Taidekorujen keskeltä

Teimme koko tiimin kanssa paljon töitä täällä jo ennen messujen alkamista.
Kaikki kunnia täytyy antaa Paulo Ribeirolle, joka on koko konseptin kehittäjä.
Hän on suunnitellut kaiken tosi hyvin, kaikki on otettu huomioon. Ydintiimissä meitä on vain
seitsemän ihmistä. Päivät ovat olleet pitkiä. Osittain omasta syystäni, koska en ole malttanut mennä nukkumaan, vaan esim.
toissailtana menin vielä kultaseppäkoulu Konservatorio Monicipal ArtesMassanan lopputyönäyttelyn avajaisiin. Tapasin opettajia ja oppilaita.
Iso ongelma on kieli, juuri kukaan ei puhu sujuvaa englantia. He arvelivat englantia suomen viralliseksi kieleksi, koska puhun sitä niin sujuvasti. Opetus kultaseppäkooulussa on todella taidepainotteista. Oppilaat tekevät omia pitkiä projekteja ja kehittävät omaa tyyliään opintojen alusta asti. Ensimmäinen vaihe kesktäää kaksi vuotta ja toinen kaksi vuotta lisää. Viimeiset kaksi vuotta keskittyy melkein kokonaan oman suunnittelun vahvistamiseen. Opettajat ovat loistavan luovia tyyppejä.
Messujen avajaispäivänä riitti todella vilskettä, lehdistön ja tv:n haastatteluja ja asiakkaiden kysymyksiä.
Messuilla on kaksisataa korutaiteilijaa ja lisäksi koulut ja yhdistykset päälle.
Kultturieroista sen verran, viini kuuluu täällä näköjään aivan luonnollisena osana joka juhlaan. Niin kultaseppäkoulun näyttelyn avajaisiin muihinkin juhliin. JOYA: n avajaisiin oli hankittu satoja litroja viiniä, jota joivat niin näytteilleasettajat kuin vierailijatkin. Sitä sai ottaa ilmaiseksi niin paljon kuin halusi. Mutta kukaan ei ollut humalassa, eikä viinibaariin ollut mitään jonoa.
Yhtäkään ihmistä en ole nähnyt näissä tilaisuuksissa humalassa. Olen jo käynyt neljässä näyttelyn avajaisissa ja nämä messujen avajaiset.
**** Nimemme on muuttunut 1.8.2014 alkaen, olemme nyt Validia Ammattiopisto ****

VL: Taidetta, taidetta

________________________________________
Lähettäjä: Arola, Marja
Lähetetty: 7. lokakuuta 2014 16:05
Vastaanottaja: Wavalmennus@blogger.com
Aihe: Taidetta, taidetta

Barcelonan ihanuutta:
Torstaina näyttelyn pitäisi avautua. On paljon tehtävää. Minä maalasin kuusi tuntia eilen näyttelypöytiä ja sitten vielä menimme tiimin kanssa kuuntelemaan luentoa ja näyttelyn avajaisiin. Sekin kuuluu työhöni, koska vastaan täällä myös vierailevista taiteilijoista ja minun täytyy tietää heidän töistään ja työskentelymetodeistaan. Nukkumaan pääsin vasta yhdeltätöista ja aamulla heti ostamaan tarvikkeita näyttelyä varten.
Tämä iltapäivä ja ilta menee näyttelypöytien kunnostamisessa. Huomenna tulee olemaan täydellinen hulina. Noin 150 taiteilijaa saapuu töineen ja olen ohjaamassa ja hoitamassa kaikkia asioita, olalaa.
Mutta mukavaa tämä on, minun tempperamenttini sopii tänne oikein hyvin, en poikkea lainkaan.
Kaikki muutkin nauravat itkevät ja puhuvat äänekkäästi.
Kuvissa pomoni Paulo Ribeiro ja Korutaiteilija Liana Pattihis.
Liana Pattihisin töitä ja minä maalaamassa näyttelypöytiä.


Marja Arola

Unkari 27.–28.9.2014

Viikonloput ovat täällä kaikkein kiireisimpiä, koska tilan muu henkilökunta ei ole töissä. Jos vieraita on paljon, tulee kokki myös lauantaina tekemään ruokaa. Isäntä saattaa olla joidenkin vieraiden kanssa koko päivän retkillä ja ratsastuksenopettajalla on ainakin kaksi pitkää ratsastusretkeä asiakkaiden kanssa.

Molempina viikonlopun aamuina tein taas aamiaisen, joka alkoi klo 8. Henriikka ehti tulla auttamaan minua ruokittuaan ensin hevoset.  Huolehdin myös keittiön kaikki jälkityöt. Päivystin myös lounasruokailun ja iltaruoat jälkitöineen.

Olin välillä ainoana työntekijän tilalla, joten otin vieraita vastaan ja toimin päivystäjänä. Viikonlopuksi ajateltu sepeli- ja maakuorma tulikin onneksi vasta maanantaina.

Suomalaisessa siivousvälineiden ergonomiassa olisi unkarilaisilla paljon opittavaa. Kaikki siivousvälinevarret olivat niin lyhyitä, että niillä oli vaikea saada hyvää työskentelyasentoa. Välineet ovat muutenkin hyvin heppoisen oloisia. Mikroliinat olivat sentään käytössä, mutta paikalliset työntekijät eivät kuulemma osaa käyttää niitä. Olisiko tässä koulutuksen paikka?

Barcelonan humusta

Marja Barcelonan humusta.
Työ on ollut nyt vasta sähköpostien lähettämistä ja olen tutkiskellut messujen aluetta ja opiskellut lisää egnlantia ja espanjaa myös.
Ensi maanantaina alkaa seitsemän päivän rutistus messujen rakentamisen merkeissä.
Tiimipalaveri vietettiin rennon espanjalaisesti cavaa ja herkkuja maistellen.
Ehdin myös käydä rakastamieni Antonio Gaudin taloja katsomassa. Gaudi oli nero ja luovahullu.
Olen tainnoksissa kaikesta kauneudesta, mitä olen nähnyt.
**** Nimemme on muuttunut 1.8.2014 alkaen, olemme nyt Validia Ammattiopisto ****

Barcelonasta

Marja Arolan ensimmäinen raportointi Barcelonasta.
Onnellisena ja vähän pelokkaanakin odotan työn alkamista JOYA korutaidemessujen
Järjestelytiimissä. Sain tänään tietää, että tehtäviini kuuluu edustaa japanilaista korutaiteilija Akihiro Ikeyamaa.
Vastaan hänen korujensa esillepanosta ja annan myös lehdistötiedotteet.
Joudun opettelemaan koko joukon uusia asioita ja olen aika kauhuissani näistä vastuullisista tehtävistä.
On hyvä viedä itsensä rajoille, koska silloin ne myös tuppaavat venymään.
Huomenna aamulla tiimipalaveri Centre d'Art Santa Monikassa. Siitä se lähtee.
Kuvissa Akihiron korutaidetta ja Sagrada Familiasta palanen, asun aivan näköetäisyydellä
siitä.
**** Nimemme on muuttunut 1.8.2014 alkaen, olemme nyt Validia Ammattiopisto ****

Yhteenveto

Saavuin toissailtana kotiin kahden viikon Kreetan työelämäjaksoltani. Onneksi lento oli sen verran ajoissa Oulussa, että ennätin nukkua kunnon yöunet ennen maanantaiaamun töihin menoa.

Kokonaisuudessaan olen työelämäjaksooni erittäinkin tyytyväinen. Kaksi viikkoa oli mielestäni sopiva jakson pituudeksi. Siinä ajassa ennätti kokea ja nähdä melko paljon, mutta koti-ikävä ei ennättänyt vielä aivan mahdottomasti vaivaamaan. Olen myös tyytyväinen, että sain työskennellä kahdessa aivan erilaisessa paikassa, ja näin pystyin näkemään paikallisen ruokakulttuurin kaksi aivan erilaista puolta.

Englannin kielitaitoni kohentui aivan selvästi jakson aikana. Kaikki asiat kun oli pakko selvittää englanniksi ja aivan yksin, kukaan ei ollut puolesta puhumassa. Hyvä asia oli, että lähes kaikki työtoverit hallitsivat englantia ainakin jonkin verran . Vuokraemäntäni toimii työkseen englannin opettajana, joten hänen kanssaan asiointi oli vaivatonta. 

