Perjantaina 16.5.2014

Perjantaina tutustuin luonnonvara-alan koulutukseen. Bugenhagenissa voi opiskella luonnonvara-alalta kahta eri koulutusohjelmaa, viheralaa sekä kasvihuonetuotantoa. Pääsin mukaan viheralan opiskelijoiden kanssa heidän kohteeseensa, joka liittyy taannoiseen EU-projektiin. Projektin aikana Bugenhagenin silloiset opiskelijat ovat kunnostaneet erään keskitysleirinä toimineen rakennuksen ympäristöä ja tehneet alueelle istutuksia. Nykyään rakennus toimii museona ja opiskelijat käyvät hoitamassa paikan ylläpito- ja hoitotöitä.

Tänään oli vuorossa piha-alueen siistimistä siima- ja ruohonleikkureilla sekä rikkakasvien kitkemistä istutusalueilta ja kulkuväyliltä. Aurinko helli ulkotyöntekijöitä, hikeä pukkasi pintaan, ja selkeästi pojat tahtoivat lähteä viikonlopun viettoon ja tehdä homman nopeasti pois alta. Koska pojat tekivät mieluummin koneiden kanssa töitä, jäi mun hommaksi istutusalueiden siistimistyöt. Kitkettävää riitti yllin kyllin, mutta valmista tuli. Urakan jälkeen päästiin viikonlopun viettoon, minä Hampuriin ja pojat kotimaisemiin.

Paula, Kiipulan ammattiopisto

Torstain tapahtumia

Tämä aamu alkoi makoisasti leipomisen merkeissä. Liiketalouden valmentavan opiskelijat olivat saaneet kevennystä viikko-ohjelmaansa tutustumalla käytännön leipomispuuhiin. Pojat hoitivat homman hienosti ja piparit tekivät kauppansa. Valmentavassa koulutuksessa opiskelijoilla on mahdollisuus poiketa totutusta viikkostruktuurista, mutta varsinaisessa ammatillisessa koulutuksessa toteutussuunnitelmasta poikkeaminen on harvinaisempaa. Kyllä pieni kevennys tekisi varmasti kaikille hyvää, opiskelijat kun tekevät valtavan pitkää päivää näin ulkopuolisen näkökulmasta; koulupäivä alkaa klo 7.15 ja päättyy klo 16.15!

Keittiötouhuista siirryin seuraavaksi sosiaalityöntekijän juttusille. Hänen kanssaan jutellessani ymmärsin, että sosiaalityöntekijät ovat koko opiskelijapolun keskiössä. He pitävät yhteyttä sekä opiskelijaan, opettajiin, "trainereihin", psykologeihin, terapeutteihin, koteihin, asuntolaan jne, mutta ennen kaikkea työvoimatoimistoon. Sosiaalityöntekijät ovat parhaiten ajantasalla kunkin opiskelijan tilanteesta. He kutsuvat opiskelijan ympärillä toimivan väen koolle, kun siihen on tarvetta. He pitävät tapaamisia, joissa tarkastellaan opiskelijan tilannetta eri opintojen vaiheissa. Osa heistä työskentelee "integraatio-toimistossa", joka keskittyy pelkästään opiskelijan työllistymisen järjestelyyn koulutuksen jälkeen. Lista voisi jatkua vaikka miten pitkälle...

Opiskelijat saavat kuukausittain 140 € instituution tukea. Sen lisäksi he saavat ilmaiset ateriat, asumisen ja kaksi kertaa kuussa ilmaiset kotimatkat. Tuki on kaikille opiskelijoille sama. Mikäli opiskelija onnistuu myöhemmin työllistymään avoimille työmarkkinoille, maksaa valtio yritykselle tukea opiskelijan työllistämisestä. Keskimäärin 60 % opiskelijoista onnistuu saamaan paikan avoimilta työmarkkinoilta. Tämä uutinen pisti ihmettelemään, miten voi olla mahdollista... Mutta sitten selvisi, että yritykset ovat "pakotettuja" palkkaamaan erityisopiskelijoita. Mikäli he eivät työllistä erityisopiskelijoita, he joutuvat maksamaan korkeimpia veroja. Nerokasta! Mitenkähän tämä systeemi mahtaa Suomessa toimia? Täytyypä ottaa selvää...

Paula, Kiipulan ammattiopisto

Kolmannen päivän ohjelmaa

Tänään pääsin heti aamusta osallistumaan mukaan hienomotoristen taitojen testaukseen (Hamat), joka teetetään arviointijaksolla oleville opiskelijoille. Koulussa on muutama opettaja, jotka ovat käyneet testaukseen liittyvän koulutuksen ja saavat sitä kautta pätevyyden testejä pitää. Testi sisälsi eri osioita, jotka mittaavat opiskelijan hienomotorisia taitoja. Testien kautta arvioidaan opiskelijoiden soveltuvuus ammatilliseen koulutukseen ylipäänsä ja sitä kautta soveltuvuutta myös eri koulutusaloilla tarvittaviin valmiuksiin.

Tulokset jaetaan myöhemmin opiskelijalle ja arviointijaksosta vastaaville työntekijöille. Tärkeimmälle sijalle nousee kuitenkin työvoimatoimisto, joka tekee päätöksiä arviointijakson jälkeen, onko opiskelija soveltuva ammatilliseen (erityis)koulutukseen. Omasta mielestäni testi vaikutti vaativalta, etenkin osioissa joissa mitataan nopeutta ja tarkkuutta. Kävimme arviointikriteerit opettajan kanssa läpi ja ne vaikuttivat kovin ankarilta. Mietin, mitenköhän meidän opiskelijamäärän kävisi, jos kaikki opiskelijat valittaisiin koulutukseen kyseisten kriteerien kautta... Tässä oppilaitoksessa pidetään selkeästi tiettyä tasoa yllä ja tähtäimenä on saada opiskelija valmistumaan ammattiin ja sijoittumaan sen jälkeen avoimille työmarkkinoille.

Aamupäivänä syntyneitä ajatuksia tuki myös tapaaminen oppilaitoksen psykologin kanssa. Psykologi vahvisti epäilyni todeksi, eli kehitysvammaiset sijoittuvat pääosin suoraan työkeskuksiin. Tämän oppilaitoksen opiskelijoiden keskeiset haasteet löytyvät lievistä oppimisvaikeuksista sekä mielenterveysongelmista. Psykologit tekevät testejä vain tarvittaessa, pääosin heidän työnkuvansa koostuu henkilökunnan konsultoinnista, opiskelijoiden ohjauskäynneistä ja jonkin verran myös eri opiskelijaryhmien vetämisestä.

Bugenhagenissa toimii 5 eri psykologia, jotka löytyvät kaikki samalta käytävältä. Sain sellaisen vaikutelman,että he tekevät paljon työtä myös keskenään ja vastaavat myös paljon henkilökunnan koulutuksen järjestämisestä. Tämä on varmasti tärkeää kun ajattelee, että "trainerit" ovat usein ammatillisen koulutuksen käyneitä, eikä heillä ole erityisopettajakoulutuksen tuomaa tietoutta erityisopiskelijoiden tarpeista.

Loppupäivän vietin liiketalouden valmentavassa koulutuksessa. Opiskelijat pyörittivät kuviteltua yritystä, johon heidän harjoituksensa liittyivät. Homma näytti toimivan kuin itsekseen. Opiskelijoille oli selkeästi muodostunut rutiini toimintatavoista, opettajan ei juurikaan tarvinnut heitä auttaa. Ainoastaan sanakirjana, kun emme opiskelijoiden kanssa keksineet mitä versandabteilung on englanniksi. Jaa, dispatch department, eli lähettämö... Taas olen oppinut yhden sanan lisää :-)

Paula, Kiipulan ammattiopisto

Toisen päivän antia

Tänään tunsin olevani kuin kotonani, tai ainakin töissäni. Osallistuin tänään erityistä tukea tarjoavan tiimin vastuuopettajan opetukseen. Tiimissä toimii 8 eri opettajaa, joiden kesken erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat on jaettu koulutusohjelmien mukaan. Opiskelijat olivat "tukiopetuksessa" aina yhden tunnin kerrallaan.

Tänään ensimmäisenä vuorossa olivat caterin alan opiskelijat. He harjoittelivat aineopettajan tekemän cd:n avulla tulevaa huomista tenttiä varten, aiheena vesi. Yritin auttaa heitä monivalintakysymyksien parissa, mutta homma taisi mennä toisinpäin :-) Sen verran vierasta sanastoa oli ruudulla tarjolla... Opiskelijat olivat myös innokkaita opiskelemaan suomea ja tunnista taisikin tulla suomenkielen oppitunti. Aloitin tietenkin kaikkein helpoimmasta päästä, kuten hyvää yötä... Ja hauskaa riitti :-)

Toiselle tunnille tulivat kaksi koulutuskokeilijaa. Heidän kanssaan opiskelimme matematiikkaa. Samalla tuli opittua laskutermejä saksaksi. Opiskelijat olivat tutustumisjaksolla ja opettajan mukaan heille oli tulossa myönteinen päätös opiskelijavalinnassa. Enkä yhtään ihmettele, sen verran hienosti laskeminen sujui. Heitä ei sotkenut edes se, että tein heille hintalaskuja englanniksi, aina onnistuivat päätymään oikeaan tulokseen !

Kolmannelle tunnille osallistui kaksi caterin alan opiskelijaa. Heille oli tehty valmiita laskuja mittamuunnoksista omaan alaan liittyen. Nämä opiskelijat tarvitsivat enemmän tukea ja piirtelyt tulivat tarpeeseen, kun aina ei kieli kääntynyt avuksi asioiden yksinkertaistamisessa. Mutta hienosti pääsimme yhteisvoimin oikeisiin tuloksiin :-)

Löysin paljon samaa, mutta myös eroavaisuuksiakin tämän opettajan työnkuvassa omaani verrattuna. Hänellä oli paljon resursseja tukea yksittäisiä opiskelijoita. Hän toteutti tukea pienryhmissä, joissa maksimikoko oli korkeintaan neljä opiskelijaa. Tämä kuulosti upealta. Mutta siinä vaiheessa kun kuulin hänen vuosityöaikansa olevan 2020 tuntia, olin entistä tyytyväisempi omaani ;-)

Paula, Kiipulan ammattiopisto

Ensimmäisen päivän otoksia eri koulutusaloilta

Paula, Kiipulan ammattiopisto

Ajatuksia ensimmäisen päivän jälkeen

Työelämäjaksoni ensimmäinen päivä sujui varsin mukavasti. Tapasin heti ensimmäiseksi koulun rehtorin ja vararehtorin, joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia aamukahvin merkeissä. He kehuivat kilpaa Suomen koulutussysteemiä ja tuumivat yhteen ääneen, että Saksan tulisi ottaa mallia meiltä miten peruskoulua toteutetaan. Mutta sitten ammatillinen oppilaitos onkin ihan toinen juttu...

Teen työelämäjaksoani Bugenhagenin erityisammattikoulussa, joka sijaitsee aivan Itämeren rannalla Timmendorfer Strandissa. Bugenhagenin lisäksi Saksassa ammatillista erityisopetusta tarjoaa myös 51 muuta oppilaitosta. Rehtorin mukaan viime vuonna ammatillisen erityisopetuksen piiriin osallistui 12 000 opiskelijaa.

Miten systeemi sitten eroaa suomalaisesta ammattikoulusta? Vastaus on Dual system! Saksassa opiskelijoiden koulutus perustuu pitkälti työssäoppimiseen. Opiskelijoiden oppiminen tapahtuu suurimmalta osin työpaikoilla. Yleistä on, että opiskelijat ovat neljä päivää viikossa työssäoppimassa ja yhden päivän koulussa opiskelemassa teoria-aineita. Nämä teoria-aineetkin ovat hyvin tarkoin valittuja, jotta ne tukevat mahdollisimman hyvin varsinaista ammatillista oppimista. Työpaikkojen kanssa tehdään yleensä kolmen vuoden sopimus ja opiskelijat saavat myös tekemästään työstä kuukausipalkkaa. Tällöin työpaikoilla tapahtuvasta oppimisesta hyötyvät molemmat osapuolet, nerokasta :-)

Mutta koska erityisoppilaiden on vaikea suoraan tehdä sopimuksia työnantajien kanssa erilaisten rajoitteiden vuoksi, tarjoaa Bugenhagen omalla toiminnallaan "työpaikkoja" erityisopiskelijoille. Koulun kierroksella sain nähdä tähän monta eri tapaa. Suurtalouspuolella oli kolme eri keittiötä, joissa opiskelijat valmistivat ruuat yhdessä ammatillisen "trainerin" kanssa. Opiskelijat tuntuivat tietävän tarkkaan, mitkä tehtävät heillä oli vastuualueillaan. Sama ilmiö oli nähtävissä myös hotelli-ja ravintola-alalla ja puunkäsittelypuolella. Opiskelijat työskentelivät hyvin itsenäisesti tai sitten pareittain, "trainer" ei ollut heitä koko ajan ohjaamassa.

Kun ihmettelin asiaa ääneen, sain kuulla koulun tavoitteen toteutuneen; learning by doing. Let them learn what they need by themselves. Don't help them too much. Näinhän se menee, niin monessa asiassa.

Paula, Kiipulan ammattiopisto

Tuntemuksia ennen työelämäjakson alkua

Huh, pian odotettu työelämäjakso on täyttä totta! Tässä vaiheessa kun lähtöön on enää 2 päivää aikaa, tuntuu että paljon on vielä tekemättä. Valmistautumista haittaa kuinkas ollakaan nämä arjen työ- ja perhe-elämän tuomat velvoitteet, jolloin aikaa on liian vähän kaikkeen uuteen perehtymiseen.

Päällimmäisenä tuntemuksena on kuitenkin innostus tutustua saksalaiseen koulutusjärjestelmään ja nähdä, miten saksalaiset erityisopetuksensa järjestävät! Innostusta matkaa kohtaan lisää vielä henkilökohtainen kiintymys saksalaiseen kulttuuriin, ihmisiin ja maahan yleensä.

Ja lentoliput ja hotellivaraus on olemassa, joten eiköhän kaikki muukin järjesty. Hope so :-)

Paula, Kiipulan ammattiopisto