Näytetään tekstit, joissa on tunniste Validia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Validia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. joulukuuta 2015

Asiakirja1

 
Todella mielenkiintoinen tutustuminen Amsterdamin hienoon opas- ja avustajakoira kouluun. Geleidehond (http://www.geleidehond.nl/english-page/) on kouluttanut koiria näkövammaisille jo 80 vuotta. Koirakoulu on perustettu vuonna 1935 ja siellä on koulutettu yli 5000 koiraa eri puolille Hollantia. Koulu on viimeisen päälle hieno ja nykyaikainen moderneine sisustuksineen mm. Hollannin kuninkaallakin on yksi koulun koirista omistuksessaan. (http://www.royalpress.nl/categories.php?cat_id=1780&sessionid=smkdcarv0bajgceqhgiqbnu5j1)
Koululla on henkilöstöä yli 70 työntekijää, 500 vapaaehtoista, kouluttajalta vaaditaan vähintään kahden vuoden koiran koulutustaito sekä ihmisten kohtaamisen taito, joka on vaativa yhdistelmä. Koululla koulutetaan opaskoiria mm. näkövammaisille, autisteille, dementoituville, mielenterveyskuntoutujille erityisesti traumatisoituneille henkilöille suojelemaan ja turvaamaan, sekä täällä koulutetaan myös avustajakoiria liikuntavammaisille henkilöille. Täällä on meneillään myös 2 vuotta kestävä tutkimus, jossa koiria koulutetaan tunnistamaan syöpä ihmisestä.
Koirille voidaan opettaa monenlaisia tehtäviä, ja jokainen koira koulutetaankin juuri kyseisen käyttäjän tarpeita vastaavaksi.
 
Autismi avustajakoirat on koulutettu auttamaan vammaisia ​​ohjaaja elämään itsenäisesti. Monet autismi avustajakoirat on koulutettu kuten opaskoirat. Koira voi auttaa autistista henkilöä kohtaamaan visuaalisia ärsykkeitä, etsimään kohdennettuja paikkoja, auttaa löytämään paikkoihin eli navigoimaan sekä tarjoaa kohdennettuja lämpö ja syvä paine hoitoa rauhoittamaan autistista henkilöä nukkumaan tai rauhoittumaan. Autisti koira auttaa myös sosiaalistumisessa. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan erityisesti koulutetut palveluskoirat voivat auttaa vähentämään ahdistusta ja vahvistamaan sosiaalisia taitoja autismia sairastavilla lapsilla. Tutkijat havaitsivat, että koirilla on selvä vaikutus lasten stressihormonitasoihin, kertoo Sciencedaily.com -sivusto. Tulokset voivat tarjota suhteellisen yksinkertaisen ratkaisun, jolla voidaan auttaa autistisia lapsia ja heidän perheitään selviämään tämän haastavan kehityshäiriön kanssa.
Psyykkistä tukea tarvitsevalle ihmiselle koira voidaan kouluttaa hyvin erilaisiin tilanteisiin kuten traumatisoituneen henkilön yölliset paniikkikohtaukset tai painajaiset, jolloin koira voi herättää ihmisen ja mennä hänen viereensä rauhoittamaan. Tai koira voidaan kouluttaa rankan koulukiusaamisen kohdanneelle lapselle turvaamaan hänen selviytymistään koulussa ja arjen tilanteissa – aivan uskomattoman fiksua!!! – tästä on nyt hyvää näyttöä. (lapsi, jota oli kiusattu pahoin koulussa-eikä suostunut menemään enää sosiaalisiin tilanteisiin - hän sai avustaja koiran ja koulu menestys sekä luottamus omaan itseen kasvoivat niin, että hän pystyi palaamaan kouluun – huikeaa)
Alzheimer tautia sairastavalle koira voi olla arjen toimissa muistin apuna ja ystävänä. Liikuntavammaiselle koira voidaan kouluttaa hyvin moniin eri tehtäviin, kuten avaamaan ovia, laittamaan pyykkiä pyörätuolin vetämistä, tavaroiden nostamista ja siirtämistä, ovien avaamista ja sulkemista, valojen, sytyttämistä/sammuttamista, kävelevän käyttäjän tukemista kävellessä ect.
Jotta koiran saa, on henkilö joutunut tekemään aika ison paperisodan, koira maksaa noin 30 000 €. Kun avustettava saa koiran hän totuttelee ja opettelee koiran kanssa elämistä Geleidehonden tiloissa, jossa on hotellitasoinen majoitus (upeat, kauniit ja esteettömät tilat – istutuksineen, apuvälinen)
Koululla on myös simulaattori, jossa voi kokeilla näkövammaisena opaskoiran ohjattavana olo. VAU!
 
Huikea paikka, tässä on meille Suomeen hyvä malli! 
 

maanantai 30. marraskuuta 2015

Ensimmäinen adventti


Viikonloppuna vietettiin kirkolla ensimmäistä adventtia. Tekemistä riitti kirkkosalin järjestelyssä,  kirkkokahvien keitossa, kahvilan ja kaupan asiakkaita palvellessa, majoittujia kirkolle tuli ja meni...

Nyt sitten ansaitun vapaapäivän viettoon! 

Anu


Lähetetty Samsung-laitteesta

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kuvat Lontoo

Vielä muutama kuva.

Elina Kopu

Summarum

Perjantai 27.11.15 Viimeinen päivä Barnet & Southgate collegessa
Vierailin seuraamassa esitysten tekoa ja englannin kielen opetusta nuorille miehille. PowerPoint oli hallussa ja tiedän nyt, että Henrik VIII:lla oli 6 vaimoa (eri aikaan) ja olen tutustunut ko ajan musiikkiin. 
Vielä on lähtöteehetki, ja vierailuni täällä on ohi.

Miljoonakaupungin nuoret ovat kuten meilläkin. Tunneilla on napakka, lämmin kuri. Koulussa opetellut kielen kliseet muuttuvat täällä lihaksi. Kohteliaita small talk lausahduksia käytetään paljon ja ne mahdollistavat kohteliaan ja kannustavan ilmapiirin, jonka nuoret omaksuvat. Kohteliaisuus on havaittavissa myös keskustassa, pienissäkin kohtaamisissa on henkilökohtaisuuden  tuntu. Tänään vilkkaalla metroasemalla nuori mies tuli kantamaan laukkuni raput ylös.
Opiskelijat maksavat itse ruokansa, jopa oppitunneilla valmistetusta ruoasta peritään maksu. Työvaatteet ja kengät hankitaan ja huolletaan itse, joidenkin tutkintojen osia pitää rekisteröidä itse sähköiseen cv:en. Kouluissa ja virastoissa oli vartijat.

Käytäntöön siirrettäviä asioita pitää vielä pohtia, esim. luki- ja matematiikan testejä pitää tarkastella yhdessä työtovereiden kanssa. Palautteen antamisen merkitys korostui vierailuni aikana ja valokuvin tehty palautetuokio oli toimiva. Draama ja taideterapia olivat minulle uusia, niitä pitää myös arvioida omassa työssä. Minulle oli mieleisiä huomioita myös koulujen yhteiset säännöt, esim. "täällä juomme vain vettä" julisteet ja vierailijoiden sisääntulokirjaukset.  Ne siirtäisin meillekin käyttöön.

Olen iloinen ja tyytyväinen, että sain tämän mahdollisuuden. Tapaamani henkilökunta oli ystävällistä, joitakin sähköpostiosoitteita vaihdettiin. Toivon, että meillä on mahdollisuus vastavuoroisuuteen luonamme vierailevien kollegojen kanssa.
Palaan mielelläni kotiin. Yksin, tankeroenglannilla varustettu henkilö on vähän ulkopuolinen isossa maailmassa. Kannustan kuitenkin lähtemään matkaan, jos tilaisuus tulee. Tankeroenglantini sulavoitui ja jo muutamien päivien jälkeen aloin ajatella englanniksi. Matkaan kannattaa suhtautua avoimin mielin.

Lisää tietoa B&S collegessa löytyy myös Minna Sandbergin raportista vuodelta 2014.

Elina Kopu
Ammatillinen erityisopettaja
Validia Ammattiopisto
Mannilantie 27-29
PL 46 04401  Järvenpää
p. 044 765 0640
elina.kopu@eduvalidia.fi
www.valdia-ammattiopisto.fi
Minun uskontoni on ystävällisyys. (Dalai-lama)

Sosiaalityöntekijä ja Gestalt-eli hahmoterapeutti Ellen Neuven haastattelu. Hän työskenteli Hollannissa 10 vuotta väkivaltaisten miesten vankilan psykiatrisella osastolla ensimmäisenä naisena. Vankilassa tyypillistä oli että asiakkaan ongelmien ympärille muodostui useiden viranomaistahojen verkosto ilman, että asiakasta kuultiin riittävästi. Vankila työssä korostui viranomaisista lähtevän verkostotyön tarve, johon asiakkaan yhteistyö sekä hänen luonnollisten verkostojen mukaan kutsuminen olisi erittäin perusteltua, kun pyritään saamaan aikaan muutos asiakkaan elämäntilanteessa.  Työ oli erittäin raskasta, mutta antoisaa. Tällä hetkellä Helene toimii Sonnehoven maatilalla sosiaalityöntekijänä ns. ”yleisnaisjantusena”. Ellenillä on myös neljän kasvattilasta kotonaan, kaikilla lapsilla on traaginen menneisyys (lue huumeriippuvaisten prostituoitujen lapsia, jotka huostaan otettu sosiaalitoimen psta). Lapsien kehitys on ollut haastavaa ja vahvaa arkikuntoutus osaamista vaativaa. Nyt nuorin lapsista on 15 vuotias ja vanhin on 23 vuotias poika, kaikilla on edelleen suuria psykososiaalisia ongelmia elämässään edelleen. Traagista.
Hahmoterapeuttina Ellen pitää toiminnassaan päähuomion nykyisyydessä, tässä ja nyt. Nykyhetkessä ihmisellä on muistonsa, ilonsa, toiveensa, fantasiansa, murheensa ja pelkonsa, jotka usein valtaavat mielen, ja tuottavat huolta, ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Ihminen elää usein vanhojen tottumustensa ja uskomustensa ohjaamana. Hän murehtii mennyttä tai on huolissaan tulevasta. Hän murehtii mennyttä tai on huolissaan tulevasta. Tämä sitoo energiaa, ja vie huomion pois tästä hetkestä. Huoli ja ahdistus ilmenevät psyykkisinä ongelmina, fyysisinä kiputiloina ja sairauksina. Ellen avustaa asiakastaan oivaltamisen ja tietoisuuden tiellä. Hänen tarkoituksenaan on tukea ja rohkaista asiakasta, kun tämä ottaa askeleita kohti uutta ja tutkimatonta.
Ellen on myös Buddhalainen ja hän kuvaa buddhalaisuutta ainoana ja ehdottomasti verettömänä, suvaitsevaisena ja vapaamielisimpänä uskomusjärjestelmänä, jossa opetetaan yleismaailmallista sääliä ja ihmisrakkautta sekä uhrautuvuutta. Tätä ajattelua hän hyödyntää niin elämässään kuin työssään.
 
Zen-buddhalaisuus (1100-luvulla Kiinasta) on ateistinen, jossa ei ole taas mitään palvonnan kohdetta, sillä totuus löytyy jokaisen omasta sisimmästä, se täytyy löytää itse ja siinä päästän älyllisen oivalluksen kautta suoraan yhteyteen todellisuuden/valaistumisen kanssa (SATORI). Zen-ajattelun mukaan arkiset askareet ovat merkityksellisiä ja niiden suorittamiseen tulee keskittyä.
Valaistumisen tiellä mielen tilaa tyhjentää, keskustellaan Buddha opettajan kanssa sekä tutkitaan ns koani tarinoita (KOANIT), jotka ovat ns paradoksaalisia kysymyksiä, joiden tarkoituksena on osoittaa loogisen ja dualistisen ajattelun rajallisuus mahdottomilta tuntuvissa ongelmissa.
Esimerkki koan; "millainen ääni syntyy kahta kättä taputtaessa entä millainen ääni syntyy yhtä kättä taputettaessa?"  Zen harjoituksessa on siis täysin tarpeetonta yrittää luoda oikeaa vastausta ajattelulla.
Tässä tämän matkan yhteenveto, Working Aboard matka on ollut hieno ja kannustava kokemus  
● Hollannissa Green care farmeja on ympäri Hollantia ja toiminta on edistyksellistä verrattuna Suomeen.  
● Kaikissa tutustumiskohteissa ja tapaamisissa oli luonnollinen, rauhallinen ja tervetullut olo
● Matkalta sain paljon onnistumisen tunnetta ja oivalluksia niin omaan itseen kuin työhöni liittyen
● Tutustumiskohteissa vallitsi avoin, ystävällinen, kiireetön ja ihmisiä ja eläimiä sekä luontoa kunnioittava malli, joka perustuu perusasioihin, jotka tulisivat aina muista jokapäiväisessä toiminnassamme!


Ystävällisesti
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College


perjantai 27. marraskuuta 2015

26. – 27.11.2015
De Paardenmaat, Arnhem, Hollanti
De Paardenmaat on Piet Nibbelink (s-54) on hollantilaisen hevostaitokouluttajan hevostila. Hän työskenteli biologian- ja fysiikanopettajan ammatissa, kunnes hevoset veivät miehen sydämen kokonaan. De Paardenmaatissa toiminta perustuu pitkälti hevosen kehonkieleen ja sen ymmärtämiseen. Tilalla on ns "Paddock Paradise-konsepti", jossa hevosilla on vapaa liikkuminen 2,5 hiekoitettu kuja, jossa ne voivat vapaasti liikkua koko päivän. Konsepti perustuu villihevosten tutkittuun käyttäytymiseen ja kengättömyyteen (Jaime Jackson). Tarjoamalla kesyhevoselle mahdollisimman lajinmukaisen elinympäristön se pysyy terveenä, pitkäikäisenä, hyvinvoivana ja tyytyväisenä. Tilan viikko - ohjelmaan kuuluu mm. tuntiopetusta lapsille ja aikuisille. Tallilla käy myös joka viikko kehitysvammaisten aikuis- ja lapsiryhmiä opiskelemassa ja työskentelemässä hevosten kanssa.

Piet ja Wilma (vaimo) opettavat vuorovaikutustaitoja hevosten ja oman menetelmänsä avulla myös yritysjohtajille ja työyhteisöille. Olen tutustunut Pietin toimintaa Suomessa joka vuosi kun hän on käynyt Suomessa (vuodesta 2000) pitämässä hevostaitokoulutusta.

Zorgboeren, Arnhem, Hollanti
Zorgboeren on Green Care -maatila, joka toimii yhteistyössä De Paardenmaatin kanssa. Tilalla kuntoutetaan kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Myös vanhuksille tarjotaan virkistys- ja päivätoimintaa. Kuntouttavasta hevostoiminnasta vastaavat De Witin sisarukset, joista toisen vastuualueena ovat lapset ja toisen aikuiset. Sain tutustua tilaan Sieka De Witin (sairaanhoitaja) sekä kuntoutujien ohjauksessa. Nuoremmat asiakkaat tulevat viikonloppuisin ja he ovat 6-12 vuotiaita, monet autisteja ja kehitysvammaisia. He asuvat kotonaan ja käyvät pari kertaa viikossa Zorgboerenissa.


Tilalla työskentelee 5-6 avustajaa, joista osa on vapaaehtoisia työntekijöitä, osa harjoittelijoita. Asiakkaat hoitavat hevosten lisäksi tallia, piha-alueita ja pieniä puutarhaviljelyksiä. Yhteistyö De Paardenmaatin kanssa on jatkunut jo 10 vuotta. Vastaavaa yhteistyötä Hollannissa on vain parilla tilalla, tosin Zorgboeren ketjun tiloja on useita satoja ympäri Hollantia. Yksiköt ovat usein pieniä puutarhaviljelyksiä tai toimivat esim. maatilojen yhteydessä, kuten aiemmassa paikassa Zonnehovessa, jossa tutustuin toimintaan  edellisellä viikolla.

Sairasvakuutus maksaa asiakkaiden kuntoutuksen, vaikkakaan kaikilla palvelua tarjoavilla henkilöillä ei ole varsinaista terveydenhoitoalan koulutusta. Hollannin malli vaikuttaa monella tapaa väljemmältä ja Green Care –ajattelu tuntuu olevan Hollannissa aivan eri tasolla kuin Suomessa.


Ystävällisesti
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College





VL:





Ystävällisesti
Anu
***************
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College
+35840-5173104
Pl 46 (Mannilantie 27-29)
04400 Järvenpää
Finland
**************




Lähettäjä: Kaskisuo Anu
Lähetetty: 27. marraskuuta 2015 3:22
Vastaanottaja: wavalmennus.ameo14@blogger.com
Aihe:

 
26. – 27.11.2015
De Paardenmaat, Arnhem, Hollanti
De Paardenmaat on Piet Nibbelink (s-54) on hollantilaisen hevostaitokouluttajan hevostila. Hän työskenteli biologian- ja fysiikanopettajan ammatissa, kunnes hevoset veivät miehen sydämen kokonaan. De Paardenmaatissa toiminta perustuu pitkälti hevosen kehonkieleen ja sen ymmärtämiseen. Tilalla on ns "Paddock Paradise-konsepti", jossa hevosilla on vapaa liikkuminen 2,5 hiekoitettu kuja, jossa ne voivat vapaasti liikkua koko päivän. Konsepti perustuu villihevosten tutkittuun käyttäytymiseen ja kengättömyyteen (Jaime Jackson). Tarjoamalla kesyhevoselle mahdollisimman lajinmukaisen elinympäristön se pysyy terveenä, pitkäikäisenä, hyvinvoivana ja tyytyväisenä. Tilan viikko - ohjelmaan kuuluu mm. tuntiopetusta lapsille ja aikuisille. Tallilla käy myös joka viikko kehitysvammaisten aikuis- ja lapsiryhmiä opiskelemassa ja työskentelemässä hevosten kanssa.

Piet ja Wilma (vaimo) opettavat vuorovaikutustaitoja hevosten ja oman menetelmänsä avulla myös yritysjohtajille ja työyhteisöille. Olen tutustunut Pietin toimintaa Suomessa joka vuosi kun hän on käynyt Suomessa (vuodesta 2000) pitämässä hevostaitokoulutusta.

Zorgboeren, Arnhem, Hollanti
Zorgboeren on Green Care -maatila, joka toimii yhteistyössä De Paardenmaatin kanssa. Tilalla kuntoutetaan kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Myös vanhuksille tarjotaan virkistys- ja päivätoimintaa. Kuntouttavasta hevostoiminnasta vastaavat De Witin sisarukset, joista toisen vastuualueena ovat lapset ja toisen aikuiset. Sain tutustua tilaan Sieka De Witin (sairaanhoitaja) sekä kuntoutujien ohjauksessa. Nuoremmat asiakkaat tulevat viikonloppuisin ja he ovat 6-12 vuotiaita, monet autisteja ja kehitysvammaisia. He asuvat kotonaan ja käyvät pari kertaa viikossa Zorgboerenissa.


Tilalla työskentelee 5-6 avustajaa, joista osa on vapaaehtoisia työntekijöitä, osa harjoittelijoita. Asiakkaat hoitavat hevosten lisäksi tallia, piha-alueita ja pieniä puutarhaviljelyksiä. Yhteistyö De Paardenmaatin kanssa on jatkunut jo 10 vuotta. Vastaavaa yhteistyötä Hollannissa on vain parilla tilalla, tosin Zorgboeren ketjun tiloja on useita satoja ympäri Hollantia. Yksiköt ovat usein pieniä puutarhaviljelyksiä tai toimivat esim. maatilojen yhteydessä, kuten aiemmassa paikassa Zonnehovessa, jossa tutustuin toimintaan  edellisellä viikolla.

Sairasvakuutus maksaa asiakkaiden kuntoutuksen, vaikkakaan kaikilla palvelua tarjoavilla henkilöillä ei ole varsinaista terveydenhoitoalan koulutusta. Hollannin malli vaikuttaa monella tapaa väljemmältä ja Green Care –ajattelu tuntuu olevan Hollannissa aivan eri tasolla kuin Suomessa.

Ystävällisesti

Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College


torstai 26. marraskuuta 2015

Torstai

27.11.15 Lontoo, 12/14 päivä
Toiveistani toteutetaan loppukirin vauhdilla.
Aamulla vietin tuokion johtajan huoneessa päivittämässä ohjelmaani ja keskustelemassa koulun johtamisesta, erityisesti taloudellisesta tilanteesta. Raha ei tule helpolla, eikä säännöllisesti. Sen eteen pitää tehdä lobbausta. Myös kulloisestakin hallituksesta riippuu suhtautuminen vajaakuntoisia. Kiirehdin kansainväliseen aikuiskoulutusta käsittelevään kokoukseen ja sieltä Barnet collegeen seuraamaan bisnespuolen opiskelijoiden yritysideoinnin aloitusta. Ja taas takaisin Southgateen.

Aikuiskoulutuksen projektitapaamisessa oli edustajia Isobritaniasta (S&B) Italiasta, Portugalista, Unkarissa, Latviasta ja Liettuasta. Suuri ja pieni aikuiskoulutusvolymi oli edustettuna. Ehdin olla palaverissa vain alkuesittelyjen ajan. Ideana sieltä poimin Italian YouTubeen tehdyn esittelyn, se toimi hienosti ja on kaikkialla esitettävissä. Meille tämä myös?

Barnet gollege -matkoilla näin paikallista pohjois-Lontoota myös päivällä. Talot ovat kaksikerroksisia, vieri vieressä, rakennettu ehkä 1970-luvulla. Barnet gollegen rakennus on uusi, moderni ja tyylikäs. Turvaporttien kautta pääsin sisään ja ulos. Kaikkiin B&S:n rakennuksiin mennessään pitää vierailijoiden kirjautua infossa: kuka on, miksi ja milloin tuli, milloin lähti, kenen vieraana on. Vastineeksi saa kulkuluvan "visitor". Meidänkin juttu? Keskustelin "kuljettajani" kanssa yleisen koulun opiskelijahuollosta, jota ei ole. Opiskelijat saattavat tupsahtelevia hänen huoneeseensa moninaisten ongelmien kanssa, esimerkkinä hän kertoi opiskelijan, joka oli löytänyt äitinsä hirttäytyneenä. Yleisestikin nuorten maailma on muuttunut kovemmaksi, totesimme sen olevan globaalin ilmiön.
Bisnessuunnitelmaa aloittava ryhmä oli jälleen monikansallinen. Yhdessä ryhmässä kielenä oli kiina ja opiskelijat tekivät muistiinpanot ja ryhmätyön omalla kielellään, mutta esittelivät ideansa opettajalle englanniksi. Toiset ideat olivat realistisia jo alussa, toisia opettajan piti keskustelemalla rajata. Vuorovaikutuksessa oli väittelyn tunne, sillä opettaja vaati perusteluja esityksille. Suunnitelman tekoon on selvä määräaika.

Ehdin vielä Angelan Next step -ryhmään, jossa keskusteltiin fyysisestä, psyykkisestä ja sanallisesti kiusaamisesta. Vilkas, avoin ryhmä, jota opettaja luotsasi taitavasti läpi vaikeiden, osin henkilökohtaistenkin kysymysten läpi.

Elina
elina.kopu@validia.fi
www.eduvaldia.fi

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Lontoo 25.11.15

25.11.15 keskiviikko, vauhti kiihtyy...
Aamun tapaaminen on sovittu King's Gross -asemalle. Helppo tikkihän tuo, eihän miljoonakaupungin kansainvälisen rautatieaseman metroasemalla muita varmaan olekaan. Anna odotti puhelimessa sovitussa paikassa ja tunnistimme toisemme sovituista asukoodeista. Sinistä tupsuhattuani ei voi olla huomaamatta täällä, se on my safety hat.
Päivän ohjelmassa oli aluksi Step into Work -opiskelijan yhden opintojaksoon loppuarviointi. Hänen työpaikkansa on ollut Lontoon metroasemilla. Arviointi tehtiin metroasemalla sijaitsevassa luokassa, jonka ikkunoista näki junille kiiruhtavat ihmiset. Paikalla oli opettajan lisäksi työpaikan ohjaajat ja työnantajapuolen edustajat, kaksi kumpaakin. Arviointi kesti 1,5 tuntia ja siinä käytiin yksityiskohtaisesti työn toteutumiseen liittyvät asiat kolmikanta-arviointina. Opiskelija sai sanoa ensin kantansa ja yhteisesti päädyttiin lopulliseen arvosanaan. Kustakin arviointikohdasta käytiin vilkasta keskustelua ja opiskelija sai esittämistään käytännön esimerkeistä runsaasti palautetta. Opettaja toimi tilaisuuden vetäjänä. Yllätys oli, että tilaisuus kuvattiin ja sitä esitetään televisiossa metrossa työskentelevien työtä kuvaavassa ohjelmassa. Minäkin jouduin allekirjoittamaan BBC:n kuvausluvan, saapa nähdä pääsinkö ohjelmaan mukaan.
Päivällä piipahdimme etelä-Lontoossa metron toimitalossa. Pääsin turvaporttien läpi visior-kortillani. Sillä samalla pääsin myös noin 400 henkilön avotoimiston henkilökunnan vessaan. Opettajalla on toimistolla työpiste ja hän kävi kollegansa kanssa pikaisen palaverin hakijoista.
Päivän päätteeksi siirryimme vielä keskustaan metron koulutusluokkaan. Jälleen passin näyttämällä sain vierailijalätkän. Anne-opettaja tapasi luokkansa opiskelijat, kävi heidän kanssaan läpi kuulumiset ja aloitti työnhakuprosessin käsittelyn. Kaikki opiskelijat loivat erityisopiskelijoista ja yhden aspergernuoren vahvuutena oli Euroopan metroverkostojen tuntemus. Tämä poika tiesi yllättävän paljon myös Suomesta.

Lontoossa työskentelevillä on nopeista metrojunista huolimatta aikaavievät työmatkat. Jopa yli tunnin matkat suuntaansa ovat tavallisia. Keskustassa on valtavasti työpaikkoja, mutta vain aniharvalle asuvat siellä. Metroissa aikaa kulutetaan torkkuen, meikaten, pelaillen, lukien yms kuten meilläkin. Keskusteluja ei juurikaan käydä.

elina.kopu@eduvalidia.fi
Tässä vielä kuva oppaastani. Seinällä kuvia erilaisista avutsajakoirista. Alkuaikoina he kouluttivat löytökoiria, nykyään koirat ovat pääasiassa Labradornoutajia  ja kultaisianoutajia, joita he itse kasvattavat.
Tässä kuva myös kuninkaankin testaamaa simulaattorista (2 viikkoa sitten otettu käyttöön), siinä voi mm. kokeilla  näkövammaisena liikkumista koiran kanssa.


Ystävällisesti
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College





Todella mielenkiintoinen tutustuminen Amsterdamin hienoon opas- ja avustajakoira kouluun. Geleidehond (http://www.geleidehond.nl/english-page/) on kouluttanut koiria näkövammaisille jo 80 vuotta. Koirakoulu on perustettu vuonna 1935 ja siellä on koulutettu yli 5000 koiraa eri puolille Hollantia. Koulu on viimeisen päälle hieno ja nykyaikainen moderneine sisustuksineen mm. Hollannin kuninkaallakin on yksi koulun koirista omistuksessaan. (http://www.royalpress.nl/categories.php?cat_id=1780&sessionid=smkdcarv0bajgceqhgiqbnu5j1)
Koululla on henkilöstöä yli 70 työntekijää, 500 vapaaehtoista, kouluttajalta vaaditaan vähintään kahden vuoden koiran koulutustaito sekä ihmisten kohtaamisen taito, joka on vaativa yhdistelmä. Koululla koulutetaan opaskoiria mm. näkövammaisille, autisteille, dementoituville, mielenterveyskuntoutujille erityisesti traumatisoituneille henkilöille suojelemaan ja turvaamaan, sekä täällä koulutetaan myös avustajakoiria liikuntavammaisille henkilöille. Täällä on meneillään myös 2 vuotta kestävä tutkimus, jossa koiria koulutetaan tunnistamaan syöpä ihmisestä.
Koirille voidaan opettaa monenlaisia tehtäviä, ja jokainen koira koulutetaankin juuri kyseisen käyttäjän tarpeita vastaavaksi.
 

Autismi avustajakoirat on koulutettu auttamaan vammaisia ohjaaja elämään itsenäisesti. Monet autismi avustajakoirat on koulutettu kuten opaskoirat. Koira voi auttaa autistista henkilöä kohtaamaan visuaalisia ärsykkeitä, etsimään kohdennettuja paikkoja, auttaa löytämään paikkoihin eli navigoimaan sekä tarjoaa kohdennettuja lämpö ja syvä paine hoitoa rauhoittamaan autistista henkilöä nukkumaan tai rauhoittumaan. Autisti koira auttaa myös sosiaalistumisessa. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan erityisesti koulutetut palveluskoirat voivat auttaa vähentämään ahdistusta ja vahvistamaan sosiaalisia taitoja autismia sairastavilla lapsilla. Tutkijat havaitsivat, että koirilla on selvä vaikutus lasten stressihormonitasoihin, kertoo Sciencedaily.com -sivusto. Tulokset voivat tarjota suhteellisen yksinkertaisen ratkaisun, jolla voidaan auttaa autistisia lapsia ja heidän perheitään selviämään tämän haastavan kehityshäiriön kanssa.
Psyykkistä tukea tarvitsevalle ihmiselle koira voidaan kouluttaa hyvin erilaisiin tilanteisiin kuten traumatisoituneen henkilön yölliset paniikkikohtaukset tai painajaiset, jolloin koira voi herättää ihmisen ja mennä hänen viereensä rauhoittamaan. Tai koira voidaan kouluttaa rankan koulukiusaamisen kohdanneelle lapselle turvaamaan hänen selviytymistään koulussa ja arjen tilanteissa – aivan uskomattoman fiksua!!! – tästä on nyt hyvää näyttöä. (lapsi, jota oli kiusattu pahoin koulussa-eikä suostunut menemään enää sosiaalisiin tilanteisiin - hän sai avustaja koiran ja koulu menestys sekä luottamus omaan itseen kasvoivat niin, että hän pystyi palaamaan kouluun – huikeaa)
Alzheimer tautia sairastavalle koira voi olla arjen toimissa muistin apuna ja ystävänä. Liikuntavammaiselle koira voidaan kouluttaa hyvin moniin eri tehtäviin, kuten avaamaan ovia, laittamaan pyykkiä pyörätuolin vetämistä, tavaroiden nostamista ja siirtämistä, ovien avaamista ja sulkemista, valojen, sytyttämistä/sammuttamista, kävelevän käyttäjän tukemista kävellessä ect.
Jotta koiran saa, on henkilö joutunut tekemään aika ison paperisodan, koira maksaa noin 30 000 €. Kun avustettava saa koiran hän totuttelee ja opettelee koiran kanssa elämistä Geleidehonden tiloissa, jossa on hotellitasoinen majoitus (upeat, kauniit ja esteettömät tilat – istutuksineen, apuvälinen)
Koululla on myös simulaattori, jossa voi kokeilla näkövammaisena opaskoiran ohjattavana olo. VAU!

 
Huikea paikka, tässä on meille Suomeen hyvä malli!  


Ystävällisesti
Anu
***************
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College
+35840-5173104
Pl 46 (Mannilantie 27-29)
04400 Järvenpää
Finland
**************

tiistai 24. marraskuuta 2015

Lontoo 23. Ja 24.11.15

23.11.15 maanantai
Osallistuin opettajien sisäiseen koulutuspäivään.
Päivän teemana oli "English and Maths? Why?" Opettajille esiteltiin eri tasoilla tehtävät luetun ymmärtämisen ja matematiikan testit. Niitä käytetään koko collegessa. Minun oli helppo samaistua opiskelijoiden asemaan. Vaativimman tason tehtävistä olisin tuskin selvinnyt. Matematiikan sanallisten tehtävien oivaltamisessa kielen ymmärtäminen on keskiössä. Rinnakkaisopetus olisi tässä mielestäni hyvä vaihtoehto.
Selkeiden ohjeiden antamista ja mutkikkaiden ohjeiden oikomista harjoiteltiin myös konkreettisesti. Sain runsaasti materiaalia matkaani.


24.11.15 9/14 päivä
Aamupäivä vaikeimmin vammaisten ryhmässä. 5 opiskelijaa, 6 avustajaa ja opettaja. Tehtävänä on taideteos: muovinarun säikeet erotellaan, liimataan sykkyräksi paperille ja päälle laitetaan folio. Näin valmistuu koskettelupinta. Tauon jälkeen se maalataan. Keskittymis-, katsekontakti-, kommunikointi-, motoriikka- ja aistiharjoituksia. Paljon kannustusta. Tuntien lopuksi opettaja kuvasi työt ja esitteli ne tietokoneen kautta. Opettaja ei juurikaan kommunikoinut avustajien kanssa tunnin aikana, ohjeisti, seurasi, sanoi muutamia kannustavia sanoja opiskelijoille ja oli läsnä. Lopuksi hän kirjasi opiskelijoiden työt ja toteutuneet asiat manuaalisesti avustajien kanssa keskustellen. Päivän asiat kirjattiin myös opiskelijoiden kansioihin vanhempien nähtäväksi. Tutustuin myös makatonia.org sivuilla esillä olevaan viitomakomunikointiin, mitä olin nähnyt käytettävän jo aiemminkin. Jotkin sanat tai asiat ovat samoja kuin Suomessa papunet.net sivuilta löytyvät viittomat.

Lounaan jälkeen tuli kotoinen olo, sillä pääsin englantia toisena kielenä opiskelevien nuorten tunnille. Luokkatila oli pieni, 16 opiskelijaa 9-10:stä kansallisuudesta, aiheena nuorten alkoholin käyttö Britaniassa. Se alkaa olla ongelmallista täälläkin. Sanoja selitettiin ja nuoret olivat aktiivisia. Heillä oli monilla tavoite päästä yliopistoon opiskelemaan.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä pääsin autopuolella. Alkuajatukseni oli negatiivinen "mitä täältä?". Totuus oli taas toinen. Jarrupalojen vaihdon lisäksi näin opiskelijoiden arviointirekisterin. Opiskelijat kirjasivat ja valokuvasivat työnsä sekä siirsivät tiedot elektroniseen cv-rekisteriin, josta opettaja tarkisti - hyväksyi tai pyysi korjaamaan työtä. Rekisterissä oli myös kirjalliset kokeet ja opettaja, opiskelija ja vanhemmat saattoivat seurata opintojen edistymistä kirjallisesti ja prosentteina. Opettaja oli tyytyväinen menetelmään, koska hänen ei tarvinnut kirjata opiskelijoiden töitä. Opiskelijat oppivat dokumentointiin ja olivat itse vastuussa opintojensa kirjaantumisesta ja edistymisestä. He olivat myös vastuussa työvaatetuksestaan ja turvakengistään, jotka piti ostaa, säilyttää ja pestä itse. Jos asu puuttui, hallitunnille ei ollut tulemista, eivätkä opinnot edenneet. Hallissa oli myös kaksi ralliautoa, joilla ajettiin kisoja. Pääsin käymään myös koulun katsastusasemalla ja alle collegeikäisten nuorten hallissa, missä korjattiin mopoja, skoottereita ja vähän autojakin.

Elina Kopu
Validia ao
Tänään siirryin Amsterdamin keskustan laidalle – paikaan nimeltä Amstelveen. 
Tuntuu todella yksinäiselle ja autiolle olla suuressa kaupungissa yhteisöhoidollisen farmin jälkeen. Ymmärrän miltä laitostuneesta ihmisestä tuntuu. Farmi oli niin turvallinen ja aikataulutettu kahvi ja ruokatauoin turvallisine ihmisineen. Maistelen laitostumista hieman, koska se sana kuvaa vahvasti paikkaa jossa vietin edellisen viikkoni. Farmilla kuntoutuja tottuu elämään kontrolloidussa ympäristössä. Siellä kuntoutuja saa ja voi odottaa saavansa ruokaa säännöllisesti ja paikalla ovat tutut ihmiset ja olo tuntuu mukavalta. Siinä on omat riskinsä ihminen enää osaa toimia itseohjautuvasti tai halua palata kotiin tai normaalielämään. Laitostumisella tarkoitetaan siis lähinnä sitä, että ihminen sopeutuu elämään laitoksessa.  Yhteisössä muodostuu läheisiä ihmissuhteita, jotka ovat tukena ja turvana muutoksessa. Suhteet luovat turvallisuutta ja luottamista. Toisaalta yhteisöllisyys on tasapainoilua omien tarpeiden ja yhteisön vuorovaikutuksen ja toimintojen välillä.



No asioilla on aina monta puolta. Joskus kuntoutuja tarvitsee vahvan yhteisön tuen ympärilleen.

Huomenna uudet kujeet eli pääsen tutustumaan KNGF Geleidehonden (The Royal Dutch Guide Dog Foundation). He eivät tavalliset ota vierailijoita vastaan, mielenkiintoista päästä tutustumaan avutaja koirien koulutukseen.


Ystävällisesti
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College


maanantai 23. marraskuuta 2015

Ensimmäinen viikko takana toinen viikko alkaa. Aika on mennyt todella nopeasti ja opittukin on jotain. Kun alunperin kuulin, että asun tällä farmilla, en innostunut siitä yhtään. En uskonut, että oppisin tai saisin riittävästi omaa aikaa. Jännitin alussa myös aika paljon englannin kieli taitoani.  Ekoina päivinä tuntuikin, että en osannut mitään mm. hevosen hoitoon liittyviä perus asioitakaan, mitkä aiemmin ovat sujuneet ihan luonnostaan.
Nyt viikon lopussa olen kuitenkin tyytyväinen, että olen asunut täällä farmilla. Kuitenkin viikko on ihan tarpeeksi pitkä aika farmiin tutustumiseen. Osallistumalla ja tekemällä todellakin oppii ja tutustuu uusiin ihmisiin.
Minulla on vaihtunut eri ohjaajat, välillä työntekijät ja välillä asiakkaat ovat ohjanneet minua farmin toimissa. Toisaalta olisin toivonut, että minulla olisi ollut oma ohjaaja, joka olisi selkeämmin perehdyttänyt minua kuntoutuskäytänteistä. Tämän takia jouduinkin olemaan melkein aina eri henkilön matkassa, joka myös sekavoitti alkua entisestään, kun eri ihmiset neuvovat kuitenkin aika erilailla. Toisaalta näin hyvinkin erilaisia tapoja toimia ja ihmisiä, joka on toki rikkaus.
Monesti aika on käynyt pitkäksi, kun kaikkeen toimintaan ei voi osallistua. Joka tapauksessa olen tykännyt tästä farmivierailusta ja suosittelen myös muillekin. Ihania ihmisiä ja eläimiä. Kaiken kaikkiaan kiinnostava kokemus. Tänään aivan ihana kuntoutuja  pyysi  minua kahville, olin aivan otettu ja meillä oli oikein mukavat keskustelut kahviossa. Englanninkielen kannat  alkavat vetristymään, kun vain mongertaa riittävästi.
Huomenna jatkan uuteen paikkaan Amsterdamiin tutustumaan avustajakoirien koulutukseen. 

Näiden kuvien liittäminen on työlästä ja laataantuminen hidasta. Sääli. kuvat kertoisivat niin paljon...


Ystävällisesti
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College
*

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

22.11.15
Kuten tämä Zonnehove, niin myös  useimmat Care Farm – tilat ovat lähteneet liikkeelle puhtaasti maataloudesta ja vasta myöhemmin kehittäneet toimintaa hoivamaatilan suuntaan. Hollannissa on vastaavia  tiloja on noin 1400 kpl. Tyypilliset Care farm-tilat ovat monialaisia tiloja. Tämä on ns maidontuontanto ja viljatila, joiden osuus on tosin vähäinen. Usein eläimiä hyödynnetään tiloilla myös hoivatoiminnassa. Care farm:eilla tapahtuvan toiminnan on todettu tuovan asiakkaille usein lisää sosiaalisia kontakteja, tunteen tekevänsä hyödyllistä työtä, mahdollisuuden oppia uusia taitoja sekä selkeää päiväjärjestystä. Hoivatilalla vietetty päivä vie myös potilaan ajatukset pois omista rajoituksistaan ja keskittyy asioihin, jotka ovat hänelle mahdollisia joko fyysisesti tai henkisesti. Erityisesti toiminnassa korostuvat tunne tarkoituksen mukaisesta, hyödyllisestä tekemisestä eri aktiviteettien kautta sekä sosiaalisuus ja osallisuus.


Aktiviteetit hoivatiloilla ovat tarkoituksenmukaisia: kasvatetaan vihanneksia, ruokitaan eläimiä jne. Työn tulokset ovat myös asiakkaiden nähtävissä. Ehdottoman keskeistä alan tuotekehityksessä on myös muistaa toiminnan sosiaalisuus. Se on usein tärkeämpää asiakkaille kuin itse tilaympäristö. Luonto ja maatila tarjoavat yksinkertaisesti ympäristön sosiaaliselle toiminnalle.


Hollannissa on vuodesta 2005 ollut käytössä Personal Budget-järjestelmä, eli asiakas tai hänen omaisensa voivat itse valita, minkälaiseen kuntouttavaan toimintaan haluavat mukaan. Toiminnan toteuttaja saa tätä kautta asiakkaasta riippuen noin 50-80€/päivä aktiviteettien järjestämisestä. Tämän muutoksen myötä Green Care -toiminta laajeni maassa merkittävästi. Lähiaikoina uusi muutos on tulossa. Asiakkaiden hoivabudjetti siirtyy kuntien kautta jaettavaksi kansallisen hallinnon sijaan. Samalla julkisia rahoja mm. Green Care-toimintaan tultaneen leikkaamaan noin 25%. Yleisesti ottaen tällä hetkellä hoivapuolen Green Care yritys voi saada maksun asiakkaistaan seuraavien tapojen kautta:  AWBZ Zin (vakuutusjärjestelmä, jonka kautta osa Hollannin asukkaiden sosiaalisturvasta koostuu)  PGB (personal budget)  Provincal Youthcare budget ("maakunnittainen" nuorisotyön budjetti)  Municipality (WMO) Law Social Support (kuntien kautta, laki sosiaalituesta määrää kuntia järjestämään tiettyjä palveluita)  Healthcare insurance (terveydenhuollon vakuutukset, joita yksityiset henkilöt ovat ottaneet)  Yksityiset henkilöt maksavat palveluista itselleen/omaisilleen. Tämän osuus on jatkuvasti lisääntymässä. Tällä hetkellä noin 45% hoivatiloista saa maksun henkilökohtaisen budjetin (PGB) kautta. Hollannissa on myös olemassa Green Care/Care farming koulutus, jossa yhdistyvät yrittäjäkoulutus sekä terveydenhuollon/Green Care koulutus. AMK-tason koulutus kestää 4 vuotta, ammatillisen puolestaan 2 vuotta. Itävallassa (University of Vienna) on myös käynnissä master-tason Green Care koulutusohjelma.


Asiakkaina tilalla on lähinnä kehitysvammaisia sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujia. Tilalla työskentelee ympärivuorokautisesti lähinnä hoitoalan koulutuksen saaneita, koska osa asiakkaista myös asuu tilalla (max 6kk). Osa asiakkaista taas osallistuu tilan töihin päivätoiminnan muodossa (3-5pv/vko). Lisäksi tilalla työskentelee maatalousalan ammattilaisia. Voidakseen työskennellä ammattimaisemmin asiakasryhmien kanssa, he ovat lisäksi suorittaneet joko Green Care tutkinnon, tai muuta asiakkaiden ohjaukseen liittyvää koulutusta. Green Care –tutkinnon sisältöön kuuluu sekä maatalous- että sosiaali- ja terveysalan aiheita.


Asiakkaiden kuntoisuuden tilaa arvioidaan 6 viikon välein. Työntekijät kokoontuvat aamuisin arvioimaan, millainen vointi kullakin asiakkaalla on ja millaisiin töihin hänen olisi mahdollista osallistua. Asiakkaat tulevat tilalle yleensä lähetteellä, jos ovat itse sitä mieltä, että kyseinen toiminta vaikuttaa sopivalta. Valtio korvaa vielä tällä hetkellä toiminnan kustannukset henkilökohtaisen budjetin (PGB) kautta.


Zonnehove tarjoaa asiakkailleen sekä asumispalveluita että päivätoimintaa. Päivätoimintana voidaan toteuttaa erilaisia maatilan töitä (esim. kasvimaan- ja puutarhanhoitoa, eläinten hoitamista tai rakennus- ja korjaustöitä). Tilan töitä jaettaessa otetaan huomioon jokaisen mieltymykset. Siten motivaatiokin pysyy korkeammalla. Maatilalla toimii myös kauppa, josta paikalliset ihmiset voivat käydä ostamassa maatilan tuotteita.



Ystävällisesti

Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College


20.11.15 Lontoo

20.11.15 5/14 päivä
Koti-ikävä kurkkii nurkan takana, vaan ei auta, collegea kohti.
Tänään oli vuorossa jälleen draama, ja sitä käytettiin vaikeiden kysymysten käsittelyyn ja vuorovaikutus- ja esiintymisharjoitukseen. Suuri, noin 30 erityisopiskelijan ryhmä, oli haastava, mutta opettaja selvisi tilanteesta. Neljässä pienryhmässä syntynyt draama täytti tilan. Asioiden käsittelyn apuna käytettiin televisiosta tuttua Jeremy Kyelin? Kyselytuntien: "Sisareni ei ole puhunut minulle kuuteen vuoteen. Mitä teen?" "Valvon liikaa pelaamisen vuoksi. Mitä teen?" Ohjaajilla oli tärkeä rooli ryhmien vetämisestä. Mukana oli myös opiskelijoita, jotka vain seurasivat tapahtumia.
Draaman avulla on käsitelty aikaisemmin nuorille tärkeitä kysymyksiä esim. typeryyttä, alkoholia, rahaa, ystävyyttä, seksualisuutta, seurustelua.

Olin myös kouluun perjantaisin tutustumassa käyvien potentiaalisten tulevien opiskelijoiden ryhmässä. Heidän päivänsä tavoite oli paitsi opiskella, myös saattaen vaihtua uuteen oppilaitokseen. He tulivat omien avustajiensa kanssa ja saivat näin turvallisesti mahdollisuuden valmistautua seuraavaan vaiheeseen. "Joulupukki on Suomesta" Jes! Meidät tunnetaan, olemme näistä yhden nuoren kartalla. Tälle antaa suuren arvon, sillä ryhmässä käytettiin kommunikointiin kaikkien kanssa viittomia, kuvia ja puhetta.

Elina Kopu
Validia ao

lauantai 21. marraskuuta 2015

21.11.15
Sopeutumista ja kasvukipuja
Tänään oli kuudes työpäivä, uupumus meinaa painaa päälle. Ihmiset ovat kyllä ystävällisiä, mutta yllättävän raskasta on kommunikoida englannilla ja olla ystävällinen tai kohtelias kokoajan. Todella tärkeää on vain vetäytyä omaan rauhaan ja ihanaa kun on kirja ja tietokone....
Täällä ei ole varsinaisesti yhtään valmistauduttu vierailuuni, soluttaudun vain joukkoon. Mukavia ja ystävällisiä ovat kaikki, mutta silti tänään oli sellainen päivä, että on kylmää ja kosteaa ja kovin hiljaista. Aika kuluu paremmin kun on koko ajan puuhaa ja voi osallistua toimiin. (lasten toimintaterapiaan ei voinut varsinaisesti osallitua - ymmärrän sen - varovaisesti sivusta seurailin toimintaa) Ymmärrän mitä paremmin tähänkin matkaan olisi voinut valmistautua, sitä mukavammalta ehkä olisi, mutta kaikkea ei toki voi valmistella etukäteen. Jotenkin sitä kaipaisi vain, että olisi jonkinlainen aikataulu tai matkustussuunnitelma, ei olisi niin oman itsensä varassa. Täältä vain ei nyt sellaista ohjelmaa tullut.
Vaikka kaikki ovatkin kovin ystävällisiä, niin silti tuntuu ajoittain raskaalta olla ja asua vieraan ihmisen kotona, vaatii sopeutumista, mutta mitä joustavampi on, sitä helpompi on sopeutuu. 
Lehmät on tullut nyt pari kertaa lypsettyä ja kuntoutuja opasti minua aivan ihanasti. Tänään täällä on ollut joukko lapsia puuhaamassa, he ovat erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Työtä ja toiminta tarmoa riittää kaikilla. Ilmapiiri on kovin jämäkkä, mutta lempeä ja iloinen. Lapset ajelevat polkuautoilla, pitivät yllä nuotiota ja tekivät puutöitä aikuisten ohjauksessa pien ryhmissä (2-3 lasta – yksi aikuinen). Vaaranpaikkoja on paljon, koska maatilalla on suuria koneita ja laitteita sekä tavaraa on todellakin siellä täällä ja sekaisin. Täällä paikat ja tilat ei ole kovinkaan tip top ja jetsulleen vaan kaikki on sanoisinko ”hallitussa” kaaoksessa. Ihmisistä kyllä pidetään hyvää huolta. Täällä on teiniäideille tukiasumista myöskin. Nuorta tuetaan äitiyden ensi askeleissa, kunnes avun tarve vähenee, jonka jälkeen häntä autetaan oman asunnon löytämisessä ja arjen järjestelyissä.



Ystävällisesti
Anu
***************
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College
+35840-5173104
Pl 46 (Mannilantie 27-29)
04400 Järvenpää
Finland
**************

torstai 19. marraskuuta 2015

4/14 päivä Lontoossa

19.11. 4/14
Aamulla en vielä tiennyt mitä päivän aikana tekisin. Olisinko pukeutunut toisin, jos olisin tiennyt, että haravoimme vesisateessa lehtiä? Ehkä. Opiskelijat tekivät aktiivisesti tunnin töitä, kukaan ei valittanut ja seitsemän säkillistä tammenlehtiä tuli koottua pusseihin. Tekemisen harjoittelu näkyi otteissa, mutta halu oppia oli olemassa, yksi opiskelijoista oli erittäin tyytyväinen, että sai tehdä "oikeata työtä".
Tauolla opettaja oli opiskelijoiden kanssa ja keskustelu oli arkiasioista.
Toisen tunnin alussa katsottiin valokuvat aamun työskentelystä: kannustavia sanoja työotteesta, työn merkityksestä ja tuloksesta. Kannustava palaute annettiin näin välittömästi. Lopuksi hiven vielä arviointia seuraavan viikon työskelystä orientaatioksi.

Iltapäivällä osallistuin vilkkaan next step -luokan tunneille. Aluksi yksi opiskelija merkitsi läsnäolijat ja kysyi kuulumiset. Näin käytiin läpi kohtelias keskustelu. Tunnin aiheena oli oma tukiverkosto eli ketä on lähimmissä ihmisissäni ja ketä seuraavilla tärkeystasoilla. Bussinkuljettajat, avustajat ja opettajat löytyivät kuvista. Palokellojen soitto ja ulkona seisoskelu toivat toimintaa tunteihin ja virittivät seuraavaan keskusteluun. Keskustelu käsityksestä itsestä erityisopiskelijana suhteessa "normaaleihin" opiskelijoihin laukesi, koska samalla campuksella on molempiin ryhmiin kuuluvia opiskelijoita. Minusta oli mielenkiintoista, että tällaisessa koulussa, jossa ihonväristä ja kehon muodot kertovat maapallon eri kansallisuuksista, kysymys erilaisuudesta on kuitenkin kansainvälinen. Vajaakuntoisuuden erilaisuutta kyseenalaistetaan, jopa oppimisvaikeuksien ja opiskelupaikan perusteella, jopa samalla campuksella. "Asennevammaisuutta on vaikea korjata" luki joskus lukemassani kyltissä. Integraation ja inkluusioon tie on pitkä.

Elina Kopu
Validia ao
Yhteenvetoa


Sonnehovissa hyödynnetään maatila ympäristön, yhteisön ja toiminnan kokonaisuutta tavoitteellisessa kuntouttavassa toiminnassa. Ympäristöstä huolehtiminen ja yhteisöllisyys ovat yksi tärkeimmistä arvoista Sonnehoven toiminnassa. Toiminnallisuus taas korostuu eläimiä hoidettaessa.  Toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden ja ympäristön kautta pystytään mahdollistamaan kuntouttavia kokemuksia, joiden avulla yhteiskuntaan sopeutuminen ja oman elämän hallinta helpottuu huomattavasti. Jopa pienet arkiaskareet voivat luoda onnistumisen kokemuksia, joiden kautta pystytään luomaan uskoa omaan itseen yhteiskunnan vaikuttavana jäsenenä. Mm. hevostallin, säännöt ja normit auttavat yksilöä sopeutumaan yhteiskuntaan ja siellä vallitseviin sääntöihin ja normeihin.
Vapaata hevoslaumaa hyödynnetään myös asiakkaiden kuntoutuksessa. Hevoset antavat hyviä vuorovaikutusmalleja, eli kuntoutuksessa he peilaavat hevosen kautta ihmisten kanssa käytävään vuorovaikutusta.  Eläimet ovat motivoiva tekijä kuntoutuksessa. Tilalla tapahtuvat toiminnat tukevat asiakkisen sosiaalista kuntoutusta vahvistamalla vuorovaikutustaitoja, elämänhallintataitoja ja muun muassa itsetuntoa. Kuntoutujan toimiessa yhteisön tasa-arvoisena jäsenenä, hän voi kokea olevansa osa yhteisöä, jolloin kiinnostus ympäröivään maailmaan herää, kun koetaan, että ollaan osa kokonaisuutta.
Asiakkaat osallistuvat tilan kaikenlaisiin työtehtäviin. Tällä tilalla on siis useita asiakasryhmiä ja toimintamallit joustavat useisiin eri tilanteisiin: päivätoiminnasta pidempiaikaiseen asumiseen sekä kuntoutuksesta aktivoivaan ohjaukseen ja tuettuun työllistymiseen. Yritysten taloudenmuodostuskin on usein yhdistelmä maataloustuloa, luonnon- ja maisemanhoidon tehtäviä ja hoivapuolen kautta tulevia korvauksia.
Hollannissa on keskitytty hoivamaataloutta tukevien valtakunnallisten rakenteiden kehittämiseen. Hollanti onkin ollut jo pitkään Green Care - toiminnan edelläkävijä. Maassa toimii nykyisin tuhannen hoivatilan verkosto, joka tarjoaa tuettua työtä ja kuntoutusta eri muodoissaan lähiseudun asukkaille ja hoivalaitoksille.
Hollannin maatalousministeriö on laatinut hoivamaatiloille myös laatuluokituksen ja toimintaohjeet. Hollantilaista toimintaa luonnehtii ennen muuta joustavuus ja monimuotoisuus. 

Ystävällisesti
Anu Kaskisuo


19.11.15
Teimme eilen illalla ja taas aamulla tallia Suzanin (kuntoutuja) kanssa. Hän oli opastajani tänään, aivan ihana nuori nainen.
Kävimme myös tarkastamassa hevosten voinnin ja ravitsemustilan kolmessa eri laumassa. Vapaat laumat ovat täältä noin 30 min ajomatkan päässä. Laitumet aitaa eu ja hallitus. Hevoset hoitavat laiduntaessaan ympäristöä! Siinä meillä paljon opittavaa. Hevoset (tammat, orit) ovat kasvamassa "luonnossa vapaana" noin 200 ha alueella, laumassa on eri ikäisiä hevosia. Tammat ja oriit erikseen, tosin tänään yksi ori oli tammojen luona, mutta ei hätää, tässä laumassa kaikki olivat jo kantavia tammoja. Kaikki hevoset olivat ystävällisiä ja halusivat seurata meidän mukana, laumassa oli kaunis järjestys ja rauha. Tammojen seurana oli myös pulloruokittu ystävällinen härkä.

Anu Kaskisuo

**************