Terveiset!

Hola,

Eilen olikin pitkä päivä töitä klo 8-24. Tosin päivällä oli vähän aikaa vapaata. Aamusta menin taxilla Elcheen jossa psykiatri minua vastassa ja matkamme jatkui Oriehuelan hospitaaliin. Se on keskussairaala. Siellä olin psykiatrin mukana osastolla konsultaatoissa tosin potilaalla olikin enemmän neurologisia ongelmaa. Tapasimme nuoria psykiatrin vastaanotolla joilla vanhempien kanssa ongelmia. Heille suositeltiin multi family ryhmään.

Osastolla vieraillessani minulle esiteltiin suljettu aikuisten psykiatrinen osasto jossa ei hoito mielestäni juurikaan poikennut Suomesta. Lääkitystä, sähköhuolto ja max kuukauden hoitoajat. Taloudellisen tilanteen takia heillä myös hoitajia vähennetty. Hoitajina sekä miehiä että naisia.
Ilmeisesti sairaalapaikkojen vähyyden vuoksi tänne saapui nuori tyttö toiselta alueelta vanhempiensa kanssa. Hänellä skitsofrenia ja nyt hän ei ollut syönyt kuuteen päivään harhaisuuden takia.

Akuutti/vastaanotto osastolla potilaat odottivat siirtoa ja tutkimuksia verhoilla eristetyissä huoneissa omaisten kanssa. Aseptiikka kiinnitti huomiotani koska en nähnyt käsidesifektio aineita missään. Joillakin hoitajilla lenkkitossut jalassa. Kirjaus sähköiseen verkkoon kuten meillä.

Iltapäivällä osallistuin jälleen ryhmään jossa mukana kuusi perhettä. Siis isä ja äiti tai vain toinen vanhemmista alle koulu ikäisten lasten kera. Heillä enimmäkseen vanhempien väliseen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Ensin olimme kaikki yhdessä jonka jälkeen lapset siirtyvät toiseen huoneeseen leikkimään kahden työntekijän kanssa. Lopuksi olimme vielä kaikki yhdessä ja yhteenveto esille tulleista asioista.

Siirryttiin Elcheen jossa minulla oli vapaata ostos aikaa yksin. Illalla jälleen multi family ryhmä jossa olinkin jo viime viikolla. Ryhmässä oli muutama uusi asiakas ja suurin osa samoja osallistujia kuin viikko sitten. Jokainen kertoo tilanteesta ja kuulumisistaan ja ryhmä antaa neuvoa ja tukea ja tarvittaessa psykiatri ns. ohjaa keskustelua, mutta hakee ratkaisuja ryhmäläisiltä.
Kahden tunnin istunnon jälkeen siirrymme syömään viereiseen ravintolaan kuten edellisellä kerralla. Heillä hauskaa ja puhetta tulee mielestäni ihan meteliin saakka. Kahdella ryhmäläiselle oli syntymäpäivä ja he tarjosivat täytekakkua. Facebookit kiersivät esitellen uusien poikaystävien kuvia.

Paikalliset työkaverini ovat kovasti tulossa Suomeen siis psykiatri, psykologia ja sairaanhoitaja. He ovat olleet kerran aikaisemmin Suomessa. Asia jäi tässä vaiheessa avoimeksi. Toivotin heidät sydämellisesti tervetulleeksi. Heidän toivomus olisi tulla esittelemään seminaareihin tätä ryhmä hoito/kuntoutusmallia sekä lomailemaan Suomen Lappiin, jossa psykiatri voisi kirjoittaa loppuun väitöskirjansa. Ilmeisesti heillä olisi mielenkiintoa tavata Seikkula ja tutustua hänen kehittämänsä hoitomallin.

Minulle avautui se, että ammattilaiset asettuvat asiakkaan tasolle ja kuuntelevat heitä ns. Asettuvat samalle tasolle ja uskovat siihen että ratkaisut löytyvät asiakkailta itseltään. Minulle sanottiin usein, että asiakkailla on kykyä ja voimavaroja ja resursseja. Tässä meillä varmasti oppimista koska asetumme ammattilaisen rooliin. Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus oli aktiivisessa käytössä. Mietin ammattilaisen jaksamiseen liittyviä asiota, koska asiaskontakteja yhden työpäivän aikaan voi olla lähes 100? Minulla oli tässä vielä se suoja, että en osaa espanjaa jolloin en ymmärtänyt tai minulle käännettiin vain osa asiakkaiden vaikeuksista.

Ryhmä muotoisessa toiminnassa ovat läsnä meille niin ajankohtaiset terveyden edistäminen kuin varhainen puuttuminenkin. Paljon voisimme kehittää omaa toimintaamme pois yksilö keskeisestä hoitotyöstä ja nähdä ongelmien sosiaalisen merkityksen. Tietysti mietin kulttuuriamme jossa on vaikeampaa puhua asioista. Pois byrokratiasta ja kohti ns. kevyempiä hoitomalleja.


Näissä mieleisiä tänään torstaina! Jatkan vielä tätä kirjoittelua myöhemmin kunhan välillä vedän henkeä.

Terv Kaija
Seurakuntaopisto Pieksämäki
Lähetetty iPadista