Pilvetön taivas avautui 3. päivän aamuna. Reippaat työmiehet tarttuivat hanakasti töihin lapsien kanssa. Hevosten läsnäolo ei pahemmin enää häirinnyt ja lähempää tuttavuutta tehtiinkin jo Joshin kanssa, joka oli porukan rauhallisin hevonen. Kolmannen päivän aikana valmistui lattia, jota olimme tehneet kuin Iisakin kirkkoa leiriläisten kanssa.
Illan suussa Jurgen, meidän saksalainen asiamiehemme, tuli hakemaan meidän asunnoltamme ja vei meidät paikalliseen kylpylään Bad Salgauhun, mikä poikkesi suomalaisesta virkistyslaitoksesta melkoisesti. Kylpylässä oli kaksi erillistä osastoa. Toisessa osassa oli perinteinen suomalainen kylpylämeininki ja toinen oli saunaosasto saksalaisittain, mikä olikin kokemuksen arvoinen. Kiinnitämme lukijan huomion etenkin saunaosastoon.
Ennen osastolle menoa kaikki vaatteet riisuttiin ja pukeuduttiin kylpytakkeihin ja otettiin pyyhe mukaan. Kylpytakeissa mentiin itse saunaosastoon, mikä oli avara tila, jonka reunoilla oli erilaisia ja eriasteisia saunahuoneita. Avarassa tilassa oli myös baari, josta voi ostaa viilentäviä juomia saunomisen lomassa. Avaran tilan päässä oli myös lepohuone, jossa voi killitellä syntymäpuvussa rantatuolissa tai ottaa vaikka nokoset. Saunaosastosta pääsi myös ulos puutarhaan, jossa voi käyskennellä tarhan laatoitetuilla käytävillä. Tarhan perällä oli myös erikseen puurakenteinen saunarakennus, joka oli nimetty suomalaiseksi saunaksi.
Itse saunomisrituaali oli, suomalaisittain katsottuna, kovin erikoinen, melkeinpä huvittava. Joka alkavalla tunnilla oli eri saunoissa saunomisseremonia, jota johti löylynheittäjä. Löylynheittäjä ei todellakaan ollut mikään sodan käynyt Lotta, vaan pikemmin kuivakka saksalainen akka, joka mulkoili vihaisesti ympärilleen. Tässä vaiheessa pitää kertoa, että löylyä ei saa missään nimessä heittää kukaan muu kuin löylynheittäjä. Saunoissa ei ollut edes kiulua saatikka löylykauhaa.
Seremonia alkoi sillä, että saunojat menivät saunaan odottamaan löylynheittäjää. Sitä ennen he olivat riisuneet kylpytakkinsa saunan edessä olevaan naulakkoon. Pyyhe, joka oli mukana, laitettiin laudeliinaksi. Joka kerta ennen löylynheittäjän tuloa sauna oli tupaten täynnä alastomia ihmisiä odottaen heittäjän tuloa. Löylynheittäjän virka ei todellakaan ollut mikään mikä tahansa työ vaan todellista työtekoa sanan todellisessa merkityksessä. Tekniikka, jolla hän pyyhettä heilutti löylynheiton jälkeen, oli vertaansa vailla. Siinä kalpenee useampikin cheerleader ja Aira Samulin yhtä aikaa. Ennen "suomalaisen" saunan löylyjä, jokaiselle jaettiin myös jäämurskaa jolla sai itseään vilvoitella.
Mieleenpainuvin kokemus oli erään saunaseremonian yhteydessä ollut "hunajasively". Kesken saunomisen löylynheittäjä käski kaikki ulos. Siinä me sitten miehissä ja naisissa marssimme Aatamin asussa saunan vieressä olleeseen pieneen suihkutilaan. Tilaan mennessä meidän piti ottaa löylynheittäjän kupista, tarkan valvonnan alla ettei kukaan vain luistanut, puolikourallista Rosson ravintolaketjussa tarjoiltavan majoneesin näköistä dippiä. Tätä ainetta hierottiin vartaloon. Saanen tässä vaiheessa huomauttaa, että joka puolelle. Sen jälkeen palattiin saunaan ja löylyn heittäminen jatkui muutaman hetken. Lopputulema oli tietysti se, että silmät ja muutkin aukot olivat täynnä tätä hunajantuoksuista mahlaa. Tästä suomalaiset saunojaurhot olivat tietysti todella pöyristyneitä ja oli todella lähellä, etteivät he reklamoineet kyseisen kylpylän johtoporrasta siitä minkälainen kuva suomalaisesta saunasta annetaan saksalaisille.
Kylpylän pelasti reklamoinniltamme sen allasosastolla olleet erinomaiset vesihierontalaitteet, jollaisia suomalaiset työjuhdat eivät olleet ennen nähneet saatikka kokeneet. Tämän kiertävän vesihierontamyllyn oli kehittänyt paikallinen poppamies jo kauan ennen meidän päiviämme.
Kylpylän jälkeen kävimme vielä saksalaisen asiamiehemme kanssa ihastelemassa Bad Salgaun vanhaa keskustaa, jossa söimme paikallista pastaherkkua. Syötyämme bongasimme torin laidalta vuonna 1518 rakennetun kauniiksi restauroidun puurakenteisen talon, mikä oli todella vaikuttava näkemys valaistuksessaan.
Kotiin päästyämme uni tuli silmään ennen kuin ehdimme kissaa kuiskata, kiitos päivän ulkona työskentelyn, kylpylän, hyvän ruuan sekä mukavn ja vieraanvaraisen seuran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti