Tervehdys taalta Englannista kauniilta Isle of Wight saarelta, jonne eilen saavuin monien vaiheiden jalkeen. Sunnuntai aamu alkoi jo varhain, kun kummityttoni Julia tuli hakemaan minua taksilla 03:45. Aamuinen Hameenlinna oli kylma ja pimea ja lampoasteita oli -1, mutta kylma lampotila ei minua haitannut, koska jannittynyt mieli piti minut lampimana. Kummityttoni Julia vei minut Hameenlinnan linja-autoasemalle, mista jatkoin matkaani lentokentalle. Lentoni kohti Lontoon Heathrow lentokenttaa lahti 7:55. Paikallista aikaa olin Lontoossa klo 9:05 ja ehdin nipin napin bussiin, joka lahti kohti Portsmouth:ia klo 10:00. Portsmouthista lahdin katamaraanilla kohti Isle of Wight saarta ja siella olevaa Ryde nimista kaupunkia. Rydesta jatkoin matkaa hetken junalla ja menin Ryde kaupungin bussipysakille, missa nousin Newportiin menevaan bussiin. Newportissa kavelin noin kilometrin verran kohti Old Church House majataloa, mika on rauhallinen ja viihtyisa B & B majatalo melko lahella Newportin keskustaa. Majatalossa sain viihtyisan huoneen omalla vessalla ja kylpyhuoneella seka mahdollisuuden istua valilla myos sisapihan tuolilla. Majataloon paasin n. klo 16:00. Takana oli pitka paiva painavaa matkalaukkua raahaten. Matkustaminen Lontoosta Isle of Wight saarelle oli hyvin mielenkiintoinen, koska nain matkalla upeita englantilaisia maisemia. Myos Lontoo teki minuun vaikutuksen ja ensivaikutelma kaupungista oli miellyttava. Ihmettelin sita, kun kaupungissa ei ollut kovin korkeita pilvenpiirtajia ja muutenkin se vaikutti puutarhamaisemmalta kuin olin ajatellut. Kaupungissa oli paljon puita ja vihreytta.
Joudun kirjoittamaan vieraalla englantilaisella nappaimistolla ja siksi tekstistani puuttuvat plkut. Oma tyolapparini ei ole taalla toiminut ja sain ystavalliselta majatalon isannalta lainaksi talon oman tietokoneen. Isantapari lapsineen ovat olleet hyvin vieraanvaraisia ja ystavallisia. Sain lainaksi ison kartan, minka avulla voin reissata taalla saarella. Taalla saan myos toivoa, mita haluan aamiaiseksi. Tanaan ensimmaisena aamunani soin aluksi maitoa ja myslia seka bekonia ja munakasta kahvilla ja tuoremehulla. Hyvalle maistui.
Aamupalan jalkeen lahdin kavellen kohti Isle of Wight Collegea, missa tyoskentelen taman viikon. Isle of Wight Collegessa opiskelee n. 2000 opiskelijaa ja tuo kompleksi vaikutti melko suurelta. Minun oli maara nahda yhteyshenkiloni Pat ja vaikka Pat oli edellisena iltapaivana tullut minua katsomaan ja tuomaan informaatiota Collegesta ja taman viikon lukujarjestykseni niin jouduin kysymaan apua hanen loytamisekseen eraalta rouvalta. Han neuvoikin minua ja hyvissa ajoin klo 8:30 olin Patin toimistossa. Siella taytin lomakkeen, missa kyseltiin minun omia oppimisen ongelmiani ja muita henkilotietoja, join teeta ja keskustelin toimiston tyontekijoiden kanssa. Pat kertoi minulle, etta jokaisella ihmisella on joitakin oppimisen ongelmia, joita lomakkeella kartoitetaan.
Sitten Pat saattoi minut toiseen koulurakennukseen, joka oli juuri syyskuussa valmistunut. Siella tapasin Janen, joka esitteli minulle taloa ja sen toimintoja. Tasta Pathways koulurakennuksesta lahdin eraan erityisopiskelijan Jessican ja ohjaajan Jeanin kanssa bussilla kohti Park Court:ia. Park Court on paikka, missa yli 60-vuotiaat voivat asua ja saada siella monenlaista palvelua. Siella jarjestetaan erilaista virkistystoimintaa ja aktiviteetteja asukkaille. Asukkaat voivat saada pesulapalvelua, heidan vieraansa ovat tervetulleita ja alueella on kaunis puutarha, joka on voittanut useana vuotena palkintoja. Alue oli tosi viihtyisa ja kaunis melko korkealla kukkulalla, josta oli kaunis nakoala meren lahdelle.
Park Courtissa Jessica ja Jean kayvat joka maanantai jarjestamassa talon asukkaille aamupiiria, missa he tarjoilevat asukkaille kahvia, teeta ja kekseja seka samalla he myyvat heille hyvantekevaisyyden hyvaksi nama tarjoilut. Nain he keraavat rahaa hyvantekevaisyyteen. Jokaiselle kerralla myos jarjestetaan arpajaiset ja voittaja sai talla kertaa suklaarasian. Talla kerralla rahat menivat eraan saattohoitoyksikon tyon hyvaksi. Jokaisella kerralla asukkaat voivat itse valita sen, mita vapaaehtoisjarjestoa tai toimintaa he haluavat tukea. Jessica on Collegen erityisopiskelija, jota Jean ohjaa tassa tyotehtavassa. Jessicalla on tyovaltaista opiskelua ja han on siirtynyt juuri kotoa eraaseen hoitokotiin. Kaikki aamupiiriin osallistuneet asukkaat olivat vanhempia rouvia. Esittaydyin heille ja kerroin olevani Suomesta. Meilla oli siella kiva hetki keskustellen ja jutellen kaikenlaista. Rouvat olivat hyvin avoimia ja aktiivisia ja siella keskusteltiin monenlaista aina norjalaisesta nuoruuden rakastetusta Kanadassa asuvaan tyttareen. Meilla oli kiva.
Sielta lahdimme lounaalle Collegeen ja lounaan jalkeen lahdin eraan toisen ryhman kanssa metsakouluun pikkubussilla, mihin mahtui kahdeksan opiskelijaa kolme tyontekijaa ja mina. Tama oli taman ryhman ensimmainen metsakoulu. Aluksi luokassa koko ryhma oli yhdessa ja opettajan johdolla kavimme lapsi sita, mihin olemme menossa. Ryhma oli hyvin innokas lahtemaan metsaan ja heita myos kannustettiin positiivisuuden hengessa tahan retkeen. Luokasta menimme alakeraan, missa jokainen sai omat upouudet kumisaappaat, joihin kirjoitettiin jokaisen oppilaan nimi. Kun kumpisaappaat, retkivalineet, vede, mehut ja koko porukka oli bussissa niin matka alkoi. Me lahdimme Newportista kohti maaseutua. Maisemat olivat upeat ja ilma oli aurinkoinen ja kaunis. Lammintakin oli noin 14 astetta. Kaikilla tuntui olevan innostunut ja hyva mieli. Pysahdyimme eraan metsan kohdalla ja lahdimme kavellen melko lahella olevaa aukiota. Osa opiskelijoista kulki tuettuna ja osa itsenaisesti. Siella jokainen istui ympyran muodossa puunrungon paella. Aluksi opiskelijat ja tyontekijat saivat kukin punaisen nauhan, jonka avulla oli tarkoitus merkita sellainen alue, jonka oppilaat kokivat itselleen turvalliseksi. Muodostimme kolme ryhmaa ja lahdimme sitten ryhmittain rajaamaan tata aluetta punaisilla nauhoilla. Alueen ulkopuolelle oli kiellettya menna.
Taman jalkeen istuimme taas ryhmassa ja kavimme lapi seuraavaa asiaa, joka oli tulen sytyttaminen ja kuuman veden keittaminen, jotta jokainen saa lamminta juotavaa. Kun istuimme ringissa niin ryhman opettaja otti esille tulenteko valineet. Ne olivat pieni metallilevy ja putki, joiden avulla jokainen opiskelija ja tyontekija sai kokeilla tehda kipinoita. Myohemmin opettaja sytytti nailla valineilla tulen laitteeseen, jonka sisalla oli sailio vedelle. Talla Kelly Kettle laitteella vesi alkoi hyvin nopeasti kiehumaan ja me saimme lampimat juomamme. Kun olimme juoneet mehumme me lahdimme takaisin Collegeen ja ensimmainen tyopaivani paattyi tahan. toista lahdin kavellen kohti majataloa ja ostin matkalla Lidlista evasta illaksi.
On ollut ihana puhua englantia, vaikka kieli tuntuu kangertelevankin ja tutustua englantilaiseen kulttuuriin ja naihin upeisiin Isle of Wightin saaren maisemiin. Sain myos Collegelta kayttooni bussikortin, jolla voin vapaasti reissata ympari tata saarta ja tutustua sen nahtavyyksiin. Talla hetkella majatalossa soi Edif Piafin musiikki ja kuuluu iloista puheensorinaa
Kristina Johnson, ammatillinen ohjaaja, Kiipulan ammattiopisto, valmentava koulutus, Punaportti
Joudun kirjoittamaan vieraalla englantilaisella nappaimistolla ja siksi tekstistani puuttuvat plkut. Oma tyolapparini ei ole taalla toiminut ja sain ystavalliselta majatalon isannalta lainaksi talon oman tietokoneen. Isantapari lapsineen ovat olleet hyvin vieraanvaraisia ja ystavallisia. Sain lainaksi ison kartan, minka avulla voin reissata taalla saarella. Taalla saan myos toivoa, mita haluan aamiaiseksi. Tanaan ensimmaisena aamunani soin aluksi maitoa ja myslia seka bekonia ja munakasta kahvilla ja tuoremehulla. Hyvalle maistui.
Aamupalan jalkeen lahdin kavellen kohti Isle of Wight Collegea, missa tyoskentelen taman viikon. Isle of Wight Collegessa opiskelee n. 2000 opiskelijaa ja tuo kompleksi vaikutti melko suurelta. Minun oli maara nahda yhteyshenkiloni Pat ja vaikka Pat oli edellisena iltapaivana tullut minua katsomaan ja tuomaan informaatiota Collegesta ja taman viikon lukujarjestykseni niin jouduin kysymaan apua hanen loytamisekseen eraalta rouvalta. Han neuvoikin minua ja hyvissa ajoin klo 8:30 olin Patin toimistossa. Siella taytin lomakkeen, missa kyseltiin minun omia oppimisen ongelmiani ja muita henkilotietoja, join teeta ja keskustelin toimiston tyontekijoiden kanssa. Pat kertoi minulle, etta jokaisella ihmisella on joitakin oppimisen ongelmia, joita lomakkeella kartoitetaan.
Sitten Pat saattoi minut toiseen koulurakennukseen, joka oli juuri syyskuussa valmistunut. Siella tapasin Janen, joka esitteli minulle taloa ja sen toimintoja. Tasta Pathways koulurakennuksesta lahdin eraan erityisopiskelijan Jessican ja ohjaajan Jeanin kanssa bussilla kohti Park Court:ia. Park Court on paikka, missa yli 60-vuotiaat voivat asua ja saada siella monenlaista palvelua. Siella jarjestetaan erilaista virkistystoimintaa ja aktiviteetteja asukkaille. Asukkaat voivat saada pesulapalvelua, heidan vieraansa ovat tervetulleita ja alueella on kaunis puutarha, joka on voittanut useana vuotena palkintoja. Alue oli tosi viihtyisa ja kaunis melko korkealla kukkulalla, josta oli kaunis nakoala meren lahdelle.
Park Courtissa Jessica ja Jean kayvat joka maanantai jarjestamassa talon asukkaille aamupiiria, missa he tarjoilevat asukkaille kahvia, teeta ja kekseja seka samalla he myyvat heille hyvantekevaisyyden hyvaksi nama tarjoilut. Nain he keraavat rahaa hyvantekevaisyyteen. Jokaiselle kerralla myos jarjestetaan arpajaiset ja voittaja sai talla kertaa suklaarasian. Talla kerralla rahat menivat eraan saattohoitoyksikon tyon hyvaksi. Jokaisella kerralla asukkaat voivat itse valita sen, mita vapaaehtoisjarjestoa tai toimintaa he haluavat tukea. Jessica on Collegen erityisopiskelija, jota Jean ohjaa tassa tyotehtavassa. Jessicalla on tyovaltaista opiskelua ja han on siirtynyt juuri kotoa eraaseen hoitokotiin. Kaikki aamupiiriin osallistuneet asukkaat olivat vanhempia rouvia. Esittaydyin heille ja kerroin olevani Suomesta. Meilla oli siella kiva hetki keskustellen ja jutellen kaikenlaista. Rouvat olivat hyvin avoimia ja aktiivisia ja siella keskusteltiin monenlaista aina norjalaisesta nuoruuden rakastetusta Kanadassa asuvaan tyttareen. Meilla oli kiva.
Sielta lahdimme lounaalle Collegeen ja lounaan jalkeen lahdin eraan toisen ryhman kanssa metsakouluun pikkubussilla, mihin mahtui kahdeksan opiskelijaa kolme tyontekijaa ja mina. Tama oli taman ryhman ensimmainen metsakoulu. Aluksi luokassa koko ryhma oli yhdessa ja opettajan johdolla kavimme lapsi sita, mihin olemme menossa. Ryhma oli hyvin innokas lahtemaan metsaan ja heita myos kannustettiin positiivisuuden hengessa tahan retkeen. Luokasta menimme alakeraan, missa jokainen sai omat upouudet kumisaappaat, joihin kirjoitettiin jokaisen oppilaan nimi. Kun kumpisaappaat, retkivalineet, vede, mehut ja koko porukka oli bussissa niin matka alkoi. Me lahdimme Newportista kohti maaseutua. Maisemat olivat upeat ja ilma oli aurinkoinen ja kaunis. Lammintakin oli noin 14 astetta. Kaikilla tuntui olevan innostunut ja hyva mieli. Pysahdyimme eraan metsan kohdalla ja lahdimme kavellen melko lahella olevaa aukiota. Osa opiskelijoista kulki tuettuna ja osa itsenaisesti. Siella jokainen istui ympyran muodossa puunrungon paella. Aluksi opiskelijat ja tyontekijat saivat kukin punaisen nauhan, jonka avulla oli tarkoitus merkita sellainen alue, jonka oppilaat kokivat itselleen turvalliseksi. Muodostimme kolme ryhmaa ja lahdimme sitten ryhmittain rajaamaan tata aluetta punaisilla nauhoilla. Alueen ulkopuolelle oli kiellettya menna.
Taman jalkeen istuimme taas ryhmassa ja kavimme lapi seuraavaa asiaa, joka oli tulen sytyttaminen ja kuuman veden keittaminen, jotta jokainen saa lamminta juotavaa. Kun istuimme ringissa niin ryhman opettaja otti esille tulenteko valineet. Ne olivat pieni metallilevy ja putki, joiden avulla jokainen opiskelija ja tyontekija sai kokeilla tehda kipinoita. Myohemmin opettaja sytytti nailla valineilla tulen laitteeseen, jonka sisalla oli sailio vedelle. Talla Kelly Kettle laitteella vesi alkoi hyvin nopeasti kiehumaan ja me saimme lampimat juomamme. Kun olimme juoneet mehumme me lahdimme takaisin Collegeen ja ensimmainen tyopaivani paattyi tahan. toista lahdin kavellen kohti majataloa ja ostin matkalla Lidlista evasta illaksi.
On ollut ihana puhua englantia, vaikka kieli tuntuu kangertelevankin ja tutustua englantilaiseen kulttuuriin ja naihin upeisiin Isle of Wightin saaren maisemiin. Sain myos Collegelta kayttooni bussikortin, jolla voin vapaasti reissata ympari tata saarta ja tutustua sen nahtavyyksiin. Talla hetkella majatalossa soi Edif Piafin musiikki ja kuuluu iloista puheensorinaa
Kristina Johnson, ammatillinen ohjaaja, Kiipulan ammattiopisto, valmentava koulutus, Punaportti
Kristina Johnson
ammattityönohjaaja
Kiipulan ammattiopisto, sosiaali- ja terveysalan valmentava koulutus
Hämeenlinnan toimipaikka, Punaportti
Käyntiosoite: Hattelmalantie 25, 13100 HML
Postiosoite: PL 13, 14201 Turenki
gsm. 050 390 5871
kristina.johnson@kiipula.fi
www.kiipula.fi
ammattityönohjaaja
Kiipulan ammattiopisto, sosiaali- ja terveysalan valmentava koulutus
Hämeenlinnan toimipaikka, Punaportti
Käyntiosoite: Hattelmalantie 25, 13100 HML
Postiosoite: PL 13, 14201 Turenki
gsm. 050 390 5871
kristina.johnson@kiipula.fi
www.kiipula.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti