Ensimmäinen adventti

Viikonloppuna vietettiin kirkolla ensimmäistä adventtia. Tekemistä riitti kirkkosalin järjestelyssä,  kirkkokahvien keitossa, kahvilan ja kaupan asiakkaita palvellessa, majoittujia kirkolle tuli ja meni...

Nyt sitten ansaitun vapaapäivän viettoon! 

Anu

Lähetetty Samsung-laitteesta

Kuvat Lontoo

Vielä muutama kuva.

Elina Kopu

Summarum

Perjantai 27.11.15 Viimeinen päivä Barnet & Southgate collegessa
Vierailin seuraamassa esitysten tekoa ja englannin kielen opetusta nuorille miehille. PowerPoint oli hallussa ja tiedän nyt, että Henrik VIII:lla oli 6 vaimoa (eri aikaan) ja olen tutustunut ko ajan musiikkiin. 
Vielä on lähtöteehetki, ja vierailuni täällä on ohi.

Miljoonakaupungin nuoret ovat kuten meilläkin. Tunneilla on napakka, lämmin kuri. Koulussa opetellut kielen kliseet muuttuvat täällä lihaksi. Kohteliaita small talk lausahduksia käytetään paljon ja ne mahdollistavat kohteliaan ja kannustavan ilmapiirin, jonka nuoret omaksuvat. Kohteliaisuus on havaittavissa myös keskustassa, pienissäkin kohtaamisissa on henkilökohtaisuuden  tuntu. Tänään vilkkaalla metroasemalla nuori mies tuli kantamaan laukkuni raput ylös.
Opiskelijat maksavat itse ruokansa, jopa oppitunneilla valmistetusta ruoasta peritään maksu. Työvaatteet ja kengät hankitaan ja huolletaan itse, joidenkin tutkintojen osia pitää rekisteröidä itse sähköiseen cv:en. Kouluissa ja virastoissa oli vartijat.

Käytäntöön siirrettäviä asioita pitää vielä pohtia, esim. luki- ja matematiikan testejä pitää tarkastella yhdessä työtovereiden kanssa. Palautteen antamisen merkitys korostui vierailuni aikana ja valokuvin tehty palautetuokio oli toimiva. Draama ja taideterapia olivat minulle uusia, niitä pitää myös arvioida omassa työssä. Minulle oli mieleisiä huomioita myös koulujen yhteiset säännöt, esim. "täällä juomme vain vettä" julisteet ja vierailijoiden sisääntulokirjaukset.  Ne siirtäisin meillekin käyttöön.

Olen iloinen ja tyytyväinen, että sain tämän mahdollisuuden. Tapaamani henkilökunta oli ystävällistä, joitakin sähköpostiosoitteita vaihdettiin. Toivon, että meillä on mahdollisuus vastavuoroisuuteen luonamme vierailevien kollegojen kanssa.
Palaan mielelläni kotiin. Yksin, tankeroenglannilla varustettu henkilö on vähän ulkopuolinen isossa maailmassa. Kannustan kuitenkin lähtemään matkaan, jos tilaisuus tulee. Tankeroenglantini sulavoitui ja jo muutamien päivien jälkeen aloin ajatella englanniksi. Matkaan kannattaa suhtautua avoimin mielin.

Lisää tietoa B&S collegessa löytyy myös Minna Sandbergin raportista vuodelta 2014.

Elina Kopu
Ammatillinen erityisopettaja
Validia Ammattiopisto
Mannilantie 27-29
PL 46 04401  Järvenpää
p. 044 765 0640
elina.kopu@eduvalidia.fi
www.valdia-ammattiopisto.fi

Torstai

27.11.15 Lontoo, 12/14 päivä
Toiveistani toteutetaan loppukirin vauhdilla.
Aamulla vietin tuokion johtajan huoneessa päivittämässä ohjelmaani ja keskustelemassa koulun johtamisesta, erityisesti taloudellisesta tilanteesta. Raha ei tule helpolla, eikä säännöllisesti. Sen eteen pitää tehdä lobbausta. Myös kulloisestakin hallituksesta riippuu suhtautuminen vajaakuntoisia. Kiirehdin kansainväliseen aikuiskoulutusta käsittelevään kokoukseen ja sieltä Barnet collegeen seuraamaan bisnespuolen opiskelijoiden yritysideoinnin aloitusta. Ja taas takaisin Southgateen.

Aikuiskoulutuksen projektitapaamisessa oli edustajia Isobritaniasta (S&B) Italiasta, Portugalista, Unkarissa, Latviasta ja Liettuasta. Suuri ja pieni aikuiskoulutusvolymi oli edustettuna. Ehdin olla palaverissa vain alkuesittelyjen ajan. Ideana sieltä poimin Italian YouTubeen tehdyn esittelyn, se toimi hienosti ja on kaikkialla esitettävissä. Meille tämä myös?

Barnet gollege -matkoilla näin paikallista pohjois-Lontoota myös päivällä. Talot ovat kaksikerroksisia, vieri vieressä, rakennettu ehkä 1970-luvulla. Barnet gollegen rakennus on uusi, moderni ja tyylikäs. Turvaporttien kautta pääsin sisään ja ulos. Kaikkiin B&S:n rakennuksiin mennessään pitää vierailijoiden kirjautua infossa: kuka on, miksi ja milloin tuli, milloin lähti, kenen vieraana on. Vastineeksi saa kulkuluvan "visitor". Meidänkin juttu? Keskustelin "kuljettajani" kanssa yleisen koulun opiskelijahuollosta, jota ei ole. Opiskelijat saattavat tupsahtelevia hänen huoneeseensa moninaisten ongelmien kanssa, esimerkkinä hän kertoi opiskelijan, joka oli löytänyt äitinsä hirttäytyneenä. Yleisestikin nuorten maailma on muuttunut kovemmaksi, totesimme sen olevan globaalin ilmiön.
Bisnessuunnitelmaa aloittava ryhmä oli jälleen monikansallinen. Yhdessä ryhmässä kielenä oli kiina ja opiskelijat tekivät muistiinpanot ja ryhmätyön omalla kielellään, mutta esittelivät ideansa opettajalle englanniksi. Toiset ideat olivat realistisia jo alussa, toisia opettajan piti keskustelemalla rajata. Vuorovaikutuksessa oli väittelyn tunne, sillä opettaja vaati perusteluja esityksille. Suunnitelman tekoon on selvä määräaika.

Ehdin vielä Angelan Next step -ryhmään, jossa keskusteltiin fyysisestä, psyykkisestä ja sanallisesti kiusaamisesta. Vilkas, avoin ryhmä, jota opettaja luotsasi taitavasti läpi vaikeiden, osin henkilökohtaistenkin kysymysten läpi.

Elina
elina.kopu@validia.fi
www.eduvaldia.fi

Lontoo 25.11.15

25.11.15 keskiviikko, vauhti kiihtyy...
Aamun tapaaminen on sovittu King's Gross -asemalle. Helppo tikkihän tuo, eihän miljoonakaupungin kansainvälisen rautatieaseman metroasemalla muita varmaan olekaan. Anna odotti puhelimessa sovitussa paikassa ja tunnistimme toisemme sovituista asukoodeista. Sinistä tupsuhattuani ei voi olla huomaamatta täällä, se on my safety hat.
Päivän ohjelmassa oli aluksi Step into Work -opiskelijan yhden opintojaksoon loppuarviointi. Hänen työpaikkansa on ollut Lontoon metroasemilla. Arviointi tehtiin metroasemalla sijaitsevassa luokassa, jonka ikkunoista näki junille kiiruhtavat ihmiset. Paikalla oli opettajan lisäksi työpaikan ohjaajat ja työnantajapuolen edustajat, kaksi kumpaakin. Arviointi kesti 1,5 tuntia ja siinä käytiin yksityiskohtaisesti työn toteutumiseen liittyvät asiat kolmikanta-arviointina. Opiskelija sai sanoa ensin kantansa ja yhteisesti päädyttiin lopulliseen arvosanaan. Kustakin arviointikohdasta käytiin vilkasta keskustelua ja opiskelija sai esittämistään käytännön esimerkeistä runsaasti palautetta. Opettaja toimi tilaisuuden vetäjänä. Yllätys oli, että tilaisuus kuvattiin ja sitä esitetään televisiossa metrossa työskentelevien työtä kuvaavassa ohjelmassa. Minäkin jouduin allekirjoittamaan BBC:n kuvausluvan, saapa nähdä pääsinkö ohjelmaan mukaan.
Päivällä piipahdimme etelä-Lontoossa metron toimitalossa. Pääsin turvaporttien läpi visior-kortillani. Sillä samalla pääsin myös noin 400 henkilön avotoimiston henkilökunnan vessaan. Opettajalla on toimistolla työpiste ja hän kävi kollegansa kanssa pikaisen palaverin hakijoista.
Päivän päätteeksi siirryimme vielä keskustaan metron koulutusluokkaan. Jälleen passin näyttämällä sain vierailijalätkän. Anne-opettaja tapasi luokkansa opiskelijat, kävi heidän kanssaan läpi kuulumiset ja aloitti työnhakuprosessin käsittelyn. Kaikki opiskelijat loivat erityisopiskelijoista ja yhden aspergernuoren vahvuutena oli Euroopan metroverkostojen tuntemus. Tämä poika tiesi yllättävän paljon myös Suomesta.

Lontoossa työskentelevillä on nopeista metrojunista huolimatta aikaavievät työmatkat. Jopa yli tunnin matkat suuntaansa ovat tavallisia. Keskustassa on valtavasti työpaikkoja, mutta vain aniharvalle asuvat siellä. Metroissa aikaa kulutetaan torkkuen, meikaten, pelaillen, lukien yms kuten meilläkin. Keskusteluja ei juurikaan käydä.

elina.kopu@eduvalidia.fi

Myyjäisten jälkeen

Lontoon merimieskirkolla on joulumyyjäiset ohi. Kävijöitä oli viiden päivän aikana yli 10 000. Kaikkia ei saatu edes laskettua. Viikonloppuna oli samalla Skandinaaviset markkinat ja koko katu oli suljettu ja täytetty myyntikojuilla Norjan kirkolle asti.

Myyjäisten päätyttyä kello viisi alkoi purku ja kirkkosali oli yllättävän nopeasti ennallaan.

Kesken purku-urakan oli pakko välillä istua. Tyylivirhe tahi ei, niin lenkkarit oli reissun pelastus. Minä siis istun vasemmalla.

Maanantaina oli kirkko kiinni ja saimme pitää vapaapäivän. Ja senkin iloisesti kävelin ympäri Lontoota. Iltapäivällä Westminster Abbey kerkisi mennä turisteilta kiinni, mutta iltamessuun pääsin osallistumaan. Kuoro lauloi ihanasti ja "isän" englannin kieli oli kuin vanhoista elokuvista. Hyde Parkin winter wonderland oli pettymys.

Tiistai oli sitten Pallero-päivä. Noin kolmevuotiaat ja sitä pienemmät lapset äitiensä ja isiensä kanssa valtasivat kirkon ja kirkkosali muuntui mm. autoradaksi. Täällä kirkkosali on monessa käytössä. Leikkien jälkeen maittoi ruoka, jos malttoi istua paikoillaan.

Muuten päivä meni myyjäisten jälkiä korjaillen. Pyykkiä pestiin urakalla ja silitysrauta höyrysi koko päivän. Suomesta tullut pakastekontti lähti takaisin Suomeen ja täältä vuokratut isot pakastearkut ja grilli haettiin myös pois.

Palveluvastaava Mervi Mattila kertoi pitkälti vapaaehtoisvoimin tehtyjen myyjäisten haasteesta saada riittävästi vapaaehtoisia. Osa tulee joka vuosi Suomesta auttamaan ja paikalliset suomalaiset ovat upeasti mukana. Monelle tämä on perinne. Viimeiset Suomesta tulleet vapaaehtoiset lähtivät tänään kotiin. Kahta hassua punapäätä tulee vielä ikävä.

Oli ihanaa kuunnella myyjäisten kahvilassa kuinka täällä asuvilla kieli vaihtuu lennosta toiseen. Itsekin sain jo suuni lopulta auki. Ja kuinka kohteliaita paikalliset ovat. Love, darling ja sweetheart tulee ihan sujuvasti. Kaupan kassa sanoo: Good morning, darling. Nuori poika antoi metrossa minulle istumapaikan: here, love. Hidas hämäläinen tuijottaa vaan suu auki. Ja se please! On muuten vaikea sana.

Mutta kivaa on ja vielä jatkuu työt.
missähän järjestyksessä tämä nyt latautuu blogiin?

Terveisin Tiina Lontoosta.

Lontoo 23. Ja 24.11.15

23.11.15 maanantai
Osallistuin opettajien sisäiseen koulutuspäivään.
Päivän teemana oli "English and Maths? Why?" Opettajille esiteltiin eri tasoilla tehtävät luetun ymmärtämisen ja matematiikan testit. Niitä käytetään koko collegessa. Minun oli helppo samaistua opiskelijoiden asemaan. Vaativimman tason tehtävistä olisin tuskin selvinnyt. Matematiikan sanallisten tehtävien oivaltamisessa kielen ymmärtäminen on keskiössä. Rinnakkaisopetus olisi tässä mielestäni hyvä vaihtoehto.
Selkeiden ohjeiden antamista ja mutkikkaiden ohjeiden oikomista harjoiteltiin myös konkreettisesti. Sain runsaasti materiaalia matkaani.


24.11.15 9/14 päivä
Aamupäivä vaikeimmin vammaisten ryhmässä. 5 opiskelijaa, 6 avustajaa ja opettaja. Tehtävänä on taideteos: muovinarun säikeet erotellaan, liimataan sykkyräksi paperille ja päälle laitetaan folio. Näin valmistuu koskettelupinta. Tauon jälkeen se maalataan. Keskittymis-, katsekontakti-, kommunikointi-, motoriikka- ja aistiharjoituksia. Paljon kannustusta. Tuntien lopuksi opettaja kuvasi työt ja esitteli ne tietokoneen kautta. Opettaja ei juurikaan kommunikoinut avustajien kanssa tunnin aikana, ohjeisti, seurasi, sanoi muutamia kannustavia sanoja opiskelijoille ja oli läsnä. Lopuksi hän kirjasi opiskelijoiden työt ja toteutuneet asiat manuaalisesti avustajien kanssa keskustellen. Päivän asiat kirjattiin myös opiskelijoiden kansioihin vanhempien nähtäväksi. Tutustuin myös makatonia.org sivuilla esillä olevaan viitomakomunikointiin, mitä olin nähnyt käytettävän jo aiemminkin. Jotkin sanat tai asiat ovat samoja kuin Suomessa papunet.net sivuilta löytyvät viittomat.

Lounaan jälkeen tuli kotoinen olo, sillä pääsin englantia toisena kielenä opiskelevien nuorten tunnille. Luokkatila oli pieni, 16 opiskelijaa 9-10:stä kansallisuudesta, aiheena nuorten alkoholin käyttö Britaniassa. Se alkaa olla ongelmallista täälläkin. Sanoja selitettiin ja nuoret olivat aktiivisia. Heillä oli monilla tavoite päästä yliopistoon opiskelemaan.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä pääsin autopuolella. Alkuajatukseni oli negatiivinen "mitä täältä?". Totuus oli taas toinen. Jarrupalojen vaihdon lisäksi näin opiskelijoiden arviointirekisterin. Opiskelijat kirjasivat ja valokuvasivat työnsä sekä siirsivät tiedot elektroniseen cv-rekisteriin, josta opettaja tarkisti - hyväksyi tai pyysi korjaamaan työtä. Rekisterissä oli myös kirjalliset kokeet ja opettaja, opiskelija ja vanhemmat saattoivat seurata opintojen edistymistä kirjallisesti ja prosentteina. Opettaja oli tyytyväinen menetelmään, koska hänen ei tarvinnut kirjata opiskelijoiden töitä. Opiskelijat oppivat dokumentointiin ja olivat itse vastuussa opintojensa kirjaantumisesta ja edistymisestä. He olivat myös vastuussa työvaatetuksestaan ja turvakengistään, jotka piti ostaa, säilyttää ja pestä itse. Jos asu puuttui, hallitunnille ei ollut tulemista, eivätkä opinnot edenneet. Hallissa oli myös kaksi ralliautoa, joilla ajettiin kisoja. Pääsin käymään myös koulun katsastusasemalla ja alle collegeikäisten nuorten hallissa, missä korjattiin mopoja, skoottereita ja vähän autojakin.

Elina Kopu
Validia ao

20.11.15 Lontoo

20.11.15 5/14 päivä
Koti-ikävä kurkkii nurkan takana, vaan ei auta, collegea kohti.
Tänään oli vuorossa jälleen draama, ja sitä käytettiin vaikeiden kysymysten käsittelyyn ja vuorovaikutus- ja esiintymisharjoitukseen. Suuri, noin 30 erityisopiskelijan ryhmä, oli haastava, mutta opettaja selvisi tilanteesta. Neljässä pienryhmässä syntynyt draama täytti tilan. Asioiden käsittelyn apuna käytettiin televisiosta tuttua Jeremy Kyelin? Kyselytuntien: "Sisareni ei ole puhunut minulle kuuteen vuoteen. Mitä teen?" "Valvon liikaa pelaamisen vuoksi. Mitä teen?" Ohjaajilla oli tärkeä rooli ryhmien vetämisestä. Mukana oli myös opiskelijoita, jotka vain seurasivat tapahtumia.
Draaman avulla on käsitelty aikaisemmin nuorille tärkeitä kysymyksiä esim. typeryyttä, alkoholia, rahaa, ystävyyttä, seksualisuutta, seurustelua.

Olin myös kouluun perjantaisin tutustumassa käyvien potentiaalisten tulevien opiskelijoiden ryhmässä. Heidän päivänsä tavoite oli paitsi opiskella, myös saattaen vaihtua uuteen oppilaitokseen. He tulivat omien avustajiensa kanssa ja saivat näin turvallisesti mahdollisuuden valmistautua seuraavaan vaiheeseen. "Joulupukki on Suomesta" Jes! Meidät tunnetaan, olemme näistä yhden nuoren kartalla. Tälle antaa suuren arvon, sillä ryhmässä käytettiin kommunikointiin kaikkien kanssa viittomia, kuvia ja puhetta.

Elina Kopu
Validia ao

4/14 päivä Lontoossa

19.11. 4/14
Aamulla en vielä tiennyt mitä päivän aikana tekisin. Olisinko pukeutunut toisin, jos olisin tiennyt, että haravoimme vesisateessa lehtiä? Ehkä. Opiskelijat tekivät aktiivisesti tunnin töitä, kukaan ei valittanut ja seitsemän säkillistä tammenlehtiä tuli koottua pusseihin. Tekemisen harjoittelu näkyi otteissa, mutta halu oppia oli olemassa, yksi opiskelijoista oli erittäin tyytyväinen, että sai tehdä "oikeata työtä".
Tauolla opettaja oli opiskelijoiden kanssa ja keskustelu oli arkiasioista.
Toisen tunnin alussa katsottiin valokuvat aamun työskentelystä: kannustavia sanoja työotteesta, työn merkityksestä ja tuloksesta. Kannustava palaute annettiin näin välittömästi. Lopuksi hiven vielä arviointia seuraavan viikon työskelystä orientaatioksi.

Iltapäivällä osallistuin vilkkaan next step -luokan tunneille. Aluksi yksi opiskelija merkitsi läsnäolijat ja kysyi kuulumiset. Näin käytiin läpi kohtelias keskustelu. Tunnin aiheena oli oma tukiverkosto eli ketä on lähimmissä ihmisissäni ja ketä seuraavilla tärkeystasoilla. Bussinkuljettajat, avustajat ja opettajat löytyivät kuvista. Palokellojen soitto ja ulkona seisoskelu toivat toimintaa tunteihin ja virittivät seuraavaan keskusteluun. Keskustelu käsityksestä itsestä erityisopiskelijana suhteessa "normaaleihin" opiskelijoihin laukesi, koska samalla campuksella on molempiin ryhmiin kuuluvia opiskelijoita. Minusta oli mielenkiintoista, että tällaisessa koulussa, jossa ihonväristä ja kehon muodot kertovat maapallon eri kansallisuuksista, kysymys erilaisuudesta on kuitenkin kansainvälinen. Vajaakuntoisuuden erilaisuutta kyseenalaistetaan, jopa oppimisvaikeuksien ja opiskelupaikan perusteella, jopa samalla campuksella. "Asennevammaisuutta on vaikea korjata" luki joskus lukemassani kyltissä. Integraation ja inkluusioon tie on pitkä.

Elina Kopu
Validia ao

Lontoo 18.11.15

18.11.15 3/14 päivä Lontoo
Aamupäivällä olin aluksi vaikeimmin vammaisten luokassa piipahtamassa. Kansallisuuksia oli useita ja yksilölliset tavoitteet näkyivät luokan seinällä.
Autististen opiskelijoiden ryhmässä tutustuin kommunikointiopetukseen. Aiheena oli meren elämä.
Aluksi opiskelijat saivat merkitä itsensä läsnäoleviksi. Kommunikointiharjoitusten tueksi jaettiin kuvalliset ohjeet, kosketeltavat materiaalit ja jo aikaisemmin käytetyt viittomat korvasivat osin puhetta. Viestintä oli monikanavaista. Onnistumisista kannustettiin runsaasti. Luokassa vietetyn evästauon jälkeen opiskelijat keskittyivät värittämään meritähtiään. Yhtä opiskelijaa kiinnosti kovin valokuvaukseni, mikä antoikin hyvän syyn vastavuoroiseen kommunikointiin hänen kanssaan. Banaaninkuorenikin vietiin roskiin yhdellä pyynnölläni, mikä tässä ryhmässä oli melkoinen saavutus.

Iltapäivällä lähdin kolmen opiskelijaryhmän kanssa teatteriin keskustaan. Pyörätuolia käyttävät menivät bussilla ja kävelevät metrolla. Siinä olikin vahtimista, sillä joukkue oli melko suuri. Katujen ylityksissä avustajat jäivät varmistamaan liikenteen. Opettaja oli pomo, ja kaikki tiesivät roolinsa. Mc Donalds ruokailuihin sujui ongelmitta. Opiskelijat joutuvat itse maksamaan tällaisten retkien kulut.
Esitys oli englantilaisille tuttu Railway children, missä istuimme rautatien varrella katsomoissa. Oikea veturi tuli muutaman kerran näyttämölle. Hieno esitys ja kaikki opiskelijat jaksoivat sen hyvin.

Elina Kopu
Validia ao

Joulumyyjäisten avajaiset

Suomen suurlähettiläs Päivi Luostarinen avasi merimieskirkon joulumyyjäiset ja Merimieskirkon kuoro Merenkurkku lauloi ihanasti joululauluja.

Terveisin Tiina LontoostaTehtävä tänään: tehkää tähtiä kahteen tummaan kangas-seinään terassille. Tarvikkeet tuossa eli pahvi, mattopuukko ja 6 pulloo spraymaalia. Auli suunnittelijana piirsi tähdet, minä leikkasin ja Pian ja Fannyn kanssa sprayattiin. Eli kiva päivä tänäänkin. Ja tehtiin me vähän muutakin. Loppukiri otettiin iltapäivällä, ennen kuin kutsuvieraat saapuivat klo 18.00.

VL: Tiistai

Ammatillinen erityisopettaja
Validia Ammattiopisto
Mannilantie 27-29
PL 46 04401  Järvenpää
p. 044 765 0640
elina.kopu@validia.fi
www.valdia.fi

---

Lähettäjä: Kopu, Elina
Lähetetty: 17. marraskuuta 2015 5:49:53
Vastaanottaja: wavalmennus.ameo@blogger.com
Aihe: Tiistai

 

17.11.15  2/14 päivä
Aamupäivä: Liikuntaa urheiluhallissa ja musiikkipedagogiikkaa.
Kiitos eilen perunankuorintatalkoissa tapaamani nuoren tummaihoisen avustajamiehen, löydän itseni päärakennuksen sokkeloinen läpi erityisopetukseen rakennukseen. Onneksi hän kaappaa minut matkaansa pihasta. Vaaleatukkainen suomalaisnainen on helppo muistaa.
Aluksi päivän isäntäni esitteli minut luokissa, koska opiskelijat saattaisivat hämmästellä, jos saavun yllättäen tunnille. Henkilökuntaa oli saman verran, enemmänkin kuin opiskelijoita. Avustajat tekivät myös hoitotoimenpiteitä, kuten antoivat kanyylin kautta nestettä ja ravintoa.
Urheiluhallissa oli kahden vaikeavammaisten opiskelijaryhmän yhteistunnit. Avustajat pyörittivät pyörätuoleja, vaihtoivat suuntaa ja tempoa, pyörätuolijalkapalloa, huivinvarastushippaa. Tunnelma oli korkealla, henkilökunta on todella positiivista.

Musiikiterapiatunnilla useat opiskelijat olivat autistisia. Runsaiden toistojen ja tuttujen sävelkulkujen myötä kommunikaatiota syntyi ja esiintymisrohkeuskin kehittyi. Hit The Road Jack soi ja sanat näkyivät smartbordin taululla. Sing-Along Kids: Dry Bones (Dem Bones) w. Lyrics tahdissa äänen tuottaminen onnistui puusoittimilla hyvin.
Tunti oli joillekin opiskelijoille liian pitkä ja avustaja vie opiskelijan käyttävään rauhoittumaan. Opettaja vaihtaa tunneilla toistettavia sanoja, teemoja, rytmejä, äänen tuottamisen ja hiljaisuuden välillä. Hän tapaa ryhmän kerran viikossa ja kertauksen hän kokee tärkeäksi.
Ruokatauolla opiskelijoiden seassa aulassa melu nousee päätä kivistäväksi. Ohjaajat ja avustajat ruokailevat siellä opiskelijoita valvoen, yhteisissä pöydissä. Syön voileipäni keskustellen IT-alasta kiinnostuneen nuoren miehen kanssa. Etsin itseni n 20 opettajan työhuoneeseen ja nautin sen työrauhasta. Opettajilla näyttää olevan eväät työpöytänsä äärellä esillä. Kukaan ei pysähdy tauolle.

Iltapäivä draamaopetusta. Opettaja on vaativa ja kannustava. Opiskelijat ovat jo tuttuja ja he ovat tehneet useampana vuonna yhteistyötä mm. Machbeth ja Dragula ovat olleet ohjelmistossa. Tuotoksia on esitetty teatterissa, johon pääsen huomenna tutustumaan. Ensimmäinen tunti harjoitellaan viktoriaanista tanssia, jonka avulla harjoitellaan pari- ja ryhmätyöskentelyä. Toisen tunnin marionettitanssi keskittyy yksilöesiintymisharjoitukseen.

Elina Kopu
Validia ao

Joulumyyjäisten kasaamista Lontoon merimieskirkolla

Nyt on joulutavaroita aseteltu ja uudelleen aseteltu ; ). Tässä on tontut päässeet alttarille. Ryhmätyöskentely toimii loistavasti. Meillä on ollut kaksi työntäyteistä, mutta hauskaa päivää. Tiistaina kaiken pitää olla valmista ja joulumyyjäiset alkaa keskiviikkona.

Eilinen ilotulitus Thamesin rannalla peruuntui Pariisin tapahtumien vuoksi. Tänään pidin vapaapäivän ja kävin katsastamassa jouluikkunoita. Regents Streetillä sytytettiin jouluvalot tänään, mutta jalat käski lepäämään ja lähdin metroon.

Jännityksellä odotan, kuinka omppu-tabletti järjestää blogin tällä kertaa.

Terveisin Tiina Karjalainen

Lontoon Suomalainen merimieskirkko

Lyhyen lounastauon jälkeen alkoi hyllytys. Maltettiin lopettaa vasta klo 18. Huomenna jatkuu. Yhteisöllisyys on lähes käsin kosketeltavaa. Jokainen on tervetullut tekemään töitä omien voimien mukaan ja jutut lentää kuin meillä Hallipussissa. Hauskaa siis riittää.

Huomenna luistan töistä katsomaan LordMayor's Showta.

Terveisin Tiina Karjalainen
Bovallius-ammattiopisto, PieksämäkiHello Lontoon Suomalaisesta merimieskirkosta.

Melkoinen helpotus oli, kun kahden metron ja yhden junan jälkeen eilen löytyi oikea asema. Ja aseman edessä kyltti "Finnish Church ->". Iltakävelyllä lenkkeilijä kysyi minulta tietä. Pakko oli vastata I'm sorry, I really don't know. Olisi pitänyt jatkaa, että tulin vasta tunti sitten Lontooseen. Aamu aloitettiin reippaasti. Parinkymmenen vapaaehtoisen ja kirkon työntekijöiden voimin purettiin kontillinen suomalaisia tuotteita joulumarkkinoille myytäväksi. Kontissa oli kaikkea oluen ja olkipukin väliltä. Suklaata tuli paljon. Kuvassa ehkä puolet tavaroista.

13.päivä Plymouthissa

Haikea viimeinen työpäivä takana Plymouth City Collegessa. Ihania työntekijöitä ja valloittavia opiskelijoita! Molemminpuolinen toive on, että saamme jonkinlaista yhteistyötä syntymään jatkossakin. Opiskelijavaihdot kiinnostaisi kovasti Plymouthin väkeä.

Tänään olin aamunpäivän Din ryhmän kanssa jälleen keittiössä, tällä kertaa kokkasimme pitsaa ja mukikakkuja. Sean on todella valloittava nuorimies, jonka kanssa minulla on ollut suuri ilo työskennellä nyt kahtena perjantaina. Vaikka häntä jännitti kovasti tällainen ulkomaan elävä, kykeni hän toimimaan upeasti yhteistyössä!

Iltapäivän olin Amandan ryhmässä. Ensin teimme äidinkielen tehtävää, luetun ymmärtäminen oli aiheena. Päivän päätteeksi oli hyväntekeväisyysbingo, missä jokainen sai antaa itselleen sopivan summan vähäosaisten lasten hyväksi tehtävään kansalliseen keräykseen. Kaikilla oli hauskaa pelatessamme kaksi kierrosta bingoa. Palkintona oli karkkia, ja kaikkien onneksi jälkimmäisen kierroksen voitti Claire-ope, joka jakoi ystävällisesti palkinnoksi saamastaan tikkaripussista kaikille palkinnon. Tämä helpottikin suuresti osan aika näkyvää ja kuuluvaa pettymystä.


Tämä vaihto on ollut ainutlaatuinen kokemus, paljon on tullut mietittyä kotimaan koulutuksen tilaa ja toimintatapoja, sekä tietysi ihmeteltyä täkäläisten kollegoiden upeaa antautumista ja omistautumista työlleen välillä melko niukkojenkin resurssien keskellä.

Huomenna onkin jäljellä enää pitkä vaellus kotiin, ihana onkin jo palata sinne omiensa keskelle!
Marjukka from Plymouth

12.päivä Plymouthissa

Tänään lähdimme Din, 2 avustajan (Rob ja Rachel) sekä 4 opiskelijan kanssa kokopäiväretkelle Eden Project -nimiseen paikkaan. Ajomatka sinne kesti liki tunnin, mutta kyllä kannatti!

Kyseessä on yhden miehen ideasta vuonna 1999 syntynyt paikka, missä on kaksi valtavaa "domea", eli kuplahallia. Toisessa on sademetsäympäristö ja toisessa välimerellinen ympäristö. Suellä järjestetään erilaisia opetuksellisia tapahtumia ja sitä pyöritetään hyväntekeväisyyspohjalta.

Paikka oli uskomaton, syvään kuoppaan rakennettu futuristinen pienoismaailma. Aiemmin alue oli toiminut savikaivoksena, ja sen ollessa vielä "pelkkä kuoppa", siellä on kuvattu joitain kohtauksia (muistaakseni) Bond-elokuvaan.

Vaikka meidänkin Suomessa täytyy tehdä etukäteen huolellinen arviointi ja suunnitelma retkistämme ja informoida esimiestämme menemisistämme, ei ne ole mitään verrattuna siihen paperityön määrään mitä täällä täytyy tehdä. On tehtävä tosi laaja riskianalyysi siitä, mitä saattaa tapahtua, kuka on vastuussa ja miten toimitaan jos jotain pääsee sattumaan. Tämä on kuulemani mukaan vähentänyt opettajien innokkuutta lähteä Collegen ulkopuolelle. Ymmärsin, että tällainen selvitys on tehtävä aina kun lähdetään "ulos" Collegesta, olipa se elokuviin meno, purjehdus tai leirikoulu.


Marjukka from Plymouth

11.päivä Plymouthissa

Tänään tutustuin Mandyn Work Start-ryhmään ja sen toimintaan Goschen Centerissä. Work Start on vuoden kestävä kurssi, missä tavoitteena on oppia työssä tarvittavia taitoja.
Opiskelijat ovat 2. tai 3. Vuoden opiskelijoita. Opiskelijoilla on sekä teoriaopiskelua, joka oli hyvin selkokielisiä työhön liittyviä tehtäviä, että käytännön työharjoittelua. Työharjoittelupaikkoja on kaikissa Collegen toimipaikoissa sekä sen ulkopuolella esim. kyläkaupassa.

Tänä vuonna ryhmässä on 8 opiskelijaa. Vuoden jälkeen osa opiskelijoista saattaa jatkaa Project Searchissa, tai jopa perustutkinnoissa (mikä on harvinaisempaa). Osalle jatkopaikkojen löytäminen on haasteellista.

Kiersimme katsomassa osan työharjoittelupaikoissa heidän työskentelyään. Collegen sisäisissä harjoittelupaikoissa ohjaus on ollut hyvää, työntekijät ovat sitoutuneita opastamaan opiskelijoita. Ulkopuolisissa paikoissa harjoittelut voi päättyä, kun henkilökunta kokee ohjaamisen liian aikaa vieväksi.

Iltapäivällä osallistuimme Remembrance Dayn hartauteen, jossa Mandyn viisi opiskelijaa luki runoja ääneen. Sen jälkeen näytin opiskelijoille Power Point esitykseni Suomesta. Pari poikaa tuli jälkikäteen pikein kädestä pitäen kiittämään ja kertomaan kuinka heistä tuli Suomi-faneja!

Marjukka from Plymouth

10. Päivä Plymouthissa

Tänään olin koko päivän tutustumassa Michellen luotsaamaan Project Searchiin. Kyseessä on eräänlainen työharjoitteluyksikkö, joka sijaitsee sairaalan yhteydessä. Projektissa on mukana City Collegen lisäksi kaksi muuta organisaatiota ( Serco ja Pluss) sekä tietysti sairaala. Opiskelijoita on tänä vuonna yhteensä 11 ja opinnot kestävät vuoden. Vuoden aikana he paitsi opiskelevat luokkatilassaan työn hakemiseen ja tekemiseen liittyviä taitoja, myös työskentelevät 5 tuntia päivittäin sairaalassa erilaisissa tehtävissä.

Työtehtävänä voi olla mm. Kahvilan siivoaminen, postin lajittelu ja toimittaminen eri osastoille, varasto- tai keittiötyöt, hallinnolliset työt ja siivous. Opiskelijat tekevät vuoden aikana kolme kymmenen viikon mittaista työharjoittelua, ja tavoitteena on löytää jokaiselle palkkatyö sairaalasta vuoden opintojen jälkeen.

Toiminta on ollut käynnissä kuudetta vuotta ja onnistumisprosentti työllistymiseen on ollut korkea, jopa 90% parhaimpina vuosina. Opiskelijat valitaan Collegen opiskelijoista, Michelle tekee läheistä yhteistyötä King's Roadin ja Goschenin yksiköiden kanssa hakijoiden osalta.

Kuvassa on luokkahuone, jossa opiskelijat tekevät oppimistehtäviään joko aamupäivällä tunnin ja toisen iltapäivällä (4 heistä) tai tai kaksi tuntia työpäivänsä jälkeen iltapäivällä (7 opiskelijaa).

Marjukka from Plymouth

9. Päivä Plymouthissa

Tänään olin Suen ryhmän mukana aamupäivän. Ryhmässä oli tänään läsnä 7 poikaa, kaikki melko osaavan oloisia kavereita. Ensimmäiseksi kävimme ostamassa tarvikkeita kaupasta, sinne mentiin bussilla. Koska opiskelijat maksavat itse lounasaineensa (2 puntaa/opiskelija), oli budjetti aika tiukka. Tarjousten perässä juostiin, kahdesta eri kaupasta haettiin ainekset.

Opiskelijat ovat itse etukäteen suunnitelleet ruuat, tänään tehtiin makkarakääröjä ja lohkoperunoita. Lisukkeena (kasviksena?) tarjottiin keitettyjä valkopapuja säilykepurkista. Suen mukaan hän ei voi pakottaa ketään syömään jotain, mitä eivät halua (=kasviksia), koska he itse maksavat ruokansa.

Ruokapöydässä sitten mainitsin pojille, että jos olisivat minun opiskelijoitani, niin lautasilla olisi myös tuoreita kasviksia. Pojat siinä sitten kertoivat, että kyllä he söisivät ainakin kurkkua ja osa tomaattia. Lopulta Sue ja pojat päättivät että ensi viikolla he tekevät salaatin lisukkeeksi. Lupasivat jopa lähettää minulle sähköpostilla kuvankin! 😀

Iltapäivän olin Amandan ryhmässä, kerroin taas Suomesta ja opiskelijat saivat kysellä minulta asioista. Siinä vierähti kevyesti 1,5 tuntia!


Marjukka from Plymouth

8. Päivä Plymouthissa

Tänään täällä on Rememberance day, eli muistetaan sodissa kaatuneita ja palvelleita sotilaita. Amanda miehineen saapui aamulla hotellilleni
, mistä kävelimme viereiselle Hoen alueelle. Siellä oli iso joukko sotilaita ja yleisöä juhlistamassa päivää. Kaikilla (ainakin lähes) on rintapielessä punainen unikonkukka-rintakoru, joita myydään veteraanien hyväksi. Minäkin sain omani, jonka on tehneet Collegen opiskelijat.

Juhlallisuuksien jälkeen ajoimme katsomaan Dartmoorin nummialuetta. Valitettavasti oli sumuista, joten näkyvyys oli aika rajallinen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus mennä Maryn luokse lounaalle, mutta hän joutui auto-onnettomuuteen. Joku ajoi hinausautolla hänen peräänsä ja Mary joutui lähtemään sairaalaan tarkastukseen. Siispä menimme ravintolaan, missä söimme perinteisen Sunday Roastin.

Marjukka from Plymouth