Plymouth blogi

Kuulumisia Englannin maalta!

Ensimmäinen päivä täällä Plymouthissa alkaa olemaan takana ja nyt on varmaan hyvä aika aloittaa kirjoittamaan tätä blogia.

Saavuin tänne eilen illalla. Lähdin kuudelta aamulla lentokoneella Oulunsalosta. Ensimmäinen etappi oli selvittää itsensä Heathrow’n lentoasemalta ulos, sieltä nousta Heatrow Express-junaan ja päästä Padingtonin juna-asemalle. Kaikki meni hyvin. Lipun osto oli hieman haasteellista, koska se aparaatti ei meinannut huolia millään minun maksukorttia. J

Lontoossa kävelin ja katselin maisemia muutaman tunnin ajan ja Padingtonin asemalta matka jatkui junalla kohti Plymouthia. Majoituin sellaiseen paikkaan kun Jewell Guest House. Tämä on tällainen tyypillinen bed and breakfast paikka. Huone on siisti ja kaikilla mukavuuksilla. Ihmiset täällä majatalossa ja yleensäkin ovat hyvin kohteliaita. Kaikesta on selvitty todella hyvin.

Tänään sitten heräsin hyvin nukutun yön jälkeen virkeänä ja lähdin heti aamupalan jälkeen katselemaan tätä kaupunkia. Kävelin heti tuonne meren rantaan. Niin kuin tuosta kuvasta näette, niin nämä maisemat täällä ovat ”very nice”. Ei siinä aamulla voinut muuta kun jäädä istumaan tuonne näköala tasanteelle ja ihailla. Tänään oli erittäin kaunis päivä ja lämpötila +15 astetta. Täällä jotenkin tuo kaamos unohtuu. Sitten kävelin tuonne kaupungin keskustaan, jossa oli käynnissä täysi joulutori meininki. Törmäsin paikalliseen ”Santa Clausiinkin”. Se ei tosin ollut hirveän kuvauksellinen ja mukava. Tämä joulumeininki on täällä hieman erilainen kuin Suomessa. Lapsille ja nuorille oli järjestetty tuollainen luistelukaukalo keskelle toria, joulupukki siinä käveli ja tivoli oli ympäri katuja. J

Onneksi meillä Suomessa on kuitenkin ihan oikeat joulut.

Huomenna sitten alkaa toden teolla työskentely osio täällä. Työskentelen sellaisessa campuksessa kuin City College Plymouth ja restaurant PL1. Opiskelijoita tuolla näytti kaikkinensa olevan kirjoilla yli 20 000. Nyt huomenna minua tullaan täältä päivällä hakemaan ja teemme paikallisen koulun edustajan kanssa vierailun sellaiseen paikkaan nimeltään Royal William Yard. Sen jälkeen siirrymme kampukseen. Teen nyt aluksi täällä ravintolan salin puolella kolme dinner-vuoroa ja sitten pari lounas vuoroa.

Nyt on aika alkaa valmistelemaan huomista päivää!

Terveisin

Tuula Luovilta

--------------------------------------------------------------------------------------

Suomi tarvitsee kaikki kädet - Ammattiopisto Luovi

Tuula Leinonen

Ravintolapäällikkö

Ammattiopisto Luovi

Ravintola Resina

Varikkotie 3, 91500 Muhos

puh. 040 319 3613

tuula.leinonen@luovi.fi

www.luovi.fi

www.facebook.com/ammattiopistoluovi

21.11. Englannissa

21.11 Lougboroughissa, Englannissa

21.11 Lougboroughissa, Englannissa

Viimeinen päivä koulussa! Aika on kulunut tosi nopeasti varsinkin
toisella viikolla, kun olen pikkuhiljaa osannut tarttua asioihin
itsenäisemmin. Aamupäivällä olin taas yläkerran Adult Arean ryhmän
kanssa. Opiskelijoilla oli pajamuotoista tietotekniikan harjoittelua.
Olimme pohtineet skypen mahdollisuutta pariin otteeseen aiemmin, mutta
eri syistä aikeet eivät toteutuneet. Nyt ryhmän kouluttuja oli
innostunut ja varannut sopivan tilan kahden viikon päähän, niin että
hänen ryhmänsä ja meidän KPAO/Arlan valmentava 1:n ryhmän välillä
pidettäisiin ainakin yksi yhteydenotto skypen välityksellä. Ryhmä
innostui miettimään miten sessioon voisi valmistautua ja kun kerroin,
että meidän ryhmän väki varmaan valmistautuu ja harjoittelee vähän
englannin fraaseja, niin hekin halusivat opetella muutama sana suomea.
Tuumasta toimeen! Opiskelijat keksivät sopivia fraaseja ja minä pääsin
äänitysstudioon lukemaan niitä levylle suomeksi. Sitten vielä sama
pistekirjoituksella ja sähköpostilla jokaiselle. Juttelin alustavasti
omien opiskelijoiden kanssa ennen lähtöä ja hekin olivat kiinnostuneita.
Yhteydenotto voisi mahdollistaa monenlaisia asioita, ainakin englannin
kielen harjoittelua ja kokemusten vaihtoa kansainvälisen vertaisporukan
kanssa. Toivottavasti onnistumme yhteydenpidossa!
Juttelin hetken koulun rehtorin kanssa, joka myös suhtautui
yhteydenpitoon jatkossa myönteisesti, samoin kuin mahdollsiin
opiskelijavaihtoihin.
Iltapäivä meni jälleen Performing Arts -ryhmän kanssa. Jälleen pääsiin
props-porukoita täydentämään, eli lavasteiden tekoon. Ohjaajia oli
tänään monta poissa, joten sain herätellä uinuvia ompelukoneen
käytön taitojani ja ommella poikien kanssa nauhoja vastakkaisten puolten
sotilaita erottamaan, näytelmässä. Pojat vuorottelivat polkimen
painamisessa ja minä ohjasin ja saimmekin aikaan melkoisen pinon
nauhoja. Iltapäivän tauolla minua odotti yllätys, kun kaikki koulussa
olevat opiskelijat ja henkilökunta oli kutsuttu isoon arts centre'n
saliin, jossa minulle ojennettiin kassillinen opiskelijoiden tekemiä
pikkulahjoja ja kortteja. Puolin ja toisin kiittelimme hyvästä ja
hauskasta yhteistyöstä. Haikein mielin lähdin pimenevään iltaan
kävelemään Loughboroughin halki.
Vaihtokokemukseni oli antoisa, mielenkiintoinen ja lisäksi tosi hauska!
Monet kysyivät Loughboroughin koulusta lähtiessäni mitä olin heiltä
oppinut. Vastasin, että päällimmäiseksi jäi hyvä yhdistelmä tosissaan
suuniteltua ja tavoitteellista toimintaa ja toisaalta toisistaan
välittävä henki ja kekseliäs toiminta, johon sovitettiin mukaan
jokaisen opiskelijan vaihtelvat kyvyt. Myös konkreettisia ideoita
vaihdettiin puolin ja toisin. Itse sain tilaisuuden rauhassa miettiä
omaa toimintaa vertaillen ja vähän etäämmältä. Toivottavasti myös
erilainen yhteistyö jatkossa onnistuisi! Hieno kokemus - lämmin kiitos
kaikille sen mahdollistaneille!
Maria R. Keskuspuiston ammattiopistosta

Lavasteiden rakennusta ja rautatieaseman tutkimusta Loughboroughissa

Maria R. Keskuspuiston ammatiopistosta

19. Ja 20.11 Englannissa

Keskiviikko ja torstai ovat olleet RNIB Collegella osaltani tosi
vaihtelevia. Keskiviikkoaamupäivän vietin kokeneen opettajan kanssa. Hän
on 15 opiskelijan tutorina - työ muistuttaa ryhmänvastaavan vastuuta,
mutta opiskelijat ovat koulussa sekä ensimmäistä että toista vuotta ja
ohjaus on lähinnä yksilöllistä. Opiskelijoiden joukossa on myös 8
opiskelijaa, jotka opiskelevat ammattitutkintoon, tai tutkinnon osia,
viereisessä isossa Loughborough collegesissa, mainstream-opinnoissa.
Opiskelijat ovat 3-4 päivää collegessa ja 1-2 päivää RNIB collegen
puolella opettelemassa apuvälineiden käyttöä, saamassa tukiopetusta ja
joissain tapauksissa osallistumassa käytännön töihin. Käytännön työ
saattaa sisältää esim. itsenäisen elämän taitojen opiskelua
lounaskahviossa tai työharjoittelua toimistotyössä, jossa voi samalla
toimia nuorempien opiskelijoiden tutorina. Joimme aamuteet erään nuoren
miehen kanssa, joka opiskelee collegen puolella kaupallista alaa ja
suunnittelee hakeutuvansa alan apprenticeship-järjestelyn kautta
eteenpäin työelämään. Hän kertoi opintojen sujuvan mukavasti, apuna
on osan aikaa RNIB collegen avustaja ja tarvittaessa hän saa materiaalin
koulun pienen oppimateriaalipalvelun kautta. Ystävien hän kuitenkin
kertoi olevan ennemmin RNIB collegen puolella, vaikka hän oli puheliaana
miehenä kyllä saanut isossa collegessakin tuttuja. Tutustuin myös
opiskelijahuoltotyöryhmän työhön, johon osallistuu muutama
vastuuopettaja sekä koulun fysioterapeutti ja puheterapeutti. Muut
opiskelijahuollon palvelut olivat ulkopuolelta tarvittaessa
konsultoitavia. Nuorten, vaikeasti vammaisten vanhemmilla tuntui olevan
useimmiten iso vastuu ja läheinen yhteistyö kouluun.
Osallistuin myös yhden iltapäivän Job Clubiin, jossa kuuden kuukauden
kurssilaiset tekivät CV:tä, pohtivat yksin ja yhdessä sopivaa alaa ja
etsivät mahdollisia työharjoittelupaikkoja. Jotkut opiskelijat olivat
hieman turhautuneita ja epäuskoisia mahdollisuuksistaan, mutta
keskinäinen tuki ja ideointi tuntui tässäkin ryhmässä olevan tosi
tärkeää.
Kävimme välillä yhden opiskelijan kanssa harjoittelemassa
liikkumistaidon tunnilla bussin käyttöä koulun ja rautatieaseman
välillä. Opin samalla että asema on vanha, mutta laitettu hienoon
kuntoon, mm. kauan kaivattu hissi asennettiin, kun Loughboroughin
yliopiston liikuntatietiden uimahallia käytettiin Olympialsten
uimakilpailuissa pari vuotta sitten.
Ohjelmani on todella vaihtelevaa! Aamupäivällä torstaina osallistuin
jälleen näytelmän tekoon maalaamalla lavastehevosta yhdessä ryhmän
kanssa ja ennen lounasta teimme hintalappuja koulun pikku kaupan uusiin
tuotteisiin. Työtä tehdään tosissaan, mutta paljon saa myös nauraa!
Keskiviikkona osa henkilökunnasta oli kutsunut minut illaliselle, joka
nautittiin läheisessä peribrittiläisessä ravintolassa, Toby Carverissa.
Seisovasta pöydästä sai erilaista paistia, kalkkunaa, keitettyjä
vihanneksia, Yorkshire-puddingia ja kastikkeita. Pöydässä kerrottiin
tarinoita yhteisistä retkistä ja monenlaisista kommelluksista ja
naurettiin paljon. Kaikki ovat todella ystävällisiä, kiinnostuneita ja
avuliaita!
Maria R. Keksuspuiston ammattiopistosta

Ympäri Flanderia

Eeva-Maija Bovalliuksesta työelämäjaksolla Belgiassa

18.11 Englannissa

Tiistaiaamupäivänä seurasin Employment Placement Officerin työtä, joka
liittyy aikuisten (18 + vuotiaiden) opiskelijoiden
työharjoittelupaikkojen ja kuuden kuukauden kurssin jälkeiseen työhön
sijoittumiseen. Lähdimme alkajaisiksi tutkimaan matkaa näkövammaisen
nuoren miehen uudelle työharjoittelupaikalle. Valitisimme turvallisia
tienylityspaikkoja ja sopivia maamerkkejä itsenäistä kulkemista varten.
Employment officerin työhön liittyy paljon yhteydenpitoa työnantajiin,
rahoituksen ja sopimusten järjestämistä sekä hyvin käytännöllisiä
liikkumiseen, ruokailuun ja jopa, niin kuin tänään, sopivien vaatteiden
hankintaan. Hän on mukana järjestämässä työharjoittelupaikkoja,
vähintään kaksi eri paikkaa kuuden kuukauden kurssin aikana.
Kurssin jälkeen employment officer pitää yhteyttä opiskelijoihin
seuraavat kuusi kuukautta ja auttaa heitä työllistymisessä. Hän oli
tuloksiin melko tyytyväinen ja kertoi collegen Transitional Employment
Scheme'stä,TES, joka on mahdollistanut noin puolelle opiskelijoista
työpaikan kurssin jälkeen. TES toimii niin, että kun kurssinsa
lopettavalle opiskelijalle löytyy työpaikka (vähintään 16 tuntia
viikossa) työvoimatoimi maksaa koululle korvauksen, jolla koulu
vuorostaan palkkaa opiskelijan kuudeksi kuukaudeksi. Näin työnanataja
saa ilmaisen työntekijän ja opiskelija palkatun työn ja työkokemusta.
Hyvin usein opiskelijat voivat jatkaa työnantajan palkaamana kuuden
kuukauden jälkeenkin. Osa kurssin lopettavista opiskelijoista myös
siirtyvät opiskelemaan yleisissä ammatillisissa collegeissa.
Iltapäivällä olin taas kaupungilla, mutta tällä kertaa Community
Accessia harjoittelemassa nuorempien opiskelijoiden kanssa. Nuoret
harjoittelivat bussin käyttöä, kävivät haluamillaan ostoksilla ja
lopuksi kävimme kahvilla. Kommunikointi, omien valintojen teko, rahan
käyttö ja toiminnan suunnittelu oli kaikille haasteellisia asioita,
mutta retki oli mukava ja onnistunut.
Kohta tunnen ja kaupunkia aika hyvin!
Maria R. Keskuspuiston ammattiopisto

17.11. Englannista

17.11. Englannista
Toinen viikkoni RNIB Collegessa alkoi Adult Areassa, eri-ikäisten
nuorten ja aikuisten 6 kuukauden kurssin osallistujien kanssa.
Opiskelijoilla oli kaikilla eriasteinen näkövamma ja yhteisenä
tavoitteena oli oppia tietoteknisiä ja muita työssä ja työnhaussa
tarvittavia taitoja. Opiskelijoita oli yhteensä 8, paikalla tänään 7.
Opiskelijat opiskelivat aamupäivällä pajamuotoisesti it- ja
apuvälinetaitoja, kukin oman tarpeensa ja tilanteensa mukaisesti.
Tavoitteena on suorittaa osia tietotekniikan ajokorttia muistuttavasta
yleisestä kokeesta. Ohjelma koostuukin enimmäkseen tietotekniikkaan
liittyvistä harjoituksista ja testeistä sekä työnhakutaidoista ja CVn
laatimisen harjoittelusta. Toisena isona osana opintoja on erimittaiset
työharjoittelut, job placements, jonka kautta haetaan itselle soveltuvaa
alaa sekä mahdollisuutta sijoittua työhön, kun sopiva ala löytyy. Suurin
osa opiskelijoista asuu koulun vieresssä olevassa Stan Bell-
asuntolassa, jossa opiskelijat voivat samalla harjoitella arjen taitoja
asumisessa ja vapaa-aikana. Myös itsenäistä liikkumista harjoitellaan
sekä työharjoittelua että asumista varten. Tänään pääsiin parin tunnin
ajan seuraamaan kahden nuoren miehen liikkumistaidon ohjausta
työharjoittelua varten- ja sain lisäksi itsekin tutustua kaupungin
eri puoliin. Päivä oli todella mielenkiintoinen, erityisesti koska
opiskelijat olivat avoimia ja keskustelevia ja kertoivat omasta
tilanteestaan ja kokemuksistaan. Päivän päätteeksi pääsin myös
osallistumaan ryhmän tutorkeskusteluun, joka pidetään kahden viikon
välein. Tämän ryhmän toiminta tuntui omaa työtä näkövammaisten
valmentavassa koultuksessa ajatellen tutulta ja vertailu kinnostavalta.
Lähinnä lyhyempi aika tuntui merkitsevän pelkistetympää ohjelmaa.

Maria R Keskuspuiston ammattiopistosta

17.11 Liikkumistaidon harjoittelua Loughborough'ssa

Maria R Keskuspuiston ammattiopistosta

Skickat från min Windows Phone

14.11 Englannissa

14.11. Englannissa

Nyt on jo koko viikko takana täällä Loughborughissa. Aika on mennyt
nopeasti, samalla tunnen nyt opiskelijoita paremmin ja voin tarttua
tilanteisiin aktiivisemmin itsekin. Koulussa ollaan tarkkoja
vastuukysymyksissä eikä jätetä minua yksin opiskelijoiden kanssa.
Opiskelijat ovat hyvin avoimia ja kiinnostuneita ja nyt kun alan olla
tutumpi osalle saan usein seuraa tauoilla. "How are you, Maria?" "Are
you all right, Maria?" Nimen käyttö on koulussa tietoinen valinta, kun
puhutellaan toinen toista, mutta toki muutenkin Englannissa yleisempi
tapa. Lisäksi viereen tullaan Ipadien kanssa, esim. eräs uusi tuttavani
pelaa mielellään peliä, jossa haetaan vaikkapa eläinkuvaan kirjaimet,
jotka muodostavat eläimen nimen. Kommunikaatioon satsataankin täällä
vahvasti. Menetelminä on monipuolisesti omastakin koulusta tuttuja;
selkokieltä, tukiviittomia, kuvakommunikaatiota samoin kuin iso- ja
pistekirjoitusta. Ensin mainittuja yhdistetään täällä termillä Makaton.
Opiskelijat ja henkilökunta käyttävät Makatonia kommunikoinnissa ja sitä
näkee julisteissa seinillä ja aulassa isolla screenillä pyörii videoita,
joista voi oppia lisää. Henkilökunnan joukossa on "Makaton championeita"
, jotka kouluttautuvat viikottain lisää ja jakavat sitten muille
osaamistaan.
Menetelmien rinnalla kommunikaatio on osana kaikkea toimintaa ja näkyy
myös yksilöllisissä tavoitteissa vahvasti. Perjantaina osallistuin
aamupäivällä Sports-sessioon, jossa oli teeman teamwork. Mm
yhteistyötä, kannustamista ja päätöksentekoa harjoiteltiin ryhmässä.
Tilana oli monitoimisali, sama joka toimii Arts centre'inä ja Performing
arts -tilana. Alussa liikuttiin ohjatusti musiikin tahdissa hikeen
saakka ja vaihtelevin tyylein. Lopussa venyteltiin ja verryteltiin.
Väliin mahtui erilaisia pelejä, jotka vaativat osin liikettä, mutta
myös ryhmätyötä, kekseliäisyyttä ja rohkaistumista osallistumiseen.
Päivän tauoilla jatkui hyväntekeväisyysteema liittyen Children in Need
-keräykseen. Käytävillä vilisti jälleen jos jonkunlaisia super hero
-hahmoja. Minäkin sain tukea kahvin ja muffinsin merkeissä keräystä
pukeutuneena kuningatar Kleopatraksi, laulava kameli kainalossani!
Iltapäivällä oli vielä Performing arts -sessio, jossa todella innolla
viimeistelimme luonnolliseen kokoon rakennettua Songster-hevosta.
Hevonen, tuolit, lattia ja me osallistujat olimme ruskean värin
peittämiä, eriasteisesti. Mutta yhteinen tekeminen innosti ja
hetkittäin tunnelma oli todella keskittyneen rauhallinen. Taisimme lähteä
kaikki hyvin mielin viikonlopun viettoon ( perusteellisen siivouksen
jälkeen). Itse ainakin odotan innolla seuraavan viikon tuomia uusia
kokemuksia.

13.11. Englannissa

Skickat från min Windows Phone

13.11. Englannissa

13.11. Englannissa
Torstai oli RNIB Collegessa Experience Day, eli säännöllisin väliajoin
järjestettävä, markkinointi ja tutustumispäivä. Tällä kertaa kouluun
oli tulossa läheisen erityiskoulun 9. ja 10. luokkalaisia opettajiensa
ja ohjaajiensa kanssa. Opiskelijat leipoivat pizzaa omien ja collegen
ohjaajien kanssa ja tutustuivat muutenkin kouluun, jonka jälkeen söivät
pizzalounaan. Vierailevia opettajia kierrätettiin ja esiteltiin koulua
perusteellisesti.
Itse olin tänään töissä opiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa kanssa
aamupäivällä koulun ravintola-kahviossa, Bell Barissa. Keittiössä
valmisteltiin chicken kormaa, keittoa, salaatteja ja sämpylöitä - kaikki
opiskelijoiden ja henkilökunnan tilaamaa lounasruokaa. Kahvion puolella
oli vilskettä, kun vieraat ja oman talon väki kävi tauoilla ostoksilla.
Opiskelijat harjoittelivat ohjaajien tukemana asiakaspalvelua ja
hyllyjen täyttämistä. Erilaisten kahvien ja kaakaon valmistaminen
automaatista sujui jo hienosti. Yhteistyötä hiottiin myös, kun paremmin
näkevä opiskelija kulki kuuman juoman kanssa ja huonommin näkevältä
opiskelijalta sujui laskeminen varmemmin. Ohjaaja varmisti ja tuki
taustalla ja kiireisinä hetkinä me myös autoimme myynnissä. Seinällä on
uusia kävijöitä varten ilmoitus, jossa kerrotaan että Bell Bar on
oppimisympäristö, jonka vuoksi pyydetään kärsivällisyyttä. Jonotuskin
sujui useimmiten iloisesti rupatellen tai odotellen. Ihailen muutenkin
sitä rauhallista ja kärsivällistä ilmapiiriä, joka koulussa vallitsee.
Iltapäivällä leivoimme pienemmällä porukalla melkoisen määrän hienosti
koristeltuja cup cake- muffinseja huomista hyväntekeväisyystempausta
(jatko tiistaille) varten.
Henkilökunnan kanssa keskustellessa tulee usein esiin huoli siitä minne
opiskelijat voivat jatkaa koulun loputtua. Erilaiset sheltered workshops
(työpajat, työtoiminta) on loppunut ja tilalle on tullut melko
sattumanvaraisesti toteutuvaa osaa-aikaista toimintaa, tyypillisesti
muutama tunti viikossa vapaaehtoistyötä charity-shopissa tai - jos
onnistaa, muutama tunti työtä kahvilassa pientä korvausta vastaan.
Keskustelussa pohditaan vaihtoehtoja mielekkääksi ja yhteisölliseksi
toiminnaksi - ajankohtainen keskustelu varmaan muuallakin.
T. Maria Keskuspuiston ammattiopistosta

Edell: Englanti 12.11

>>> Maria Rutenberg 13.11.14 1:06 ap. >>>
12.11 kolmas päivä Loughboroughissa oli harmaa ja sateinen, mutta
koulumatkani varrelle oli saapunut tivoli. Laitteet ja kojut täyttivät
pienen kaupunginkeskustan torit ja kadut aivan tukkoon!
Collegessa sain taas osallistua kahden tiimin työhön. Aamupäivällä olin
Crafts studiossa, jossa osallistuin myyjäistavaroiden valmisteluihin.
Opiskelijat osallistuivat innolla ja taas hyvin vaihtelevin tavoittein.
Keskinäinen kommunikaatio, omien toiveiden ja avun tarpeen ilmaiseminen
ovat monelle tärkeitä oppimisen asioita tehtävien yhteydessä.
Iltapäivällä osallistuin Performing arts -työpajaan, joka sisälsi
monipuolisesti liikuntaa, historiaa, musiikkia, mediakasvatusta ja
näyttelemistä. Alussa oli liikuntatuokio lämmittelyksi, jonka jälkeen
iso ryhmä jäi harjoittelemaan näytelmää, joka liittyi ensimmäisen
maailmansodan joulunaikaiseen aselepoon. Osa opiskelijoista lähti
jatkamaan lavasteiden rakentamista - loppuvaiheessa ilmestyikin
monitoimitilaan luonnolisessa koossa oleva Songster-hevosen malli! Osa
opiskeljoista työskenteli tietokoneiden ääressä etsien kuvia aiheeseen
liittyen sekä äänittäen pieniä pätkiä aiheeseen liityviä uutisia.
Iltapäivän päätteeksi osallistuin opettajien ja kouluttajien (tutors)
kokoukseen, jossa kerroin omasta oppilaitoksestamme ja toiminnasta ja
vertailimme eroja ja yhtäläisyyksiä. Kokouksen varsinaisena teeman oli
oman toiminnan arviointikeksustelua, joka liittyi tällä kertaa
haasteisiin. Yhdessä pohdittiin onko toiminta eri opiskelijoiden
tavoitteiden ja toiminnan kohdalta sopivan haasteellista. Todettiin, että
erityisesti toisen ja kolmannen vuoden opiskelioiden kohdalla on
arvioitava uudelleen tavoitteita. Pohditiiin myös aika krittisesti
henkilökohtaisen ohjauksen vaikutusta keskinäiseen vuorovaikutukseen ja
itsenäiseen toimintaan. Toisalta todettiin, että henkilökohtaista
ohjausta tarvitaan ehdottomasti vaikkapa työharjoitteluissa. Tärkeää
pohdintaa, kun opiskelijat tarvitsevat apua, mutta myös haasteita.
T. Maria Keskuspuiston ammattiopistosta

Viro/blogi

Tere!

 

Tovi on jo vierähtänyt siitä, kun palasin omalta työssäoppimisjaksoltani Virosta. Nyt on hyvä vielä palata siihen ja ”muistella menneitä”. Viimeinen työpäivä sujui joulutavaroiden parissa. Kävin läpi kaikkien jo hyllytettyjen joulutuotteiden EAN-koodit pikkolinkin avulla läpi, siinä vaiheessa noin 250 eri tuotetta. Tämän jälkeen laitettiin linkin kautta tietokoneelle tulostumaan kaikkien tuotteiden hintalaput. Ja sitten se alkoi, etsi tuote, laita hintalappu hyllyn reunaan. Voitte vain kuvitella, että kovin sutjakkaan tämä työ ei edennyt. Jotakin vinkkiä tuotteen nimestä sai, mutta ennemmin turvauduin vertaamaan tuotteen ja hintalapun EAN-koodia. Yksi sana jäi ennen kaikkea mieleen ”öökull” eli pöllö. Kyseisellä eläimellä lienee jokin merkitys virolaisessa kulttuurissa, sillä löytyi pöllöheijastinta, pöllöjoulukoristeita….

Haikeat heipat jätin hyville työkavereille. Täytyy tunnustaa, että silmäkulmat kostuivat kun oli aika luovuttaa ”mustad tööriided”, avaimet ja kulkuluvat. Inkeristä sai hyvän ystävän, jonka kanssa vaihdoimme puhelinnumeroita ja lupasin soittaa, kun seuraavan kerran tulen Tallinnaan. Tapaamme sitten kahvikupin ääressä. Toivon mukaan saan hänet myös vastavierailulle Suomeen, sillä hän olisi vastaavasti kiinnostunut miten meidän Prismoissa toimitaan.

Työpäivän jälkeen palasin vielä hostelliin hakemaan ääriään myöten pullottavan matkalaukkuni ja suuntasin trollilla kohti keskustaa. Onneksi olin ajoissa matkassa, sillä edellinen trolli oli hyytynyt matkalle ja nämä kun eivät voi ohittaa toisiaan, niin matkani tyssäsi Tönismäelle. Onneksi kuitenkin sinne asti, sillä siitä ei mennyt kuin 15 minuuttia kävellä Kaubamajalle, josta jatkoin lentokentälle.

Parasta jaksossa oli varmasti se, että sain tehdä monenlaisia ja kiinnostavia tehtäviä. Samanlaista päivää ei ollut toista. Tottakai tuotteiden löytäminen oikeille paikoille oli välillä haastavaa, mutta kysymällä niillekin löytyi aina paikka. Oma korva oppi kuuntelemaan viron kieltä ja loppuajasta jo ymmärsin ohjeet ihan viroksikin. Oma kieli ei vielä ihan kääntynyt sitä puhumaan. Monet asiakkaat kysyivät neuvoa ja aina tilanteista selvittiin, joko etsimällä tuote yhdessä tai kysymällä apua muilta. Monet vanhemmat työntekijät puhuivat venäjää ja sitäkin sai kerrattua ihan mukavasti. Nuoremmat taas puhuvat vain viroa, joten englantia en tarvinnut muualla kuin hostellin respassa. Kipinää viron kielen opiskeluun kyllä löytyy tämän jälkeen J

Muut työntekijät ottivat minut todella hyvin vastaan ja olin ihan ”samalla tasolla” kuin muutkin. En saanut sen helpompia tehtäviä. Minut koettiin suurena apuna heille. Minut ohjattiin aamulla aina päivän työtehtäviin. Jos minulla oli kysyttävää, minua aina autettiin kiireen keskelläkin ystävällisesti. Työ ei todellakaan loppunut kesken ja joskus piti pakottaa itsensä menemään tauolle. Täytyy sanoa, että minulle sopi hyvin nuo sipistely- ja järjestelytyöt. Jos jotain kielteistä pitää miettiä, niin olihan työ melko yksinäistä. Ja raskasta! Ne ihmiset, jotka seisovat päivän jaloillaan, niin ei voi muuta kuin kunnioittaa.

Omaan työhön oli kiva palata ja opiskelijat ovat innoissaan kyselleet kuulumisiani ja siitä millaista siellä oli. Valokuvia olen saanut esitellä, valitettavasti niitä en voi tänne laittaa sillä kaupoissahan on kuvauskielto. Muutaman kuvan kävin ottamassa eri osastoilta muistoksi itselleni ennen kaupan avautumista, julkiseen jakoon en niitä voi laittaa.

Hienoa oli myös se, että kerrankin oli aikaa tutustua Tallinnan nähtävyyksiin ja miten paljon sieltä hienoja paikkoja löytyykään. Paljon nähtävää jäi vielä varmasti seuraavillekin kerroille. Tutuksi tuli muutakin kuin satama ja Viru-keskus.

Prisma sopii mainiosti meidän erityisopiskelijoille työssäoppimispaikaksi. Heille löytyy paljon sopivia työtehtäviä. Näinpä olen jo alustavasti sopinut opiskelijoiden työssäoppimisjaksosta ensi keväälle.

Positiivinen kokemus, hyvät muistot!

 

Nägemist!

 

Päivi Luovilta

 

RNIB college, Loughborough, Englanti

Tiistain tapahtumia RNIB collegessa

Tiistain tapahtumia Loughboroughissa

Toinen työpäiväni sisälsi monta tapahtumaa: Aamulla koko koulu kokoontui kuulemaan päivän charity-tapahtumasta (joka jatkuu perjantaina). Tapahtuma oli huono-osaisten lasten hyväksi järjestettävä hyväntekeväisyys-keräys. Tällaisia keräyksiä on Britanniassa tämän tästäkin, erilaisten hyvien ja tärkeiden järjestöjen ja toimintojen edistämiseksi. Ja rahaa kerätään iloisin mielin, hassutellen - niin kuin Suomessa nenäpäivä - tai kilpaillen. Tänään oli kaksi tapaa osallistua, joko ostamalla keittiötiimin valmistamia cupcake-muffinsiluomuksia tai pukeutumalla super-hero-teeman mukaiseen asuun. Monta hämähäkkimiestä, kissanaista ja supermiestiä näki vilistävän käytävillä. Samoin kuin kuvassa oleva rehtori, pukeutuneena Inspector Gadgetiksi.
Seuraava tapatuma olikin vakavampi, eli 11.11 klo 11 vietetään Remembrance Dayn hiljaista hetkeä muistaen ensimmäisen maailmansodan kuolleita ja muissakin sodissa kuolleita ja eri tavoin uhreiksi joutuneita. Punainen unikkokukka rinnassa lähes jokaisella, vietimme kaksi hiljaista minuuttia ja kuuntelimme radiosta hetken tapahtumaan liityvää selostusta.
Oma koulupäiväni sain viettää aamupäivällä Ebay tiimin Sell4you-yrtyksen toiminnassa. Pakkasimme ja veimme nuorten miesten kanssa myytyjen tavaroiden paketteja postiin. Sillä välin toiset valokuvasivat ja kuvailivat uusia tuotteitta nettiin tai viesteilivät myyjien kanssa sähköpostilla. Useimmat tiimiläiset tarvitsivat tuekseen ohjaajan, mutta mukana oli myös pari aikuista, puolen vuoden kurssilla uusia taitoja ja työtehtäviä hakevia. He harjoittelivat myyntityötä ja tietoteknisiä taitoja sekä toimivat muiden opiskelijoiden vertaisohjaajina.
Iltapäivällä pääsin tutustumaan Craft centeriin, jossa tehtiin saippuaa ja viimeisteltiin kasseja. Tuotteet olivat pääsääntöisesti menossa myyntiin kolmen viikon päästä Craft Fair-tapahtumassa. Musiikki soi ja meno oli leppoisaa. Osa porukasta oli myymässä koulun pikku kaupassa. Aluksi ja lopuksi muistettin kuitenkin käydä läpi myös yksilölliset tavoitteet, vaikkapa silittäminen ohjatusti tai avun itse pyytäminen. Tässä oli mukana myös lähikoulun kymppiluokkalainen, joka on siirtymävaiheessa ja collegen toiminnassa päivän viikossa.
Tästä päivästä jäi päällimmäiseksi koulun vahva yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen henki, niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan kesken. Minut otetaan ystävällisyydellä vastaan joka paikassa ja kerrotaan innostuneesti omasta toiminnasta. Hienoa myös miten työpajoissa löytyy oppimista edistävää ja mielekästä tekemistä hyvin monenlaisille oppijoille.
Maria R, Keskuspuiston ammattiopisto

Lähetetty iPadista

Ensimmäisen Englanninpäivän kuvia

Ensimmäisen Englanninpäivän kuvia

Ensimmäisen Englannipäivän kuvia

Ensimmäisen päivän terveiset Englannista

Sunnuntai-iltana saavuin Lontoon kautta junalla East Midlandsin
englantilaisittain pieneen Loughboroughon kaupunkiin. Asun
persoonallisessa vanhassa majatalossa, joka on entinen pappila. Aamulla
lähdin suunnistamaan kaupungin keskustan halki, kohti RNIB collegea,
työpaikkani seuraavat kaksi viikkoa. Loughboroughissa toimii myös mm.
yliopisto ja iso college, joten ympärilläni kulki samaan suuntaan
runsaasti eri ikäisiä opiskelijoita.

