Ensimmäinen viikko lopuillaan.
Keskiviikkona pitämäni esitelmä suomalaisesta koulujärjestelmästä sekä näyttämäni video Telma-koulutuksesta oli herättänyt kuulijoissa paljon ajatuksia, joita sitten tänään keskusteluissa kävimme läpi. He olivat kovin otettuja siitä kuinka monipuolista opetuksemme on. Samalla kyllä totesimme, että meidän opiskelijakohderyhmät eroavat toisistaan samoin kuin tuntiresurssit. Jos olisin esitellyt saman täällä nuorisoasteenkoulutuksessa olisiko siellä ollut enemmän yhtäläisyyksiä?
Torstaina olin mukana autistisen nuoren naisen yksilö opetustunnilla. Oli todella mielenkiintoista nähdä kuinka tarkasti tunninkulku oli suunniteltu etukäteen, kuitenkin unohtamatta antaa opiskelijalle mahdollisuus tehdä valintoja. Tunti oli oikein onnistunut, josta sain omaan työhöni ideoita. Iltapäivällä olin lievästi kehitysvammaisten ryhmän kanssa keittiössä keittämässä makkarakeittoa. Opiskelijat olivat aikuisia miehiä, joista osa asui itsenäisesti ja pari palvelukodissa. Ryhmän koko oli neljä opiskelijaa ja opettaja + ohjaaja, jonka tällä kertaa korvasin minä.
Norjassa ei ole kouluissa ruokaa vaan jokainen tuo mukanaan omat eväät. Täällä Skullerud:ssa oli kanttiini, josta voi ostaa pientä syömistä: salaattia, keittoa, lämmintä juomista ja tietysti Norjan "kansallisruokaa" juuri paistettuja vohveleita. Kanttiinissa on tukityöllistetty 3-5 maahanmuuttaja.
Perjantaina olin aamusta tietotekniikan tunneilla. Ryhmässä oli kolme nuorta miestä, jotka työskentelivät aika itsenäisesti. He olivat aikaisemmin käyneet kuvaamassa syksyä ja nyt heidän oli tarkoitus muokata kuvia lähettääkseen oman kuvansa oppilaitoksen "Syksy"-aiheiseen valokuvakilpailuun. He myös esittelivät minulle aikaisemmin tekemiään projekteja, joku oli tehnyt matkapäiväkirjaa Unkarin matkasta, toinen oli kirjoittanut "oppaan" kehitysvammaisen kohtaamiseen.
Viimeiset tuntini Skullerud:ssa sain olla seuraamassa mielenterveyskuntoutujan musiikkituntia. Oli todella vaikuttavaa seurata kuinka opettaja ja opiskelija työstivät opiskelijan 17 vuotta sitten psykiatrisessa hoidossa ollessaan kirjoittamaa runoa musiikki kappaleeksi. Tekstissä oli vakavaa sanomaa, jonka ympärille he nyt sävelsivät melodiaa. Sain kuulla heidän tuottamansa edellisellä kerralla valmiiksi saamansa kappaleen, huh huh... Liikuttavaa.
Päivän ja viikon päätteeksi käytiin vielä keskustelu ohjaajana kanssa.
Tällä viikolla olen todella paljon pohtinut, miten meillä Suomessa tuetaan aikuisia erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä?? Mielenterveyskuntoutujia, myöhemmällä iällä vammautuneita, lievästi kehitysvammaisia.... Onko heille tuettuja työpaikkoja tarpeeksi tai muuta toimintaa päiviin - tekemis, joka toisi myös merkitystä elämään...
Jos joku kuvittelee tällaisten reissujen olevan "lomaa" niin voin kertoa, että ei todellakaan ole. Kun yrittää koko päivän skarpata ymmärtääkseen, mitä toiset sinulle kertovat sekä tuottaakseen itse edes jotain aikuismaista, järkevää, ammatillista sanottavaa, niin kyllä illalla on aika väsynyt. Tällä ensimmäisellä viikolla on mennyt n. 50min sivu työmatkaan, niin ei kyllä paljon ole paikallisia nähtävyyksiä jaksanut enää illalla lähteä katsella. Mutta nyt edessä vkonloppu ja pari päivää aikaa kaupunkiin tutustumiseen.
Kiitos mielenkiintoisesta viikosta Oslo Voksenoppläring Skullerud. Maanantaina sitten uuteen Voksenoppläring keskukseen Nydaleniin.
T: Tuula
Keskiviikkona pitämäni esitelmä suomalaisesta koulujärjestelmästä sekä näyttämäni video Telma-koulutuksesta oli herättänyt kuulijoissa paljon ajatuksia, joita sitten tänään keskusteluissa kävimme läpi. He olivat kovin otettuja siitä kuinka monipuolista opetuksemme on. Samalla kyllä totesimme, että meidän opiskelijakohderyhmät eroavat toisistaan samoin kuin tuntiresurssit. Jos olisin esitellyt saman täällä nuorisoasteenkoulutuksessa olisiko siellä ollut enemmän yhtäläisyyksiä?
Torstaina olin mukana autistisen nuoren naisen yksilö opetustunnilla. Oli todella mielenkiintoista nähdä kuinka tarkasti tunninkulku oli suunniteltu etukäteen, kuitenkin unohtamatta antaa opiskelijalle mahdollisuus tehdä valintoja. Tunti oli oikein onnistunut, josta sain omaan työhöni ideoita. Iltapäivällä olin lievästi kehitysvammaisten ryhmän kanssa keittiössä keittämässä makkarakeittoa. Opiskelijat olivat aikuisia miehiä, joista osa asui itsenäisesti ja pari palvelukodissa. Ryhmän koko oli neljä opiskelijaa ja opettaja + ohjaaja, jonka tällä kertaa korvasin minä.
Norjassa ei ole kouluissa ruokaa vaan jokainen tuo mukanaan omat eväät. Täällä Skullerud:ssa oli kanttiini, josta voi ostaa pientä syömistä: salaattia, keittoa, lämmintä juomista ja tietysti Norjan "kansallisruokaa" juuri paistettuja vohveleita. Kanttiinissa on tukityöllistetty 3-5 maahanmuuttaja.
Perjantaina olin aamusta tietotekniikan tunneilla. Ryhmässä oli kolme nuorta miestä, jotka työskentelivät aika itsenäisesti. He olivat aikaisemmin käyneet kuvaamassa syksyä ja nyt heidän oli tarkoitus muokata kuvia lähettääkseen oman kuvansa oppilaitoksen "Syksy"-aiheiseen valokuvakilpailuun. He myös esittelivät minulle aikaisemmin tekemiään projekteja, joku oli tehnyt matkapäiväkirjaa Unkarin matkasta, toinen oli kirjoittanut "oppaan" kehitysvammaisen kohtaamiseen.
Viimeiset tuntini Skullerud:ssa sain olla seuraamassa mielenterveyskuntoutujan musiikkituntia. Oli todella vaikuttavaa seurata kuinka opettaja ja opiskelija työstivät opiskelijan 17 vuotta sitten psykiatrisessa hoidossa ollessaan kirjoittamaa runoa musiikki kappaleeksi. Tekstissä oli vakavaa sanomaa, jonka ympärille he nyt sävelsivät melodiaa. Sain kuulla heidän tuottamansa edellisellä kerralla valmiiksi saamansa kappaleen, huh huh... Liikuttavaa.
Päivän ja viikon päätteeksi käytiin vielä keskustelu ohjaajana kanssa.
Tällä viikolla olen todella paljon pohtinut, miten meillä Suomessa tuetaan aikuisia erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä?? Mielenterveyskuntoutujia, myöhemmällä iällä vammautuneita, lievästi kehitysvammaisia.... Onko heille tuettuja työpaikkoja tarpeeksi tai muuta toimintaa päiviin - tekemis, joka toisi myös merkitystä elämään...
Jos joku kuvittelee tällaisten reissujen olevan "lomaa" niin voin kertoa, että ei todellakaan ole. Kun yrittää koko päivän skarpata ymmärtääkseen, mitä toiset sinulle kertovat sekä tuottaakseen itse edes jotain aikuismaista, järkevää, ammatillista sanottavaa, niin kyllä illalla on aika väsynyt. Tällä ensimmäisellä viikolla on mennyt n. 50min sivu työmatkaan, niin ei kyllä paljon ole paikallisia nähtävyyksiä jaksanut enää illalla lähteä katsella. Mutta nyt edessä vkonloppu ja pari päivää aikaa kaupunkiin tutustumiseen.
Kiitos mielenkiintoisesta viikosta Oslo Voksenoppläring Skullerud. Maanantaina sitten uuteen Voksenoppläring keskukseen Nydaleniin.
T: Tuula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti