Working Abroad-hanke on ammatillisten erityisoppilaitosten kumppanuusverkoston kansainvälisyystyöryhmän uusi yhteinen hanke, jota rahoittaa Opetushallitus. Hankkeessa ovat mukana Ammattiopisto Luovi, Bovallius-ammattiopisto, Validia Ammattiopisto, Keskuspuiston ammattiopisto, Kiipulan ammattiopisto ja Seurakuntaopisto. Hankkeen kesto on 1.8.2013-31.12.2015. Hanketta koordinoi Bovallius-ammattiopisto.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
14.11. Englannissa
Nyt on jo koko viikko takana täällä Loughborughissa. Aika on mennyt
nopeasti, samalla tunnen nyt opiskelijoita paremmin ja voin tarttua
tilanteisiin aktiivisemmin itsekin. Koulussa ollaan tarkkoja
vastuukysymyksissä eikä jätetä minua yksin opiskelijoiden kanssa.
Opiskelijat ovat hyvin avoimia ja kiinnostuneita ja nyt kun alan olla
tutumpi osalle saan usein seuraa tauoilla. "How are you, Maria?" "Are
you all right, Maria?" Nimen käyttö on koulussa tietoinen valinta, kun
puhutellaan toinen toista, mutta toki muutenkin Englannissa yleisempi
tapa. Lisäksi viereen tullaan Ipadien kanssa, esim. eräs uusi tuttavani
pelaa mielellään peliä, jossa haetaan vaikkapa eläinkuvaan kirjaimet,
jotka muodostavat eläimen nimen. Kommunikaatioon satsataankin täällä
vahvasti. Menetelminä on monipuolisesti omastakin koulusta tuttuja;
selkokieltä, tukiviittomia, kuvakommunikaatiota samoin kuin iso- ja
pistekirjoitusta. Ensin mainittuja yhdistetään täällä termillä Makaton.
Opiskelijat ja henkilökunta käyttävät Makatonia kommunikoinnissa ja sitä
näkee julisteissa seinillä ja aulassa isolla screenillä pyörii videoita,
joista voi oppia lisää. Henkilökunnan joukossa on "Makaton championeita"
, jotka kouluttautuvat viikottain lisää ja jakavat sitten muille
osaamistaan.
Menetelmien rinnalla kommunikaatio on osana kaikkea toimintaa ja näkyy
myös yksilöllisissä tavoitteissa vahvasti. Perjantaina osallistuin
aamupäivällä Sports-sessioon, jossa oli teeman teamwork. Mm
yhteistyötä, kannustamista ja päätöksentekoa harjoiteltiin ryhmässä.
Tilana oli monitoimisali, sama joka toimii Arts centre'inä ja Performing
arts -tilana. Alussa liikuttiin ohjatusti musiikin tahdissa hikeen
saakka ja vaihtelevin tyylein. Lopussa venyteltiin ja verryteltiin.
Väliin mahtui erilaisia pelejä, jotka vaativat osin liikettä, mutta
myös ryhmätyötä, kekseliäisyyttä ja rohkaistumista osallistumiseen.
Päivän tauoilla jatkui hyväntekeväisyysteema liittyen Children in Need
-keräykseen. Käytävillä vilisti jälleen jos jonkunlaisia super hero
-hahmoja. Minäkin sain tukea kahvin ja muffinsin merkeissä keräystä
pukeutuneena kuningatar Kleopatraksi, laulava kameli kainalossani!
Iltapäivällä oli vielä Performing arts -sessio, jossa todella innolla
viimeistelimme luonnolliseen kokoon rakennettua Songster-hevosta.
Hevonen, tuolit, lattia ja me osallistujat olimme ruskean värin
peittämiä, eriasteisesti. Mutta yhteinen tekeminen innosti ja
hetkittäin tunnelma oli todella keskittyneen rauhallinen. Taisimme lähteä
kaikki hyvin mielin viikonlopun viettoon ( perusteellisen siivouksen
jälkeen). Itse ainakin odotan innolla seuraavan viikon tuomia uusia
kokemuksia.
nopeasti, samalla tunnen nyt opiskelijoita paremmin ja voin tarttua
tilanteisiin aktiivisemmin itsekin. Koulussa ollaan tarkkoja
vastuukysymyksissä eikä jätetä minua yksin opiskelijoiden kanssa.
Opiskelijat ovat hyvin avoimia ja kiinnostuneita ja nyt kun alan olla
tutumpi osalle saan usein seuraa tauoilla. "How are you, Maria?" "Are
you all right, Maria?" Nimen käyttö on koulussa tietoinen valinta, kun
puhutellaan toinen toista, mutta toki muutenkin Englannissa yleisempi
tapa. Lisäksi viereen tullaan Ipadien kanssa, esim. eräs uusi tuttavani
pelaa mielellään peliä, jossa haetaan vaikkapa eläinkuvaan kirjaimet,
jotka muodostavat eläimen nimen. Kommunikaatioon satsataankin täällä
vahvasti. Menetelminä on monipuolisesti omastakin koulusta tuttuja;
selkokieltä, tukiviittomia, kuvakommunikaatiota samoin kuin iso- ja
pistekirjoitusta. Ensin mainittuja yhdistetään täällä termillä Makaton.
Opiskelijat ja henkilökunta käyttävät Makatonia kommunikoinnissa ja sitä
näkee julisteissa seinillä ja aulassa isolla screenillä pyörii videoita,
joista voi oppia lisää. Henkilökunnan joukossa on "Makaton championeita"
, jotka kouluttautuvat viikottain lisää ja jakavat sitten muille
osaamistaan.
Menetelmien rinnalla kommunikaatio on osana kaikkea toimintaa ja näkyy
myös yksilöllisissä tavoitteissa vahvasti. Perjantaina osallistuin
aamupäivällä Sports-sessioon, jossa oli teeman teamwork. Mm
yhteistyötä, kannustamista ja päätöksentekoa harjoiteltiin ryhmässä.
Tilana oli monitoimisali, sama joka toimii Arts centre'inä ja Performing
arts -tilana. Alussa liikuttiin ohjatusti musiikin tahdissa hikeen
saakka ja vaihtelevin tyylein. Lopussa venyteltiin ja verryteltiin.
Väliin mahtui erilaisia pelejä, jotka vaativat osin liikettä, mutta
myös ryhmätyötä, kekseliäisyyttä ja rohkaistumista osallistumiseen.
Päivän tauoilla jatkui hyväntekeväisyysteema liittyen Children in Need
-keräykseen. Käytävillä vilisti jälleen jos jonkunlaisia super hero
-hahmoja. Minäkin sain tukea kahvin ja muffinsin merkeissä keräystä
pukeutuneena kuningatar Kleopatraksi, laulava kameli kainalossani!
Iltapäivällä oli vielä Performing arts -sessio, jossa todella innolla
viimeistelimme luonnolliseen kokoon rakennettua Songster-hevosta.
Hevonen, tuolit, lattia ja me osallistujat olimme ruskean värin
peittämiä, eriasteisesti. Mutta yhteinen tekeminen innosti ja
hetkittäin tunnelma oli todella keskittyneen rauhallinen. Taisimme lähteä
kaikki hyvin mielin viikonlopun viettoon ( perusteellisen siivouksen
jälkeen). Itse ainakin odotan innolla seuraavan viikon tuomia uusia
kokemuksia.
torstai 13. marraskuuta 2014
13.11. Englannissa
13.11. Englannissa
Torstai oli RNIB Collegessa Experience Day, eli säännöllisin väliajoin
järjestettävä, markkinointi ja tutustumispäivä. Tällä kertaa kouluun
oli tulossa läheisen erityiskoulun 9. ja 10. luokkalaisia opettajiensa
ja ohjaajiensa kanssa. Opiskelijat leipoivat pizzaa omien ja collegen
ohjaajien kanssa ja tutustuivat muutenkin kouluun, jonka jälkeen söivät
pizzalounaan. Vierailevia opettajia kierrätettiin ja esiteltiin koulua
perusteellisesti.
Itse olin tänään töissä opiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa kanssa
aamupäivällä koulun ravintola-kahviossa, Bell Barissa. Keittiössä
valmisteltiin chicken kormaa, keittoa, salaatteja ja sämpylöitä - kaikki
opiskelijoiden ja henkilökunnan tilaamaa lounasruokaa. Kahvion puolella
oli vilskettä, kun vieraat ja oman talon väki kävi tauoilla ostoksilla.
Opiskelijat harjoittelivat ohjaajien tukemana asiakaspalvelua ja
hyllyjen täyttämistä. Erilaisten kahvien ja kaakaon valmistaminen
automaatista sujui jo hienosti. Yhteistyötä hiottiin myös, kun paremmin
näkevä opiskelija kulki kuuman juoman kanssa ja huonommin näkevältä
opiskelijalta sujui laskeminen varmemmin. Ohjaaja varmisti ja tuki
taustalla ja kiireisinä hetkinä me myös autoimme myynnissä. Seinällä on
uusia kävijöitä varten ilmoitus, jossa kerrotaan että Bell Bar on
oppimisympäristö, jonka vuoksi pyydetään kärsivällisyyttä. Jonotuskin
sujui useimmiten iloisesti rupatellen tai odotellen. Ihailen muutenkin
sitä rauhallista ja kärsivällistä ilmapiiriä, joka koulussa vallitsee.
Iltapäivällä leivoimme pienemmällä porukalla melkoisen määrän hienosti
koristeltuja cup cake- muffinseja huomista hyväntekeväisyystempausta
(jatko tiistaille) varten.
Henkilökunnan kanssa keskustellessa tulee usein esiin huoli siitä minne
opiskelijat voivat jatkaa koulun loputtua. Erilaiset sheltered workshops
(työpajat, työtoiminta) on loppunut ja tilalle on tullut melko
sattumanvaraisesti toteutuvaa osaa-aikaista toimintaa, tyypillisesti
muutama tunti viikossa vapaaehtoistyötä charity-shopissa tai - jos
onnistaa, muutama tunti työtä kahvilassa pientä korvausta vastaan.
Keskustelussa pohditaan vaihtoehtoja mielekkääksi ja yhteisölliseksi
toiminnaksi - ajankohtainen keskustelu varmaan muuallakin.
T. Maria Keskuspuiston ammattiopistosta
Torstai oli RNIB Collegessa Experience Day, eli säännöllisin väliajoin
järjestettävä, markkinointi ja tutustumispäivä. Tällä kertaa kouluun
oli tulossa läheisen erityiskoulun 9. ja 10. luokkalaisia opettajiensa
ja ohjaajiensa kanssa. Opiskelijat leipoivat pizzaa omien ja collegen
ohjaajien kanssa ja tutustuivat muutenkin kouluun, jonka jälkeen söivät
pizzalounaan. Vierailevia opettajia kierrätettiin ja esiteltiin koulua
perusteellisesti.
Itse olin tänään töissä opiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa kanssa
aamupäivällä koulun ravintola-kahviossa, Bell Barissa. Keittiössä
valmisteltiin chicken kormaa, keittoa, salaatteja ja sämpylöitä - kaikki
opiskelijoiden ja henkilökunnan tilaamaa lounasruokaa. Kahvion puolella
oli vilskettä, kun vieraat ja oman talon väki kävi tauoilla ostoksilla.
Opiskelijat harjoittelivat ohjaajien tukemana asiakaspalvelua ja
hyllyjen täyttämistä. Erilaisten kahvien ja kaakaon valmistaminen
automaatista sujui jo hienosti. Yhteistyötä hiottiin myös, kun paremmin
näkevä opiskelija kulki kuuman juoman kanssa ja huonommin näkevältä
opiskelijalta sujui laskeminen varmemmin. Ohjaaja varmisti ja tuki
taustalla ja kiireisinä hetkinä me myös autoimme myynnissä. Seinällä on
uusia kävijöitä varten ilmoitus, jossa kerrotaan että Bell Bar on
oppimisympäristö, jonka vuoksi pyydetään kärsivällisyyttä. Jonotuskin
sujui useimmiten iloisesti rupatellen tai odotellen. Ihailen muutenkin
sitä rauhallista ja kärsivällistä ilmapiiriä, joka koulussa vallitsee.
Iltapäivällä leivoimme pienemmällä porukalla melkoisen määrän hienosti
koristeltuja cup cake- muffinseja huomista hyväntekeväisyystempausta
(jatko tiistaille) varten.
Henkilökunnan kanssa keskustellessa tulee usein esiin huoli siitä minne
opiskelijat voivat jatkaa koulun loputtua. Erilaiset sheltered workshops
(työpajat, työtoiminta) on loppunut ja tilalle on tullut melko
sattumanvaraisesti toteutuvaa osaa-aikaista toimintaa, tyypillisesti
muutama tunti viikossa vapaaehtoistyötä charity-shopissa tai - jos
onnistaa, muutama tunti työtä kahvilassa pientä korvausta vastaan.
Keskustelussa pohditaan vaihtoehtoja mielekkääksi ja yhteisölliseksi
toiminnaksi - ajankohtainen keskustelu varmaan muuallakin.
T. Maria Keskuspuiston ammattiopistosta
Edell: Englanti 12.11
>>> Maria Rutenberg 13.11.14 1:06 ap. >>>
12.11 kolmas päivä Loughboroughissa oli harmaa ja sateinen, mutta
koulumatkani varrelle oli saapunut tivoli. Laitteet ja kojut täyttivät
pienen kaupunginkeskustan torit ja kadut aivan tukkoon!
Collegessa sain taas osallistua kahden tiimin työhön. Aamupäivällä olin
Crafts studiossa, jossa osallistuin myyjäistavaroiden valmisteluihin.
Opiskelijat osallistuivat innolla ja taas hyvin vaihtelevin tavoittein.
Keskinäinen kommunikaatio, omien toiveiden ja avun tarpeen ilmaiseminen
ovat monelle tärkeitä oppimisen asioita tehtävien yhteydessä.
Iltapäivällä osallistuin Performing arts -työpajaan, joka sisälsi
monipuolisesti liikuntaa, historiaa, musiikkia, mediakasvatusta ja
näyttelemistä. Alussa oli liikuntatuokio lämmittelyksi, jonka jälkeen
iso ryhmä jäi harjoittelemaan näytelmää, joka liittyi ensimmäisen
maailmansodan joulunaikaiseen aselepoon. Osa opiskelijoista lähti
jatkamaan lavasteiden rakentamista - loppuvaiheessa ilmestyikin
monitoimitilaan luonnolisessa koossa oleva Songster-hevosen malli! Osa
opiskeljoista työskenteli tietokoneiden ääressä etsien kuvia aiheeseen
liittyen sekä äänittäen pieniä pätkiä aiheeseen liityviä uutisia.
Iltapäivän päätteeksi osallistuin opettajien ja kouluttajien (tutors)
kokoukseen, jossa kerroin omasta oppilaitoksestamme ja toiminnasta ja
vertailimme eroja ja yhtäläisyyksiä. Kokouksen varsinaisena teeman oli
oman toiminnan arviointikeksustelua, joka liittyi tällä kertaa
haasteisiin. Yhdessä pohdittiin onko toiminta eri opiskelijoiden
tavoitteiden ja toiminnan kohdalta sopivan haasteellista. Todettiin, että
erityisesti toisen ja kolmannen vuoden opiskelioiden kohdalla on
arvioitava uudelleen tavoitteita. Pohditiiin myös aika krittisesti
henkilökohtaisen ohjauksen vaikutusta keskinäiseen vuorovaikutukseen ja
itsenäiseen toimintaan. Toisalta todettiin, että henkilökohtaista
ohjausta tarvitaan ehdottomasti vaikkapa työharjoitteluissa. Tärkeää
pohdintaa, kun opiskelijat tarvitsevat apua, mutta myös haasteita.
T. Maria Keskuspuiston ammattiopistosta
12.11 kolmas päivä Loughboroughissa oli harmaa ja sateinen, mutta
koulumatkani varrelle oli saapunut tivoli. Laitteet ja kojut täyttivät
pienen kaupunginkeskustan torit ja kadut aivan tukkoon!
Collegessa sain taas osallistua kahden tiimin työhön. Aamupäivällä olin
Crafts studiossa, jossa osallistuin myyjäistavaroiden valmisteluihin.
Opiskelijat osallistuivat innolla ja taas hyvin vaihtelevin tavoittein.
Keskinäinen kommunikaatio, omien toiveiden ja avun tarpeen ilmaiseminen
ovat monelle tärkeitä oppimisen asioita tehtävien yhteydessä.
Iltapäivällä osallistuin Performing arts -työpajaan, joka sisälsi
monipuolisesti liikuntaa, historiaa, musiikkia, mediakasvatusta ja
näyttelemistä. Alussa oli liikuntatuokio lämmittelyksi, jonka jälkeen
iso ryhmä jäi harjoittelemaan näytelmää, joka liittyi ensimmäisen
maailmansodan joulunaikaiseen aselepoon. Osa opiskelijoista lähti
jatkamaan lavasteiden rakentamista - loppuvaiheessa ilmestyikin
monitoimitilaan luonnolisessa koossa oleva Songster-hevosen malli! Osa
opiskeljoista työskenteli tietokoneiden ääressä etsien kuvia aiheeseen
liittyen sekä äänittäen pieniä pätkiä aiheeseen liityviä uutisia.
Iltapäivän päätteeksi osallistuin opettajien ja kouluttajien (tutors)
kokoukseen, jossa kerroin omasta oppilaitoksestamme ja toiminnasta ja
vertailimme eroja ja yhtäläisyyksiä. Kokouksen varsinaisena teeman oli
oman toiminnan arviointikeksustelua, joka liittyi tällä kertaa
haasteisiin. Yhdessä pohdittiin onko toiminta eri opiskelijoiden
tavoitteiden ja toiminnan kohdalta sopivan haasteellista. Todettiin, että
erityisesti toisen ja kolmannen vuoden opiskelioiden kohdalla on
arvioitava uudelleen tavoitteita. Pohditiiin myös aika krittisesti
henkilökohtaisen ohjauksen vaikutusta keskinäiseen vuorovaikutukseen ja
itsenäiseen toimintaan. Toisalta todettiin, että henkilökohtaista
ohjausta tarvitaan ehdottomasti vaikkapa työharjoitteluissa. Tärkeää
pohdintaa, kun opiskelijat tarvitsevat apua, mutta myös haasteita.
T. Maria Keskuspuiston ammattiopistosta
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Viro/blogi
Tere!
Tovi on jo vierähtänyt siitä, kun palasin omalta työssäoppimisjaksoltani Virosta. Nyt on hyvä vielä palata siihen ja ”muistella menneitä”. Viimeinen työpäivä sujui joulutavaroiden parissa. Kävin läpi kaikkien jo hyllytettyjen joulutuotteiden EAN-koodit pikkolinkin avulla läpi, siinä vaiheessa noin 250 eri tuotetta. Tämän jälkeen laitettiin linkin kautta tietokoneelle tulostumaan kaikkien tuotteiden hintalaput. Ja sitten se alkoi, etsi tuote, laita hintalappu hyllyn reunaan. Voitte vain kuvitella, että kovin sutjakkaan tämä työ ei edennyt. Jotakin vinkkiä tuotteen nimestä sai, mutta ennemmin turvauduin vertaamaan tuotteen ja hintalapun EAN-koodia. Yksi sana jäi ennen kaikkea mieleen ”öökull” eli pöllö. Kyseisellä eläimellä lienee jokin merkitys virolaisessa kulttuurissa, sillä löytyi pöllöheijastinta, pöllöjoulukoristeita….
Haikeat heipat jätin hyville työkavereille. Täytyy tunnustaa, että silmäkulmat kostuivat kun oli aika luovuttaa ”mustad tööriided”, avaimet ja kulkuluvat. Inkeristä sai hyvän ystävän, jonka kanssa vaihdoimme puhelinnumeroita ja lupasin soittaa, kun seuraavan kerran tulen Tallinnaan. Tapaamme sitten kahvikupin ääressä. Toivon mukaan saan hänet myös vastavierailulle Suomeen, sillä hän olisi vastaavasti kiinnostunut miten meidän Prismoissa toimitaan.
Työpäivän jälkeen palasin vielä hostelliin hakemaan ääriään myöten pullottavan matkalaukkuni ja suuntasin trollilla kohti keskustaa. Onneksi olin ajoissa matkassa, sillä edellinen trolli oli hyytynyt matkalle ja nämä kun eivät voi ohittaa toisiaan, niin matkani tyssäsi Tönismäelle. Onneksi kuitenkin sinne asti, sillä siitä ei mennyt kuin 15 minuuttia kävellä Kaubamajalle, josta jatkoin lentokentälle.
Parasta jaksossa oli varmasti se, että sain tehdä monenlaisia ja kiinnostavia tehtäviä. Samanlaista päivää ei ollut toista. Tottakai tuotteiden löytäminen oikeille paikoille oli välillä haastavaa, mutta kysymällä niillekin löytyi aina paikka. Oma korva oppi kuuntelemaan viron kieltä ja loppuajasta jo ymmärsin ohjeet ihan viroksikin. Oma kieli ei vielä ihan kääntynyt sitä puhumaan. Monet asiakkaat kysyivät neuvoa ja aina tilanteista selvittiin, joko etsimällä tuote yhdessä tai kysymällä apua muilta. Monet vanhemmat työntekijät puhuivat venäjää ja sitäkin sai kerrattua ihan mukavasti. Nuoremmat taas puhuvat vain viroa, joten englantia en tarvinnut muualla kuin hostellin respassa. Kipinää viron kielen opiskeluun kyllä löytyy tämän jälkeen J
Muut työntekijät ottivat minut todella hyvin vastaan ja olin ihan ”samalla tasolla” kuin muutkin. En saanut sen helpompia tehtäviä. Minut koettiin suurena apuna heille. Minut ohjattiin aamulla aina päivän työtehtäviin. Jos minulla oli kysyttävää, minua aina autettiin kiireen keskelläkin ystävällisesti. Työ ei todellakaan loppunut kesken ja joskus piti pakottaa itsensä menemään tauolle. Täytyy sanoa, että minulle sopi hyvin nuo sipistely- ja järjestelytyöt. Jos jotain kielteistä pitää miettiä, niin olihan työ melko yksinäistä. Ja raskasta! Ne ihmiset, jotka seisovat päivän jaloillaan, niin ei voi muuta kuin kunnioittaa.
Omaan työhön oli kiva palata ja opiskelijat ovat innoissaan kyselleet kuulumisiani ja siitä millaista siellä oli. Valokuvia olen saanut esitellä, valitettavasti niitä en voi tänne laittaa sillä kaupoissahan on kuvauskielto. Muutaman kuvan kävin ottamassa eri osastoilta muistoksi itselleni ennen kaupan avautumista, julkiseen jakoon en niitä voi laittaa.
Hienoa oli myös se, että kerrankin oli aikaa tutustua Tallinnan nähtävyyksiin ja miten paljon sieltä hienoja paikkoja löytyykään. Paljon nähtävää jäi vielä varmasti seuraavillekin kerroille. Tutuksi tuli muutakin kuin satama ja Viru-keskus.
Prisma sopii mainiosti meidän erityisopiskelijoille työssäoppimispaikaksi. Heille löytyy paljon sopivia työtehtäviä. Näinpä olen jo alustavasti sopinut opiskelijoiden työssäoppimisjaksosta ensi keväälle.
Positiivinen kokemus, hyvät muistot!
Nägemist!
Päivi Luovilta
tiistai 11. marraskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




