torstai 16. lokakuuta 2014

Terveiset Alicantesta!

Working abroad on käynnistynyt oikein kivasti.
14.10.2014.
Olin mukana nuorten ryhmässä jossa he kertoivat vaikeuksistaan kotona sekä opiskelussa. Teemat liittyivät vuorovaikutukseen, luottamukseen, itsenäistymiseen, päihteisiin jne. Lopuksi katsottiin elokuva, jossa käsiteltiin samoja teemoja. (Vahinko, nimeä en nyt muista, palaan tähän myöhemmin)
Mielestäni, tämä oli terveyden edistämistä mitä parhaimmillaan. Olen ajatellut, että Espanjassa perhe hoitaa yhdessä kaiken, mutta vaikka on läheisyyttä niin silti voi olla vaikeuksia saavuttaa itsenäisen nuoren asema perheessä.


Keskiviikko 15.10.2014

Nyt on pahin oma jännitys selätetty😃.
Tutustuin yliopistosairaalan psykiatriseen hoitotyöhön. Suljettu osasto toimii lähes kuten meilläkin Suomessa. Huomioitavaa oli akuuttihoito jakson lyhyys muutamasta päivästä max kuukausi. Hoitona lääkitys ja sähkö, vaikeissa tilanteissa. Hyvin korostetusti tuli esille se, että he palaavat perheen luokse ja kenellä ei ole perhettä heidän ongelmansa kroonistuvat ja siirtyvät toiseen sairaalaan. ( Tämän ajatukseni oikeellisuus täytyy vielä tarkistaa myöhemmin?) Ebola nousi keskusteluissa esille koska ensin oli käsitys, että osa tästä osastosta on valmiina näitä potilaita varten mutta nyt onkin suunnitelma hoitaa heidät muualla.

Ilta multi family ryhmässä. Siinä noin 30 osallistujaa, vanhempia joko yksin tai oman nuoren kanssa. He kertoivat omista vaikeuksistaan liittyen oman perheen nuoreen tai nuoret taas omiin vanhempiin. Tämäpä olikin hyvin mielenkiintoista psykiatriseen sairaanhoitajalle. Minulle aivan uutta, mutta varmasti myös kokeilemisen arvoinen jossain määrin myös meidän kulttuurissa. Tämä toiminta uutta ja ainutlaatuista täällä. Tämän klinikan omistava psykiatri on kehittänyt tämän hoitomallin jota hän käy esittelemässä konferensseissa. Kirjaa hän ei ole kirjoittanut mutta uskoisin, että julkaisuja on tästä mielenkiintoisesta ryhmä työ muodosta. Avoin dialogi ja reflektiiviset kysymykset osasin huomioida. Hankaluus, tässä on se kun en osaa Espanjaa mutta minulle käännetään keskusteluja. Itse voi huomioida kuinka kehonkieli toimii😃.

Tämän klinikan omista tunsi Suomesta ns.Seikkulan mallin ja he olivat hyvin kiinnostuneita tästä.
Toivottavasti heidän tiensä kohtaisivat ja saataisiin Suomeen juurrutettua uudenlaisia hoitokäytäntöjä, juuri terveydenterveyden edistämisen näkökulma huomioiden. Ryhmämuotoinen toiminta on itsehoitoa mitä parhaimmillaan. Näin hyvin vuorovaikutuksellisesti toimiva ryhmä vaatii ainakin meillä Suomessa paljon, koska mielestäni emme ole näin vuorovaikutteisia. (Tai ainakaan minä en ole mukana) Ohjaajan rooli on koota yhteen ja antaa ns. fakta tietoa ja jonka jälkeen jokainen ryhmäläisten soveltaa asioita omalla tavallaan tai mahdollisesti ryhmän tuella.

Varmasti monien mielenkiintoisten asioiden prosessointi jatkuu tämän ja ensi viikon aikana!


Iloa työpäiväännne teille kaikille!
T. Kaija

Seurakuntaopisto Pieksämäki



Lähetetty iPadista

2 kommenttia:

  1. Oletpa päässyt jo moneen mukaan ensimmäisten päivien aikana! Olipa mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. Mitähän ensi viikko tuo tullessaan?
    Terveisin Leena

    VastaaPoista
  2. Hei Leena vielä kommentoi: mietin tuota perheettömien mielenterveyskuntoutujien kohtaloa, mihin he menevät sitten kun eivät enää "kelpaa" sairaalaan. Onkohan niin että Espanjassa, kuten useissa muissakin katolisissa maissa kirkko ylläpitää erilaisia hoitokoteja ja -laitoksia heitä varten? Niissä on palkattua henkilökuntaa, mutta myös paljon vapaaehtoistyöntekijöitä. Tämmöinen käsitys minulle jäi Italiasta kun olimme siellä tutustumassa päihdekuntoutukseen.
    LT

    VastaaPoista