Keskiviikko ja torstai ovat olleet RNIB Collegella osaltani tosi
vaihtelevia. Keskiviikkoaamupäivän vietin kokeneen opettajan kanssa. Hän
on 15 opiskelijan tutorina - työ muistuttaa ryhmänvastaavan vastuuta,
mutta opiskelijat ovat koulussa sekä ensimmäistä että toista vuotta ja
ohjaus on lähinnä yksilöllistä. Opiskelijoiden joukossa on myös 8
opiskelijaa, jotka opiskelevat ammattitutkintoon, tai tutkinnon osia,
viereisessä isossa Loughborough collegesissa, mainstream-opinnoissa.
Opiskelijat ovat 3-4 päivää collegessa ja 1-2 päivää RNIB collegen
puolella opettelemassa apuvälineiden käyttöä, saamassa tukiopetusta ja
joissain tapauksissa osallistumassa käytännön töihin. Käytännön työ
saattaa sisältää esim. itsenäisen elämän taitojen opiskelua
lounaskahviossa tai työharjoittelua toimistotyössä, jossa voi samalla
toimia nuorempien opiskelijoiden tutorina. Joimme aamuteet erään nuoren
miehen kanssa, joka opiskelee collegen puolella kaupallista alaa ja
suunnittelee hakeutuvansa alan apprenticeship-järjestelyn kautta
eteenpäin työelämään. Hän kertoi opintojen sujuvan mukavasti, apuna
on osan aikaa RNIB collegen avustaja ja tarvittaessa hän saa materiaalin
koulun pienen oppimateriaalipalvelun kautta. Ystävien hän kuitenkin
kertoi olevan ennemmin RNIB collegen puolella, vaikka hän oli puheliaana
miehenä kyllä saanut isossa collegessakin tuttuja. Tutustuin myös
opiskelijahuoltotyöryhmän työhön, johon osallistuu muutama
vastuuopettaja sekä koulun fysioterapeutti ja puheterapeutti. Muut
opiskelijahuollon palvelut olivat ulkopuolelta tarvittaessa
konsultoitavia. Nuorten, vaikeasti vammaisten vanhemmilla tuntui olevan
useimmiten iso vastuu ja läheinen yhteistyö kouluun.
Osallistuin myös yhden iltapäivän Job Clubiin, jossa kuuden kuukauden
kurssilaiset tekivät CV:tä, pohtivat yksin ja yhdessä sopivaa alaa ja
etsivät mahdollisia työharjoittelupaikkoja. Jotkut opiskelijat olivat
hieman turhautuneita ja epäuskoisia mahdollisuuksistaan, mutta
keskinäinen tuki ja ideointi tuntui tässäkin ryhmässä olevan tosi
tärkeää.
Kävimme välillä yhden opiskelijan kanssa harjoittelemassa
liikkumistaidon tunnilla bussin käyttöä koulun ja rautatieaseman
välillä. Opin samalla että asema on vanha, mutta laitettu hienoon
kuntoon, mm. kauan kaivattu hissi asennettiin, kun Loughboroughin
yliopiston liikuntatietiden uimahallia käytettiin Olympialsten
uimakilpailuissa pari vuotta sitten.
Ohjelmani on todella vaihtelevaa! Aamupäivällä torstaina osallistuin
jälleen näytelmän tekoon maalaamalla lavastehevosta yhdessä ryhmän
kanssa ja ennen lounasta teimme hintalappuja koulun pikku kaupan uusiin
tuotteisiin. Työtä tehdään tosissaan, mutta paljon saa myös nauraa!
Keskiviikkona osa henkilökunnasta oli kutsunut minut illaliselle, joka
nautittiin läheisessä peribrittiläisessä ravintolassa, Toby Carverissa.
Seisovasta pöydästä sai erilaista paistia, kalkkunaa, keitettyjä
vihanneksia, Yorkshire-puddingia ja kastikkeita. Pöydässä kerrottiin
tarinoita yhteisistä retkistä ja monenlaisista kommelluksista ja
naurettiin paljon. Kaikki ovat todella ystävällisiä, kiinnostuneita ja
avuliaita!
Maria R. Keksuspuiston ammattiopistosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti