoa seka stifadoa ja paikallista kalaa. Aamupaivisin ravintolassa kay oikeastaan pelkastaan paikallista vakea, lounasaikaan myos turisteja. Suomalaisturisteja en ole ravintolassa viela tavannut. 

Taalla ei keittiossa minkaanlaista tuuletinta, ovia pidetaan auki. Takaovelta saa lintuja hatistella ja kulkukoirat ja -kissat paivystavat takapihan roskiksilla. Kahvinkeittimet puuttuvat keittioista kokonaan, onneksi en ole kofeiiniriippuvainen! Vaaleaa leipaa taalla syodaan paljon, ja sen on oltava ehdottomasti tuoretta. Levitetta ei valttamatta lounaalla kayteta ollenkaan. Kauppahallin ravintola on perheyritys, ja omistajilla ei tunnu olevan tyoaikoja lainkaan. Perheen emanta aloittaa tyot keittiossa jo kello nelja aamulla ja jatkaa viela paikan sulkeuduttua seuraavan paivan valmisteluja.

Olen kehunut jo aiemmin ihmisten ystavallisyytta. Toki olen huomannut myos eraanlaista "halla valia"-tyylia. Joudun kulkemaan bussilla paivittain ja kantapaan kautta olen oppinut, ettei kuljettajien ja rahastajien (taalla on sellaisiakin) puheisiin kannata valttamatta luottaa. Myos bussien aikataulut ovat etenkin aamuisin melko epamaaraiset, pysakilla taytyy olla hyvissa ajoin.

Vapaa-aikana taalla ei ole tekemisen puutteesta tarvinnut karsia. Venetsialainen satama on ihana paikka kavella ja nauttia maisemista, sielta voi kayda merella risteilylla tai valita vaikkapa kaupunkikieroajelun bussilla.  

Nyt alkaa ajatukset aika usein suuntautua sinne Suomeen pain, kohtahan tama jakso alkaakin olla lopuillaan. Iltaisin takapihan kanalauma saa kuunnella suomen kielisia hopinoitani :)

Lampimin terveisin

Riitta Luovilta

Kreetalaiset haajuhlat

Paasin viikonloppuna tyoskentelemaan kreetalaisissa haissa. Ne jarjestettiin Eftihia Palacessa, missa voidaan jarjestaa juhlia jopa 2000:lle hengelle. Naissa haissa oli vieraita n. 700. Kaikki ruoat tarjoiltiin poytiin, henkilokuntaa oli paikalla yhteensa ehka reilu 20. Vieraat olivat pukeutuneet rennosti, esim. hyvin harvalla miehella oli puku paalla.

Ruokailu kesti n. 3-4 tuntia. Alkuun tarjoiltiin vihersalaattia seka lautanen, jossa oli mm. erilaisia juustoja, kinkkua ja dippikastiketta. Sitten seurasivat juustopiiraat, perunasalaatilla taytetyt tuulihatut seka munakoisorullat. Seuraavaksi oli vuorossa lammasta ranskalaisten perunoiden kera. Taman jalkeen seurasi "wedding ricen " keittaminen ja tarjoileminen naudanpaistin kanssa. Sitten oli vuorossa juustosalaattia, possunlihaa kera perunoiden. Ja jottei kenellekaan varmasti jaanyt nalka, viela seurasi melonia, hedelmia ja taytekakkua. En ole milloinkaan nahnyt tuollaisia ruokamaaria tarjoiltavan missaan! Ja tiskimaara oli aivan mahdoton.

Haat saattavat taalla kestaa jopa koko yon. Haaparille antaa jokainen vieras rahaa lahjaksi tavaralahjojen asemesta. Ennen vanhaan rahat oli tuotu haapaikalle seteleina ja laitettu isoon astiaan, nykyaan kuulema kaytetaan myos lahjashekkeja.

Haissa tyoskentely oli kylla unohtumaton elamys. Taman viikon tyoskentelenkin nyt sitten kauppahallin ravintolassa, juhlat on talta eraa juhlittu!

Lampimin terveisin

Riitta Luovilta

Oliivioljya ja yrtteja

Vauhtia taalla Haniassa riittaa. Olen paassyt tyoskentelemaan myos toiseen ravintolaan. Olen kaynyt toissa Hanian kauppahallissa sijaitsevassa perheravintolassa, jossa valmistetaan perinteista kreikkalaista ruokaa. Hyvin siis olen paassyt nakemaan kreikkalaisen ruokakulttuurin arki- ja juhlapuolen.

Taalla kaytetaan oliivioljya ruoanvalmistuksessa aivan mahdottoman paljon. Sita kaytetaan paistamiseen, salaatteihin, ruokien liemiin, jopa jalkiruokiin. Kotiin viemisiksi olen tietenkin sita ostanut. Myos tuoreita yrtteja ja kasviksia kaytetaan paljon. Ne ovatkin edullisia meidan hintoihimme verrattuna. Joitakin mausteita on myos lahdossa koti-Suomeen. Lihoista suositaan lampaan lihaa, mutta myos nautaa, broileria ja possua loytyy listoilta.

Tanaan kauppahallin ravintolan listalta loytyi mm. viininlehtikaaryleita, patsaa (keittoa johon on kaytetty naudan lihaa ja mahaa!), lihapullia seka broileria. Minulle on opetettu kadesta pitaen, kuinka kreikkalainen mureketaikina tehdaan. Koulussa kokeillaan ehdottomasti kreikkalaisia lihapullia, kunhan kotiudun!

Kuten aiemmin kerroin, ovat ihmiset erittain ystavallisia ja auttavaisia. Bussilla kulkeminen sujuu jo hyvin ja aamuisin heraan sananmukaisesti kukonlaulun aikaan 

Lampimin terkuin,

Riitta Luovilta

Terveisiä Kreikasta

 

Kreetalle saavuin sunnuntaina hiukan kipein korvin. Lentaminen ja nuha ei nakojaan ole paras mahdollinen yhdistelma.

 

Asun yksin pikkuisessa talossa, jota kutsutaan "grandfather`s  houseksi". Talo sijaitsee muutaman kilometrin paassa Hanian keskustasta. Vuokranantajani asuvat parin sadan metrin paassa. Talon takapihalla on kanatarha, jossa on ainakin kaksikymmenta kanaa ja kukko. Kukko alkaa kiekumaan vahan yli nelja aamulla, ja siihen heraa pakostakin! Heratyskelloa ei siis tarvita.

 

Tyopaikkani on nimeltaan Eftihia Palace, missa jarjestetaan erilaisia juhlia. Parhaillaan valmistelun alla on ensi lauantaina pidettavat haat, joihin tulee 650 vierasta. Kreikassahan haat ovat aivan eri suuruusluokan juhlat kuin meilla Suomessa. Ihan ensimmaisena pisti silmaan hygienia-asiat keittiolla. Kasienpesuallasta ei ole keittiossa ollenkaan, yksi keittaja poltti tupakkaa sisalla keitton nurkassa ja toinen istui tyopoydalla! Kertakayttohansikkaita ei kayteta tyoskennellessa ollenkaan. Nyt alkuviikosta meita on ollut neljasta viiteen henkea tyovuorossa. Kertoilen juhlatarjottavista myohemmissa postauksissa lisaa.

 

Jos en saa lisattya kuvia (on teknisia ongelmia, ja koneen tekstit on vain kreikaksi), laitan niita sitten lopuksi Suomessa. Tutuiksi ovat tulleet jo ainakin ruokalajit Briam, Moussaka ,Souvlaki ja Halvas.

 

Tyomatkat kuljen bussilla. Ensin vahan hirvitti kulkeminen, mutta ihmeen hyvin olen osannut. Ihmiset ovat kylla ystavallisia ja neuvovat mielellaan. Monet osaavat englantia, myos tyokaverini.

 

Toivottavasti ei ole liian hankalaa lukea tata tekstia, niita pisteita kirjainten paalle ei osannut nettikahvilan pitajakaan neuvoa.

 

Lampimin (+30) terveisin 

 

Riitta Luovilta

 

Tyo- ja asumiskuulumisia

Kreetalle saavuin sunnuntaina hiukan kipein korvin. Lentaminen ja nuha ei nakojaan ole paras mahdollinen yhdistelma.

Asun yksin pikkuisessa talossa, jota kutsutaan "grandfather`s  houseksi". Talo sijaitsee muutaman kilometrin paassa Hanian keskustasta. Vuokranantajani asuvat parin sadan metrin paassa. Talon takapihalla on kanatarha, jossa on ainakin kaksikymmenta kanaa ja kukko. Kukko alkaa kiekumaan vahan yli nelja aamulla, ja siihen heraa pakostakin! Heratyskelloa ei siis tarvita.

Tyopaikkani on nimeltaan Eftihia Palace, missa jarjestetaan erilaisia juhlia. Parhaillaan valmistelun alla on ensi lauantaina pidettavat haat, joihin tulee 650 vierasta. Kreikassahan haat ovat aivan eri suuruusluokan juhlat kuin meilla Suomessa. Ihan ensimmaisena pisti silmaan hygienia-asiat keittiolla. Kasienpesuallasta ei ole keittiossa ollenkaan, yksi keittaja poltti tupakkaa sisalla keitton nurkassa ja toinen istui tyopoydalla! Kertakayttohansikkaita ei kayteta tyoskennellessa ollenkaan. Nyt alkuviikosta meita on ollut neljasta viiteen henkea tyovuorossa.

Jos en saa lisattya kuvia (on teknisia ongelmia, ja koneen tekstit on vain kreikaksi), laitan niita sitten lopuksi kotona. Tutuiksi ovat tulleet jo ainakin ruokalajit Briam, Moussaka ,Souvlaki ja Halvas.

Tyomatkat kuljen bussilla. Ensin vahan hirvitti kulkeminen, mutta ihmeen hyvin olen osannut. Ihmiset ovat kylla ystavallisia ja neuvovat mielellaan. Monet osaavat englantia, myos tyokaverini.

Toivottavasti ei ole liian hankalaa lukea tata tekstia, niita pisteita kirjainten paalle ei osannut nettikahvilan pitajakaan neuvoa.

Lampimin (+30) terveisin 

Riitta Luovilta