Yöllä

Yön tunteina lähestymme Antwerpeniä. On pimeää ja tuntuu, ettei joella ole enää niin paljon liikennettä. Vastaantulijoita ja samaan suuntaan menijöitä kuitenkin riittää ja vain pienet valot pimeydessä kertovat laivojen sijainnin. Joki myös levenee merta lähestyttäessä jolloin alukset kiertävät toisensa kauempaa kuin sisämaassa missä joki on kapeampi. Yövuorossa on kolme miestä: Toinen kapteeni ja kaksi miestä jotka valvovat siltä varalta, että jotain ilmaantuu. Ja kyllä kaikenlaista toimintaa on yölläkin, esimerkiksi saimme polttoainetäydennystä miltei täydessä vauhdissa viereen ajaneesta polttoainelaivasta.

Maisema yöllä on yksitoikkoisempi mutta taivaalla möllöttävä kuu luo oman valaistuksensa pimeyteen. Täällä on paljon tuulivoimaloita ja suuria myllyjä on rakennettu pitkiin jonoihin. Pimeässä niiden lavat näyttävät kauhovan ilmaa kuin aaveiden kädet.

Kannella on yöllä aika viileää. Meidän on pidettävä koko ajan pelastusliivejä yllämme kun liikumme laivan sivulla koska siellä ei ole minkäänlaista kaidetta. Laivan keulasta perään päästäkseen on kuljettava pitkin laivan sivua ja siellä on vain puolen metrin levyinen tila kulkemista varten. Laivan työntekijät näyttävät astelevan hyvin tottuneesti joka paikassa mutta minä puristan tiukasti seinässä kiinni olevaa ohutta vaijeria kulkiessani tuota kapeaa reittiä.

Voisin mennä nukkumaan mutta haluan nähdä, mitä laivassa tapahtuu yöllä. Ylhäällä komentosillalla tai paremmin sanottuna ohjaamohuoneessa on lämmintä ja suorastaan unettavaa. Laitteet ja ilmastointi hurisevat ja radio soi taustalla. Kapteeni istuu hiljaa ohjauspöydän keskellä ja pöydän valot valaisevat himmeästi väsyneen näköisiä kasvoja. Laivan kaksi kapteenia vuorottelevat kahdeksan tunnin vuoroissa koko kolmeviikkoisen työrupeamansa. Tavallaan kadehdin kapteenia mutta toisaalta mietin työn haasteita: pimeällä ei näe paljon mitään, kulkijoita on paljon, joet ja kanavat ovat välillä hyvin kapeita ja matalien siltojen kanssa täytyy olla tarkkana.