Tere!
Tovi on jo vierähtänyt siitä, kun palasin omalta työssäoppimisjaksoltani Virosta. Nyt on hyvä vielä palata siihen ja ”muistella menneitä”. Viimeinen työpäivä sujui joulutavaroiden parissa. Kävin läpi kaikkien jo hyllytettyjen joulutuotteiden EAN-koodit pikkolinkin avulla läpi, siinä vaiheessa noin 250 eri tuotetta. Tämän jälkeen laitettiin linkin kautta tietokoneelle tulostumaan kaikkien tuotteiden hintalaput. Ja sitten se alkoi, etsi tuote, laita hintalappu hyllyn reunaan. Voitte vain kuvitella, että kovin sutjakkaan tämä työ ei edennyt. Jotakin vinkkiä tuotteen nimestä sai, mutta ennemmin turvauduin vertaamaan tuotteen ja hintalapun EAN-koodia. Yksi sana jäi ennen kaikkea mieleen ”öökull” eli pöllö. Kyseisellä eläimellä lienee jokin merkitys virolaisessa kulttuurissa, sillä löytyi pöllöheijastinta, pöllöjoulukoristeita….
Haikeat heipat jätin hyville työkavereille. Täytyy tunnustaa, että silmäkulmat kostuivat kun oli aika luovuttaa ”mustad tööriided”, avaimet ja kulkuluvat. Inkeristä sai hyvän ystävän, jonka kanssa vaihdoimme puhelinnumeroita ja lupasin soittaa, kun seuraavan kerran tulen Tallinnaan. Tapaamme sitten kahvikupin ääressä. Toivon mukaan saan hänet myös vastavierailulle Suomeen, sillä hän olisi vastaavasti kiinnostunut miten meidän Prismoissa toimitaan.
Työpäivän jälkeen palasin vielä hostelliin hakemaan ääriään myöten pullottavan matkalaukkuni ja suuntasin trollilla kohti keskustaa. Onneksi olin ajoissa matkassa, sillä edellinen trolli oli hyytynyt matkalle ja nämä kun eivät voi ohittaa toisiaan, niin matkani tyssäsi Tönismäelle. Onneksi kuitenkin sinne asti, sillä siitä ei mennyt kuin 15 minuuttia kävellä Kaubamajalle, josta jatkoin lentokentälle.
Parasta jaksossa oli varmasti se, että sain tehdä monenlaisia ja kiinnostavia tehtäviä. Samanlaista päivää ei ollut toista. Tottakai tuotteiden löytäminen oikeille paikoille oli välillä haastavaa, mutta kysymällä niillekin löytyi aina paikka. Oma korva oppi kuuntelemaan viron kieltä ja loppuajasta jo ymmärsin ohjeet ihan viroksikin. Oma kieli ei vielä ihan kääntynyt sitä puhumaan. Monet asiakkaat kysyivät neuvoa ja aina tilanteista selvittiin, joko etsimällä tuote yhdessä tai kysymällä apua muilta. Monet vanhemmat työntekijät puhuivat venäjää ja sitäkin sai kerrattua ihan mukavasti. Nuoremmat taas puhuvat vain viroa, joten englantia en tarvinnut muualla kuin hostellin respassa. Kipinää viron kielen opiskeluun kyllä löytyy tämän jälkeen J
Muut työntekijät ottivat minut todella hyvin vastaan ja olin ihan ”samalla tasolla” kuin muutkin. En saanut sen helpompia tehtäviä. Minut koettiin suurena apuna heille. Minut ohjattiin aamulla aina päivän työtehtäviin. Jos minulla oli kysyttävää, minua aina autettiin kiireen keskelläkin ystävällisesti. Työ ei todellakaan loppunut kesken ja joskus piti pakottaa itsensä menemään tauolle. Täytyy sanoa, että minulle sopi hyvin nuo sipistely- ja järjestelytyöt. Jos jotain kielteistä pitää miettiä, niin olihan työ melko yksinäistä. Ja raskasta! Ne ihmiset, jotka seisovat päivän jaloillaan, niin ei voi muuta kuin kunnioittaa.
Omaan työhön oli kiva palata ja opiskelijat ovat innoissaan kyselleet kuulumisiani ja siitä millaista siellä oli. Valokuvia olen saanut esitellä, valitettavasti niitä en voi tänne laittaa sillä kaupoissahan on kuvauskielto. Muutaman kuvan kävin ottamassa eri osastoilta muistoksi itselleni ennen kaupan avautumista, julkiseen jakoon en niitä voi laittaa.
Hienoa oli myös se, että kerrankin oli aikaa tutustua Tallinnan nähtävyyksiin ja miten paljon sieltä hienoja paikkoja löytyykään. Paljon nähtävää jäi vielä varmasti seuraavillekin kerroille. Tutuksi tuli muutakin kuin satama ja Viru-keskus.
Prisma sopii mainiosti meidän erityisopiskelijoille työssäoppimispaikaksi. Heille löytyy paljon sopivia työtehtäviä. Näinpä olen jo alustavasti sopinut opiskelijoiden työssäoppimisjaksosta ensi keväälle.
Positiivinen kokemus, hyvät muistot!
Nägemist!
Päivi Luovilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti