Päätimme aloittaa toisen työpäivän rytinällä, jotta saisimme urakkamme varmasti viikossa valmiiksi. Ihan puikkoihin aamu ei kuitenkaan lähtenyt menemään. Klo 8.13 Tuomas huusi yllättäen: "Jaa, jaa, se on go, go, go!" Ja samalla hän olikin jo ulkona ovesta työvaatteissaan. Jouni luonnollisesti tarkisti varavaatteitaan, vesipulloaan, ynnä muita henkilökohtaisesti tärkeitä asioitaan vielä viidettä kertaa. Tuomaksen käskyn säikyttämänä Jouni hyppäsi puoliksi kenkiinsä ja konkkasi Tuomaksen perään. Ovi äkkiä tarkasti kiinni ja käytävään. Tuomas kuitenkin seisoskeli käytävässä rauhassa ja katseli ikkunasta.
Tuomas:"Jaa hei, otiks sä sen avaime?"
Jouni:"Een..."
Tuomas:"Jaa, emmääkää."
Hetken hiljaisuus, varovainen taskujen puristelu ympäri kroppaa ja toteamus, että nyt ei sitten päästä takaisin kämpille hetkeen. No ei auttanut kuin kävellä nopeasti autolle, jossa Hanni ja pojat jo odottelivat intoa täynnä kuin ilmapallot.
Hanni lupasi hoitaa avainasian, joten meidän ei sitä tarvinnut koko päivää stressata. Asia, jota stressasimme enemmän oli hevoset. Miten selvitämme välimme hevosten kanssa, ettei meidän tarvitsisi ajoittaa toimiamme sen mukaan, miten pollet liikkuvat tallilla?
Yön aikana jotain oli kuitenkin muuttunut. Joshi, tuo neljä-vuotias korskea musta orhi, ei näyttänytkään enää hampaitaan ja luimistellut korviaan meidät nähdessään. Teimme Joshin kanssa sinunkaupat noin vaan ja itseluottamuksemme kohosi taivaisiin. Lapsia oli paikalla enemmän kuin ensimmäisenä päivänä, joten sana keltaisten pienten miesten hämmästyttävistä pedagogisista oivalluksista oli kiirinyt pitkin maakuntaa. Jaoimme porukan kahteen yksikköön. Tuomaksen tekninen lattiaryhmä ja Jounin, jos mahdollista, vieläkin teknisempi haravointiryhmä.
Tuomaksen ryhmä sai lattian koolinkit valmiiksi sekä kolmasosan lattian kannesta kiinnitettyä. Jounin ryhmä haravoi ja siivosi kanien ja marsujen ulkoaitauksen sekä suoritti määrämittasahauksia Tuomaksen ryhmälle. Lapset saivat käsiinsä myös maaleja, joilla alkoikin kaniaitauksen innokas maalausurakka kaikissa sateenkaaren väreissä.
Töiden päätteeksi saimmekin avaimet vuokraemännältämme, joka oli ajoittanut juoksulenkkinsä juuri meidän tarpeidemme mukaan. Päiväunien jälkeen ilta kului pastaa ahmiessa ja Eurosportia sekä uutiskanava Al Jazeeraa ihmetellessä. Juusto-ostoksilla kävimme vielä juuri ennen supermarketin sulkemisaikaa. Rujon näköinen vartija otti meidät kuitenkin avosylin vastaan, olihan juustohätämme mitä suurin ja olimmehan jo edellisenä iltana pyörineet fiksunnäköisinä pitkään samassa myymälässä.
T & J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti