20.11.15

Tällä farmilla kuntoutumista edistävän toiminnan tavoitteena on tukea ja edistää kuntoutujan toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, omatoimisuutta ja elämänhallintaa. Ihminen nähdään yhteisön jäsenenä ja aktiivisena toimijana. Toiminnan perustana ovat kuntoutujan voimavarat ja niiden hyödyntäminen. Kaikki arkipäivän tilanteissa hyödynnetään kuntoutujan toimintakykyisyys ja voimavarat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiakas tekee itse kaiken sen mihin pystyy työntekijän toimiessa tilanteiden ohjaajana ja asiakkaan motivoijana. Mitä enemmän ihminen käyttää voimavarojaan, sitä motivoituneemmin hän ponnistelee kuntoutumisensa hyväksi ja arjesta selviytymiseksi. Kuntoutumista edistävä työote on asiakaslähtöistä, aktiivisuuteen kannustavaa, innostavaa ja rohkaisevaa.

Mielekästä puuhaa ja toimintaa täällä farmilla kyllä riittää. Kaikki ovat hyvin ahkeria ja työskentelevät hyvillä mielein. Kaikki myös haluavat työskennellä ja keskustella kanssani avoimesti.

Päivän puuhia:

Hevosten hoitoa, ruokkimista, ja tallin siivoamista.  

Wc - tilojen siivousta. 

Leivän hakua leipomosta. Pöydän kattamista ja siivoamista jälleen. 

Ruokailua ja keskustelua yhteisistä asioista. Yksi kirjasi keskustelun taululle (aiheena tilan puutteet ja rikki olevat asiat - lista on tosi pitkä - tämä on perinne täällä - kaikki nauroivat vain)

Asiakkaan pitämä rummutuskurssi.

Hevosten ruokintaa jälleen

Iltapäivällä pääsen mukaan lehmien lypsentään.

Ystävällisesti
Anu Kaskisuo 

Ja pari päivää Norjassa - näkövinkkeliä todella korkealta

Työelämäjakso Pohjois-Ruotsissa ja –Norjassa alkaa olla kotimatkaa vaille valmis. Keskiviikkona sain ihailla Pohjois-Norjan jylhiä maisemia ajellen kiharaisia pikkuteitä kohti Borkenesia vierailemaan Rå videregående skolessa. Tapasin siellä ison joukon opettajia, joilla oli erityisopiskelijoita opetettavinaan. Keskustelimme maidemme erilaisita koulutusjärjestelmistä ja siitä mitä kaikkea yhteistä oli. Koulu huolehtii ammatillista opinnoista kaksi vuotta ja sitten he menevät työelämään toiseksi kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen saavat tutkinnon. Toisin kuin meillä työssäoppimisen aikana koulu on tiiviisti mukana työpaikalla tapahtuvan koulutuksen osalta Norjassa tai ainakin Borkenesissa he eivät ole oikeastaan lainkaan. Osin varmaan johtuu siitä, että tuo työelämässä tapahtuva kaksi vuotinen oppiminen on aikaa, josta opiskelija saa palkkaa. Eli on tavallaan 2+2 –malli, mutta jäin ihmettelemään kuitenkin sitä että koulu ja työpaikka eivät ole millään tavoin yhteyksissä. Erityisopiskelijoiden osalta noiden työpaikkojen löytyminen on haaste ja oppilaitos on monille näistä joutunut järjestämään omia työkuvioita. Meillä oli hyvin antoisaa ja mielenkiintoista keskustelua koulujärjestelmiemme erilaisuuksista ja yhtäläisyyksistä. Yksi asia mikä heitä vaivasi oli se, että miten Suomi pärjää niin hyvin Pisa-tutkimuksissa.

Borkenesin koulun kanssa sovimme, että tämä tapaaminen oli avaus ja katsomme miten yhteistyötä voi tehdä ja sen kautta kehittää oppilaitostemme toimintaa. Jäi tosi hyvä fiilis tuosta päivästä Borkenesissa ja varmasti tavalla ja toisella tiivistämme yhteistyötä.

 

Torstaina vierailin Yrkesfaglig Opplæringskonttorissa Harstadissa. Siellä puolestaan organisoidaan työpaikkoja opiskelijoille. Ihan tarkalleen en  päässyt toimintaan sisälle, mutta he järjestävät työpaikkoja näille opiskelijoille eli tuon jälkimmäisen kaksi vuotta. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tilanne oli haasteellinen, koska yritykset maksavat opiskelijoille palkkaa, niin he odottavat saavansa sille vastinetta. Yhteistyön osalta jatkossa ei osattu löytää tällä hetkellä mitään selkeää konkretiaa, mutta varmaan sieltä löytyy monia asioita ja tahtotilaa löytyi.

 

Norja jäi sitten illalla taakse ja ajelin lähemmäksi Suomen rajaa eli Pajalaan. Tarkoitus oli tavata paikallisen oppilaitoksen rehtoria, mutta se peruuntui. Näinpä sitten jää nähtäväksi löytyykö täältä työssäoppimispaikkamahdollisuuksia.....  Etuna täällä olisi, että paikallisesta väestöstä iso osa puhuu suomea.....tai no ehkä enemmän meän kieltä, mutta sitä jopa ymmärtää.

 

Varsinaisen koosteen/loppuraporttiblogin kirjaan viikonloppuna

 

Jari, Luovista

 

 

19.11 Praha

Tämäkin päivä alkoi varhain, tuulinen ja tihkusateinen päivä ei juuri haitannut työntekoa koska olimme yliopiston labratiloissa. Ennen opiskelijoiden saapumista Dr. Koudela kertoi hieman heidän kahdesta tutkimusprojektista. Toisessa yritetään löytää Pythiumille vastustuskykyisiä keräkaalilajikkeita, jotka olisivat reskstensseja niin
Kannan 1 kuin kannan 2 Pythiumille.
Toinen ja ehkäpä minuakin kiinostavampi tutkimus liittyi herkkusienten ja erään toisen sienen viljelyyn. Koudelka kertoi erittäin kattavasti tutkimuksista erilaisten kasvualustojen suhteen ja mm. siitä miten he käsittelevät erilaisia kasvualustoja sienelle sopiviksi.
Puolenpäivän aikoihin pääsin seuraamaan ja osallistumaan kahden ensimmäisen vuoden opiskelijan tutkimukseen saastutetun ja puhtaan kasvualustan vaikutuksista kaalin taimiin. Toimin lähinnä kuunteluoppilaala näille kahdelle loistavalle nuorelle. Valitettavasti tänään postaukseen ei saada kuvia, koska epähuomiossa jätin kännykän toisen takin taskuun.
Huomenna olisi tarkoitus olla hieman lyhyempi päivä kasvihuoneilla. Tuntuvat tsekitkin arvostavan viikonloppuja.
Terveisin Jaakko Aroharju
Kiipulan ammattiopisto

Lähetetty Windows Phonesta

4/14 päivä Lontoossa

19.11. 4/14
Aamulla en vielä tiennyt mitä päivän aikana tekisin. Olisinko pukeutunut toisin, jos olisin tiennyt, että haravoimme vesisateessa lehtiä? Ehkä. Opiskelijat tekivät aktiivisesti tunnin töitä, kukaan ei valittanut ja seitsemän säkillistä tammenlehtiä tuli koottua pusseihin. Tekemisen harjoittelu näkyi otteissa, mutta halu oppia oli olemassa, yksi opiskelijoista oli erittäin tyytyväinen, että sai tehdä "oikeata työtä".
Tauolla opettaja oli opiskelijoiden kanssa ja keskustelu oli arkiasioista.
Toisen tunnin alussa katsottiin valokuvat aamun työskentelystä: kannustavia sanoja työotteesta, työn merkityksestä ja tuloksesta. Kannustava palaute annettiin näin välittömästi. Lopuksi hiven vielä arviointia seuraavan viikon työskelystä orientaatioksi.

Iltapäivällä osallistuin vilkkaan next step -luokan tunneille. Aluksi yksi opiskelija merkitsi läsnäolijat ja kysyi kuulumiset. Näin käytiin läpi kohtelias keskustelu. Tunnin aiheena oli oma tukiverkosto eli ketä on lähimmissä ihmisissäni ja ketä seuraavilla tärkeystasoilla. Bussinkuljettajat, avustajat ja opettajat löytyivät kuvista. Palokellojen soitto ja ulkona seisoskelu toivat toimintaa tunteihin ja virittivät seuraavaan keskusteluun. Keskustelu käsityksestä itsestä erityisopiskelijana suhteessa "normaaleihin" opiskelijoihin laukesi, koska samalla campuksella on molempiin ryhmiin kuuluvia opiskelijoita. Minusta oli mielenkiintoista, että tällaisessa koulussa, jossa ihonväristä ja kehon muodot kertovat maapallon eri kansallisuuksista, kysymys erilaisuudesta on kuitenkin kansainvälinen. Vajaakuntoisuuden erilaisuutta kyseenalaistetaan, jopa oppimisvaikeuksien ja opiskelupaikan perusteella, jopa samalla campuksella. "Asennevammaisuutta on vaikea korjata" luki joskus lukemassani kyltissä. Integraation ja inkluusioon tie on pitkä.

Elina Kopu
Validia ao

Yhteenvetoa

Sonnehovissa hyödynnetään maatila ympäristön, yhteisön ja toiminnan kokonaisuutta tavoitteellisessa kuntouttavassa toiminnassa. Ympäristöstä huolehtiminen ja yhteisöllisyys ovat yksi tärkeimmistä arvoista Sonnehoven toiminnassa. Toiminnallisuus taas korostuu eläimiä hoidettaessa.  Toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden ja ympäristön kautta pystytään mahdollistamaan kuntouttavia kokemuksia, joiden avulla yhteiskuntaan sopeutuminen ja oman elämän hallinta helpottuu huomattavasti. Jopa pienet arkiaskareet voivat luoda onnistumisen kokemuksia, joiden kautta pystytään luomaan uskoa omaan itseen yhteiskunnan vaikuttavana jäsenenä. Mm. hevostallin, säännöt ja normit auttavat yksilöä sopeutumaan yhteiskuntaan ja siellä vallitseviin sääntöihin ja normeihin.

Vapaata hevoslaumaa hyödynnetään myös asiakkaiden kuntoutuksessa. Hevoset antavat hyviä vuorovaikutusmalleja, eli kuntoutuksessa he peilaavat hevosen kautta ihmisten kanssa käytävään vuorovaikutusta.  Eläimet ovat motivoiva tekijä kuntoutuksessa. Tilalla tapahtuvat toiminnat tukevat asiakkisen sosiaalista kuntoutusta vahvistamalla vuorovaikutustaitoja, elämänhallintataitoja ja muun muassa itsetuntoa. Kuntoutujan toimiessa yhteisön tasa-arvoisena jäsenenä, hän voi kokea olevansa osa yhteisöä, jolloin kiinnostus ympäröivään maailmaan herää, kun koetaan, että ollaan osa kokonaisuutta.

Asiakkaat osallistuvat tilan kaikenlaisiin työtehtäviin. Tällä tilalla on siis useita asiakasryhmiä ja toimintamallit joustavat useisiin eri tilanteisiin: päivätoiminnasta pidempiaikaiseen asumiseen sekä kuntoutuksesta aktivoivaan ohjaukseen ja tuettuun työllistymiseen. Yritysten taloudenmuodostuskin on usein yhdistelmä maataloustuloa, luonnon- ja maisemanhoidon tehtäviä ja hoivapuolen kautta tulevia korvauksia.

Hollannissa on keskitytty hoivamaataloutta tukevien valtakunnallisten rakenteiden kehittämiseen. Hollanti onkin ollut jo pitkään Green Care - toiminnan edelläkävijä. Maassa toimii nykyisin tuhannen hoivatilan verkosto, joka tarjoaa tuettua työtä ja kuntoutusta eri muodoissaan lähiseudun asukkaille ja hoivalaitoksille.

Hollannin maatalousministeriö on laatinut hoivamaatiloille myös laatuluokituksen ja toimintaohjeet. Hollantilaista toimintaa luonnehtii ennen muuta joustavuus ja monimuotoisuus. 

Ystävällisesti
Anu Kaskisuo

19.11.15

Teimme eilen illalla ja taas aamulla tallia Suzanin (kuntoutuja) kanssa. Hän oli opastajani tänään, aivan ihana nuori nainen.

Kävimme myös tarkastamassa hevosten voinnin ja ravitsemustilan kolmessa eri laumassa. Vapaat laumat ovat täältä noin 30 min ajomatkan päässä. Laitumet aitaa eu ja hallitus. Hevoset hoitavat laiduntaessaan ympäristöä! Siinä meillä paljon opittavaa. Hevoset (tammat, orit) ovat kasvamassa "luonnossa vapaana" noin 200 ha alueella, laumassa on eri ikäisiä hevosia. Tammat ja oriit erikseen, tosin tänään yksi ori oli tammojen luona, mutta ei hätää, tässä laumassa kaikki olivat jo kantavia tammoja. Kaikki hevoset olivat ystävällisiä ja halusivat seurata meidän mukana, laumassa oli kaunis järjestys ja rauha. Tammojen seurana oli myös pulloruokittu ystävällinen härkä.

Anu Kaskisuo

**************

Lontoo 18.11.15

18.11.15 3/14 päivä Lontoo
Aamupäivällä olin aluksi vaikeimmin vammaisten luokassa piipahtamassa. Kansallisuuksia oli useita ja yksilölliset tavoitteet näkyivät luokan seinällä.
Autististen opiskelijoiden ryhmässä tutustuin kommunikointiopetukseen. Aiheena oli meren elämä.
Aluksi opiskelijat saivat merkitä itsensä läsnäoleviksi. Kommunikointiharjoitusten tueksi jaettiin kuvalliset ohjeet, kosketeltavat materiaalit ja jo aikaisemmin käytetyt viittomat korvasivat osin puhetta. Viestintä oli monikanavaista. Onnistumisista kannustettiin runsaasti. Luokassa vietetyn evästauon jälkeen opiskelijat keskittyivät värittämään meritähtiään. Yhtä opiskelijaa kiinnosti kovin valokuvaukseni, mikä antoikin hyvän syyn vastavuoroiseen kommunikointiin hänen kanssaan. Banaaninkuorenikin vietiin roskiin yhdellä pyynnölläni, mikä tässä ryhmässä oli melkoinen saavutus.

Iltapäivällä lähdin kolmen opiskelijaryhmän kanssa teatteriin keskustaan. Pyörätuolia käyttävät menivät bussilla ja kävelevät metrolla. Siinä olikin vahtimista, sillä joukkue oli melko suuri. Katujen ylityksissä avustajat jäivät varmistamaan liikenteen. Opettaja oli pomo, ja kaikki tiesivät roolinsa. Mc Donalds ruokailuihin sujui ongelmitta. Opiskelijat joutuvat itse maksamaan tällaisten retkien kulut.
Esitys oli englantilaisille tuttu Railway children, missä istuimme rautatien varrella katsomoissa. Oikea veturi tuli muutaman kerran näyttämölle. Hieno esitys ja kaikki opiskelijat jaksoivat sen hyvin.

Elina Kopu
Validia ao