Hei!
Viimeviikon loppu ja tämän alku menikin ilman nettiyhrteyttä. Toisaalta olen ollut myös niin väsynyt pitkän bussimatkan jälkeen, että melkeinpä olen vain vastaillut työsähköposteihin ja mennyt nukkumaan. Olen ollut seuraamassa, avustamassa ja mukana toimintaterapiassa, musiikkiterapiassa sekä taidepajassa. Olin seuraamassa, kun Ligan asiakkaat tekivät Ligan uutislehtistä. He kirjoittivat uutiset, haastattelivat ja kuvasivat. Tarkoituksena saada uutislehti koteihin jaettavaksi.Olen seurannut myös kommunikaatioharjoituksia ja monenlaisia tilanteita, joissa opetellaan kellonaikoja, numeroita. kognitiivisia taitoja.Musiikkiterapiatuokiossa kaksi nuorta naista pitivät minulle yksityiskonsertin rumpukapuloihin laulaen. Sitten he pyysivät minua lauamaan jonkin suomenkielisen laulun. Minähän lauloin kymmenvuotiaana oppimani Matalan torpan balladin ja säestin kitaralla. Se onkin ainoa biisi jonka osaan:) Sain hurjan suosion ja minun piti kertoa mitä laulussa laulettiin. Tytöt pyysivät minua kääntämään laulun portugaliksi mutta ihan ei siihen vielä taitonui riittäneet,vaikka monta portugalilaista sanaa olenkin jo oppinut. Olin mukana myös kun eräs poika opetteli ajamaan polkupyörällä, seurasin pöytätenniksen opettelua ja pelaamista, pyörätuolijalkapalloa sekä erilaisia fysioterapiooita. Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja yhteiskunnallisista asioista portugalissa sekä myös mionia kulttuureihin liittyviä keskusteluja.Olin mukana myös kahden tunnin pituisessa tuokiossa, jossa keskusteltiin ihmisoikeuksista, vammaisten oikeuksien toteutumisesta ja yhdenvertaisuudesta. En ymmärtänyt portugalia mutta ohjaaja tulkkasi avainkohtia sieltä täältä lyhyesti ja keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja liikuttava. Tuokio vedettiin taitavasti keskustelevalla menetelmällä ja keskustelun tulkoksista syntyi hieno käsitekartta joka käytiin vielä yhteenvedoksi läpi lopussa. Seuraavalla kerralla opiskelijat suunnittelevat ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta ja sen toteutumisen epäkohdista videon. Olin mukana seuraamassa myös Vitor Pi:n taidepajaa, kun taiteilijat olivat työssään. Ligassa on myös puuverstas ja puutarha. Toimintaa on todella paljon. Asioita tehdään hyvin yksilöllisesti ja paljon on myös ryhmätoimintaa. Huomenna menemme katsomaan jalkapallopeliä ja toisen ryhmän kanssa menemme museoon. On kiva,kun olen voinut olla jopa vähän avuksikin.
Aikani täällä alkaa olla lopuillaan ja mieleen hiipii hauikea olo. Minun tukihenkilöni Ana Laura on aivan ihana ihminen ja olemme oikeasti kohdanneet jotakin sielujen sukulaisuutta. Olen nähnyt paljon mutta se ei ole ainoastaan asia joka minuun on pysyvän jäljen tehnyt. Minua jännitti tulla tänne, koska en ole aikaisemmin kohdannut vaikeasti vammaisia ihmisiä. Se uskomaton kokemus täällä on se, että oikeasti unohdin vammaisuuden. Oli vain erilaisia ihmisiä... niin paljoin erilaisia ihmisiä. Niin paljon sulateltavaa... Koti-ikäväkin on jo hiipinyt puseroon ja se on tietysti ihana asia:)
Kati Jelekäinen
Seurakuntaopisto, Pieksämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti