Ensimmäinen työpäivä siis takana. Matkustaminen työpaikalle sujui muutoin hyvin, mutta aamutuimaan kävin raitiovaunulla tekemässä kaupunkikierrosta, kun lähdin väärään suuntaan matkustamaan.
Ensimmäinen työpäivä kului päiväkotiin, henkilökuntaan ja lapsiin tutustuen. Lapsia on ryhmässä 20, joista tänään oli paikalla 13 ja he ovat iältään 3-5-vuotiaita. Kielimuuria totisesti oli, mutta onneksi lastentarhanopettaja ryhmässä osaa suomea. Henkilökunta on monikulttuurista, lastenhoitajat ovat Puolasta ja Kosovosta (tästä en kyllä ole aivan varma) ja lastentarhanopettaja suomalainen. Lapsia ryhmässä oli noin 7 eri maasta. Osa lapsista ei puhu eikä ymmärrä lainkaan ruotsia. Toinen lastenhoitajista puhuu arabiaa ja serbiaa ruotsin lisäksi. Hoitaja toimi tulkkina monien lasten vanhempien ja muun henkilökunnan välillä. Hauskaa oli myös huomata, että lapset olivat tulkkeja toisilleen; joku joka paremmin taisi ruotsin kielen tulkkasi esim. minulle mitä joku lapsi arabiaksi oli sanonut.
Monikansallisuus ja -kulttuurisuus näyttäytyvät täällä aivan eri mittakaavassa kuin missään Suomessa. Gårdstenissa, jossa päiväkoti sijaitsee, on 90% väestöstä maahanmuuttajataustaisia. Lastentarhanopettaja kertoi, että alueelle on vaikea saada koulutettua henkilökuntaa, hän on tämän ryhmän ainoa työntekijä, jolla on kasvatusalan koulutus.
Itse toimin siis Kiipulan ammattiopistossa sosiaali- ja terveysalan opettajana ja suomalainen päiväkotimaailma on tuttua. Ensimmäisen päivän perusteella tein jo muutamia havaintoja, jotka oleellisesti eroavat meidän totutuista toimintatavoista. Ulos lähtiessä lapset pukeutuivat itse (aivan kuten kuuluukin), kukin parhaan taitonsa mukaisesti. Jos joku ei huomannut laittaa hanskoja tai pipoa, niitä ei kukaan henkilökunnasta alkanut lapsille pukemaan, vaan ulos lähdettiin niissä tamineissä mitä päälle oli saatu. Katsottiin kuitenkin, että kaikilla on kengät ja ulkohousut + takki :). Kukaan ei oikonut takinkauluksia tai laittanut housunrenksuja lahkeiden alle, niillä ei tuntunut olevan kovinkaan suurta merkitystä. Ja hyvinhän lapset ulkona pärjäsivät, vaikkei vaatetus ollutkaan viimeisen päälle ojennuksessa. Ulkona oltiin paljon. Aamupäivällä puolitoista tuntia, jonka jälkeen oli ruoka. Heti ruoan päälle suurin osa lapsista lähti takaisin ulos, vain kaksi lapsista laitettiin päivälevolle.
Lisää tarinaa ja havaintoja huomenissa, yritän muistaa ottaa myös kameran mukaani, jotta saan kuvia lisättyä.
Mia, Kiipula
Just det! :) Mielenkiintoisia "kulttuurieroja" siis löytyi heti. Ehkä meillä suomalaisilla on vähän tapana olla turhatarkkana asiassa kuin asiassa...
VastaaPoistaTsemppiä sinne kielikylpyyn ja eiköhän se työmatkakin siellä sitten tutuksi tule! :)