Puolen tunnin kävely marraskuisessa aamuauringossa toi minut perille
RNIB collegen aulaan. Tämä koulu on pieni ammatillinen
erityisoppilaitos, joka tarjoaa monenlaisia opiskeluvaihtoehtoja.
Aamupäivän aikana sain tavata sekä johtoa että monenlaisia
työntekijöitä, jotka kertoivat oppilaitoksen opiskelijoista,
henkilökunnasta, toiminnasta, markinnoinnista, rahoituksesta ym.
Kiersimme taloa ja tervehdimme opiskelijoita ja henkilökuntaa. Kaikki
olivat hyvin ystävällisiä ja kertoivat innostuneesti toiminnastaan.
Koulussa pidempään opiskelevista n. 50 on nuoria, joiden opinnot
muistuttavat meidän työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa
koulutusta. Opiskelijoilla on monenlaisia oppimisen haasteita ja
erilaista tuen tarvetta. Opiskelijat opiskelevat yksilöllisin poluin
noin kahden vuoden ajan. Yksilöllistä vaihtelua oli myös opintojen
pituudessa paljon opiskelijoiden elämäntilanteesta ja tavoitteista
riippuen. Koulu sai myös vaihtelevasti rahoitustaan eri viranomisilta ja
aktiivinen markkinointi ja yhteistyö alueen erilaisiin toimijoihin -
kouluihin, työpaikkoihin, viranomaisiin ja järjestöihin - on koululle
entistä tärkeämpää. Oppilaitos on viimeisten vuosien aikana käynyt läpi
monenlaisia muutoksia. Suurimpana parannuksena opetushenkilö piti lähes
täydellistä luopumista luokkahuoneista. Eräs opettaja ilmaisi asian
niin, että jos heille tulevat opiskelijat eivät ole 18 vuodessa oppineet
jotain taitoa luokassa, on todennäköisesti parempi kokeilla toista tapaa
oppia.Tilalle on tullut tiimejä, jotka toimivat koulun eri palvelujen
tuottajina, mahdollisimman aidoissa työympäristöissä. Tänään tutustuin
lounaalla Bell Bariin, lounasravintolaan ja kahvioon, joka tuottaa
opiskeljoille ja henkilöstölle ruokapalvelut. Iltapäivällä osallistuin
COST - College Office Service Teamiin toimintaan. Näissä eri tiimeissä
opiskelijat osallistuvat omien pitkän tähtäimen tavoitteidensa
mukaisesti erilaisiin tehtäviin. Päivän tehtävät oli jokaisella
opiskelijalla edessään soveltuvassa muodossa ja ohjaajilla vastaavassa
paperissa niihin liittyvät tavoitteet, jotka käytiin päivän päätteeksi
läpi. Käytössä oli eri kokoista tekstiä, kuvakommunikaatiota,
tukiviittomia ja pistekirjoitusta. Esimerkiksi nuorten miesten
toimistotarvikelaatikoiden purku ja hyllytystehtävään sisältyi muun
muassa tavoitteita lukemiseen (lähetyslista) , laskemiseen
(tavaramäärät) ja yhteistyöhön.
Innostava päivä ja paljon tietoa, jota toivottavasti ehdin sulattaa
tutustumalla erilaiin toimintoihin käytännössä!
Maria, Keskuspuiston ammattiopistosta

loppuviikko

30-31.10.2014 Torstai-perjantai
Bryggessä, tapaamisia verkoston kanssa ja ajatuksia, "kooste isäntäväen" VTI-koulun johtajan ja opinto-ohjaajan kanssa. Paikallisen opettajan tapaaminen vielä ennen lopettamista. Käynti Bryggen keskustassa Rautatieaseman Polkupyöräparkissa. VTI-kotikouluni yhteistyötaho, Groep INTRO organisaatioon kuuluva työpaikka Pyöräparkki on yksi työharjoittelupaikoista täällä. Työpaikkaharjoittelussa on lähinnä aikuisia. Työharjoittelussa olleet nuoret joutuivat liian helposti ohikulkevien kavereiden vuoksi kiusaukseen poistua työpaikalta. Nuorille tätä paikkaa ei voitu paljon käyttää kaupungin keskustassa olevan sijainnin takia. Rautatieaseman läheisyys, asemalla hengailu päiväsaikaan oli ongelma. Parkissa korjattiin noin 1000 polkupyörää vuosittain, pestiin pyöriä ja pidettiin parkki erinomaisessa järjestyksessä. Rautatieliikenteestä vastaava liikelaitos oli osallisena parkin pyörityksessä. Belgiassa pyöräillään paljon; työmatkaa lähimmälle asemalla, josta jatketaan junalla, tai matkustetaan junalla työpaikan lähelle. Otetaan polkupyörä suojatusta parkista ja jatketaan matkaa sillä. Myös joidenkin koulujen opiskelijoille oli tarjolla polkupyöriä, samoin kaupunkilaiset ja turistit saivat niitä täältä vuokrattua.

Belgiassa on tulossa muutoksia kouluihin, erityiskoulujen ja toisen asteen opetuksen järjestelyihin. Raha sanelee uusia ratkaisuja pitkälti, pienet ryhmät, terapeutit ja useat opettajat ovat liian kalliita. Ryhmäkokoja tullaan suurentamaan ja palveluja lakkautetaan kouluissa.
Olisiko koulumme opiskelijoille Belgia hyvä vaihtokohde? Osa opetuksesta on hyvinkin samanoloista kun meillä Valmentava 1. Kielimuuri on varmaan se mihin vaihto saattaisi pysähtyä. Hyvä saksankielen taito ei ollenkaan olisi täällä haitaksi. Englannilla pärjää asioidessa, mutta täällä osa nuorista opiskelijoista ei puhu paljoakaan englantia. Samoin on laita henkilöstön kanssa. Flaamin kieli on pääkieli tällä alueella. Pyöräparkki ja Second-hand kauppa olisivat kyllä työharjoittelupaikkoina sellaisia joihin voisi kuvitella omienkin opiskelijoiden menevän töihin. Oli hyvä nähdä, että samojen asioiden tiimoilla painitaan nuorten 16- 22 v kanssa muuallakin. Paikallisen hallituksen kanssa kouluilla ja eri organisaatioille on suora yhteistyömalli, eripituiset projektit anotaan sieltä. Hienoa oli saada kuulla ja nähdä erilaisia/eritasoisia työllistämisprojekteja nuorille opiskelun ohessa. Koulujen kanssa yhteistyötä tekeviä erilaisia organisaatioita oli tällä alueella lähes 1000. Henkilöstö oli kaikkialla tavattoman motivoitunutta, opiskelijoita arvostavaa ja ammattitaitoista.
Kuvien lähettäminen ei onnistunut. Laitan tulemaan perässä. Työntäyteiset kaksi viikkoa takana. Hieno kokemus.
Hyvää alkanutta marraskuuta
t. Eeva-Maija