Kulttuurieroja
Espanjassa kaikki koulut on ympäröity aidoin tai muurein. Myös aitojen ja muurien portit ovat aina lukossa. Onkohan tarkoitus pitää oppilaat ja opiskelijat sisällä, vai asiaankuulumattomat henkilöt poissa koulun alueelta?
Espanjalaisissa luokkahuoneista löytyy yleensä tila, jossa voi opiskella muutenkin kuin pulpetissa istuen. Odysseijaa luettiin mm. jalkapalloverkon ympäröimässä matoin ja tyynyin sisutetussa tilassa.
Oppilaat ja opiskelijat eivät saa tuoda kännyköitä kouluun. Tämä tiedetään myös kodeissa, joten niitä ei koulussa näy. Erityiskouluihin opiskelijat tuodaan busseilla, mutta myös tavallisiin kouluihin vanhemmat tai isovanhemmat usein saattavat lapsensa kävellen. Tai jos tuovat heitä autolla, niin jättävät auton ainakin jonkin matkan päähän koulusta. Koulun portilla on runsas joukko vanhempia, kun koulut alkavat ja päättyvät.
Espanjalaiset tervehtivät halaamalla ja suutelemalla kummallekin poskelle ”ilmasuukot”. Näin myös minut vastaanotettiin henkilökunnan taukotilassa silloinkin, kun olin siellä ihka ensimmäistä kertaa. Opettajat suukottelevat myös opiskelijoita poskelle, ihan muuten vaan, tai kun nämä tekevät jotakin oikein hyvin.
Kummassakin koulussa on oppilaita ja opiskelijoita saanut valokuvata ihan vapaasti. Olen aina kuitenkin kysynyt luvan opettajilta, mutta he vastaavat ”si, si” kysymättä opiskelijoilta lupaa. Ehkä heillä on pysyvä kuvauslupa vanhemmilta ja täysi-ikäisiltä opiskelijoilta. Henkilökunta myös kertoo minulle ihan avoimesti, opiskelijoiden diagnoosit, vaikka olisin vain seuraamassa opetusta. Salassapitotavat poikkeavat siis huomattavasti suomalaisesta käytännöstä.
Espanjalaiset puhuvat vilkkaasti ja kovalla äänellä. Erityisen kovalla äänellä puhuvat erityisopettajat. Kovalla äänellä minäkin puhun, mutta toivottavasti vain liikuntatilanteissa, jossa ei muuten ääni kuulu. Pitääpä kiinnittää huomiota asiaan.
Tertúlia
Tertúlia on Google-kääntäjän mukaan suomeksi keräys. Sillä nimellä kutsutaan Gargasindin koulussa oppitunteja, joihin osallistuu usean luokan opiskelijoita. Esimerkiksi viereisen ”tavallisen” yläkoulun noin 16-17 vuotiaat opiskelijat tulivat tänään Gargasindin erityiskouluun äidinkielen oppitunneille. Kaikki lukivat vuorotellen ääneen Don Quijote kirjaa. Tai oikeastaan vain yläastelaisilla oli kirjat ja gargasindilaisilla käsiteltävänä olevasta luvusta otetut kopiot. Lukemisen jälkeen opiskelijat keskustelivat kirjan henkilöistä ja tapahtumista. Kun yläastelaiset palasivat takaisin omaan kouluunsa, keskustelivat gargasindilaiset erityisopiskelijat siitä, miten he kokivat oppitunnin. Oliko helppoa kertoa mielipiteensä ja ottaa kantaa asioihin, kun läsnä oli naapurikoulun opiskelijoita/oppilaita.
Tertúlia oli myös oppitunti, jossa Gargasindin oman koulun usea luokka kerääntyi jakamaan Odysseia-esityksen rooleja ja käsittelemään esityksen tapahtumia. Osalla opiskelijoista oli La Odiseu tavallisena kirjana ja lukutaidottomilla symboolikirjoituksena. Symboolikirjoituksen tuottamiseen koulussa käytetään Araword –nimistä tietokoneohjelmaa, joka muuttaa kirjoituksen kuviksi ja symboleiksi. Never heard.... eikä suomalainen Googlekaan tuntenut.
Tällaista on havainnut Working Abroad –jaksollaan tänään ja aiemmin
Kirsti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti