Näytetään tekstit, joissa on tunniste Portugali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Portugali. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. lokakuuta 2015

Lissabon linjoilla...

Hei!
Viimeviikon loppu ja tämän alku menikin ilman nettiyhrteyttä. Toisaalta olen ollut myös niin väsynyt pitkän bussimatkan jälkeen, että melkeinpä olen vain vastaillut työsähköposteihin ja mennyt nukkumaan. Olen ollut seuraamassa, avustamassa ja mukana toimintaterapiassa, musiikkiterapiassa sekä taidepajassa. Olin seuraamassa, kun Ligan asiakkaat tekivät Ligan uutislehtistä. He kirjoittivat uutiset, haastattelivat ja kuvasivat. Tarkoituksena saada uutislehti koteihin jaettavaksi.Olen seurannut myös kommunikaatioharjoituksia ja monenlaisia tilanteita, joissa opetellaan kellonaikoja, numeroita. kognitiivisia taitoja.Musiikkiterapiatuokiossa kaksi nuorta naista pitivät minulle yksityiskonsertin rumpukapuloihin laulaen. Sitten he pyysivät minua lauamaan jonkin suomenkielisen laulun. Minähän lauloin kymmenvuotiaana oppimani Matalan torpan balladin ja säestin kitaralla. Se onkin ainoa biisi jonka osaan:) Sain hurjan suosion ja minun piti kertoa mitä laulussa laulettiin. Tytöt pyysivät minua kääntämään laulun portugaliksi mutta ihan ei siihen vielä taitonui riittäneet,vaikka monta portugalilaista sanaa olenkin jo oppinut. Olin mukana myös kun eräs poika opetteli ajamaan polkupyörällä, seurasin pöytätenniksen opettelua ja pelaamista, pyörätuolijalkapalloa sekä erilaisia fysioterapiooita. Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja yhteiskunnallisista asioista portugalissa sekä myös mionia kulttuureihin liittyviä keskusteluja.Olin mukana myös kahden tunnin pituisessa tuokiossa, jossa keskusteltiin ihmisoikeuksista, vammaisten oikeuksien toteutumisesta ja yhdenvertaisuudesta. En ymmärtänyt portugalia mutta ohjaaja tulkkasi avainkohtia sieltä täältä lyhyesti ja keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja liikuttava. Tuokio vedettiin taitavasti keskustelevalla menetelmällä ja keskustelun tulkoksista syntyi hieno käsitekartta joka käytiin vielä yhteenvedoksi läpi lopussa. Seuraavalla kerralla opiskelijat suunnittelevat ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta ja sen toteutumisen epäkohdista videon. Olin mukana seuraamassa myös Vitor Pi:n taidepajaa, kun taiteilijat olivat työssään. Ligassa on myös puuverstas ja puutarha. Toimintaa on todella paljon. Asioita tehdään hyvin yksilöllisesti ja paljon on myös ryhmätoimintaa. Huomenna menemme katsomaan jalkapallopeliä ja toisen ryhmän kanssa menemme museoon. On kiva,kun olen voinut olla jopa vähän avuksikin.
Aikani täällä  alkaa olla lopuillaan ja mieleen hiipii hauikea olo. Minun tukihenkilöni Ana Laura on aivan ihana ihminen ja olemme oikeasti kohdanneet jotakin sielujen sukulaisuutta. Olen nähnyt paljon mutta se ei ole ainoastaan asia joka minuun on pysyvän jäljen tehnyt. Minua jännitti tulla tänne, koska en ole aikaisemmin kohdannut vaikeasti vammaisia ihmisiä. Se uskomaton kokemus täällä on se, että oikeasti unohdin vammaisuuden. Oli vain erilaisia ihmisiä... niin paljoin erilaisia ihmisiä. Niin paljon sulateltavaa... Koti-ikäväkin on jo hiipinyt puseroon ja se on tietysti ihana asia:)

Kati Jelekäinen
Seurakuntaopisto, Pieksämäki

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

VL:

Täällä Lissabon taasen huhuilee...Tänään olin apuohjaajana paperityöpajassa jossa tehdään hienoja koriste-esineitä myyntiin, olin myös jälleen liikuntatunneilla pelaamassa boccaa ja maalaustaiteilijan työpajassa... Vitor Pi...uskomaton mies.
 Olen kuullut surullisia tarinoita vammaisista ihmisistä, joiden elämä voisi olla täysin toisen lainen, ellei vanhemmat olisi hylänneet, kuolleet tai olisi rahaa. Tapasin CP-vammaisen pojan, joka oli ulkoisesti vaikeasti spastinen mutta kognitiiviselta tasoltaan hyvin älykäs. Ohjaajat kertoivat, että jos vanhemmat kykenisivät tukemaan ja auttamaan lastaan hän voisi opiskella haaveilemaansa tietokoneinsinöörin ammattia. Ligassa hänen vastuullaan on monenlaisia tietokoneella tehtäviä töitä.Hän tekee esim.aikataulut ja lukujärjestykset. Pitää kirjaa keitä on tullut paikalle jne. TEkeminen on hidasta mutta taidot paljon omiani paremmat.
Kaikille asiakkaille jutellaan paljon.Työntekijät tuntevat asiakkaat niin hyvin, että tietävät jokaisen kiinnostuksen kohteet ja asiat joista he pidä. Minun tuutorini Ana Laura on fysioterapeutti. Aamulla hän piti terapiaa vaikeasti kehitysvammaiselle ja pyörätuoliin sidotulle pojalle. Terapia oli rankka ja vähän kivuliaskin. Ana Laura jutteli pojalle koko ajan. Terapian jälkeen kysyin mitä poika alkoi nauramaan. Ana Laura kertoi pojan suosikkitarinan olevan se, kuinka Ana Laura ja hän lähtisivät juoksemaan lujaa, pakenisivat ja jättäisivät pojan äidin kauas taakse, eikä äiti pystyisi määräämään asioita joista poika ei pidä.Tarinaa hän kertoi hyvin humoristisesti ilmein, elein ja äänenpainoin. Tämän tarinan avulla Ana Laura kertoi saavansa vaikeat asiat tehtyä.
Tämän päivän elämys oli maalaustaide. Jälleen kerran todella monentasoiset ihmiset tekivät taidetta. Vitor Pi on taiteilija, joka on tullut Ligaan yli 20 vuotta sitten. Tullessaan hän ei tiennyt vammaisuudesta tai erityisyydestä mitään. Vitor kertoi oppineensa kaiken tietämänsä asiakkailtaan. Kuva, jossa on monia kasvoja värikkäilläalustoilla on vaikeasti vammaisen miehen maalaama. Hän ei pysty käyttämään käsiään eikä jalkojaan. Tuolissa pysyäkseen hän tarvitsee vyön, eikä hän pysty puhumaan.Taulun hän on maalannut otsaan kiinnitettävän pannan avulla. Pantaan kiinnitetään sivellin eli hän maalaa päätään liikuttamalla pensseli otsassa. Hän maalaa aina samanlaisia kasvohahmoja. Vitor Pi oli kehittänyt maalaamista varten uskomattomia apuvälineitä. Luovuudella ei todella ollut rajaa. Näin mm. leluauton, jonka molemmin puolin oli kiinnitetty pensselit.Ellei sivellin pysynyt kädessä pystyi maalaamaan ajamalla pikkuautioa. Näin pyörätuolin, jonka sivuille oli kiinnitetty lukuisa siveltimiä, näin ranteisiin sidottavia pensseleitä, harjanvarsiin sidottuja siveltimiä, joilla pystyi maalaamaan, jos kädet olivat hyvin jäykät. Harjanvarsi laitettiin olkapäälle ja siten pystyit pitämään siitä kiinni kaksin käsin. Uskomattominta oli eräs nuori nainen, joka pystyi olemaan ainoastaan makuuasennossa ja pää oli vääntynyt sivulle, eikä hän saanut päätä suoraan. Vitor Pi oli keksinyt hänelle matalan sängyn ja pehmustetun sängynpäädyn, jonka yli naisen kädet ylsivät lattialla olevalle paperille. Koska nainen ei saanut päätä suoraan oli vastapäätä peili,  jonka kautta hän pystyi maalaamaan. Tässä paikassa nämä vammaiset ihmiset olivat taiteilijoita ja heitä myös puhuteltiin taiteilijoina. He olivatjärjestäneet taidenäyttelyitä ja tehneet oman taidekirjan taiteilijaesittelyineen. Toivon, että saisin yhden sellaisen itselleni. Tauluja myydään ja rahat käytetään Ligan toimintaan. En osaa sanoin kertoa, kuinka vaikuttava eräs taidenäyttely oli, jossa tauluihin oli yhdistetty taiteilijoiden ajatuksia. Tässä on vain pieni osa Vitor Pi:n ideoista. Olen vieläkin niin hämmentynyt, että en osaa jäsentää ajatuksiani hyvin. Vitorin sanoin: rajoitukset ja rajoittuneisuus on ainoastaan meidän päässämme, ei näissä ihmisissä.
Kati
Seurakuntaopisto

tiistai 13. lokakuuta 2015

Portugali/Lissabon/Fundacao Liga

Hei vaan!

Täälläpä olen Lissabonissa pää pyörällä kokemuksistani. Working abroad -paikkani on Fundacao Liga http://www.fundacaoliga.pt/Alkuperäinen käsitykseni yhdistyksestä, joka toimii tuen tarpeisten ihmisten kanssa on laajentunut ja muuttunut. Paikka on kuin yhdistetty toimintakeskus,työkeskus ja kuntoutuskeskus.Asiakkaat ovat iältään 0-100 vuotiaita. Toimintakyvyltään asiakkaat ovat myös todella moninaisia. Joukossa on syvästi kehitysvammaisia, autistisia piirteitä omaavia, cp-vammaisia ja aivan kaikenlaisia ihmisiä.Jokaisella asiakkaalla on oma yksilöllinen suunnitelmansa, jonka mukaan Ligassa toimitaan. Paikassa toimii toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja, erityisopettajia, musiikkiterapeutteja, avustajia, tanssinopettaja (tanssija/koreografi). Saman katon alla toimii myös terveyspalvelut. Valtio rahoittaa toimintaa osittain, vanhemmat/asiakkaat maksavat tulojensa mukaan ja toimntaa rahoitaa myös yksityiset sekäyritykset. Viimeisin lahjoitus on Repsolin kustantama aistihuone. Tällä hetkellä olen työskennellyt Ligassa kaksi päivää. Asiaa on tullut niin paljon, että kaikkea ei millään pysty vielä edes sulattamaan. Olen ollut mukana apuohjaajana liikuntatunneilla (pöytätennis, golf), aistihuonetuokiossa, tanssitunneilla sekä kotitalous-ja siivoustunneilla. Olen saanut seurata myös fysioterapiaa.
Minuun on tehnyt erittäin suuren vaikutuksen se, kuinka uskomattoman kunnioittavasti ja lämpöisesti asiakkaita kohdellaan. Näyttää siltä, ettei työntekijöillä ja asiakkailla ole ammattialsien ja asiakkaan rooleja, vaan kaikki ovat osallisia yhteisessä yhteisössä. Osallisuuden ajatukset ovat läsnä kaikessa toiminnassa.Minulle kerrottiin, että yksilöllisissäsuunnitelmissa erittäin tärkeää ovat selkeät ja eriytetyt tavoitteet. Ne eivätsaa olla liian yleisiä, vaan sellaisia, että jokainen joka toimintaa havainnoi tulee samaan lopputulokseen kehittymisestä. Ei esimekrkiksi että sosiaalisten taitojen kehittäminen, vaan katsoo silmiin ja tervehtii jne. On myös erittäin opettavaista yrittää ohjata asiakkaita vailla yhteistä kieltä.Tuntuu todella riemuvoitolta, kun tulee ymmärretyksi ja ymmärtää.Monen asiakkaan elämä on sellaista päivittäin. Jokaisella pitää olla oikeus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Voimakkain kokemukseni tähän asti on ollut tanssitunnit. Mukana oli monentasoisen toimintakyvyn omaavia ihmisiä. Tunneilla tehtiin ihan oikeaa tanssia ja oli uskomatonta miten tanssin kautta voi kohdata, elää ja tuntea. En muista koska olen niin syvästi liikuttunut, kuin niillä tunneilla. 
Minut on otettu vastaan todella lämmöllä ja tulen huomioiduksi aina hyvin pienillä eleillä, sanoilla ja hymyillä kiireenkin keskellä. Minulta kysytään aina miten voin ja miten päivä meni ja tarvitsenko apua tai onko kyseltävää. Siinä meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa.

Vaikuttunein terveisin: Kati Jelekäinen, Seurakuntaopisto

p.s. pahoittelen lukuisia kirjoitusvirheitä. Kirjoitan tabletilla, joka tuntuu hankalalta, enkä jaksa korjata virheitä:)