Seikkailu lumisessa Kiirunassa jatkuu. Eri yrityksiin on jalkauduttu ja näyttää jopa toiveikkaalta muuten, mutta….. se pakko-ruotsi – siinä mielessä se on pakko eli sitä on täällä osattava. Englanti on hyvä apu, mutta aina törmää siihen että arjen työskentelyssä ei ilman ruotsia pärjää. Suomea tai meän kieltä osaavat vain vanhemmat ihmiset ja heitä ei juurikaan ole enää työelämässä. Tokihan täälläkin on nyt hankalaa työllistyä, kun raudan maailmanmarkkinahinta on alhaalla. Mutta monilla aloilla on tarvetta, talonrakennus, catering jne… Asuntopula tuntuu olevan kohtuullisen akuutti. Tosin osalla firmoista on omia vuokra-asuntoja, joten asunnon saanti riippuu mihin hakeutuu. Mutta uutta matoa koukkuun eli täällä viikko jatkuu yhteistyökuvioiden metsästämisellä.
Jari Luovista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti