Tällä hetkellä olen jo turvallisesti kotimaan kamaralla ja kohta täälläkin taas työviikko pulkassa.
Soveltuuko työssäoppimispaikaksi erityisopiskelijoille?
Itse olen kokenut haasteena sen, että minulla ei ole yhteistä kieltä lasten kanssa. Vuorovaikutus sujuu kyllä muutoin hyvin erilaisia keinoja käyttäen, mutta jos pitäisi puuttua vaikkapa riitatilanteeseen tai epätoivottuun käyttäytymiseen, se on todella hankalaa ilman kielitaitoa.
Pohtiessani sitä, soveltuisiko paikka omien opiskelijoideni työssäoppimisympäristöksi, niin olen sitä mieltä, että ei välttämättä kovin hyvin sellaiselle, jolla ei ole minkäänlaista ruotsinkielen taitoa. Kiipulan sosiaali- ja terveysalan opiskelijat valmistuvat avustaviin tehtäviin päivähoidon ympäristöihin, mikä tarkoittaa lähinnä perushoitotilanteissa avustamista, leikeissä ja ulkoilussa mukana oloa. Tässä kyseisessä ryhmässä, jossa olen, on hyvin vähän mm. perushoidon tilanteissa avustamiseen (pukeminen, syöminen, nukkuminen jne.), koska lapset toimivat kaikissa tilanteissa lähes itsenäisesti. Puutteellisella kielitaidolla taas on haastavaa osallistua leikkeihin tai jutella lasten kanssa. Ruotsinkielentaitoinen kyllä varmasti pärjäisi ryhmässä. Sosiaali- ja terveysalan työskentelyssä ylipäätään korostuu erityisesti vuorovaikutus- ja viestintätaidot, joten kielitaidolla näissä töissä on suuri merkitys. Muutoin ryhmä on oivallinen paikka oppia ennakkoluulottomuutta, monikulttuurisuutta ja monipuolisia vuorovaikutustaitoja. Folkhögskolanin rehtori sanoi, että kaikenlainen yhteistyö on kuitenkin jatkossa mahdollista.
Mitä olen oppinut
Olen saanut kokemuksen siitä, miltä tuntuu mennä työhön paikkaan, jossa ei oikein tule ymmärretyksi eikä itsekään ymmärrä kaikkea mitä muut puhuvat. Kokemuksena siis erinomainen ja uskoisin, että usein erityisopiskelijalla on samankaltaisia tuntemuksia mennessään työssäoppimaan. Olen oppinut paljon monikulttuurisesta työskentelystä ja uskoisin, että tietouteni erilaista kulttuureista on lisääntynyt huimasti.
Mia, Kiipula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti