Saavuin toissailtana kotiin kahden viikon Kreetan työelämäjaksoltani. Onneksi lento oli sen verran ajoissa Oulussa, että ennätin nukkua kunnon yöunet ennen maanantaiaamun töihin menoa.
Kokonaisuudessaan olen työelämäjaksooni erittäinkin tyytyväinen. Kaksi viikkoa oli mielestäni sopiva jakson pituudeksi. Siinä ajassa ennätti kokea ja nähdä melko paljon, mutta koti-ikävä ei ennättänyt vielä aivan mahdottomasti vaivaamaan. Olen myös tyytyväinen, että sain työskennellä kahdessa aivan erilaisessa paikassa, ja näin pystyin näkemään paikallisen ruokakulttuurin kaksi aivan erilaista puolta.
Englannin kielitaitoni kohentui aivan selvästi jakson aikana. Kaikki asiat kun oli pakko selvittää englanniksi ja aivan yksin, kukaan ei ollut puolesta puhumassa. Hyvä asia oli, että lähes kaikki työtoverit hallitsivat englantia ainakin jonkin verran . Vuokraemäntäni toimii työkseen englannin opettajana, joten hänen kanssaan asiointi oli vaivatonta.
Asuin kaupungin laitamilla, ja päivittäiseen kulkemiseen tarvitsin bussia. Aluksi kulkeminen jännitti kovastikin, mutta nostan itselleni hattua, kuinka hienosti opin kulkemaan pidemmänkin matkan bussinvaihtoineen kaikkineen. Työmatkoihin kului myös melko kauan aikaa.
Paikallisesta ruokakulttuurista ja ruoka-aineista opin paljon. Ostin paikallisen keittokirjan ja kirjoitin ohjeita ylös sekä valokuvasin. Olen tyytyväinen siihen, että sain monissa ruokalajeissa "kädestä pitäen"- ohjausta. Mausteita ja oliiviöljyä lähti mukaan tuliaisiksi ja koulullamme opiskellaan varmastikin ensi vuoden aikana kreikkalaista / kreetalaista ruoanvalmistusta. Paikallisissa häissä työskenteleminen oli myös unohtumaton kokemus.
Yksinäisyys vaivasi jonkin verran iltaisin, juttukavereita kun ei ollut. Suomenkielistä lukemista ja ristikoita olisi kannattanut pakata enemmän mukaan. Myös nettiyhteys olisi ollut tarpeen, jouduin käyttämään nettikahvilaa yhteydenpitoon, koska asunnossani ei yhteyttä ollut. Toisaalta olin hyvin tyytyväinen asumiseeni. Sain olla omassa pikku mökissäni aivan kaikessa rauhassa. Ei kuulunut liikenteen melua eikä muutakaan mekastusta, jos ei kukon aamuista kiekumista lasketa.
Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Sain viimeisenä vierailupäivänäni lauantaina kutsun vuokraemäntäni ystävättären luo kylään. Siellä sain seurata ruoan valmistusta ja nautiskella vielä kerran ihanasta kreetalaisesta ruoasta.
Laitan lähiaikoina vielä valokuvia matkalta.
Terveisin Riitta Luovilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti