Viimeinen ilta Pireuksessa

Hieman haikeana jätän tämän kauniin Pireuksen ja sen ystävälliset ihmiset etenkin Argon erityiskouluissa! Tänään pitkin päivää arkisen toiminnan ohessa jätettiin jäähyväisiä sekä oppilaiden että työntekijöiden kanssa. Kreikkalaisia poskisuudelman ja halauksia vaihdettu kaikkien kanssa! Päivän päätteeksi sain kutsun Anastasian, joka on eräs koulun erityisopettajista, kotiin yhdessä kahden muun Argon opettajan kanssa. Kreikkalainen illallinen ja maisema Ateenan Akropolikselle tummuvassa illassa tiivisti kahden viikon yhteistyön unohtumattomalla tavalla. Muutaman tunnin päästä lentokenttäbussiin ja kohti Suomea. KALISPERA GREECE! Tv. Tuula Kinnunen, Pireus

Fwd: Päivä uudessa erityiskouluissa!

---------- Edelleenlähetetty viesti ----------
Lähettäjä: tiimi Tiimi <tiimimme3@gmail.com>
Päiväys: torstai 5. marraskuuta 2015
Aihe: Päivä uudessa erityiskouluissa!
Vastaanottaja: wavalmennus.ameo14@blogger.com


Hellettä ilmassa ja paikalliset kulkevat talvivaatteita, mutta talviajan nyt toki on, + 25 C! Varhain aamulla hyppäsin uuden koulubussin kyytiin ja suuntasin Argon toiselle koululle, joka sijaitsi 80 km Ateenasta sisämaahan. Matkalla otimme kyytiin seitsemän erityisoppilasta ja matka PIreuksesta Ateenan toiselle laidalle vei 2,5 tuntia! Pääsin tutustumaan kahteen erityisluokaan  ja työskentelemään yhdessä erityisopettajien kanssa. Ohjasin hahmottamiskykyä ja tarkkaavaisuutta kehittävien palapelien rakentamista, autoin ruokailussa ja peseytymisessä. Merkittävin ero Pireuksen erityiskouluun oli se, että tähän erityiskouluun tulleet oppilaat eivät olleet pääsääntöisesti käyneet mitään koulua ennen tämän koulun aloittamista. Monen yksinkertaisen taidon oppimisen aika oli ohi, ja tätä useimmat opettajat pahoittelivat. Vaikeasti vammaisen lapsen saaminen on koettu häpeänä, ja siksi vanhemmat eivät ole halunneet lapsen aloittavan mitään koulua. Vasta kun asenteet ovat muuttuneet, perheet ovat avautuneet tilanteestaan ja hakeneet vammaiselle lapselleen paikkaa erityiskoulusta. Koulun rehtori oli varannut minulle audienssin, kuten hän sitä nimitti, ja sainkin perusteellisen ja hyvin rehellisen kuvauksen erityisopetukseen tämän hetken tilasta Kreikassa. Useimmat opettajat tekevät jatkuvasti kahta työtä, opettavat päivät ja antavat illat yksityisopetusta klo 17-21. Muuten ei 300 -500 euron kuukausipalkalla perhettä elätä. Tähän ei voinut oikein mitään muuta kuin pahoitella tilannetta ja valaa luottamusta siihen, että ehkä jo vuoden päästä kaikki on varmasti jo paremmin. Onhan se? TV. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Päivä uudessa erityiskouluissa!

Hellettä ilmassa ja paikalliset kulkevat talvivaatteita, mutta talviajan nyt toki on, + 25 C! Varhain aamulla hyppäsin uuden koulubussin kyytiin ja suuntasin Argon toiselle koululle, joka sijaitsi 80 km Ateenasta sisämaahan. Matkalla otimme kyytiin seitsemän erityisoppilasta ja matka PIreuksesta Ateenan toiselle laidalle vei 2,5 tuntia! Pääsin tutustumaan kahteen erityisluokaan  ja työskentelemään yhdessä erityisopettajien kanssa. Ohjasin hahmottamiskykyä ja tarkkaavaisuutta kehittävien palapelien rakentamista, autoin ruokailussa ja peseytymisessä. Merkittävin ero Pireuksen erityiskouluun oli se, että tähän erityiskouluun tulleet oppilaat eivät olleet pääsääntöisesti käyneet mitään koulua ennen tämän koulun aloittamista. Monen yksinkertaisen taidon oppimisen aika oli ohi, ja tätä useimmat opettajat pahoittelivat. Vaikeasti vammaisen lapsen saaminen on koettu häpeänä, ja siksi vanhemmat eivät ole halunneet lapsen aloittavan mitään koulua. Vasta kun asenteet ovat muuttuneet, perheet ovat avautuneet tilanteestaan ja hakeneet vammaiselle lapselleen paikkaa erityiskoulusta. Koulun rehtori oli varannut minulle audienssin, kuten hän sitä nimitti, ja sainkin perusteellisen ja hyvin rehellisen kuvauksen erityisopetukseen tämän hetken tilasta Kreikassa. Useimmat opettajat tekevät jatkuvasti kahta työtä, opettavat päivät ja antavat illat yksityisopetusta klo 17-21. Muuten ei 300 -500 euron kuukausipalkalla perhettä elätä. Tähän ei voinut oikein mitään muuta kuin pahoitella tilannetta ja valaa luottamusta siihen, että ehkä jo vuoden päästä kaikki on varmasti jo paremmin. Onhan se? TV. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Valmiina mielenosoitukseen!

Kreikassa kuohuu yhä edelleen! Tämä maa pysyy otsikoissa vielä pitkään talous- ja pakolaiskriisin ansiosta. Huomenna kaikki Kreikan erityisoppilaitokset järjestävät mielenosoituksen, jossa vastustetaan erityisopetukseen rajuja säästöjä. Kuulostaako tutulta? Teimme tänään yhdessä ison banderollin, johon kirjoitettiin säästöjä vastustavan Argon koulun nimi ja taustayhteisö, muttei tekstiä "Äiti, lähetä minulle rahaa". Sitä rahaa täällä kyllä tarvittaisiin, sillä monessa erityiskouluissa työntekijöiden palkkoja ei ole maksettu kolmeen kuukauteen. Miten he selviävät muuten kuin lainaamalla niiltä joilla on  - tai saamalla avustusta menoihin iäkkäiltä vanhemmilta, joilla on edes hieman säästöjä. Huomenna erityiskoulut ovat siis uutisissa, mutta pysyn poissa kaduilta. Tv. Tuula Pireuksesta

Viikko alussa

Viikon aluksi pääsin työskentelemään nuorten aikuisten autistien erityisluokkaan, jossa kymmenen vaikeasti autistisen oppilaan ryhmää opetti psykologi. Tavallisesti hänellä on työparinaan toinen opettaja, mutta sairastumisen takia hän työskenteli tänään yksin. Opettaja käytti vain yksilöohjauksen menetelmiä ja etenkin kuvakorttityöskentely oli sellaista, mikä selvästi motivoi myös oppilaita. Kuvakortit kuvasivat eri-ikäisiä ja erilaisissa ammateissa toimivia henkilöitä ja kutakin korttia oli kaksi kappaletta. Oppilaan tehtävänä oli yhdistää ja löytää parit. Metodi oli hyvin tunnettu ja toimiva tällä ryhmällä. Tunnetaitoja ja eleiden sekä ilmeiden tunnistamista opettaja harjoitti omalla toiminnallaan ilmeilemällä kasvoillaan niin vahvasti, että vastaparina toiminut oppilas alkoi mallintaa samaa ilmettä. Toimi osalla oppilaita, mutta osalle oppilaita  se sai aikaan vain aggressiivista käyttäytymistä. Ryhmän koko oli  ehdottomasti liian suuri yhdelle opettajalle! Yhtä oppilasta harjoittaessa yhdeksän muuta kehitti itselleen stimuloivaa toimintaa esim puremalla itseään tai yrittämällä vahingoittaa jotakin toista oppilasta.  Täytyy antaa tunnustusta tälle opettajalle! Tv. Tuula Pireuksesta

Viikon viimeisen päivän kuulumiset

Miten juhlia syntymäpäiviä, jos kaikkeen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan? Sen koimme tänä päivänä, kun juhlimme nuoren naisen 18-vuotispäiviä huvipuistossa. Paikalla olivat kahden erityiskoulua oppilaista ne, jotka syntymäpäiväsankari oli halunnut kutsua ja jotka hän koki läheisimmäksi ystävikseen. Paljon suukkoja, halauksia ja silityksiä, vaikka kaikkeen tarvittiin apua. Liikuttavaa oli myös nähdä sukulaisten ja etenkin vanhempien ilo juhlasta, jonka viettäminen yhdessä ei ollut itsestään selvyys. Onnittelulaulu laulettiin neljällä eri kielellä sillä niin monikulttuurinen onnittelijajoukko meitä oli paikalla. Syntymäpäiväkakussa oli vain yksi kynttilä, koska kynttilän puhaltaminen sammuksiin on aina suuren työn takana. Me terveet emme sitä vain aina muista. Koska puhaltaminen onnistui täydellisesti, se tehtiin vielä toisenkin kerran! Jospa päivän sankari saisi puhaltaa vielä monta kertaa kakkunsa kynttilät sammuksiin ennen kuin hänelle sytytetään kynttilät. Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Päivän kuulumiset

Tänään oli ikimuistoinen päivä monellakin tapaa, koska teimme erityisoppilaiden kanssa retken vuorille ja kävelimme varovasti pitkin vuoren rinnettä. Monelle kävely epätasaisella alustalla on vaikeaa, mutta motivaatio taidon harjoittelemiseen on vahva pienestä pelostakin huolimatta. Näimme vuorille hylättyjä koiria, jotka olivat hyvin ihmisrakkaita. Myös kaksi pientä koiranpentua hellytti kaikkien sydämet. Iltapäivällä harjoittelimme yhden nuoren miehen kanssa itsenäisen elämän taitoja hankkimalla paikalliselta torilta viikonlopun ruokatarvikkeita. Päivän mieleenpainuvin hetki oli, kun palasimme vuorilta ja koulubussimme kuljettaja halusi ajaa Pireuksen sataman kautta, jossa juuri satamaan kiinnittyi pakolaisia Turkista ja Syyriasta kuljettanut alus. Väsyneitä, likaisia ja köyhiä lapsia, nuoria ja vanhempia, joiden kaikesta olemuksesta paistoi vain halu löytää paikka levolle. Erityiskoulua oppilaat eivät ymmärtäneet näkemäänsä, mutta meille kaikille muille tilanne oli liikuttava. On aivan eri asia nähdä kaikki tuo tapahtuvan tv:ssä, kun itse istuu turvallisessa kodissaan kuin nähdä pakolaisten hätä vain muutaman metrin päästä. Mietin myös, miten paljon valtaa medialla on? Kenet kuviin hakee ja mitä näyttää ja minkä piilottaa?
Tv. Tuula Kinnunen, Pireus

Fwd: ARGON terveiset

---------- Edelleenlähetetty viesti ----------
Lähettäjä: tiimi Tiimi <tiimimme3@gmail.com>
Päiväys: tiistai 27. lokakuuta 2015
Aihe: ARGON terveiset
Vastaanottaja: wavalmennus.ameo14@blogger.com


Tänään saimme yllättyä erään autistisen nuoren miehen kyvykkyydestä. Hän osaa muutaman sanan myös englantia ja kesken kaiken hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi, hän alkoi puhua yllättävän pitkiä lauseita saksaksi ja sai näin kaikki luokassa olleet opettajat ja ohjaajat ymmälleen. Kukaan heistä ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja kukaan heistä ei ollut ymmärtänyt, että nuori mies todella oli asunut jossakin vaiheessa lapsuuttaan Saksassa ja oppinut siellä kielen. Tämän jälkeen nuori mies suostui puhumaan kanssani vain saksaa, joten loppu päivästä sekoitin itsekin nämä kolme kieltä, joista yhdellä ajattelin ja kahdella puhuin vuoron perään. Liitteenä oleva kuva on nuoren autistisen miehen piirtämä ja kuvaa ihmisiä katsomassa pois päin, ei kenenkään silmin. Myös hänen kirjoittamansa teksti on peilikuvana. Miten ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemmekaan kaikessa rikkaudessamme! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

ARGON terveiset

Tänään saimme yllättyä erään autistisen nuoren miehen kyvykkyydestä. Hän osaa muutaman sanan myös englantia ja kesken kaiken hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi, hän alkoi puhua yllättävän pitkiä lauseita saksaksi ja sai näin kaikki luokassa olleet opettajat ja ohjaajat ymmälleen. Kukaan heistä ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja kukaan heistä ei ollut ymmärtänyt, että nuori mies todella oli asunut jossakin vaiheessa lapsuuttaan Saksassa ja oppinut siellä kielen. Tämän jälkeen nuori mies suostui puhumaan kanssani vain saksaa, joten loppu päivästä sekoitin itsekin nämä kolme kieltä, joista yhdellä ajattelin ja kahdella puhuin vuoron perään. Liitteenä oleva kuva on nuoren autistisen miehen piirtämä ja kuvaa ihmisiä katsomassa pois päin, ei kenenkään silmin. Myös hänen kirjoittamansa teksti on peilikuvana. Miten ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemmekaan kaikessa rikkaudessamme! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Argon kuulumiset

Tänään eräs autistinen nuori mies hämmästytti samassa tilassa olleet opettajat ja ohjaajat saksankielen taidollaan. Hän osasi muutaman lauseen englantia ja kesken keskustelun hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi hän tahtoi sen jälkeen puhua kanssani vain saksaksi! Kukaan Argossa ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja siitä, että hän oli asunut lapsuutensa Saksassa. Päivän lopussa sekoitin jo kolme kieltä, koska ajattelin suomeksi ja vuorotellen keskustelin englanniksi tai saksaksi. Kun joku opettajista siinä vaiheessa kysyin, osaanko viittomia, vastasin, että palataan asiaan huomenna. Tunnistin kielitaitoni rajat tuossa vaiheessa päivää. Joka päivä sitä ihminen oppii niin tahtoessaan uutta! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Re: Terveiset Pireuksesta!

maanantai 26. lokakuuta 2015 tiimi Tiimi <tiimimme3@gmail.com> kirjoitti:

Hei! Ensimmäinen päivä Pireuksen Argossa, jossa työskentelin eri-ikäisten kehitysvammaisten ja autistien kanssa. Vastaanotto oli mitä sydämellisiä ja pääsimme jakamaan hyvin kokemuksia erityisryhmien ohjaamisesta. Pääsin Argoon koulubussin kyydissä ja olimme sekä aamulla että illalla liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta bussikuskin taidot liikenteessä olivat aivan omaa luokkaansa. Huomenna työskentelen autistiryhmän kanssa koko päivän ja pääsen tutustumaan myös toiseen, vain autisteille tarkoitettuun kouluun. Tästä on varmasti tulossa mielenkiintoinen ja opettavainen viikko! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Terveiset Pireuksesta!

Hei! Ensimmäinen päivä Pireuksen Argossa, jossa työskentelin eri-ikäisten kehitysvammaisten ja autistien kanssa. Vastaanotto oli mitä sydämellisiä ja pääsimme jakamaan hyvin kokemuksia erityisryhmien ohjaamisesta. Pääsin Argoon koulubussin kyydissä ja olimme sekä aamulla että illalla liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta bussikuskin taidot liikenteessä olivat aivan omaa luokkaansa. Huomenna työskentelen autistiryhmän kanssa koko päivän ja pääsen tutustumaan myös toiseen, vain autisteille tarkoitettuun kouluun. Tästä on varmasti tulossa mielenkiintoinen ja opettavainen viikko! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Lissabon linjoilla...

Hei!

Viimeviikon loppu ja tämän alku menikin ilman nettiyhrteyttä. Toisaalta olen ollut myös niin väsynyt pitkän bussimatkan jälkeen, että melkeinpä olen vain vastaillut työsähköposteihin ja mennyt nukkumaan. Olen ollut seuraamassa, avustamassa ja mukana toimintaterapiassa, musiikkiterapiassa sekä taidepajassa. Olin seuraamassa, kun Ligan asiakkaat tekivät Ligan uutislehtistä. He kirjoittivat uutiset, haastattelivat ja kuvasivat. Tarkoituksena saada uutislehti koteihin jaettavaksi.Olen seurannut myös kommunikaatioharjoituksia ja monenlaisia tilanteita, joissa opetellaan kellonaikoja, numeroita. kognitiivisia taitoja.Musiikkiterapiatuokiossa kaksi nuorta naista pitivät minulle yksityiskonsertin rumpukapuloihin laulaen. Sitten he pyysivät minua lauamaan jonkin suomenkielisen laulun. Minähän lauloin kymmenvuotiaana oppimani Matalan torpan balladin ja säestin kitaralla. Se onkin ainoa biisi jonka osaan:) Sain hurjan suosion ja minun piti kertoa mitä laulussa laulettiin. Tytöt pyysivät minua kääntämään laulun portugaliksi mutta ihan ei siihen vielä taitonui riittäneet,vaikka monta portugalilaista sanaa olenkin jo oppinut. Olin mukana myös kun eräs poika opetteli ajamaan polkupyörällä, seurasin pöytätenniksen opettelua ja pelaamista, pyörätuolijalkapalloa sekä erilaisia fysioterapiooita. Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja yhteiskunnallisista asioista portugalissa sekä myös mionia kulttuureihin liittyviä keskusteluja.Olin mukana myös kahden tunnin pituisessa tuokiossa, jossa keskusteltiin ihmisoikeuksista, vammaisten oikeuksien toteutumisesta ja yhdenvertaisuudesta. En ymmärtänyt portugalia mutta ohjaaja tulkkasi avainkohtia sieltä täältä lyhyesti ja keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja liikuttava. Tuokio vedettiin taitavasti keskustelevalla menetelmällä ja keskustelun tulkoksista syntyi hieno käsitekartta joka käytiin vielä yhteenvedoksi läpi lopussa. Seuraavalla kerralla opiskelijat suunnittelevat ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta ja sen toteutumisen epäkohdista videon. Olin mukana seuraamassa myös Vitor Pi:n taidepajaa, kun taiteilijat olivat työssään. Ligassa on myös puuverstas ja puutarha. Toimintaa on todella paljon. Asioita tehdään hyvin yksilöllisesti ja paljon on myös ryhmätoimintaa. Huomenna menemme katsomaan jalkapallopeliä ja toisen ryhmän kanssa menemme museoon. On kiva,kun olen voinut olla jopa vähän avuksikin.

Aikani täällä  alkaa olla lopuillaan ja mieleen hiipii hauikea olo. Minun tukihenkilöni Ana Laura on aivan ihana ihminen ja olemme oikeasti kohdanneet jotakin sielujen sukulaisuutta. Olen nähnyt paljon mutta se ei ole ainoastaan asia joka minuun on pysyvän jäljen tehnyt. Minua jännitti tulla tänne, koska en ole aikaisemmin kohdannut vaikeasti vammaisia ihmisiä. Se uskomaton kokemus täällä on se, että oikeasti unohdin vammaisuuden. Oli vain erilaisia ihmisiä... niin paljoin erilaisia ihmisiä. Niin paljon sulateltavaa... Koti-ikäväkin on jo hiipinyt puseroon ja se on tietysti ihana asia:)

Kati Jelekäinen

Seurakuntaopisto, Pieksämäki

VL:

Täällä Lissabon taasen huhuilee...Tänään olin apuohjaajana paperityöpajassa jossa tehdään hienoja koriste-esineitä myyntiin, olin myös jälleen liikuntatunneilla pelaamassa boccaa ja maalaustaiteilijan työpajassa... Vitor Pi...uskomaton mies.

 Olen kuullut surullisia tarinoita vammaisista ihmisistä, joiden elämä voisi olla täysin toisen lainen, ellei vanhemmat olisi hylänneet, kuolleet tai olisi rahaa. Tapasin CP-vammaisen pojan, joka oli ulkoisesti vaikeasti spastinen mutta kognitiiviselta tasoltaan hyvin älykäs. Ohjaajat kertoivat, että jos vanhemmat kykenisivät tukemaan ja auttamaan lastaan hän voisi opiskella haaveilemaansa tietokoneinsinöörin ammattia. Ligassa hänen vastuullaan on monenlaisia tietokoneella tehtäviä töitä.Hän tekee esim.aikataulut ja lukujärjestykset. Pitää kirjaa keitä on tullut paikalle jne. TEkeminen on hidasta mutta taidot paljon omiani paremmat.

Kaikille asiakkaille jutellaan paljon.Työntekijät tuntevat asiakkaat niin hyvin, että tietävät jokaisen kiinnostuksen kohteet ja asiat joista he pidä. Minun tuutorini Ana Laura on fysioterapeutti. Aamulla hän piti terapiaa vaikeasti kehitysvammaiselle ja pyörätuoliin sidotulle pojalle. Terapia oli rankka ja vähän kivuliaskin. Ana Laura jutteli pojalle koko ajan. Terapian jälkeen kysyin mitä poika alkoi nauramaan. Ana Laura kertoi pojan suosikkitarinan olevan se, kuinka Ana Laura ja hän lähtisivät juoksemaan lujaa, pakenisivat ja jättäisivät pojan äidin kauas taakse, eikä äiti pystyisi määräämään asioita joista poika ei pidä.Tarinaa hän kertoi hyvin humoristisesti ilmein, elein ja äänenpainoin. Tämän tarinan avulla Ana Laura kertoi saavansa vaikeat asiat tehtyä.

Tämän päivän elämys oli maalaustaide. Jälleen kerran todella monentasoiset ihmiset tekivät taidetta. Vitor Pi on taiteilija, joka on tullut Ligaan yli 20 vuotta sitten. Tullessaan hän ei tiennyt vammaisuudesta tai erityisyydestä mitään. Vitor kertoi oppineensa kaiken tietämänsä asiakkailtaan. Kuva, jossa on monia kasvoja värikkäilläalustoilla on vaikeasti vammaisen miehen maalaama. Hän ei pysty käyttämään käsiään eikä jalkojaan. Tuolissa pysyäkseen hän tarvitsee vyön, eikä hän pysty puhumaan.Taulun hän on maalannut otsaan kiinnitettävän pannan avulla. Pantaan kiinnitetään sivellin eli hän maalaa päätään liikuttamalla pensseli otsassa. Hän maalaa aina samanlaisia kasvohahmoja. Vitor Pi oli kehittänyt maalaamista varten uskomattomia apuvälineitä. Luovuudella ei todella ollut rajaa. Näin mm. leluauton, jonka molemmin puolin oli kiinnitetty pensselit.Ellei sivellin pysynyt kädessä pystyi maalaamaan ajamalla pikkuautioa. Näin pyörätuolin, jonka sivuille oli kiinnitetty lukuisa siveltimiä, näin ranteisiin sidottavia pensseleitä, harjanvarsiin sidottuja siveltimiä, joilla pystyi maalaamaan, jos kädet olivat hyvin jäykät. Harjanvarsi laitettiin olkapäälle ja siten pystyit pitämään siitä kiinni kaksin käsin. Uskomattominta oli eräs nuori nainen, joka pystyi olemaan ainoastaan makuuasennossa ja pää oli vääntynyt sivulle, eikä hän saanut päätä suoraan. Vitor Pi oli keksinyt hänelle matalan sängyn ja pehmustetun sängynpäädyn, jonka yli naisen kädet ylsivät lattialla olevalle paperille. Koska nainen ei saanut päätä suoraan oli vastapäätä peili,  jonka kautta hän pystyi maalaamaan. Tässä paikassa nämä vammaiset ihmiset olivat taiteilijoita ja heitä myös puhuteltiin taiteilijoina. He olivatjärjestäneet taidenäyttelyitä ja tehneet oman taidekirjan taiteilijaesittelyineen. Toivon, että saisin yhden sellaisen itselleni. Tauluja myydään ja rahat käytetään Ligan toimintaan. En osaa sanoin kertoa, kuinka vaikuttava eräs taidenäyttely oli, jossa tauluihin oli yhdistetty taiteilijoiden ajatuksia. Tässä on vain pieni osa Vitor Pi:n ideoista. Olen vieläkin niin hämmentynyt, että en osaa jäsentää ajatuksiani hyvin. Vitorin sanoin: rajoitukset ja rajoittuneisuus on ainoastaan meidän päässämme, ei näissä ihmisissä.

Kati

Seurakuntaopisto

Portugali/Lissabon/Fundacao Liga

Hei vaan!

Täälläpä olen Lissabonissa pää pyörällä kokemuksistani. Working abroad -paikkani on Fundacao Liga http://www.fundacaoliga.pt/Alkuperäinen käsitykseni yhdistyksestä, joka toimii tuen tarpeisten ihmisten kanssa on laajentunut ja muuttunut. Paikka on kuin yhdistetty toimintakeskus,työkeskus ja kuntoutuskeskus.Asiakkaat ovat iältään 0-100 vuotiaita. Toimintakyvyltään asiakkaat ovat myös todella moninaisia. Joukossa on syvästi kehitysvammaisia, autistisia piirteitä omaavia, cp-vammaisia ja aivan kaikenlaisia ihmisiä.Jokaisella asiakkaalla on oma yksilöllinen suunnitelmansa, jonka mukaan Ligassa toimitaan. Paikassa toimii toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja, erityisopettajia, musiikkiterapeutteja, avustajia, tanssinopettaja (tanssija/koreografi). Saman katon alla toimii myös terveyspalvelut. Valtio rahoittaa toimintaa osittain, vanhemmat/asiakkaat maksavat tulojensa mukaan ja toimntaa rahoitaa myös yksityiset sekäyritykset. Viimeisin lahjoitus on Repsolin kustantama aistihuone. Tällä hetkellä olen työskennellyt Ligassa kaksi päivää. Asiaa on tullut niin paljon, että kaikkea ei millään pysty vielä edes sulattamaan. Olen ollut mukana apuohjaajana liikuntatunneilla (pöytätennis, golf), aistihuonetuokiossa, tanssitunneilla sekä kotitalous-ja siivoustunneilla. Olen saanut seurata myös fysioterapiaa.

Minuun on tehnyt erittäin suuren vaikutuksen se, kuinka uskomattoman kunnioittavasti ja lämpöisesti asiakkaita kohdellaan. Näyttää siltä, ettei työntekijöillä ja asiakkailla ole ammattialsien ja asiakkaan rooleja, vaan kaikki ovat osallisia yhteisessä yhteisössä. Osallisuuden ajatukset ovat läsnä kaikessa toiminnassa.Minulle kerrottiin, että yksilöllisissäsuunnitelmissa erittäin tärkeää ovat selkeät ja eriytetyt tavoitteet. Ne eivätsaa olla liian yleisiä, vaan sellaisia, että jokainen joka toimintaa havainnoi tulee samaan lopputulokseen kehittymisestä. Ei esimekrkiksi että sosiaalisten taitojen kehittäminen, vaan katsoo silmiin ja tervehtii jne. On myös erittäin opettavaista yrittää ohjata asiakkaita vailla yhteistä kieltä.Tuntuu todella riemuvoitolta, kun tulee ymmärretyksi ja ymmärtää.Monen asiakkaan elämä on sellaista päivittäin. Jokaisella pitää olla oikeus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Voimakkain kokemukseni tähän asti on ollut tanssitunnit. Mukana oli monentasoisen toimintakyvyn omaavia ihmisiä. Tunneilla tehtiin ihan oikeaa tanssia ja oli uskomatonta miten tanssin kautta voi kohdata, elää ja tuntea. En muista koska olen niin syvästi liikuttunut, kuin niillä tunneilla. 

Minut on otettu vastaan todella lämmöllä ja tulen huomioiduksi aina hyvin pienillä eleillä, sanoilla ja hymyillä kiireenkin keskellä. Minulta kysytään aina miten voin ja miten päivä meni ja tarvitsenko apua tai onko kyseltävää. Siinä meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa.

Vaikuttunein terveisin: Kati Jelekäinen, Seurakuntaopisto

p.s. pahoittelen lukuisia kirjoitusvirheitä. Kirjoitan tabletilla, joka tuntuu hankalalta, enkä jaksa korjata virheitä:)

Terveiset!

Hola,

Eilen olikin pitkä päivä töitä klo 8-24. Tosin päivällä oli vähän aikaa vapaata. Aamusta menin taxilla Elcheen jossa psykiatri minua vastassa ja matkamme jatkui Oriehuelan hospitaaliin. Se on keskussairaala. Siellä olin psykiatrin mukana osastolla konsultaatoissa tosin potilaalla olikin enemmän neurologisia ongelmaa. Tapasimme nuoria psykiatrin vastaanotolla joilla vanhempien kanssa ongelmia. Heille suositeltiin multi family ryhmään.

Osastolla vieraillessani minulle esiteltiin suljettu aikuisten psykiatrinen osasto jossa ei hoito mielestäni juurikaan poikennut Suomesta. Lääkitystä, sähköhuolto ja max kuukauden hoitoajat. Taloudellisen tilanteen takia heillä myös hoitajia vähennetty. Hoitajina sekä miehiä että naisia.
Ilmeisesti sairaalapaikkojen vähyyden vuoksi tänne saapui nuori tyttö toiselta alueelta vanhempiensa kanssa. Hänellä skitsofrenia ja nyt hän ei ollut syönyt kuuteen päivään harhaisuuden takia.

Akuutti/vastaanotto osastolla potilaat odottivat siirtoa ja tutkimuksia verhoilla eristetyissä huoneissa omaisten kanssa. Aseptiikka kiinnitti huomiotani koska en nähnyt käsidesifektio aineita missään. Joillakin hoitajilla lenkkitossut jalassa. Kirjaus sähköiseen verkkoon kuten meillä.

Iltapäivällä osallistuin jälleen ryhmään jossa mukana kuusi perhettä. Siis isä ja äiti tai vain toinen vanhemmista alle koulu ikäisten lasten kera. Heillä enimmäkseen vanhempien väliseen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Ensin olimme kaikki yhdessä jonka jälkeen lapset siirtyvät toiseen huoneeseen leikkimään kahden työntekijän kanssa. Lopuksi olimme vielä kaikki yhdessä ja yhteenveto esille tulleista asioista.

Siirryttiin Elcheen jossa minulla oli vapaata ostos aikaa yksin. Illalla jälleen multi family ryhmä jossa olinkin jo viime viikolla. Ryhmässä oli muutama uusi asiakas ja suurin osa samoja osallistujia kuin viikko sitten. Jokainen kertoo tilanteesta ja kuulumisistaan ja ryhmä antaa neuvoa ja tukea ja tarvittaessa psykiatri ns. ohjaa keskustelua, mutta hakee ratkaisuja ryhmäläisiltä.
Kahden tunnin istunnon jälkeen siirrymme syömään viereiseen ravintolaan kuten edellisellä kerralla. Heillä hauskaa ja puhetta tulee mielestäni ihan meteliin saakka. Kahdella ryhmäläiselle oli syntymäpäivä ja he tarjosivat täytekakkua. Facebookit kiersivät esitellen uusien poikaystävien kuvia.

Paikalliset työkaverini ovat kovasti tulossa Suomeen siis psykiatri, psykologia ja sairaanhoitaja. He ovat olleet kerran aikaisemmin Suomessa. Asia jäi tässä vaiheessa avoimeksi. Toivotin heidät sydämellisesti tervetulleeksi. Heidän toivomus olisi tulla esittelemään seminaareihin tätä ryhmä hoito/kuntoutusmallia sekä lomailemaan Suomen Lappiin, jossa psykiatri voisi kirjoittaa loppuun väitöskirjansa. Ilmeisesti heillä olisi mielenkiintoa tavata Seikkula ja tutustua hänen kehittämänsä hoitomallin.

Minulle avautui se, että ammattilaiset asettuvat asiakkaan tasolle ja kuuntelevat heitä ns. Asettuvat samalle tasolle ja uskovat siihen että ratkaisut löytyvät asiakkailta itseltään. Minulle sanottiin usein, että asiakkailla on kykyä ja voimavaroja ja resursseja. Tässä meillä varmasti oppimista koska asetumme ammattilaisen rooliin. Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus oli aktiivisessa käytössä. Mietin ammattilaisen jaksamiseen liittyviä asiota, koska asiaskontakteja yhden työpäivän aikaan voi olla lähes 100? Minulla oli tässä vielä se suoja, että en osaa espanjaa jolloin en ymmärtänyt tai minulle käännettiin vain osa asiakkaiden vaikeuksista.

Ryhmä muotoisessa toiminnassa ovat läsnä meille niin ajankohtaiset terveyden edistäminen kuin varhainen puuttuminenkin. Paljon voisimme kehittää omaa toimintaamme pois yksilö keskeisestä hoitotyöstä ja nähdä ongelmien sosiaalisen merkityksen. Tietysti mietin kulttuuriamme jossa on vaikeampaa puhua asioista. Pois byrokratiasta ja kohti ns. kevyempiä hoitomalleja.


Näissä mieleisiä tänään torstaina! Jatkan vielä tätä kirjoittelua myöhemmin kunhan välillä vedän henkeä.

Terv Kaija
Seurakuntaopisto Pieksämäki
Lähetetty iPadista

Fwd: Kuvia

Viime viikolla olin vielä yhdessä multi family groupissa. Siinä noin 50 osallistujaa, perheitä joilla hankaluuksia murrosikäisten kanssa. Kovasti oli puhetta ja tunteet kuohui, onneksi paikalla suomalainen äiti joka käänsi minulle. Kiitos siitä. Psykiatri toimi ryhmän vetäjänä ja muutama ammattilainen oli ryhmän jäsenenä. Tässä vertaistuki sekä kokemusasiantuntijuus nousivat arvoon arvaamattomaan. Osa nuorista oli ollut osasto hoidossa ja eräs poika joutui siirtymään ensimmäistä kertaa seuraavana päivänä. Hänellä väkivaltaista käyttäytymistä äitiä kohtaan kotona, bussissa sekä koulussa. Psykiatrilta tuli suoraa puhetta ja joku äiti poistui keskenkaiken paikalta, kun hänen rajojen asettamisen taitoja kyseenalaistettiin. 

Hyvin hyvin mielenkiintoista ja uskoni ryhmän voimaan vaan vahvistuu. Psykiatri kehittänyt tätä hoitomallin ja hyvin tuntuu asiansa osaavan. 

Tällä viikolla vielä menen uudestaan näihin ryhmiin josko aukeaisi vielä uusia näkökulmia. 

Aurinkoisin terveisin Kaija

Lähetetty iPadista

Välitetty viesti:

Lähettäjä: Kaija Kollanus <kaija.kollanus@hotmail.com>
Päiväys: 21. lokakuuta 2014 11.33.22 UTC+2
Vastaanottaja: <kaija.kollanus@hotmail.com>
Aihe: Kuvia

Lähetetty Windows Phonesta

Fwd:

Lähetetty iPadista

Välitetty viesti:

Lähettäjä: Kaija Kollanus <kaija.kollanus@hotmail.com>
Päiväys: 21. lokakuuta 2014 11.34.34 UTC+2
Vastaanottaja: "kaija.kollanus@hotmail.com" <kaija.kollanus@hotmail.com>

Lähetetty Windows Phonesta

Fwd:

Lähetetty iPadista

Välitetty viesti:

Lähettäjä: "Kaija Kollanus" <kaija.kollanus@hotmail.com>
Vastaanottaja: "kaija.kollanus@hotmail.com" <kaija.kollanus@hotmail.com>

Lähetetty Windows Phonesta

Kuvia

Tässä kuvia

Lähetetty iPadista

Välitetty viesti:

Lähettäjä: Kaija Kollanus <kaija.kollanus@hotmail.com>
Päiväys: 21. lokakuuta 2014 11.34.09 UTC+2
Vastaanottaja: "kaija.kollanus@hotmail.com" <kaija.kollanus@hotmail.com>

Lähetetty Windows Phonesta