Olen saanut oppia täällä miten rakennetaan hyvää työyhteisöä ihan tavallisten sosiaalisten taitojen avulla. Suomalaisen silmin näyttää siltä, että ketään ei jätetä huomiotta. Jos joukossa on joku uusi, kaikki ottavat häneen kontaktia. Tervehtiminen, hymy, kiittäminen ei maksa mitään, mutta kasvattaa sosiaalista pääomaa, johon meilläkin olisi varaa, kunhan vain osaisimme. Työkaveria autetaan, apua myös pyydetään rohkeasti. Positiivista palautetta annetaan ja hankalat asiat otetaan puheeksi.
Omia käytännön taitoja olen saanut täällä myös harjoittaa. Päivittäin toistuvat asiakkaiden asiat hoitaa kotipalvelu, kotisairaanhoito vastaa pääasiassa mm. lääkehoidosta, haavanhoidosta, voinnin seurannasta ja verikokeiden ottamisesta, kaikki tämä tietysti lääkärin lähetteellä ja yhteistyössä hänen kanssaan. Omien potilaidensa osalta kotisairaanhoitajan työhön kuuluu myös yhteyksien ottaminen esimerkiksi apuvälineistä ja kuntoutuksesta vastaaviin ammattilaisiin.
Toimintatapojen ja käytäntöjen kirkastuminen on ottanut oman aikansa ja ruotsin kielen käyttäminen omansa. Tämä on varmaan yhteinen kokemus opiskelijoidemme kanssa. Ei ole kiva olla tietämätön, mutta alussa on pakko olla. Viisikymppinen oppii uusia asioita hitaasti, mutta tajuaa virheensä piinallisen selvästi.
Monikulttuurisuus on minulle näyttäytynyt positiivisena asiana: työpaikalla ei tarvitse puhua täydellistä ruotsia, koska kaikki muutkaan eivät sitä käytä, kaupasta löytyy uusia ja vanhoja makuja edullisesti, viereisellä tietokoneella kieltä opiskeleva uusi ruotsalainen hymyilee ystävällisesti vaikka meitä ei yhdistä sukupuoli, ikä, ihonväri, äidinkieli, uskonto eikä moni muukaan asia mutta molemmille meillä on tilaa juuri tässä kirjastossa, kaupungissa, maassa ja maailmassa.
Marjo Seurakuntaopistolta Pieksämäeltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti