Työelämäjakso Pohjois-Ruotsissa ja –Norjassa alkaa olla kotimatkaa vaille valmis. Keskiviikkona sain ihailla Pohjois-Norjan jylhiä maisemia ajellen kiharaisia pikkuteitä kohti Borkenesia vierailemaan Rå videregående skolessa. Tapasin siellä ison joukon opettajia, joilla oli erityisopiskelijoita opetettavinaan. Keskustelimme maidemme erilaisita koulutusjärjestelmistä ja siitä mitä kaikkea yhteistä oli. Koulu huolehtii ammatillista opinnoista kaksi vuotta ja sitten he menevät työelämään toiseksi kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen saavat tutkinnon. Toisin kuin meillä työssäoppimisen aikana koulu on tiiviisti mukana työpaikalla tapahtuvan koulutuksen osalta Norjassa tai ainakin Borkenesissa he eivät ole oikeastaan lainkaan. Osin varmaan johtuu siitä, että tuo työelämässä tapahtuva kaksi vuotinen oppiminen on aikaa, josta opiskelija saa palkkaa. Eli on tavallaan 2+2 –malli, mutta jäin ihmettelemään kuitenkin sitä että koulu ja työpaikka eivät ole millään tavoin yhteyksissä. Erityisopiskelijoiden osalta noiden työpaikkojen löytyminen on haaste ja oppilaitos on monille näistä joutunut järjestämään omia työkuvioita. Meillä oli hyvin antoisaa ja mielenkiintoista keskustelua koulujärjestelmiemme erilaisuuksista ja yhtäläisyyksistä. Yksi asia mikä heitä vaivasi oli se, että miten Suomi pärjää niin hyvin Pisa-tutkimuksissa.
Borkenesin koulun kanssa sovimme, että tämä tapaaminen oli avaus ja katsomme miten yhteistyötä voi tehdä ja sen kautta kehittää oppilaitostemme toimintaa. Jäi tosi hyvä fiilis tuosta päivästä Borkenesissa ja varmasti tavalla ja toisella tiivistämme yhteistyötä.
Torstaina vierailin Yrkesfaglig Opplæringskonttorissa Harstadissa. Siellä puolestaan organisoidaan työpaikkoja opiskelijoille. Ihan tarkalleen en päässyt toimintaan sisälle, mutta he järjestävät työpaikkoja näille opiskelijoille eli tuon jälkimmäisen kaksi vuotta. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tilanne oli haasteellinen, koska yritykset maksavat opiskelijoille palkkaa, niin he odottavat saavansa sille vastinetta. Yhteistyön osalta jatkossa ei osattu löytää tällä hetkellä mitään selkeää konkretiaa, mutta varmaan sieltä löytyy monia asioita ja tahtotilaa löytyi.
Norja jäi sitten illalla taakse ja ajelin lähemmäksi Suomen rajaa eli Pajalaan. Tarkoitus oli tavata paikallisen oppilaitoksen rehtoria, mutta se peruuntui. Näinpä sitten jää nähtäväksi löytyykö täältä työssäoppimispaikkamahdollisuuksia..... Etuna täällä olisi, että paikallisesta väestöstä iso osa puhuu suomea.....tai no ehkä enemmän meän kieltä, mutta sitä jopa ymmärtää.
Varsinaisen koosteen/loppuraporttiblogin kirjaan viikonloppuna
Jari, Luovista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti