Perjantai-iltapäivän aluksi matkalaiset kirmasivat paikalliseen autovuokraamoon, josta hakivat uuden karhean VW Tiguanin viikonloppureissua varten. Matkalaisten ensimmäinen päämäärä oli Innsbruck, joka sijaitsi parin sadan kilometrin päässä. Matkanteko sujui rattoisasti moottoritietä pitkin, maisemia ihastellessa, jotka olivat Alppien lähetessä henkeäsalpaavat. Innsbruckiin saavuttaessa päättivät matkalaiset vielä käydä Italian puolella, suuntana Bressanone, joka oli jo Alppien toisella puolella. Jos maisemat olivat Sigmaringenistä Innsbruckiin huokaisevat, Alppien yli mennessä ne olivat sanoinkuvaamattomat. Bressanonessa matkaajat kävivät paikallisilla markkinoilla ja ihastelivat Pohjois-Italian kaikenlaista kauneutta. Illaksi palattiin Innsbruckiin.
Seuraavana aamuna, nopean Innsbruck kiertoajelun jälkeen, auto suuntasi kohti Kitzbuheliä. Siellä matkaajat kävivät katsomassa syöksylaskun maailman cupin mäkeä, Hahnen Kammenia, joka syöksylaskijoiden parissa saa varauksettoman kunnioituksen vaikeutensa ansiosta. Hahnen Kammenin ja Kitzbuhel laaksoa vastapäätä oli vuori nimeltään Kitzbuhel Horn, jonne vei serpentiinitie 1680:een metriin. Totta kai tämä lysti piti matkalaisten kokea. Eivät matkalaiset oikein arvanneet, miten hikoiluttava automatkasta loppujen lopuksi tulisi, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Hornin huipulta nimittäin näkyivät panoraamanomaisesti kaikki alueen korkeat huiput. Niitä olisi ihastellut pitempäänkin, mutta halusimme ajaa alas vuorelta ennen pimeän tuloa.
Automme suuntasi kohti Salzburgia, johon oli määrä asettua seuraavaksi yöksi. Salzburg, tuo Keski-Euroopan helmi, näyttikin matkailijoille parhaimpiaan puoliaan. Aktiivisen illan jälkeen, matkaajat tekivät nopean kiertoajelun kaupungin keskustassa ja lähtivät kohti Muncheniä.
Matkalla Muncheniin päätimme piipahtaa Berchtesgardenin, jossa sijaitsi Natsi-Saksan Fuhrerin kesäviettopaikka – Kotkanpesä. Itse Kotkanpesä oli suljettu talvikuukausiksi, mutta huikaisevat näköalat Saksan ja Itävallan rajalla vetivät taas suomalaiset pojannassikat hiljaisiksi.
Illalla oli tarkoitus mennä katsomaan FC Bayern Munchenin jalkapallo-ottelua, mutta juuri ennen kaupunkiin pääsyä auton navigaattori teki tenän, joten oli melkoisen haastavaa löytää oikea tienhaara matkaajien lähestyessä Munchenia. Tämän johdosta matkaajat eivät päässeet/ehtineet jalkapallo-otteluun ajoissa. Lippuluukulla oli kalsea kyltti, sold out!
Automme polttoaine oli päässyt myös sille tasolle, että sillä kykeni ajamaan enää kymmenen kilometriä, joka ei Munchenin kokoisessa kaupungissa ole paljoakaan. Taksikuskeilta ja paikallisilta ihmisilta saamamme avun turvin löysimme lopulta bensa-aseman joka oli vieläpä auki. Sitten jatkui samalla menetelmällä hotellimme etsiminen. Se olikin melkoinen urakka, koska saksalaiset kadut vaihtavat nimeään miten sattuu ja risteykset möllöttävät pimeinä kuin tontun takapuoli. Lisäksi paikalliset eivät tunne kovin hyvin katujaan eikä vanhempi väki puhu juurikaan englantia. Katujen ja kaupunkien piemeys onkin ollut yksi suurimmista yllätyksistä, ihmettelimmekin minne on maailmankuulu saksalainen katulyhtykulttuuri kadonnut? Päivän koettelemusten uuvuttamina uni tuli pikaisesti silmään ilman sen kummempia iltasatuja.
Aamu yllätti nopealla tulollaan ja aamupalan jälkeen ajelimme tutkimaan hetkeksi kaupungin keskustaa. Vyoristomaisemien huumaavina emme kuitenkaan jaksaneet innostua sinänsä mukavista kaupunkinäkymistä, vaan automme keula suuntasi kohti Dachaun vuonna 1933 perustettua Natsi-Saksan ensimmäistä keskitysleiriä. Hämmästelyä riitti jälleen kerrakseen, mutta totaalisesti eri syistä kuin huikeiden Alppimaisemien keskellä.
Sitten olikin aika palata kohti omaa majapaikkaamme Sigmaringeniä. Navigaattorimme ajelutti meitä ystävällisesti pitkin pikkuteitä läpi kymmenien kylien ja kaupunkien. Ja kun aurinko laski mailleen matka jatkui todella pimeässä mielenkiintoisilla nopeusrajoituksilla. Pienilläkin tienpätkillä sai ajaa 100km/h ja sitten aivan kunnan/kylän rajalla nopeus vaihtui 50km/h:ksi. Noin tuhannen suunnanvaihdon jälkeen saavuimme vihdoin kotiovellemme.
Iltapalan jälkeen toinen matkaajista kävi melko aikaisin nukkumaan. Tämä aikaisen nukkumaan menon syy löytyi seuraavana yönä ja sen ansiosta toinen matkaajista olikin poissa muonavahvuudesta seuraavat päivät.
T & J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti