Viro/blogi

Tere!

Viimeistä iltaa vietetään Tallinnassa pakkaamisen merkeissä. Vähän huolestuttaa mahtuuko enää matkalaukku kiinni… Kaksiviikkoinen on mennyt todella nopeasti, mutta kiva on palata kotiinkin.

Maanantaina työskentelin maito-osastolla, tiistaina oli sitten niiden väkevämpien vuoro. Alkoholin myynti on sallittu klo 10-22 välillä. Itse Prismathan ovat Tallinnassa auki klo 8-23. Keskiviikkona olin vastaavasti leluosastolla. Kun kaikki saapuneet lelut  oli saatu laitettua koneelle ja hyllyyn, laittelin vielä toimitettuja tavaroita Pikkolinkille ja sitä kautta tietokoneelle. Ihanaa, kerrankin sain istua. Nimittäin alkaa tämä kaksiviikkoinen todellakin tuntua jaloissa. Inkerin mukaan pitäisi työskennellä vielä toinen moinen niin sitten jalat tottuu. J En tiedä…. Tänään sain työskennellä kuiva-aineissa ja sitä tavaraa kyllä riitti. Kassaltakin saatiin apuvoimia hyllytykseen. Suomesta oli tullut meillekin tuttuja Rainbow:n tuotteita suuret määrät. Nyt on enää sitten huominen päivä. Laittelen hyllyyn joulutavaroita tai sitten olen kemppariosastolla, kummassa nyt apua kaivataan enemmän. Kivaa on ollut se, että joka päivä olen saanut työskennellä eri osastoilla. Minut on otettu todella hyvin vastaan. Ja vaikka Viron kieltä en puhukaan (ainakaan vielä mitenkään sujuvasti), niin sitä on ollut kuitenkin melko helppoa ymmärtää. Tottakai on ollut tilanteita, että asiakasta en ole osannut auttaa, koska en tiedä onko jotakin valikoimissa vai ei. Ja venäjän kielestä on ollut suuri apu. Kiitosta on tullut ja harmitus taitaa olla heille, että lähden. Työvoimaa nimittäin aina tarvitaan Tallinnan eri Prismoissa.

Huomenillalla sitten lento Helsingin kautta Joensuuhun ja kotiin!!!!

Nägemist!

Päivi Luovilta

Belgia

Uusi viikko
Viikonlopusta; aurinkoinen sää, kaikkialla lomalaisia: museot, aukiot, kadut, konsertit, kirkot, kaupat ja torit, täynnä eri-ikäistä väkeä. Lauantaina oli paikalliset markkinat. Tuntui, että kaikkea maan ja taivaan väliltä oli myynnissä; eläviä hanhen-, kanan-, kukonpoikasia, kaneja, juustoa, lihaa, vihanneksia, leipomotuotteita. Kukkia kaikissa väreissä, valmiita asetelmia ja yksittäispakattuja. " Pohjolasta tulleelle" kaunista- ja ihmeellistä tähän aikaan vuodesta. Bryggen, pienen venetsian keskustassa kanavaveneetkin olivat vielä liikenteessä.
Maanantai 27.10, Oostende
City of the Haan, Belgian rannikolla. Matkasin junalla ja "trammillä" Center Duin en Zeehen, jossa tuutorini Muriel oli vastassa. Keskus kuuluu isompaan Organisaatioon joka on yksityinen täällä Flanderin alueella. Toimintaa kuuluu paljon erilaisia projekteja kaikenikäisten ihmisten auttamiseksi ja kuntouttamiseksi takaisin normaaliin arkeen. Center Duin en Zee teki yhteistyötä lasten ja nuorten parissa työskentelevien tahojen kanssa. He työskentelevät mm koulujen rinnalla opettaen arjessa mm sosiaalisia- ja tunnetaitoja. Nuoret 12-14 vuotiaat tulivat tänne erityiskoulun asuntolasta viettämään viikonloppuja ja lomaa, koska he eivät voi mennä koteihinsa. Perhetaustat olivat todella rankkoja: päihteitä, väkivaltaa (tappoja), hyväksikäyttöä. Täällä oli kaikesta arjen raakuudesta huolimatta hyvä meininki ja paikalla mukavia nuoria tyttöjä ja poikia. Osalla nuorista on koulun käynnissä ongelmia rikkinäisen perhetaustan takia, tai muuta oppimisen problematiikkaa ja käyttäytymishäiriöitä. Liityin tyttöjen Educational training ryhmään "apukäsiksi". Pelasimme piha-alueella kolmea peliä ennen lounastaukoa; Lakota, Kupp (ruotsalainen) ja Photo Party. Iltapäivä hurahti auringossa merenrannalla ja lähialueella "geokätköillessä" GPS:n avulla. Tytöt jaksoivat innostua kaikesta, auttoivat toisiaan, ihmettelivät ja opettivat suomalaistakin tarvittaessa, päivä kääntyi äkkiä iltaan, palasimme tyttöjen asuntolaan noin 17.30, josta jatkoin junalla takaisin Bryggeen.

Tiistai 28.10
Kortjik, junalla lähelle Ranskan rajaa; täällä saman yksityisen organisaation yksikkö Groep INTRO, kuin maanantain Oostendessa Center Duin en Zee. Junalla on Kortjikiin noin 60 kilometriä Bryggestä. Täällä tänään oli tuutorinani Tijs. Päivän teemana Halloween, jonka ympärillä toteutettiin "kielellinen treeni" maahanmuuttajataustaisille nuorille. Keskus oli hyvin toimiva yksikkö, isoine keittiöineen ja saleineen, melko uusi rakennus keskustassa. Tijs pohjusti päivääni, että paikalla voi olla 20-40 tai yksi maahanmuuttaja, koskaan ei voi tietää. Tänään paikalle tuli 4 nuorta naista. Näillä nuorilla on toimintaa rajoittava pulma kielitaidottomuus. Voi kielten sekamelskaa tänään: flaamia, viittomakieltä (yksi työntekijöistä oli kuuro), japania, kroatiaa, suomea, saksaa, pakistanin kieltä (?), englantia, liettuaa. En tuntenut itseäni kovinkaan eksoottiseksi tässä seurassa, mutta kuultuaan, että tulen Suomesta yksi tytöistä nosti kädet ylös ja sanoi "Cool".
Nuoret jatkavat riittävän kielitaidon saatuaan normi opetuksessa. Aamun ensimmäinen tehtäväni oli hakea keskustan tukusta 10 kappaletta oransseja kurpitsoita. Osa kurpitsoista paloiteltiin keittoon muiden vihannesten kanssa, osasta tehtiin Halloween kynttilälyhtyjä. Samaan aikaan valmistui teatterimaskeista halukkaille erilaisia Halloween kammotuksia, kasvomaalauksia ja katkenneita käsien luita. Yksi tytöistä oli taitava maskeeraamaan, sama nuori lauloi meille lounaalla japaniksi ja kroatiaksi. Lounaan jälkeen päivä jatkui Halloween kauhuelokuvan katsomisella, jälkiruokapannukakuilla, seurustelulla, siivoamisella ja ilmapallokisalla. Ja eikun junaan!
Päällimmäisenä jäi näistä päivistä: avoimuus, hyvä fiilis arjen vastoinkäymisistä huolimatta, auttavaisuus!

Keskiviikko 29.10
Tänään työpäivä Bryggessä. Sateinen harmaa syksypäivä. Aamulla Fietsatelier polkupyöräpajalla. Iltapäivä Krinvinkel-`trad Second-hand kaupassa, www.dekringwinheltrad.be. Työntekijäkoordinaattorit ovat saman organisaation palveluksessa kuin alkuviikon työpaikkojen INTRO Groep. Vastuuhenkilöt olivat koulutukseltaan sosiaalityöntekijöitä. He olivat erikoistuneet eri asioihin, ammatilliseen puoleen tai sosiaalityöntekijän töihin. Korjaamolla olevien henkilöiden työ- ja harjoittelupaikkojen sopimukset, työsuhteisiin ja verkostoihin liittyvät asiat ja paperityöt, sekä tarkastajien kanssa tehtävä yhteistyö kuului heidän työhönsä. Toinen sosiaalityöntekijä hoiti korjaamossa, toinen henkilö ulkopuolella työskentelevien asiat. Samoin oli jako Second-hand kaupassa. Työharjoittelijat saivat palkkaa 3.40e tunnilta, 20 h/ viikko. Sopimukset sisälsivät 800 työtuntia vajaassa vuodessa. Jos työntekijä jatkoi yhtäjaksoisesti työntekoa aloituksesta kolme kuukauden ajan, keräsi työharjoittelija palkkaansa 500e lisäbonuksen. Pajalla ja kaupassa työskentelevät esimerkiksi olivat niitä, jotka eivät vielä pärjää avoimelle työpaikalla, tai he olivat nuoria koulupudokkaita. Työntekijät aloittivat näissä suojatummissa työpaikoissa, harjoittelemaan työpaikan pelisääntöjä. Itsenäisempään työhön "ulkopuolella" pystyvät olivat pienemmän valvonnan alla. Samoilla sopimuksilla.
Arviointi tehtiin kolmen kuukauden välein kirjallisena. Arvoitiin mm työnlaatua, henkilökohtaisia opittavia asioita, työpaikansääntöjen noudattamista. INTRO Groep Paja- ja Secon-hand sisälsivät paikallishallitukselta rahoituksella käynnistettyjä projekteja, hallituksen tarkastajat vierailivat tapaamispalavereissa säännöllisesti, noin kolmen kuukauden välein. Nuorten alle 18v oli käytävä osan viikkoa koulussa. Kun työharjoittelu ja kouluvuodet tulevat täyteen opiskelijat saavat todistuksen "diploma" jossa kerrotaan suoritettu työharjoittelu ja teoriaopinnot.
Belgiassa on työvoimaorganisaation lisäksi satoja erilaisia verkosto-organisaatioita pyörittämässä työllistämiseen auttavia- tukevia systeemejä, joista INTRO Groep on yksi erilaisine toimintamuotoineen. Syyt olla tuetussa työpaikassa vaihtelevat yksilön mukaan: nuoret, koulupudokkaat, muuten rajoitteiset, varttuneemmat, maahanmuuttajat, koulun keskeyttäjät, käyttäytymishäiriöiset ja paljon muuta. Rahoitus toimintaan saadaan paikalliselta hallitukselta sekä tuottamalla itse myyntiinosa palveluja tai tuotteita. Työpajan- ja Second-hand kaupan ulkopuolella työskenneltiin sairaaloissa, vanhainkodeissa ja monissa erilaisissa yksityisissä yrityksissä; parturit, maalaamot, korjaamot, kaupat. Sama INTRO Groep organisaatio pyöritti myös paikallisen Rautatien kanssa polkupyörien suojattua parkkia asemalla.
Työpaikat ovat kivenalla kaikilla tällä hetkellä. Kovasti koulutetut ovat samalla viivalla kouluttamattomien kanssa. Koulutus ei takaa työllistymistä.


Terveisin Eeva-Maija

Loppukommentit Göteborgista

Tällä hetkellä olen jo turvallisesti kotimaan kamaralla ja kohta täälläkin taas työviikko pulkassa.

 

Soveltuuko työssäoppimispaikaksi erityisopiskelijoille?

 

Itse olen kokenut haasteena sen, että minulla ei ole yhteistä kieltä lasten kanssa. Vuorovaikutus sujuu kyllä muutoin hyvin erilaisia keinoja käyttäen, mutta jos pitäisi puuttua vaikkapa riitatilanteeseen tai epätoivottuun käyttäytymiseen, se on todella hankalaa ilman kielitaitoa.

 

Pohtiessani sitä, soveltuisiko paikka omien opiskelijoideni työssäoppimisympäristöksi, niin olen sitä mieltä, että ei välttämättä kovin hyvin sellaiselle, jolla ei ole minkäänlaista ruotsinkielen taitoa. Kiipulan sosiaali- ja terveysalan opiskelijat valmistuvat avustaviin tehtäviin päivähoidon ympäristöihin, mikä tarkoittaa lähinnä perushoitotilanteissa avustamista, leikeissä ja ulkoilussa mukana oloa. Tässä kyseisessä ryhmässä, jossa olen, on hyvin vähän mm. perushoidon tilanteissa avustamiseen (pukeminen, syöminen, nukkuminen jne.), koska lapset toimivat kaikissa tilanteissa lähes itsenäisesti. Puutteellisella kielitaidolla taas on haastavaa osallistua leikkeihin tai jutella lasten kanssa. Ruotsinkielentaitoinen kyllä varmasti pärjäisi ryhmässä. Sosiaali- ja terveysalan työskentelyssä ylipäätään korostuu erityisesti vuorovaikutus- ja viestintätaidot, joten kielitaidolla näissä töissä on suuri merkitys. Muutoin ryhmä on oivallinen paikka oppia ennakkoluulottomuutta, monikulttuurisuutta ja monipuolisia vuorovaikutustaitoja. Folkhögskolanin rehtori sanoi, että kaikenlainen yhteistyö on kuitenkin jatkossa mahdollista.

 

Mitä olen oppinut

 

Olen saanut kokemuksen siitä, miltä tuntuu mennä työhön paikkaan, jossa ei oikein tule ymmärretyksi eikä itsekään ymmärrä kaikkea mitä muut puhuvat. Kokemuksena siis erinomainen ja uskoisin, että usein erityisopiskelijalla on samankaltaisia tuntemuksia mennessään työssäoppimaan. Olen oppinut paljon monikulttuurisesta työskentelystä ja uskoisin, että tietouteni erilaista kulttuureista on lisääntynyt huimasti.

 

 

Mia, Kiipula

Viro/blogi

Tere!

Ensimmäinen työviikko on onnellisesti  takanapäin. Jokaisena päivänä sain työskennellä eri osastoilla. Torstaina oli luvassa leipäosasto. Täytyy vaan ihmetellä sitä tavaran paljoutta. Juuri kun näytti siltä, että kaikki lavat on saatu hyllyihin, niin varastossa odotti uusi lava eli noin 60 laatikkoa leipää ja leivonnaisia. Virolaiset näyttävät tykkäävän erilaisista kakuista, sillä niitä on myynnissä jos jonkinlaista. Perjantaina olin sitten kodinosastolla. Hinnoittelin kukkia, täyttelin ruukkuhyllyjä ja sukkahousuhyllyjä. Lisäksi laitoin varastolla joulutavaroita koneelle ja sitä kautta myyntikuntoon valmiiksi osastolle. Onnistuihan se eestinkielisen Pikkolinkin käyttö. J

Viikonloppu menikin sitten nähtävyyksiä katsellen. Tutuksi tulivat Kadriorgin puisto ja Vanha kaupunkikin tuli kerrankin koluttua ihan läpikotaisin. Ja tottakai hiukset piti käydä leikkauttamassa todella edulliseen hintaan. Vielä jaksoi illan hämärtyessä shoppaillakin, mutta tuliaisiin pitää vielä joku ilta paneutua hieman tarkemmin. Saa nähdä mitä tämä viikko vielä tuo tullessaan. Päivät tuntuvat kyllä menevän todella nopeasti.

 

Päivi Luovilta

 

 

--------------------------------------------------------------------------------------

Suomi tarvitsee kaikki kädet - Ammattiopisto Luovi

 

Päivi Palviainen

ammatillinen erityisopettaja

Ammattiopisto Luovi

Liperin yksikkö

Silmutie 24, 83430 Käsämä

puh. 040 319 3377

paivi.palviainen@luovi.fi

www.luovi.fi

www.facebook.com/ammattiopistoluovi

 

Ystävien ja perheiden päivä 25.10.

Ystävien ja perheidenpäivää vietettiin lauantaina.
Koululle kokoontui yli sata opiskelijoiden ystävää ja perheenjäsentä.
Tunnelma oli lämmin ja iloinen. Tanskalaisethan tunnetusti osaavat pitää hauskaa keskenään.
Päivä aloitettiin yhteisellä lounaalla. Sitten oli opiskelijoiden vuoro esitellä matkoja, jotka ryhmät olivat tehneet aikaisemmin syksyllä.
Päivä päättyi opettajien kanssa käytyihin keskusteluihin.
Minä löysin tämän päiväisen työpisteeni keittiöstä, jossa riitti touhua kokopäiväksi.

Päivi, Kiipula

Tanskassa osallistetaan ja osallistutaan

Olemme oppilaiden kanssa osallistuneet paikallisiin Sipulifestivaaleille. Maistellen paikallisia sipuliherkkuja.

Tässä koulussa pidetään tärkeänä osallistumista paikallisiin tapahtumiin,ne antavat oppilaille mahdollisuuden tavata paikallisia asukkaita.

Aamu tapaamisessa esittelin Suomea ja omaa työpaikkaani sekä meidän koulutussysteemiä englanniksi joka tulkattiin tanskaksi.

Opiskelijat tekivät tarkentavia kysymyksiä ja varsinkin japanilaiset opiskelijat olivat kiinnostuneita meidä sosiaalijärjestelmästämme.

On ollut hienoa havaita kuinka sujuvasti opettajat vaihtavat kielestä toiseen,siis Tanskasta englantiin ja päin vastoin.

Osa opiskelijoista osaa vain tanskaa ja osa vain englantia mutta löytyy heitäkin jotka hallitsevat molemmat kielet.

 

Perjantaina on huoneiden siivous päivä. Tänään opettajan olessa poissa sain hoitaa huoneiden tarkastuksen itsenäisesti.

Ryhmässäni oli down-poikia jotka puhuivat vain tanskaa.

Mutta tuli kuin tulikin ne huoneet siivottua.

Illalla opiskelijat kokoontuivat hiomaan ohjelmaa perheiden ja ystävien päivään.

 

Päivi,     Kiipula

Loppuviikko

Torstai 23.10

Aamu alkoi sateisena. Koko päivä liikekannalla. Kävimme katsastamassa työssä olevan opiskelijan työpaikan ja samalla opiskelija, koulun opinto-ohjaaja ja työvoimatoimiston sekä työpaikan edustajat kirjoittivat työsopimuksen vuodeksi. Työpaikkana oli pieni ravintola Eeklovissa 60 kilometriä Bryggestä. Opiskelija työskentelee siellä kolme päivää viikossa. Työsopimus allekirjoitettiin nyt koeajan jälkeen- opiskelijaan oltiin erittäin tyytyväisiä. Samoin opiskelija itse oli mielissään tästä mahdollisuudesta.   

Seuraavana matkasin palaveriin johtajan kanssa.  Koululla on kolme erilaista toimipistettä melko lähekkäin. Koulun puutarhalla ja maatilalla oli syystyöt käynnissä, sesonki koittaa viikon kuluttua myyntipuolella, 1.11 Belgialaiset vierailevat hautausmaalla muistelemassa poisnukkuneita lähimmäisiään. Tyypilllinen , kukka joka viedään haudoille tähän aikaan on iso, valtava ruukkukrysanteemi puutarha loisti kaikissa mahdollisissa väreissä. Joulukuusia voi hakea halutessaan koulun tarhalta ns ekologisella "täysihoitoperiaatteella"; valitset kuusen, se toimitetaan sinulle jouluksi ja voit tuoda sen takasin hoitoon puutarhalle, josta se tuodaan sinulle seuraavana vuonna. Maatilalla oli lampaita ja kanoja. Rehua kasvatettiin myyntiin hevosille. Maissipellolta oli sato jo korjattu.

Yhdessä toimipisteessä oli erilaista "työssä-avustavan" henkilöiden koulutusta. Opiskella voi mm parturialalle, rakennusalalle, hoitoalalle, puutarha-alalle, metallialalle. Koululla oli tuottava keittiö-ruokala jossa tehtiin ruokaa myös koulun ulkopuolelle myyntiin. Hyvä idea oli koulun omin voimin toteutettu maalauskampanja: käytävien seinät oli maalattu teemojen mukaan. Esimerkiksi musiikkiluokan lähiseinät oli maalattu musiikkiin liittyvien soittimien kuvin. Tapasimme palaverissa myös koululla vierailleet tarkastajat. Kaikki asiat tuntuivat olevan kunnossa, joten saimme siirtyä takaisin "kotikoululle". Kello olikin 17 ja käsityökerho kokoontui. Osallistuin kerhon kokoukseen ja ohjelmassa oli "käsivarsikudonta"- opettelin uuden tekniikan illan aikana, hyvä päätös päivälle.

Päällimmäiseksi jäi keskustelu käsityö-taideaineiden tuntimäärästä ja tarpeellisuudesta opetuksessa, kaikki tapaamani henkilöt kannattivat aineiden pitämistä opetussuunnitelmissa! Myös opiskelijat olivat yhtä mieltä asiasta.

Perjantai 24.10.14

Retkipäivä, lähdimme opiskelijoiden kanssa koululautoilla 50 kilometrin päähän Kemmeliin. Paikkakunta liittyy läheisesti Ensimmäiseen Maailmansotaan; englantilaiset saivat australialaisten avustuksella saksalaiset siirtymään. Katsoimme dokumentin Zero Hour ja sen jälkeen kävimme sodanaikaisessa bunkkerissa, näimme osan maanalaista käytävistä, niitä kaivettiin käsin hiekkaan 40 metriä maan alle. Työ kesti kaksi vuotta. Suuressa räjäytyksessä menehtyi 50 000 ihmistä. Opiskelijat olivat hyvin perillä maansa historiasta, sen aikaisista tapahtumista.  Liikuimme pikkuryhmissä loppupäivän Peace Villagen alueella opetukselliseen Gps-peliin osallistuen. Erilaiset "kätköt" teettivät töitä kaikilla, oli hienoa seurata opiskelijoiden keskittymistä. Kätköjä haettiin vihjeiden avulla kartasta. Yksi kätkö oli kirkossa, yksi hautamuistomerkin sisällä, yksi viljapellonreunalla. Kaikki kätköt käytyämme, kokosimme löydetyistä tarvikkeista jalkapallon. Retki päättyi "matsiin" osallistujien kesken. Päällimmäisenä tänään hieno yhteistyö. Hieno viikko takana.

Eeva-Maija