Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

17.12.2014

Aamulla heräsin ajoissa herätyskellon ääneen. Joimme Thean kanssa aamuteen ja lähdimme kävely- ja juoksulenkille rannalle. Sen jälkeen teimme taas Qigong-harjoituksen. Nyt oli hienoin auringonnousu, mitä koko aikana on ollut! Aurinko nousi äärettömän meren takaa aivan punaisena. Kävimme myös aamu-uinnilla.

Aamupalaksi söimme jogurttia, hedelmiä, teetä, tomaattimehua, paahtoleipää ja juustoa. Otin lakanat sohvasta ja pakkasin tavarani. Sitten lähdimmekin ajamaan kohti Malagan lentokenttää. Esteponan ja Malagan välillä on kaksi moottoritietä AP-7 ja A-7. Autopista del Mediterráneo eli AP-7 tietä saa ajaa 120 km/h ja se on siis nopeampi reitti mutta siellä on lukuisia tietulliasemia, joissa pitää maksaa 2-5 euroa. Tullissa on joko automaatti, johon maksetaan tai sitten siellä on kopissa mies, joka ottaa maksun vastaan. Toisella kaistalla on myös mahdollisuus maksaa kortilla, jos ei ole käteistä rahaa mukana. Autovia del Mediterráneo eli A-7 tien nopeusrajoitus vaihtelee ja se on noin 80 km/h mutta se kulkee kaupunkien läpi, jolloin pitää ajaa hiljemmin ja siellä on paljon liikenneympyröitä. Menimme tällä kertaa AP-7 tietä koska halusin olla lentokentällä ajoissa. Matka etenikin tasaisesti ja hyvää vauhtia eikä ruuhkia ollut. Vähän ennen Malagaa oli vastaantulevien kaistalla kolari tms. ja siellä oli kauhea jono, joka oli varmaankin 10 km pitkä. Mutta onneksi meidän kaista veti hyvin. Lentokentällä hyvästelin sitten Thean ja tytöt ja kiitin mahdollisuudesta tähän ikimuistoiseen Espanjan reissuun.

Lentomatka meni mukavasti vaikka kone olikin Helsingissä sen verran myöhässä, että myöhästyin suunnittelemastani Turun bussista. Tunnin sain sitten odotella seuraavaa bussia ja Turussa olin puolenyön aikoihin.

Yhteenveto, mitä opin tällä matkalla:

-        Qigongia, mitä se on ja miten harjoituksia tehdään

-        Shiatsu-itsehoitoa

-        EFT-terapian tekniikoita

-        pH-ruokavalion idean ja toteutusta

-        valmistamaan uusia kasvisruokia

-        selviytymään ja saamaan itseni ymmärretyksi Espanjassa

-        rohkeutta kysyä neuvoa ym. vaikka en osaisikaan kaikkia sanoja mitä tarvitaan

-        etsimään esitteistä, netistä ym. sopivia retkikohteita Espanjassa

-        navigoimaan espanjalaisessa liikenteessä

Terveisin Marja

         Auringonnousu Esteponassa

Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

16.12.2014

Aamulla lähdettiin Thean kanssa taas heti herättyämme lenkille rannalle. Rannalla ei oikeastaan kulje ketään muita kuin muutamia koirantaluttajia. Teimme myös Qigong-harjoituksen ja se on ollut joka aamu vähän erilainen. Harjoitus alkaa aina käsienheilutuksilla ja vartalonkierroilla mutta liikesarja on sen jälkeen eri. Sitten kävimme aamu-uinnilla meressä. Taas näytti siltä, että päivästä tulee aurinkoinen ja oli hienoa katsella rannalla auringonnousua.

Tein aamupalaksi vihersmoothien ja puristin appelsiinimehua sekä sitruunamehua veden joukkoon. Tässä asunnossa on pienempi sähkökäyttöinen sitruspuserrin kuin Benalmadenassa mutta tämäkin toimii ihan hyvin. Keitin teetä ja söimme nyt myös paahtoleipää ja juustoa. Ruokailun jälkeen tiskasin ja siivosin keittiön.

Matkailuesitteestä olin löytänyt sellaisen tiedon, että Manilvan kylän takana olisi vanha roomalainen kylpylä. Myös netistä löytyi tietoa kylpylästä mutta ei tarkempaa osoitetta. Manilva on kuitenkin melko pieni kylä vuoristossa, joten pakkasimme vaan uimavarusteet mukaan ja lähdimme matkaan. Manilvaan löysimmekin helposti mutta siellä ei näkynyt minkäänlaista kylttiä tai mainosta kylpylästä. Ajelimme ensin ympäri kylän laitamia mutta lopulta kävin kysymässä tietä pienestä leipomosta. Siellä ei kukaan osannut sanaakaan englantia mutta vanha nainen viittoili käsillään ja osoitti suunnan. Ajelimme taas ympäri mutta vieläkään ei löytynyt kylpylää. Menimme takaisin kylään ja hedelmäkaupan nuori mies osasi vähän englantia. Olimme kyllä ajaneet äsken oikeaan suuntaan mutta olisi pitänyt mennä vielä pidemmälle. Mies sanoi, että kylpylään on noin 10 minuutin ajomatka. Nyt ajoimme liikenneympyrän jälkeen alas jokirantaan. Sieltä löytyi suljettu The Roman Oasis-ravintola, joka kuulosti jo aika lupaavalta. Ajelimme jokivartta eteenpäin mutta kylpylää ei vaan löytynyt. Kävimme katselemassa kuitenkin puutarhamyymälässä, jossa oli myytävänä kasvien ja ruukkujen lisäksi myös lemmikkieläimiä. Suomalaisista tuntui kummalliselta, kun isoissa lasilaatikoissa oli myynnissä koiranpentuja, kaneja ja kilpikonnia. Siellä oli myös papukaijoja ja erilaisia akvaariokaloja yksi huone täynnä.

Söimme evääksi ottamamme banaanit, mandariinit ja pähkinät sekä joimme vettä päälle. Jatkoimme kylpylän etsintää ja ajoimme The Roman Oasis-ravintolan ohi toiseen suuntaan jokivartta. Siellä joki leveni ja kävimme kahlaamassa matalassa lämpimässä vedessä. Ajoimme sitten vieläkin eteenpäin ja lopulta tapasimme saksalaisen perheen syömässä eväitä parkkipaikalla.  He kertoivat, että kylpylä on tosiaankin olemassa ja olemme jo melkein perillä. Kylpylään ei ole mitään tienviittoja koska se on pääasiassa paikallisten ihmisten käytössä. Kävelimme loppumatkan ja vaihdoimme puitten takana uikkarit päälle. Kylpylässä ei ole enää nykyisin mitään rakennusta, ravintolaa eikä muitakaan palveluja. Saksalaiset kertoivat, että siellä kuuluu ensin käydä uimassa alhaalla joessa ja hieroa joenpenkasta savea ihoonsa. Sitten espanjalaiset antavat saven kuivua iholleen auringossa ja menevät pesemään sen pois rikkipitoisessa kylpylän altaan vedessä. Kävimme joessa ja hieroimme ihoomme hienojakoista savea. Mutta nyt oli sen verran viileä ilma, että menimme suoraan rikkivesialtaaseen. Altaaseen meni puuportaat ja siinä oli umpinainen katto. Vesi oli niin syvää, että siellä ei saanut jalkoja pohjaan. Vesi oli harmaanvalkoista, lievästi rikin hajuista ja siellä uiskenteli kaloja meidän seuranamme. Kesällä haju on kuulemma melko vahva. Kylpyläkokemus oli ainutlaatuinen vaikka meidän mukana tuomille sampoolle ja hiustenkuivaajalle ei ollutkaan siellä mitään käyttöä.

Asunnolle päästyämme paistoin meille ruoaksi herkkusieniä, sipulia ja munakoisoa sekä keitin kukkakaalia. Lisäkkeeksi söimme vihersalaattia ja porkkanaraastetta. Juhlistimme vielä minun viimeistä iltaani Espanjassa viinillä, juustoilla, hedelmillä ja muilla herkuilla.

Terveisin Marja

Tytöt kaapivat savea joen seinämästä

Rikkivesiallas

Lisätietoa Manilvan roomalaisesta kylpylästä:  http://www.duquesa.net/manilva-roman-baths.html

Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

15.12.2014

Aamulla lähdin Thean kanssa lenkille rannalle. Siellä me teimme myös Qigongharjoituksen ja kävimme aamu-uinnilla. Tytötkin heräsivät jo ja tulivat mukaan uimaan. Sitten olikin jo kova nälkä ja aamupalaksi tein vihersmoothien ja kun laitoimme sen lautaselle ja siihen lusikallisen jogurttia silmäksi, hunajaa, auringonkukansiemeniä ja pellavansiemenrouhetta, se oli tosi herkkua. Lisänä oli vielä hedelmiä ja kasvispaloja. Juomaksi joimme sitruunavettä ja teetä. Tiskasin ja siivosin keittiön. Laitoimme myös pyykkikoneen päälle ja lakanat pesuun. Thea oli sitä mieltä, että asunnon lakanat eivät olleet puhtaita ja ne haisivat käytetyille. Nyt olikin hyvä ilma saada pyykit kuiviksi ja sänkyihin taas illalla.

Eilinen sade ja ankea ilma oli hävinnyt ja aurinko paistoi täysillä.  Muut suunnitelmat jäivätkin sitten toteutumatta ja nautimme täysillä auringosta kattoterassilla. Tein lounaaksi kasviskeiton ja söimme senkin ulkona kattoterassilla. Ruoan jälkeen päätin kokeilla myös asunnon pientä tiskikonetta ja laitoin sen käyntiin. Mutta se kävi tuntikausia ja silti astiat tuntuivat saippuaisilta. Sainkin sitten huuhdella ne kaikki uudestaan ja sen jälkeen tiskasin taas käsin kaikki astiat. Thea ja tytöt lähtivät kävelylle ja minä imuroin sillä aikaa kaikki lattiat, pyyhin ne kostealla ja pesin kylpyhuoneet. Nyt tuntui hyvältä, kun pinnat ovat varmasti puhtaat ja sängyissäkin on puhtaat lakanat.

Tämän siivous- ja pyykkipäivän lopuksi hain netistä reitin Casares-nimiseen vuoristokylään ja lähdimme ajamaan sinne. Kun ensin löysimme oikean tienhaaran isolta tieltä, oli sinne helppo löytää. Tie oli hyvin ajettava vaikka se olikin kiemurteleva vuoristotie. Tulimme ensin korkealle näköalapaikalle, josta avautui hieno näkymä alas kylään. Casares on yksi Andalusian valkoisista kylistä ja talot näyttävät kaukaa aivan sokeripaloilta. Aurinko laski juuri ja maisema näytti tosi hienolta. Näköalapaikalta laskeuduimme autolla alas kylään ja kävelimme kapeilla kujilla. Kävimme myös istuskelemassa pienessä kuppilassa ja siellä oli mukava seurata paikallisten ihmisten kiireetöntä elämää. Söimme siellä tortilla-munakkaat ja tytöt söivät kotitekoiset ranskanperunat. Vaikka muita asiakkaita ei oikeastaan ollut, ruokaa sai kyllä odotella melkoisesti. Kävimme vielä ostoksilla yhdessä sekatavarakaupassa, jossa oli kaikkea mahdollista; astioita, työkaluja, paperitavaraa, vaatteita, ruokaa jne. Ajelimme myöhemmin hiljalleen pimeässä alas vuoristosta. Välillä pysähdyimme tienvarteen ja päästimme paikalliset autoilijat ohi, sillä meillä ei ollut mikään kiire.

Terveisin Marja

    Casares

Espanjassa Qigongia ja pH-ruoka

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

14.12.2014

Heräsin sunnuntaiaamulla siihen, että oli taas melko kylmä ja ilmalämpöpumppu oli jostain syystä lakannut toimimasta. Taivas oli pilvessä mutta pilvien raoista näkyi lupaavasti valoa. Koska olin jo valmiiksi vähän viluissani, piti kyllä hetken miettiä ennen kuin päätin että menen aamu-uinnille mereen. Tästä asunnosta on helppo mennä uimaan sillä meri on ihan vieressä. Crocksit olivat hyvät jalassa, kun ranta on täynnä kiviä eikä merenpohjasta tiedä, mitä siellä on. Uimareissu oli ihan mukava eikä tuullutkaan paljon. Tuntui jopa siltä, että merivesi on lämpimämpää kuin se uima-altaan vesi.

Uinnin jälkeen kävin suihkussa ja siellä olikin kaikki mukavuudet; istuinpenkki, radio, valot ja hierovat suihkut sekä sadesuihku tavallisen lisäksi. Ja mikä parasta niin sieltä tuli lämmintä vettä! Sitten keitin teen ja söin pari karjalanpiirakkaa, jotka tytöt olivat tuoneet Suomesta. Pikkuhiljaa sääkin selkeni ja puolilta päivin paistoi aurinko jo lämpimästi.

Lähdin kävelylle ja ajattelin selvittää samalla lähiseudun palvelut. Tämä Bahia Doradan alue on muutaman kilometrin päässä Esteponan keskustasta. Ison tien varressa ei ole kävelytietä ja rantaa pitkin ei pääse, koska siellä virtaa mereen niin leveä joki, että sen yli ei pääse. Yhtään ravintolaa tai kauppaa ei ole lähitienoolla. Sitten alkoi sataa uudestaan ja päätin lähteä takaisin asunnolle. Kyllä asuminen ja viihtyminen täällä on aika paljon säästä riippuvaista. Nyt on tosi ankeaa kun sataa, kaikki on kosteaa ja kylmää.

Thea ja tytöt tulivat yökyläreissultaan ja päätimme lähteä ravintolaan syömään. Päivi oli suositellut Terra Sana-ravintolaa, joka on Laguna Villagessa Esteponan toisella puolella.  Jonkun aikaa ajeltiin ja haettiin sitä paikkaa mutta löytyi se sentään. Thea otti salaattiannoksen ja se oli iso ja hyvä mutta muuten ruoat eivät olleet mitään erityisen hyviä. Suositusravintolat ovat joskus hyviä mutta monta kertaa olen todennut, että aina ei osu nappiin. Ravintolaruokailussa minusta on tärkeää se, että ruoka on parempaa kuin itse tehty. Nyt olisin ainakin osannut itse tehdä parempaa.

Sade vaan jatkui ja kadut lainehtivat ja tulvivat vedestä. Ulkona ei voinut tehdä mitään ja oli tosi kylmä ja kostea. Päätimmekin sitten mennä shoppailemaan mielenkiintoiseen Hiper Chino-myymälään. Siellä tuntui olevan kaikkea mahdollista; vaatteita, kenkiä, työkaluja, pelejä, paperitavaraa jne. Ostimme lämpimiä tossuja, villasukkia, kynttilöitä ja pelikortteja. Paluumatkalla käytiin vielä Cartefourissa ruokaostoksilla. Siellä olikin yllättävän paljon luomuelintarvikkeita ja niitä sitten lastattiin kärry täyteen. Vettä ostettiin myös ja se onkin täällä iso homma, kun kaikki juoma- ja ruokavesi pitää kantaa kaupasta.

Asunnolla syötiin iltapalaksi ja mielenvirkistykseksi juustoja, hedelmiä, mehua ja viiniä. Thea oli tuonut Päiviltä lainaksi yhden lisälämmittimen, lakanoita ja pyyheliinoja. Laitettiin kaikki lämmittimet täysille ja kynttilät palamaan, niin asunto alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Loppuilta pelattiin uutta Unopeliä.

Terveisin Marja

Thea ja tytöt iltapalalla

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

13.12.2014

Viimeinen kurssiaamu valkeni pilvisenä ja vuoristossa näkyi tosi mustiakin pilviä mutta ei satanut kuitenkaan. Kävin pikaisesti uimassa. Kurssilaisilla ei ollut ollenkaan enää Qigong-harjoitusta, sillä heidän piti pakata vielä viimeiset tavaransa ja ottaa lakanat sängyistä. Vaikka yritin tosi nopeasti tehdä aamupalaa, tuli kuitenkin vähän kiire. Kurssilaiset olivat jo matkakuumeessa ja halusivat pian syömistä ja matkaan kohti kotia. Aamupalalla oli avokadoja, smoothieta, appelsiinimehua ja munakasta tomaattien kera. Siitä piti tulla espanjalainen perunasipulimunakas mutta se olikin pelkkä perunamunakas koska en ehtinyt pilkkoa sipuleita siihen joukkoon. Ihan hyvältä se silti maistui.

Thea lähti viemään kurssilaisia lentokentälle ja minä jäin siivoamaan taloa. Ensin sain tyhjentää tiskikoneen ja täyttää sen saman tien uudestaan ja käynnistää. Sitten kävin kaikki huoneet läpi, keräsin loput roskat ja varmistin, että ovet ja ikkunat olivat lukossa. Uima-altaan päälle vedimme peitteen jo aamulla yhdessä Thean kanssa. Sitten otin jääkaapin ja pakastimen pois päältä ja pyyhin ne kun ne olivat sulaneet. Pyyhin kaikki kaapit ja järjestin astiat oikeille paikoilleen kaappeihin. Lento oli yli tunnin myöhässä ja ehdin kirjoittaa myös blogia ennen Thean tuloa. Thea oli odotellessaan konetta ehtinyt vaihtaa vuokra-auton pienempään ja tuli talolle kahden tyttärensä Minean ja Alisan kanssa. Tytöt tulivat tänne Espanjaan ja viettävät äitinsä kanssa joululoman täällä loppiaiseen asti.

Nopeasti tarkistimme, että talossa kaikki on kohdillaan ja pakkasimme tavarat pieneen autoon. Se olikin melkoinen homma, sillä matkalaukkuja, vesikanistereita, ruokaa ja muuta tavaraa oli tosi paljon ja auto tuli aivan täpötäyteen. Ajoimme ensin Benalmadenan satamaan pienelle kävelylenkille ja jäätelölle. Sitten suuntasimme kohti Esteponaa ja uutta asuntoa. Sinne on Benalmadenasta matkaa n. 70 km ja löysimme hyvin perille. Asunto oli tosi erikoinen, rivitalon toisessa kerroksessa. Alakerran asuntoon mennään samasta eteisestä ja sitten tänne noustaan kapeita kierreportaita. Tavaroiden raahaamisessa oli melkoinen homma, kun ne piti melkein koko matkan kantaa parkkipaikalta asti. Autolla ei päässyt perille asti, koska täällä on niin paljon portaita. Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, pieni oleskelutila, keittiö, kaksi kylpyhuonetta, minimaalinen terassi ja ihan kivan kokoinen kattoterassi. Tytöt ottivat toisen makuuhuoneen, Thea toisen ja minä majoituin olohuoneen levitettävälle sohvalle. Ongelmana oli, että olohuoneen sohvalle ei ollut lakanoita eikä pyyhkeitä ollenkaan mutta onneksi sentään tyynyt ja peitot. Thea lähti melkein heti tyttöjen kanssa Päivin perheen luo kylään ja lupasi pyytää sieltä lainaksi lakanat ja pyyhkeet. Minä jäin järjestämään ruokia ja muita tavaroita paikoilleen. Sainkin lopulta kaikki tavarat sopimaan jonnekin. Tein itselleni sipulimunakkaan ja salaatin ja keitin teetä.

Ilma oli ihan pilvinen ja sitten alkoi sataakin. Lämmitys täällä on suurin ongelma, koska tämän kivisen talon huoneet ovat tosi kylmiä. Olohuoneessa on ilmalämpöpumppu ja lisänä on vain pieni siirrettävä lämmitin. Makuuhuoneissa ja  kylpyhuoneissa ei ole mitään lämmitystä. Laitoin reilusti vaatteita päälle ja lämmittimet täysille. Sitten lähdin kävelylle katselemaan lähitienoota. Tämä talo on aivan meren rannassa ja ikkunasta näkyy rannaton ulappa. Ranta on täynnä nyrkinkokoisia kiviä mutta ne ovat aivan sileitä ja niiden päällä on melko helppo kävellä. Rantaa pitkin menee molempiin suuntiin kävelyväylät. Kävelin jonkun matkaa kävelytietä pitkin kolmekerroksisten talojen ja meren välissä. Tämä alue on rauhallista eikä täällä ole mitään ravintoloita tai kauppoja. Yritin vielä etsiä tämän talon uima-allasta mutta en löytänyt sitä sokkeloisten talojen välistä. Tutkin alueen karttaa ja totesin, että on varmaankin järkevämpää suunnata aamu-uinnille mereen, kun sen ainakin löytää ja se on ihan lähellä.

Keitin vielä iltateen ja sain netinkin toimimaan. Nukuin kohtuullisen hyvin aamukahdeksaan korvatulpat korvissa, sillä ilmalämpöpumput pitävät melkoista hurinaa. Marja

Esteponan asunto ja kattoterassikin näkyy kuvan keskellä

Keittiö

Suihkussa oli kaikki mukavuudet; sadesuihku, kuusi hierovaa seinäsuihkua ja tavallinen suihku, radio, valo ja istuinpenkki sekä onneksi myös lämmintä vettä

Harmaa rantamaisema

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

12.12.2014

Aamu-uinnin jälkeen aloin laittaa aamupalaa. Puristin appelsiinimehua, sekoitin jogurttia, rahkaa, banaania, mantelia ja pähkinää rouheena sekä sitruunamehua. Suolaiseksi palaksi paistoin herkkusieniä, sipulia ja tomaattia seokseksi. Aamupala maistui kaikille kurssilaisille heidän Qigong-harjoituksensa jälkeen. Ruokailun jälkeen kurssilaiset hävisivät ostoksille, sillä tänään on viimeinen koko päivä täällä ja huomenna heillä alkaa kotimatka. Tiskaamisen ja siivoamisen jälkeen päätin nauttia auringosta ja lämmöstä ja heittäydyin pihalle aurinkotuoliin. Töitä tein tietysti koko ajan ja otin mukaan lukemiseksi talon ohjekansion. Siitä luin mitä kaikkea pitää tehdä ennen talon luovuttamista, jotta osaan antaa kurssilaisille ohjeet huomista varten.

Lounaaksi tein täytetyt kesäkurpitsat. Kaupasta löytyi pieniä pyöreitä kesäkurpitsoja, jotka sopivat oikein hyvin tähän tarkoitukseen. Koversin kesäkurpitsat lähes tyhjiksi ja kuutioin sisuksen. Täytteeseen keitin tattaria ja siihen sekoitin kesäkurpitsa lisäksi karkeaa porkkanaraastetta, hapankaalia, sipulia, valkosipulia ja tuhdit mausteet. Kuoret esikypsensin uunissa ja täytteen keitin kattilassa. Sitten vaan täytin kuoret, kaadoin päälle vähän soijakermaa ja laitoin ne uuniin folion alle. Lisukkeeksi tein vielä salaatin. Sillä aikaa kun ruoka kypsyi, teimme Qigong-harjoituksen ulkona pihalla ihanassa auringonpaisteessa.

Ruoan jälkeen lähdimme Thean kanssa kauppaan ostamaan aineksia illan juhlavaan kurssin päätösateriaan. Lähimmästä Super Solista löysimmekin melkein kaiken paitsi juurisellerin. Minä lähdin ostosten kanssa talolle ja Thea lähti vielä katsomaan selleriä toisesta kaupasta. Sitten talolla alkoikin vimmattu ruoanlaitto sillä halusimme tehdä juhlavan kolmen ruokalajin illallisen.

Illallisen aluksi kilistimme kuohuviinia ja kiitimme Theaa kurssista, tietysti myös toisiamme ja minäkin sain kehuja hyvistä ruoista. Thea sai kauniin huivin muistoksi, jokainen sai Thealta huulirasvan ja minä sain vielä suklaalevyn. Alkupalaksi oli tapas-lautanen, jossa oli oliiveja, juustoa, melonia, aurinkokuivattua tomaattia, artisokan nuppuja, salaatinoksa ja persiljaa. Pääruoaksi olimme tehneet kolmenlaisia kasvispihvejä; sieni-, selleri- ja munakoisopihvit, porkkanaperunasosetta ja salaattia. Jälkiruoaksi oli kahta erilaista vahvaa espanjalaista juustoa ja viinirypäleitä ja sen jälkeen vielä turron-kakkupaloja. Kuohuvaa joimme läpi koko aterian. Kyllä oli vatsa täynnä ruoan jälkeen!

Tiskiä ja sotkua oli tietysti tavallistakin enemmän joten minä urakoin vielä tiskikoneen käyntiin ja siivosin keittiön ja ruokahuoneen aamua varten valmiiksi.

Marja

Täytetyt kesäkurpitsat ja salaatti

Jousia viritetään talon pihalla auringossa

Juhla-aterian alkupaloina oli tapaslautaset

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

Espanjassa Qigongia ja pH-ruokaa

11.12.2014

Aamupalaksi tein smoothieta, puristin appelsiineista mehua ja paistoin kesäkurpitsaa. Lisäkkeenä oli vielä tomaattia ja kurkkua, teetä ja sitruunavettä. Söimme aamupalan aikaisin sillä nyt lähdettiin retkelle Gibraltarille. Matkaa sinne oli 118 km ja kuulimme Thean tuttavalta, että sinne pitää mennä ajoissa sillä muuten tullijonossa saa seistä tuntikausia. Ajoimme alkumatkan rantatietä ihaillen maisemia mutta sitten nousimme moottoritielle, jotta pääsemme ajoissa perille. Menimmekin sopivassa kohdassa moottoritielle sille jouduimme maksamaan vain yhden tiemaksun ja sekin oli vain 2 euroa. Tällä kertaa navigaattorikin toimi sillä huomasimme jossain vaiheessa, että se onkin auton tupakansytytin mikä ei toimi. Navigaattorissa ei olekaan mitään vikaa.

Gibraltarille päästyämme siellä oli jo jonkin verran jonoa mutta jono kulki hyvin eteenpäin. Minä lähdin Riitan kanssa kävellen tulliasemalle ja tarkoituksemme oli kysyä neuvoa, minne auton voisi parkkeerata. Mutta kun olin selittänyt asiani, virkailija sanoi espanjaksi ilmeisesti että ei osannut englantia ja ratkaisi asian niin, että käänsi minulle selkänsä ja jatkoi töitään muina miehinä. Ei sitten auttanut muu kuin hypätä takaisin autoon ja aloimme etsiä itse parkkipaikkaa. Siinä ajaessamme, yksi pakettiauto alkoi seurata meitä ja soittaa torvea. Mies huitoi autossa käsiään ja selitti jotain. Thea avasi lopulta ikkunan ja mies huusi, että jos etsimme parkkipaikkaa, me voimme seurata häntä, niin hän näyttää paikan autolle. Ihmettelimme, että onpa täällä kohteliasta väkeä. Myöhemmin parkkipaikalla selvisi, että hän olikin matkailuyrittäjä, joka halusi myydä meille palvelujaan. Siinä sitten neuvottelimme asiasta ja lopulta otimme tarjouksen vastaan. Se olikin varmaan hyvä ratkaisu, sillä Gibraltarin vuoren tosi kapeille ja jyrkille kujille ei saa ajaa yksityisautoilla ja meidän olisi pitänyt ottaa taksi sekä maksaa kaikki sisäänpääsymaksut erikseen. Nyt mies otti meiltä jokaiselta 30 euroa ja se sisälsi matkan, selostuksen selkeällä englannilla joka kohteessa sekä sisäänpääsymaksun tippukiviluolaan ja tunneleihin. Lisäksi hän toi meidät takaisin parkkipaikalle ja neuvoi tien Sunborn-laivaan ja ostoskadulle.

Gibraltarin kallio oli kyllä kokemisen arvoinen paikka. Sieltä oli hulppeat maisemat joka suuntaan, mahtava konserttisalina toimiva tippukiviluolasto ja historiaa huokuvat tunnelit, joissa oli tykkejä ja vankityrmiä sekä ne liiankin tuttavalliset makaki-apinat. Koko Gibraltarin kallio on kuulemma kuin reikäjuusto, joka on täynnä reikiä ja onkaloita n. 40 km:n verran.

Sitten menimme tapaamaan Thean tuttavaa Päiviä Sunborn-laivaan, jossa Päivi ja hänen miehensä työskentelevät. Söimme laivan 7. kerroksen ravintolassa oikean pitkän gourmet-lounaan. Siinä tuli tehtyä pieniä poikkeuksia ruokavalioon mutta vain pieniä, sillä sieltä löytyi listalta kasvisruokaakin. Maksamisessakin meni aikaa, kun tarjoilija laski ruoan hintaa Gibraltarin puntina ja euroina. Kun vihdoin selvisimme ulos ravintolasta, meille esiteltiin vielä laivan hyttejä, spa-osasto ja ballroom. Nopean 10 minuutin (oikeasti!) ostoskierroksen jälkeen säntäsimme tullijonoon. Siellä sitten vietimme tunnin verran jonossa ja ihmettelimme sitä autojen ja ihmisten määrää. Moni kulkee kuulemma joka päivä tullin läpi töihin Gibraltariin ja odottelee jonossa. Se vaatii kyllä kärsivällisyyttä.

Paluumatka sujui hyvin yhden pakottavan pysähdyksen taktiikalla ja Benalmadenassa olimme vähän jälkeen iltaseitsemän. Eilinen parsakaalikeitto ja äkkiä tehty uusi fetasalaatti katosivat nopeasti nälkäisiin suihin. Thea on myös shiatsuhoitaja ja hän opetti meille tänään shiatsu-itsehoitotekniikoita. Teimme pareittain lattialla meridiaaneilla sijaitsevien akupisteiden painelua Thean ohjeiden mukaan. Ei ollut kovin helppoa löytää oikeita pisteitä ja tekniikoita mutta hoito tuntui kuitenkin ihan mukavalta ja rentouttavalta pitkän retkipäivän jälkeen.

Minulla oli illalla viimeisenä työnä vielä keittiön siivous ja tiskikoneen täyttö ja käynnistys. Ei ole mikään ilta tarvinnut miettiä, että lähtisikö iltaa istumaan kylille. Päivät ovat niin täynnä työtä ja touhua, ettei aikaa ja voimia ole illalla lähteä enää minnekään. Tanssikengät saavat edelleen olla rauhassa matkalaukun uumenissa.

Terveisin Marja

Lisätietoa päivän aiheista:

http://www.sunbornhotels.com/gibraltar/

http://www.shiatsu.fi/

Gibraltarin torilla

Lounaalla Sunborn laivassa

Kasviskeitto

Shiatsun harjoittelua