Asuin kaupungin laitamilla, ja päivittäiseen kulkemiseen tarvitsin bussia. Aluksi kulkeminen jännitti kovastikin, mutta nostan itselleni hattua, kuinka hienosti opin kulkemaan pidemmänkin matkan bussinvaihtoineen kaikkineen.  Työmatkoihin kului myös melko kauan aikaa.

Paikallisesta ruokakulttuurista ja ruoka-aineista opin paljon. Ostin paikallisen keittokirjan ja kirjoitin ohjeita ylös sekä valokuvasin. Olen tyytyväinen siihen, että sain monissa ruokalajeissa "kädestä pitäen"- ohjausta. Mausteita ja oliiviöljyä lähti mukaan tuliaisiksi ja koulullamme opiskellaan varmastikin ensi vuoden aikana kreikkalaista / kreetalaista ruoanvalmistusta. Paikallisissa häissä työskenteleminen oli myös unohtumaton kokemus. 

Yksinäisyys vaivasi jonkin verran iltaisin, juttukavereita kun ei ollut. Suomenkielistä lukemista ja ristikoita olisi kannattanut pakata enemmän mukaan. Myös nettiyhteys olisi ollut tarpeen, jouduin käyttämään nettikahvilaa yhteydenpitoon, koska asunnossani ei yhteyttä ollut. Toisaalta olin hyvin tyytyväinen asumiseeni. Sain olla omassa pikku mökissäni aivan kaikessa rauhassa. Ei kuulunut liikenteen melua eikä muutakaan mekastusta, jos ei kukon aamuista kiekumista lasketa. 

Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Sain viimeisenä vierailupäivänäni lauantaina kutsun vuokraemäntäni ystävättären luo kylään. Siellä sain seurata ruoan valmistusta ja nautiskella vielä kerran ihanasta kreetalaisesta ruoasta.

Laitan lähiaikoina vielä valokuvia matkalta.

Terveisin Riitta Luovilta

Unkari 26.9.2014

Tänään aloitin päivän leipomalla omenatorttua. Muutama omena oli vielä jäänyt puuhun hillonteon jälkeen, joten niistä oli hyvä tehdä herkkua kahvipöytään.

Perjantaina iltaruoka valmistettiin savusaunassa. Saunan lämmitys aloitettiin aamulla klo 8-9 välillä. Lihat (kalkkunaan ja possua) vietiin saunaan kypsymään klo 12 ja kalat klo 14 aikaan. Eero kertoi, että silloin kun on tarkoitus savustaa kokonainen sika, se laitetaan saunaan samaan aikaan, kun lämmitys aloitetaan. Maistuvan iltaruoan lisänä oli viher-, peruna- ja kaalisalaattia. Jälkiruokana oli kokin tekemää maistuvaa kirsikkatorttua.

Tänään tuli asiakkaita lisää, kymmenen slovakialaista motocross -harrastajaa tuli yöpymään kahdeksi yöksi. He osallistuivat läheisessä kylässä kisoihin. Tieto heidän saapumisestaan tuli hyvin lyhyellä varoitusajalla, mutta onneksi ruokaa oli riittävästi. Ilta venyi pitkäksi, ennen kuin kaikki jälkityöt olivat tehty. Täällä onkin nyt yhteensä lähes 30 henkilöä ruokailemassa.

Esittelen nyt hieman Working abroad – kohteeni henkilöstöä.  Paikan päällä ei paljoa tarvitse käyttää englantia, koska Akác-Tanyan omistajat, Eero ja hänen unkarilainen vaimonsa Kati, puhuvat suomea. Täällä oloaikanani Kati oli käymässä siskon perheen luona Englannissa. Vieraat ovat pääasiassa Suomesta tai Unkarista ja lähimaiden alueilta. Paikan työntekijöistä kokki, siivooja, sihteeri ja talonmies ovat unkarilaisia ja he eivät puhuvat paljoa englantia. Tilanhoitaja ymmärtää jonkin verran suomea. Ratsastuksen opettaja ja urheiluhieroja on suomalainen, monitoiminainen Henriikka!

Täällä opiskelijoiden ei tarvitse jännittää ettei tulisi ymmärretyksi. Jos haluaa käyttää englantia enemmän matkan aikana, voi tehdä retkiä Budapestiin, missä ainakin kaikki nuoret osaavat hyvin englantia. Myös osa ulkomaalaisista vierailijoita osaa englantia.