sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kotimatkalla

Istun bussissa ja olen matkalla kotiin. Nämä viikot olivat antoisia. Keskustelin paljon englanniksi erilaisten ihmisten kanssa ja kielitaitoni kehittyi. Tätä haluan jatkossa kehittää englanninkielisen kirjallisuuden ja elokuvien sekä keskustelujen avulla. Ajattelen, että jatkossa opiskelijat saattaisivat hyvinkin työskennellä sekä Isle of Gollegessa että Age UK:ssa erityisesti vanhusten ryhmissä avustavissa
tehtävissä, joissa opiskelijat voisivat avustaa tarjoilussa ja järjestelytehtävissä. Siivous ja muut järjestelytehtävät voisivat hyvinkin olla myös vaihtoehtoina.

Kuulin, että tällä hetkellä Isle on Wight Collegessa ei opeteta ollenkaan puhdistuspalvelualaa, eikä muissakaan Englannin kouluissa kuulemma. Syyksi kerrottiin se, että sille alalle ei ole hakijoita ja se ei olekiinnostava, vaikka tarvetta tähän olisikin, koska nämä taidot ovat monilla kateissa. Tämä on osa-alue, johon mielestäni pitäisi paljon enemmän panostaa, koska maan hygieniataso ei ole niin korkea kuin Suomessa ja sen huomasi. Näitä tehtäviä voisi olla myös kummassakin paikoissa opiskelijoille.

On ihana päästä kotiin lepäämään näiden antoisin viikkojen jälkeen. On hyvin opettavaista saada olla ja selvitä vieraassa maassa ja kulttuurissa ja nyt on hyvä saada olla hetki ihan rauhassa omassa kodissa monivaiheisen matkan jälkeen. Matkapäivä oli aika raskas ja sisälsi monenlaisia vaiheita ennen kotiin pääsyä.

Kuvissa on B & B paikan ihana emäntä Julie ja heidän kissa Agnus sekä tämän aamun aamiaispöydässä olleita englantilaisia asukkaita. Hyvää yötä kaikille.

Kristina




Kristina Johnson
ammattityönohjaaja
Kiipulan ammattiopisto, sosiaali- ja terveysalan valmentava koulutus
Hämeenlinnan toimipaikka, Punaportti
Käyntiosoite: Hattelmalantie 25, 13100 HML
Postiosoite: PL 13, 14201 Turenki
gsm. 050 390 5871
kristina.johnson@kiipula.fi
www.kiipula.fi

perjantai 23. lokakuuta 2015

Tyokokemuksia Isle of Wight saarella


Tanaan olen viimeista paivaa toissa taalla Age UK:ssa. Nama kaksi viikkoa ovat olleet todella mahtavat viikot ja olen saanut kokea, oppia ja nahda paljon erilaisia asioita. Tasta on hyvin kiitollinen mieli.


Eilen olin mukana Age UK:ssa tyoskentelevan Allanin vetamassa klubissa Ryde nimisessa kaupungissa, mika on saaren suurin kaupunki. Allan yllapitaa neljaa eri klubia eripuolella saarta. Eilisessa klubissa oli osallisena 17 vanhusta ja eras vapaaehtoistyontekija, joka on jo viiden vuoden ajan ollut mukana tassa klubitoiminnassa Rydessa.  Lahdimme Allanin kanssa klubille ja haimme aluksi autolla kaksi klubilaista mukaamme. Toinen tulijoista oli aivan uusi ja toinen oli pitkaan klubitoiminnassa mukana ollut italialainen herrasmies, joten matka klubille sujui rennosti jutustellen kaikenlaisista asioista. Myohemmin paikalle tuli myos bussilastillinen muita klubilaisia. Klubilaiset olivat melko vanhoja ja huonokuntoisia, joten minua tarvittiin avustamassa vanhuksia pikkubussista ulos ja sisaan rakennukseen. Oli mukavaa esittaytya ja kertoa heille jotain Suomesta ja tyostani Suomessa. Klubilla keskustelimme keskenamme, ilmapiiri oli tosi lammin ja kotoisa ja vaikutti silta, etta kaikki viihtyivat hyvin. Keitimme teeta ja kahvia ja Allan kertoi tulevasta joulukuun yhteisesta joululounaasta ja tiedusteli mahdollisia mukaantulijoita. Klubin ohjelmassa oli mukava koysirengaiden heittokilpailu, missa jokainen heitti vuorollaan koysirengasta yrittaen saada mahdollisimman paljon pisteita. (Meilla on Kiipulan Punaportilla kaytossamme opiskelijoiden ja asiakkaiden kanssa avian samanlainen peli). Kolme eniten pisteita saanutta henkiloa palkittiin suklaa tai keksipaketilla. Taman jalkeen joimme teet ja kahvit ja sen olen taalla huomannut, etta ehdottamasti useimmat juovat teeta taalla. Yhteinen teehetki on erittain tarkea kansakaymisen muoto taalla Englannissa. Tyopaiva aloitetaan aina teekupposella ja niita juodaan useita paivan aikana. Klubilla oli ohjelmassa myos bingoa ja se suoritettiin korttipakalla siten, etta Allan valitsi 13 korttia pakasta ja se kelle ensimmaisena tuli nama kortit sai palkinnon. Eli korttipakkoja oli todella paljon. My;s muita arpavoittoja, kuten sailykkeita jaettiin. Tama klubitoiminta on maksullista. Summa ei ole kovin suuri ja nailla tuloilla rahoitetaan toimintaa. Bussikulut ovat suurimmat klubitoiminnan kuluista. Kun klubi oli ohitse saatoin ihmisia bussiin ja saatoimme myohemmin muut klubilaiset autolla koteihinsa. Klubilla toimiessani ajattelin, etta tamankaltainen tyoskentely olisi juuri sellaista, missa meidan sosiaali- ja terveysalalla opiskelevat opiskeljat voisivat taalla tehda ulkomaan tyojaksollaan. Klubilla oli eilen paljon ihmisia ja paljon aikaa menee siihen, kun tiskataan ja jarjestellaan paikat kuntoon klubin jalkeen.


Minua on ilahduttanut erityisesti huomata seka Age UK:ssa etta Isle of Wight Collegessa, etta ihmiset tekevat sydamellaan tyotaan ja he todella valittavat seka opiskelijoista etta asiakkaistaan Age UK:ssa. Tyontekijat kummissakin paikoissa mainitsivat tasta useamman kerran, etta he pitavat tyostaan ja myos viihtyvat tyossaan hyvin.


Englannissa on erinomaista se, etta taalla voi tehda myos osa-aikaisesti tyota ja osa tyontekijoista saattaa tyoskennella yhdesta paivasta viiteen paivaan ja tyopaivan pituuskin voi vaihdella muutamasta tunnista koko paivaan. Age UK:ssa tyontekijat useimmin tyoskentelevat 9:00-17:00. Koulussa tyopaivan pituus oli lyhyempi. Hyvin monet tyontekijat myos tekevat vapaa-ajallaan vapaaehtoistyota, joka on aivan eri mittasuhteissa, kun Suomessa, missa vapaaehtoistyota ei enaa kovinkaan paljon tehda tyopaivan jalkeen. Taalla on muodissa tehda vapaaehtoistyota. Ehka tama on tulevaisuutta myos Suomessa, koska yhteiskunta riisuu koko ajan hyvinvointiyhteiskuntaamme ja vanhusten maara lisaantyy. Suomen lainsaadanto on vain niin rajoittavaa ja ei mahdollista tamankaltaista toimintaa kun taalla Age UK:ssa on. Palkalliset tyontekijat ja vapaaehtoiset tyontekijat ovat enemman samanarvoisia kuin Suomessa, vaikkakin toimintaa pyoritetaan palkallisten tyontekijoiden avulla ja suurin vastuu on heilla. Tama kokemus Age UK:ssa on tuonut minulle paljon ajattelemisen aihetta ja olen pohtinut sita, miten tata voitaisiin kehittaa myos Suomessa. Myos olen enemman oivaltanut siita, kuinka tarkeaa tyota myos Kiipulassa tehdaan, kun opiskeljat menevat kentalle ja tekevat siella monenlaista tyota tyontekijoiden ohjaamana.


Mielenkiintoista Age UK:ssa on se, etta vapaaehtoistyontekijat saattavat tulla tanne toimistolle soittamaan asiakkailleen kuullakseen heidan kuulumisiaan. Vapaaehtoistyontekijoita on paljon (600 hloa) ja heilla saattaa itsellaan olla paljon myos omia rajoitteita, kuten nakovammaisuus, erilaiset sairaudet joten he ymmartavat eritavalla asiakkaitaan ja ovat samalla myos vertaistukiverkosto heille. Suomessa tehdaan myos paljon vapaaehtoistyota ja Kiipula on mukana tassa toiminnassa monella tavalla. Taalla Englannissa toiminta on kuitenkin paljon organisoidumpaa ja laajemmassa mittakaavassa. Syyna on luonnollisesti myos se, etta taalla asuu paljon ihmisia, joilla on paljon tarpeita, joita yhteiskunta ei voi kustantaa.


Taalla on ollut hyvin mielenkiintoista keskustella ihmisten kanssa erilaisista asioista ja kuulla heidan mielipiteitaan tyostaan, elamasta Englannissa, lahi-idan tilanteesta, Eurooppaa koskevasta pakolaisvirrasta ja EU:sta. Englannissa on talla hetkella paljon puhetta siita, etta osa ihmisita haluaisi erota EU:sta. Talla Age UK:n toimistossa tyoskentelee monesta taustasta tulevia ihmisia, kuten entisia poliiseja, opettajia, sosiaali- ja terveysalan tyontekijoita, jotka ovat tyoskennelleet esimerkiksi perhetyossa tai huumeriippuvaisten kanssa. Tyoyhteisossa on paljon erilaista osaamista ja tietotaitoa, jota he voivat hyvin kayttaa tassa vapaaehtoistyon organisaatiossa. Tarkeana osana vapaaehtoistyossa on saada vanhempien asukkaiden osaaminen ja lahjat kayttoon myos muiden ihmisten hyvaksi. Muutamat tyontekijat myos tekevat kouluissa tyota vaikuttaakseen nuorten opiskelijoiden vanhuksia koskeviin asenteisiin. Nama tyontekijat ovat pitkaan opettajan tyota tehneita tyontekijoita, joten koulumaailma on heille tuttua. Englannissa on paljon aukkaita ja vanhusten maara kasvaa huomattavasti ja Isle of Wight saaren vaesto on keskimaaraista vanhempaa kuin muualla Englannissa, koska tanne muuttaa paljon elakeikaa lahentyvia ihmisia. Ymmarran taman hyvin, koska taalla olen usein kuullut sanottavan, etta talla saarella on hyva asua ja elaa.


Kristina, Age UK








Pariisi 22.-23.10.2015 Ville

Torstaina 22.10. aloin selvittämään e-kirjan tekmistä. E-kirja on sähköisessä muodossa oleva kirjallinen teos.
Tavoitteena on, että Insitituutin toiminnasta julkaistaan e-kirja.  On tärkeää, että eri rahoittajat voivat seurata mitä
toimintaa Insituutissa on järjestetty. Löysin ilmaisen palvelun, jonka avulla e-kirja voidaan julkaista.
Nettiin laitettavan linkin kautta kirjan pääsee avaamaan. Tässä linkissä on tekemäni malli.

Perjantaina 23.10. jatkoin e-kirjan tekemistä. Pidin koulutuksen Michael Toledanolle Designer ohjelman
käytöstä e-kirjan tekemiseen.
Digitalisaatio on aikakautemme suurin muutosvoima. E-kirja on osa tätä muutosvoimaa.
Digitaalisaatosta sain kuulla paljon jo ensimmäisenä päivänä, kun osallistuin Afrobyte tapahtumaan.

torstai 22. lokakuuta 2015

Pariisi 19.-21.10.2015 Ville Ruonakoski

Syysloma oli 12.-18.10. Syysloma meni kuntoilun merkeissä.

Maanantaina 19.10. oli pitkä viikkopalaveri Insituutissa.  Käytiin läpi tulevan viikon ohjelma ja ensi vuoden toimintasuunnitelmaa.
Kuluvasta vuodesta laaditaan toimintakertomus. Toimintakertomus tehdään kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon. Aloin
käymään läpi Insituutin eri tapahtumissa otettuja kuva. Kuvankäsittelyllä muokkaan kuvia julkaisukelpoiseen muotoon.

Tiistaina 20.10. aamulla kompastuin metroon mennessä. Työssä aloin käymään läpi Photobocket palvelua. Tähän ohjelmaan voi laatia
koosteen vuoden aikana olleista tapahtumista. Kävin korjaamassa myös ovenkahvan, joka oli tippunut. Kahvat ovat design
malleja kuten kaikki muukin täällä. Suosittelen tulemaan käymään jos olet matkalla Pariisissa. Lopetin työt tavalliseen aikaan
klo 18:00. Tämän jälkeen kävin kaupassa. Sitten metrolla tunti majapaikkaan ja nukkumaan. Huomasin, että jalkani
oli kaatumisen vuoksi turvonnut kovasti.

Keskiviikkona 21.10. jatkoin toimintakertomuksen pohjaksi kuvakoosteen laatimista. Sain työn valmiiksi. Keskustelin vielä Michaelin
kanssa, että Photobocket palvelu on välillä hidas ja voin selvittää miten muut vastaavat palvelut toimivat. Insitituutissa saa
jokainen työntekijä saa ilmaisen kahvin tai juoman kahvilasta kerran päivässä (arvo 2-5 euroa).

Illalla lähdin lääkäriin metrolla. Katsoin, että Montparnassessa oli Suomalaisen vakuutusyhtiön käyttämä klinikka.
Vastaanoton virkailija vastasi  englanniksi esitettämiini kysymyksiin ranskaksi mikä on täällä usein tapana. Sain lopulta selville,
että suositteli tapaturman vuoksi menemistä Saint - Josep Hospitaaliin. Pääsin Hospitaaliin lopulta perille. Sairaala oli iso, moderni,
hyvin varusteltu,  uusi ja siisti. Minut otti vastaan hyvin eglantia puhuva nuori lääkäri (irokeesi kampaus ja maasai korvakorut).
Sain mukaan viisi pakettia kipulääkkeitä. Yksityissairaalassa lääkärin taksa toimistomaksuineen oli 26,00 euroa. Lääkärissä
käynti Ranskaasa on halpaa Suomeen verrattuna. Palvelu oli hyvin ystävällistä ja lääkärillä oli paljon aikaa keskustella.

Lissabon linjoilla...

Hei!
Viimeviikon loppu ja tämän alku menikin ilman nettiyhrteyttä. Toisaalta olen ollut myös niin väsynyt pitkän bussimatkan jälkeen, että melkeinpä olen vain vastaillut työsähköposteihin ja mennyt nukkumaan. Olen ollut seuraamassa, avustamassa ja mukana toimintaterapiassa, musiikkiterapiassa sekä taidepajassa. Olin seuraamassa, kun Ligan asiakkaat tekivät Ligan uutislehtistä. He kirjoittivat uutiset, haastattelivat ja kuvasivat. Tarkoituksena saada uutislehti koteihin jaettavaksi.Olen seurannut myös kommunikaatioharjoituksia ja monenlaisia tilanteita, joissa opetellaan kellonaikoja, numeroita. kognitiivisia taitoja.Musiikkiterapiatuokiossa kaksi nuorta naista pitivät minulle yksityiskonsertin rumpukapuloihin laulaen. Sitten he pyysivät minua lauamaan jonkin suomenkielisen laulun. Minähän lauloin kymmenvuotiaana oppimani Matalan torpan balladin ja säestin kitaralla. Se onkin ainoa biisi jonka osaan:) Sain hurjan suosion ja minun piti kertoa mitä laulussa laulettiin. Tytöt pyysivät minua kääntämään laulun portugaliksi mutta ihan ei siihen vielä taitonui riittäneet,vaikka monta portugalilaista sanaa olenkin jo oppinut. Olin mukana myös kun eräs poika opetteli ajamaan polkupyörällä, seurasin pöytätenniksen opettelua ja pelaamista, pyörätuolijalkapalloa sekä erilaisia fysioterapiooita. Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja yhteiskunnallisista asioista portugalissa sekä myös mionia kulttuureihin liittyviä keskusteluja.Olin mukana myös kahden tunnin pituisessa tuokiossa, jossa keskusteltiin ihmisoikeuksista, vammaisten oikeuksien toteutumisesta ja yhdenvertaisuudesta. En ymmärtänyt portugalia mutta ohjaaja tulkkasi avainkohtia sieltä täältä lyhyesti ja keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja liikuttava. Tuokio vedettiin taitavasti keskustelevalla menetelmällä ja keskustelun tulkoksista syntyi hieno käsitekartta joka käytiin vielä yhteenvedoksi läpi lopussa. Seuraavalla kerralla opiskelijat suunnittelevat ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta ja sen toteutumisen epäkohdista videon. Olin mukana seuraamassa myös Vitor Pi:n taidepajaa, kun taiteilijat olivat työssään. Ligassa on myös puuverstas ja puutarha. Toimintaa on todella paljon. Asioita tehdään hyvin yksilöllisesti ja paljon on myös ryhmätoimintaa. Huomenna menemme katsomaan jalkapallopeliä ja toisen ryhmän kanssa menemme museoon. On kiva,kun olen voinut olla jopa vähän avuksikin.
Aikani täällä  alkaa olla lopuillaan ja mieleen hiipii hauikea olo. Minun tukihenkilöni Ana Laura on aivan ihana ihminen ja olemme oikeasti kohdanneet jotakin sielujen sukulaisuutta. Olen nähnyt paljon mutta se ei ole ainoastaan asia joka minuun on pysyvän jäljen tehnyt. Minua jännitti tulla tänne, koska en ole aikaisemmin kohdannut vaikeasti vammaisia ihmisiä. Se uskomaton kokemus täällä on se, että oikeasti unohdin vammaisuuden. Oli vain erilaisia ihmisiä... niin paljoin erilaisia ihmisiä. Niin paljon sulateltavaa... Koti-ikäväkin on jo hiipinyt puseroon ja se on tietysti ihana asia:)

Kati Jelekäinen
Seurakuntaopisto, Pieksämäki

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Päivälliselle Godshillissä

Kristina

Päivällisellä ja lounaalla ja vapaa-ajalla

Mielestäni täällä on hyvää ruokaa ja tapanani on ollut reissata uuteen kylään syömään päivällistä töiden jälkeen. Busseilla matkustaminen on mukavaa ja helppoa ja istuessa kaksikerroksisen bussin toisen kerroksen etuosassa niin näkee samalla hyvin maisemia. Päivällistä syödessä voi samalla ottaa ilmaisen wifi yhteyden ipadilla ja lähettää plogiin kuvia ja kirjoitusta. Tämä on ihan kivaa 😃 niin ei tarvitse istua yksin majapaikassa. Olen majoittunut Newportin B&B paikkaan "Old Church House" ja siellä on ollut kivaa majoittua. Talo on sopivasti keskellä ja lähellä noita työpaikkoja ja rauhallisella paikalla, että on pystynyt hyvin nukkumaan. Sänky on hyvä, parempi kuin kotona ja siellä uni maittaa. Tämänlaiseen breikki tekee ihmiselle hyvää, ei tarvitse koko ajan kuulla tietoja Suomen pakolais- ja maahanmuuttajavirroista tai muista ongelmista, vaan saa ottaa sopivastimetäisyyttä ja tutustua englantilaiseen työelämään, kulttuuriin sekä puhua englanninkieltä. On ollut ihan mahtavaa puhua englantia paikallisten kanssa. Satanutkaan ei ole, kuin vasta tänään ekaa kertaa. Lämmintäkin on ollut ja öisin tarkenee. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja kohteliaita. Minulla oli jotain ennakkoluuloja, mutta ne ovat nyt murentuneet. Pelkäsin nimittäin jatkuvaa sadetta, kylmiä öitä kylmissä taloissa ja tosi virallisia ihmisiä. Mitään näitä en kohdannut täällä. Aivan varmasti Englanti saa tärkeän sijan sydämessäni ja tänne palaan vielä.

Kristina