torstai 25. syyskuuta 2014

Ei tule tuohesta takkia!

Ei tule tuohesta takkia eikä Tokon Pojasta seiloria tai merimiestä ainakaan! Kaikki te tiedätte sen vanhan sanonnan jonka mukaan "Matit on maalla miehiä mutta merellä niillä ei tee mitään!" ? Ei varmaan koske kaikkia Matteja mutta minun kohdallani sanonta pitää täysin paikkansa.

Niin kauan kun pysyttelemme joella, jonne laivamme ominaisuuksiensa puolesta kuuluukin, minulla ei ole mitään hätää. Tiedän, että ranta on lähellä eikä suuria aaltoja voi syntyä. Mutta nyt olemme rannikolla eli meren puolella. Ajamme ulos Antwepenistä mutta silti oikea valtameri on vielä kaukana. Täällä tuulee jonkin verran mutta olosuhteet ovat kuulemma täysin normaalit vaikka aallot pärskyttävät vettä rajusti laivan keulasta. " This is easy to go!", sanoi kapteeni ja nosti jalkansa ohjauspöydälle ja alkoi vihellellä kaikessa rauhassa.

Minä tunnen oloni hyvin epämukavaksi ja huomioni on keskittynyt vain kahteen asiaan: Siihen, että pelastusliivini ovat käden ulottuvilla ja siihen, mihin suuntaan pitää lähteä uimaan jos tämä purkki kaatuu. Ja hei, aallot ovat vain 1-1,5m korkeat! Järjelläni pystyn käsittämään, ettei tässä voi sattua mitään mutta pienelle pelolle ei mahda mitään. Onneksi määränpäämme valot näkyvät jo ja pääsemme pian suojan puolelle.

Laivan miehistö vaihtuu 10 päivän välein, kapteenit ajavat kolme viikkoa putkeen. Eilen neljä hollantilaista seiloria lähti vapaalle ja kaksi ranskalaista ja yksi belgialainen tulivat tilalle. Mukavia heppuja mutta toivat mukanaan niin ärhäkän hajuista juustoa, ettei Tokola uskalla raottaakaan jääkaappia enää! Joudun tyytymään kuivamuonaan ja kokikseen loppureissun ajan! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti