VL:

Täällä Lissabon taasen huhuilee...Tänään olin apuohjaajana paperityöpajassa jossa tehdään hienoja koriste-esineitä myyntiin, olin myös jälleen liikuntatunneilla pelaamassa boccaa ja maalaustaiteilijan työpajassa... Vitor Pi...uskomaton mies.

 Olen kuullut surullisia tarinoita vammaisista ihmisistä, joiden elämä voisi olla täysin toisen lainen, ellei vanhemmat olisi hylänneet, kuolleet tai olisi rahaa. Tapasin CP-vammaisen pojan, joka oli ulkoisesti vaikeasti spastinen mutta kognitiiviselta tasoltaan hyvin älykäs. Ohjaajat kertoivat, että jos vanhemmat kykenisivät tukemaan ja auttamaan lastaan hän voisi opiskella haaveilemaansa tietokoneinsinöörin ammattia. Ligassa hänen vastuullaan on monenlaisia tietokoneella tehtäviä töitä.Hän tekee esim.aikataulut ja lukujärjestykset. Pitää kirjaa keitä on tullut paikalle jne. TEkeminen on hidasta mutta taidot paljon omiani paremmat.

Kaikille asiakkaille jutellaan paljon.Työntekijät tuntevat asiakkaat niin hyvin, että tietävät jokaisen kiinnostuksen kohteet ja asiat joista he pidä. Minun tuutorini Ana Laura on fysioterapeutti. Aamulla hän piti terapiaa vaikeasti kehitysvammaiselle ja pyörätuoliin sidotulle pojalle. Terapia oli rankka ja vähän kivuliaskin. Ana Laura jutteli pojalle koko ajan. Terapian jälkeen kysyin mitä poika alkoi nauramaan. Ana Laura kertoi pojan suosikkitarinan olevan se, kuinka Ana Laura ja hän lähtisivät juoksemaan lujaa, pakenisivat ja jättäisivät pojan äidin kauas taakse, eikä äiti pystyisi määräämään asioita joista poika ei pidä.Tarinaa hän kertoi hyvin humoristisesti ilmein, elein ja äänenpainoin. Tämän tarinan avulla Ana Laura kertoi saavansa vaikeat asiat tehtyä.

Tämän päivän elämys oli maalaustaide. Jälleen kerran todella monentasoiset ihmiset tekivät taidetta. Vitor Pi on taiteilija, joka on tullut Ligaan yli 20 vuotta sitten. Tullessaan hän ei tiennyt vammaisuudesta tai erityisyydestä mitään. Vitor kertoi oppineensa kaiken tietämänsä asiakkailtaan. Kuva, jossa on monia kasvoja värikkäilläalustoilla on vaikeasti vammaisen miehen maalaama. Hän ei pysty käyttämään käsiään eikä jalkojaan. Tuolissa pysyäkseen hän tarvitsee vyön, eikä hän pysty puhumaan.Taulun hän on maalannut otsaan kiinnitettävän pannan avulla. Pantaan kiinnitetään sivellin eli hän maalaa päätään liikuttamalla pensseli otsassa. Hän maalaa aina samanlaisia kasvohahmoja. Vitor Pi oli kehittänyt maalaamista varten uskomattomia apuvälineitä. Luovuudella ei todella ollut rajaa. Näin mm. leluauton, jonka molemmin puolin oli kiinnitetty pensselit.Ellei sivellin pysynyt kädessä pystyi maalaamaan ajamalla pikkuautioa. Näin pyörätuolin, jonka sivuille oli kiinnitetty lukuisa siveltimiä, näin ranteisiin sidottavia pensseleitä, harjanvarsiin sidottuja siveltimiä, joilla pystyi maalaamaan, jos kädet olivat hyvin jäykät. Harjanvarsi laitettiin olkapäälle ja siten pystyit pitämään siitä kiinni kaksin käsin. Uskomattominta oli eräs nuori nainen, joka pystyi olemaan ainoastaan makuuasennossa ja pää oli vääntynyt sivulle, eikä hän saanut päätä suoraan. Vitor Pi oli keksinyt hänelle matalan sängyn ja pehmustetun sängynpäädyn, jonka yli naisen kädet ylsivät lattialla olevalle paperille. Koska nainen ei saanut päätä suoraan oli vastapäätä peili,  jonka kautta hän pystyi maalaamaan. Tässä paikassa nämä vammaiset ihmiset olivat taiteilijoita ja heitä myös puhuteltiin taiteilijoina. He olivatjärjestäneet taidenäyttelyitä ja tehneet oman taidekirjan taiteilijaesittelyineen. Toivon, että saisin yhden sellaisen itselleni. Tauluja myydään ja rahat käytetään Ligan toimintaan. En osaa sanoin kertoa, kuinka vaikuttava eräs taidenäyttely oli, jossa tauluihin oli yhdistetty taiteilijoiden ajatuksia. Tässä on vain pieni osa Vitor Pi:n ideoista. Olen vieläkin niin hämmentynyt, että en osaa jäsentää ajatuksiani hyvin. Vitorin sanoin: rajoitukset ja rajoittuneisuus on ainoastaan meidän päässämme, ei näissä ihmisissä.

Kati

Seurakuntaopisto