maanantai 30. marraskuuta 2015

Ensimmäinen adventti


Viikonloppuna vietettiin kirkolla ensimmäistä adventtia. Tekemistä riitti kirkkosalin järjestelyssä,  kirkkokahvien keitossa, kahvilan ja kaupan asiakkaita palvellessa, majoittujia kirkolle tuli ja meni...

Nyt sitten ansaitun vapaapäivän viettoon! 

Anu


Lähetetty Samsung-laitteesta

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Praha 27.11 ja 28.11

Perjantai ja viimeinen työpäivä. Täksi päiväksi tosin tapaamisia kontaktihenkilöiden ja suomenopiskelijoiden kanssa. Aamulla tapasin Jaromir Nemecin, hän tahtoi kiittää minua ja kertoi vielä paljon lisää mahd. työkuvioista. Tsekinmaan työtilanne on hänen mukaansa hyvä erialojen osaajien suhteen. Täältäkin löytyy suomalaisia vaihto-opiskelijoita, tällä hetkellä 6 opiskelijaa.. Lopuksi herra Nemec muisti jo eläkkeelle jääneen professorin, joka oli tutkinut psyykkisesti oireilevia opiskelijoita ja erilaisia tukimuotoja miten tukee opiskeluja ja siirtymistä työelämään. Valitettavasti hän ei siinä heti löytänyt yhteystietoja minulle, mutta lupasi toimittaa ne minulle jälkikäteen. Iltapäiväksi minut oli kutsuttu Kaarlen yliopiston suomenkielen ja kulttuurin opiskelijoiden luokse. Pienestä vuosikurssista 8 opiskelijaa, 4 on nyt vaihdossa Suomessa ja lopuista neljästä paikalle pääsi 2. Oli hienoa nähdä opiskelijoita, joita opiskelu motivoi ja he tahtoivat puhua kanssani. Minuun teki suuren vaikutuksen heidän hyvä kielitaito. Kukapa muuten meistä suomalaisista on lukenut Kalevalan kolme kertaa ja vieraalla kielellä. Aikaa hujahti 3 tuntia kun istuimme vanhassa opiskelijakahvilassa holvikaarten alla. Sieltä suuntasin kämpille pakkauspuuhiin.
Lauantai aamu, huoneen luovutin ennen klo. 10 sain jätettyä matkalaukun respaan, josta hakisin sen iltapäivällä. Suuntasin Prahan vanhankaupungin aukiolle, missä oli joulutorin avajaiset. Nautin ilmapiiristä ja kuuntelin kuorojen esityksiä. Kylmäilma sekä räntäkuurot hieman söivät fiiliksiä ja varmasti osasyy oli myös tämän kaiken loppuminen, kahdessa viikossa voi oppia erittäin paljon kun ottaa vastaa ja on avoiminmielin liikkeellä.
Suosittelen kaikille joille joskus tulee mahd. osallistua johonkin kansainväliseen hankkeeseen osallistumaan. Suurimmat " valaistumiset " ja kokemukset syntyvät, kun asettaa itsensä joskus epämukavuusalueelle, alueelle missä joudut haastamaan itsesi.
Kiitos, Ahoj.... Näemme vielä!
Terveisin Jaakko Aroharju Kiipulan ammattiopisto Vantaa

Lähetetty Windows Phonesta

Kuvat Lontoo

Vielä muutama kuva.

Elina Kopu

Summarum

Perjantai 27.11.15 Viimeinen päivä Barnet & Southgate collegessa
Vierailin seuraamassa esitysten tekoa ja englannin kielen opetusta nuorille miehille. PowerPoint oli hallussa ja tiedän nyt, että Henrik VIII:lla oli 6 vaimoa (eri aikaan) ja olen tutustunut ko ajan musiikkiin. 
Vielä on lähtöteehetki, ja vierailuni täällä on ohi.

Miljoonakaupungin nuoret ovat kuten meilläkin. Tunneilla on napakka, lämmin kuri. Koulussa opetellut kielen kliseet muuttuvat täällä lihaksi. Kohteliaita small talk lausahduksia käytetään paljon ja ne mahdollistavat kohteliaan ja kannustavan ilmapiirin, jonka nuoret omaksuvat. Kohteliaisuus on havaittavissa myös keskustassa, pienissäkin kohtaamisissa on henkilökohtaisuuden  tuntu. Tänään vilkkaalla metroasemalla nuori mies tuli kantamaan laukkuni raput ylös.
Opiskelijat maksavat itse ruokansa, jopa oppitunneilla valmistetusta ruoasta peritään maksu. Työvaatteet ja kengät hankitaan ja huolletaan itse, joidenkin tutkintojen osia pitää rekisteröidä itse sähköiseen cv:en. Kouluissa ja virastoissa oli vartijat.

Käytäntöön siirrettäviä asioita pitää vielä pohtia, esim. luki- ja matematiikan testejä pitää tarkastella yhdessä työtovereiden kanssa. Palautteen antamisen merkitys korostui vierailuni aikana ja valokuvin tehty palautetuokio oli toimiva. Draama ja taideterapia olivat minulle uusia, niitä pitää myös arvioida omassa työssä. Minulle oli mieleisiä huomioita myös koulujen yhteiset säännöt, esim. "täällä juomme vain vettä" julisteet ja vierailijoiden sisääntulokirjaukset.  Ne siirtäisin meillekin käyttöön.

Olen iloinen ja tyytyväinen, että sain tämän mahdollisuuden. Tapaamani henkilökunta oli ystävällistä, joitakin sähköpostiosoitteita vaihdettiin. Toivon, että meillä on mahdollisuus vastavuoroisuuteen luonamme vierailevien kollegojen kanssa.
Palaan mielelläni kotiin. Yksin, tankeroenglannilla varustettu henkilö on vähän ulkopuolinen isossa maailmassa. Kannustan kuitenkin lähtemään matkaan, jos tilaisuus tulee. Tankeroenglantini sulavoitui ja jo muutamien päivien jälkeen aloin ajatella englanniksi. Matkaan kannattaa suhtautua avoimin mielin.

Lisää tietoa B&S collegessa löytyy myös Minna Sandbergin raportista vuodelta 2014.

Elina Kopu
Ammatillinen erityisopettaja
Validia Ammattiopisto
Mannilantie 27-29
PL 46 04401  Järvenpää
p. 044 765 0640
elina.kopu@eduvalidia.fi
www.valdia-ammattiopisto.fi
Minun uskontoni on ystävällisyys. (Dalai-lama)

Sosiaalityöntekijä ja Gestalt-eli hahmoterapeutti Ellen Neuven haastattelu. Hän työskenteli Hollannissa 10 vuotta väkivaltaisten miesten vankilan psykiatrisella osastolla ensimmäisenä naisena. Vankilassa tyypillistä oli että asiakkaan ongelmien ympärille muodostui useiden viranomaistahojen verkosto ilman, että asiakasta kuultiin riittävästi. Vankila työssä korostui viranomaisista lähtevän verkostotyön tarve, johon asiakkaan yhteistyö sekä hänen luonnollisten verkostojen mukaan kutsuminen olisi erittäin perusteltua, kun pyritään saamaan aikaan muutos asiakkaan elämäntilanteessa.  Työ oli erittäin raskasta, mutta antoisaa. Tällä hetkellä Helene toimii Sonnehoven maatilalla sosiaalityöntekijänä ns. ”yleisnaisjantusena”. Ellenillä on myös neljän kasvattilasta kotonaan, kaikilla lapsilla on traaginen menneisyys (lue huumeriippuvaisten prostituoitujen lapsia, jotka huostaan otettu sosiaalitoimen psta). Lapsien kehitys on ollut haastavaa ja vahvaa arkikuntoutus osaamista vaativaa. Nyt nuorin lapsista on 15 vuotias ja vanhin on 23 vuotias poika, kaikilla on edelleen suuria psykososiaalisia ongelmia elämässään edelleen. Traagista.
Hahmoterapeuttina Ellen pitää toiminnassaan päähuomion nykyisyydessä, tässä ja nyt. Nykyhetkessä ihmisellä on muistonsa, ilonsa, toiveensa, fantasiansa, murheensa ja pelkonsa, jotka usein valtaavat mielen, ja tuottavat huolta, ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Ihminen elää usein vanhojen tottumustensa ja uskomustensa ohjaamana. Hän murehtii mennyttä tai on huolissaan tulevasta. Hän murehtii mennyttä tai on huolissaan tulevasta. Tämä sitoo energiaa, ja vie huomion pois tästä hetkestä. Huoli ja ahdistus ilmenevät psyykkisinä ongelmina, fyysisinä kiputiloina ja sairauksina. Ellen avustaa asiakastaan oivaltamisen ja tietoisuuden tiellä. Hänen tarkoituksenaan on tukea ja rohkaista asiakasta, kun tämä ottaa askeleita kohti uutta ja tutkimatonta.
Ellen on myös Buddhalainen ja hän kuvaa buddhalaisuutta ainoana ja ehdottomasti verettömänä, suvaitsevaisena ja vapaamielisimpänä uskomusjärjestelmänä, jossa opetetaan yleismaailmallista sääliä ja ihmisrakkautta sekä uhrautuvuutta. Tätä ajattelua hän hyödyntää niin elämässään kuin työssään.
 
Zen-buddhalaisuus (1100-luvulla Kiinasta) on ateistinen, jossa ei ole taas mitään palvonnan kohdetta, sillä totuus löytyy jokaisen omasta sisimmästä, se täytyy löytää itse ja siinä päästän älyllisen oivalluksen kautta suoraan yhteyteen todellisuuden/valaistumisen kanssa (SATORI). Zen-ajattelun mukaan arkiset askareet ovat merkityksellisiä ja niiden suorittamiseen tulee keskittyä.
Valaistumisen tiellä mielen tilaa tyhjentää, keskustellaan Buddha opettajan kanssa sekä tutkitaan ns koani tarinoita (KOANIT), jotka ovat ns paradoksaalisia kysymyksiä, joiden tarkoituksena on osoittaa loogisen ja dualistisen ajattelun rajallisuus mahdottomilta tuntuvissa ongelmissa.
Esimerkki koan; "millainen ääni syntyy kahta kättä taputtaessa entä millainen ääni syntyy yhtä kättä taputettaessa?"  Zen harjoituksessa on siis täysin tarpeetonta yrittää luoda oikeaa vastausta ajattelulla.
Tässä tämän matkan yhteenveto, Working Aboard matka on ollut hieno ja kannustava kokemus  
● Hollannissa Green care farmeja on ympäri Hollantia ja toiminta on edistyksellistä verrattuna Suomeen.  
● Kaikissa tutustumiskohteissa ja tapaamisissa oli luonnollinen, rauhallinen ja tervetullut olo
● Matkalta sain paljon onnistumisen tunnetta ja oivalluksia niin omaan itseen kuin työhöni liittyen
● Tutustumiskohteissa vallitsi avoin, ystävällinen, kiireetön ja ihmisiä ja eläimiä sekä luontoa kunnioittava malli, joka perustuu perusasioihin, jotka tulisivat aina muista jokapäiväisessä toiminnassamme!


Ystävällisesti
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College


perjantai 27. marraskuuta 2015

26. – 27.11.2015
De Paardenmaat, Arnhem, Hollanti
De Paardenmaat on Piet Nibbelink (s-54) on hollantilaisen hevostaitokouluttajan hevostila. Hän työskenteli biologian- ja fysiikanopettajan ammatissa, kunnes hevoset veivät miehen sydämen kokonaan. De Paardenmaatissa toiminta perustuu pitkälti hevosen kehonkieleen ja sen ymmärtämiseen. Tilalla on ns "Paddock Paradise-konsepti", jossa hevosilla on vapaa liikkuminen 2,5 hiekoitettu kuja, jossa ne voivat vapaasti liikkua koko päivän. Konsepti perustuu villihevosten tutkittuun käyttäytymiseen ja kengättömyyteen (Jaime Jackson). Tarjoamalla kesyhevoselle mahdollisimman lajinmukaisen elinympäristön se pysyy terveenä, pitkäikäisenä, hyvinvoivana ja tyytyväisenä. Tilan viikko - ohjelmaan kuuluu mm. tuntiopetusta lapsille ja aikuisille. Tallilla käy myös joka viikko kehitysvammaisten aikuis- ja lapsiryhmiä opiskelemassa ja työskentelemässä hevosten kanssa.

Piet ja Wilma (vaimo) opettavat vuorovaikutustaitoja hevosten ja oman menetelmänsä avulla myös yritysjohtajille ja työyhteisöille. Olen tutustunut Pietin toimintaa Suomessa joka vuosi kun hän on käynyt Suomessa (vuodesta 2000) pitämässä hevostaitokoulutusta.

Zorgboeren, Arnhem, Hollanti
Zorgboeren on Green Care -maatila, joka toimii yhteistyössä De Paardenmaatin kanssa. Tilalla kuntoutetaan kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Myös vanhuksille tarjotaan virkistys- ja päivätoimintaa. Kuntouttavasta hevostoiminnasta vastaavat De Witin sisarukset, joista toisen vastuualueena ovat lapset ja toisen aikuiset. Sain tutustua tilaan Sieka De Witin (sairaanhoitaja) sekä kuntoutujien ohjauksessa. Nuoremmat asiakkaat tulevat viikonloppuisin ja he ovat 6-12 vuotiaita, monet autisteja ja kehitysvammaisia. He asuvat kotonaan ja käyvät pari kertaa viikossa Zorgboerenissa.


Tilalla työskentelee 5-6 avustajaa, joista osa on vapaaehtoisia työntekijöitä, osa harjoittelijoita. Asiakkaat hoitavat hevosten lisäksi tallia, piha-alueita ja pieniä puutarhaviljelyksiä. Yhteistyö De Paardenmaatin kanssa on jatkunut jo 10 vuotta. Vastaavaa yhteistyötä Hollannissa on vain parilla tilalla, tosin Zorgboeren ketjun tiloja on useita satoja ympäri Hollantia. Yksiköt ovat usein pieniä puutarhaviljelyksiä tai toimivat esim. maatilojen yhteydessä, kuten aiemmassa paikassa Zonnehovessa, jossa tutustuin toimintaan  edellisellä viikolla.

Sairasvakuutus maksaa asiakkaiden kuntoutuksen, vaikkakaan kaikilla palvelua tarjoavilla henkilöillä ei ole varsinaista terveydenhoitoalan koulutusta. Hollannin malli vaikuttaa monella tapaa väljemmältä ja Green Care –ajattelu tuntuu olevan Hollannissa aivan eri tasolla kuin Suomessa.


Ystävällisesti
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College





VL:





Ystävällisesti
Anu
***************
Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College
+35840-5173104
Pl 46 (Mannilantie 27-29)
04400 Järvenpää
Finland
**************




Lähettäjä: Kaskisuo Anu
Lähetetty: 27. marraskuuta 2015 3:22
Vastaanottaja: wavalmennus.ameo14@blogger.com
Aihe:

 
26. – 27.11.2015
De Paardenmaat, Arnhem, Hollanti
De Paardenmaat on Piet Nibbelink (s-54) on hollantilaisen hevostaitokouluttajan hevostila. Hän työskenteli biologian- ja fysiikanopettajan ammatissa, kunnes hevoset veivät miehen sydämen kokonaan. De Paardenmaatissa toiminta perustuu pitkälti hevosen kehonkieleen ja sen ymmärtämiseen. Tilalla on ns "Paddock Paradise-konsepti", jossa hevosilla on vapaa liikkuminen 2,5 hiekoitettu kuja, jossa ne voivat vapaasti liikkua koko päivän. Konsepti perustuu villihevosten tutkittuun käyttäytymiseen ja kengättömyyteen (Jaime Jackson). Tarjoamalla kesyhevoselle mahdollisimman lajinmukaisen elinympäristön se pysyy terveenä, pitkäikäisenä, hyvinvoivana ja tyytyväisenä. Tilan viikko - ohjelmaan kuuluu mm. tuntiopetusta lapsille ja aikuisille. Tallilla käy myös joka viikko kehitysvammaisten aikuis- ja lapsiryhmiä opiskelemassa ja työskentelemässä hevosten kanssa.

Piet ja Wilma (vaimo) opettavat vuorovaikutustaitoja hevosten ja oman menetelmänsä avulla myös yritysjohtajille ja työyhteisöille. Olen tutustunut Pietin toimintaa Suomessa joka vuosi kun hän on käynyt Suomessa (vuodesta 2000) pitämässä hevostaitokoulutusta.

Zorgboeren, Arnhem, Hollanti
Zorgboeren on Green Care -maatila, joka toimii yhteistyössä De Paardenmaatin kanssa. Tilalla kuntoutetaan kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Myös vanhuksille tarjotaan virkistys- ja päivätoimintaa. Kuntouttavasta hevostoiminnasta vastaavat De Witin sisarukset, joista toisen vastuualueena ovat lapset ja toisen aikuiset. Sain tutustua tilaan Sieka De Witin (sairaanhoitaja) sekä kuntoutujien ohjauksessa. Nuoremmat asiakkaat tulevat viikonloppuisin ja he ovat 6-12 vuotiaita, monet autisteja ja kehitysvammaisia. He asuvat kotonaan ja käyvät pari kertaa viikossa Zorgboerenissa.


Tilalla työskentelee 5-6 avustajaa, joista osa on vapaaehtoisia työntekijöitä, osa harjoittelijoita. Asiakkaat hoitavat hevosten lisäksi tallia, piha-alueita ja pieniä puutarhaviljelyksiä. Yhteistyö De Paardenmaatin kanssa on jatkunut jo 10 vuotta. Vastaavaa yhteistyötä Hollannissa on vain parilla tilalla, tosin Zorgboeren ketjun tiloja on useita satoja ympäri Hollantia. Yksiköt ovat usein pieniä puutarhaviljelyksiä tai toimivat esim. maatilojen yhteydessä, kuten aiemmassa paikassa Zonnehovessa, jossa tutustuin toimintaan  edellisellä viikolla.

Sairasvakuutus maksaa asiakkaiden kuntoutuksen, vaikkakaan kaikilla palvelua tarjoavilla henkilöillä ei ole varsinaista terveydenhoitoalan koulutusta. Hollannin malli vaikuttaa monella tapaa väljemmältä ja Green Care –ajattelu tuntuu olevan Hollannissa aivan eri tasolla kuin Suomessa.

Ystävällisesti

Anu Kaskisuo (anu.kaskisuo(at)eduvalidia.fi)
Validia ammattiopisto/Validia Vocational College