Päivä uudessa erityiskouluissa!

Hellettä ilmassa ja paikalliset kulkevat talvivaatteita, mutta talviajan nyt toki on, + 25 C! Varhain aamulla hyppäsin uuden koulubussin kyytiin ja suuntasin Argon toiselle koululle, joka sijaitsi 80 km Ateenasta sisämaahan. Matkalla otimme kyytiin seitsemän erityisoppilasta ja matka PIreuksesta Ateenan toiselle laidalle vei 2,5 tuntia! Pääsin tutustumaan kahteen erityisluokaan  ja työskentelemään yhdessä erityisopettajien kanssa. Ohjasin hahmottamiskykyä ja tarkkaavaisuutta kehittävien palapelien rakentamista, autoin ruokailussa ja peseytymisessä. Merkittävin ero Pireuksen erityiskouluun oli se, että tähän erityiskouluun tulleet oppilaat eivät olleet pääsääntöisesti käyneet mitään koulua ennen tämän koulun aloittamista. Monen yksinkertaisen taidon oppimisen aika oli ohi, ja tätä useimmat opettajat pahoittelivat. Vaikeasti vammaisen lapsen saaminen on koettu häpeänä, ja siksi vanhemmat eivät ole halunneet lapsen aloittavan mitään koulua. Vasta kun asenteet ovat muuttuneet, perheet ovat avautuneet tilanteestaan ja hakeneet vammaiselle lapselleen paikkaa erityiskoulusta. Koulun rehtori oli varannut minulle audienssin, kuten hän sitä nimitti, ja sainkin perusteellisen ja hyvin rehellisen kuvauksen erityisopetukseen tämän hetken tilasta Kreikassa. Useimmat opettajat tekevät jatkuvasti kahta työtä, opettavat päivät ja antavat illat yksityisopetusta klo 17-21. Muuten ei 300 -500 euron kuukausipalkalla perhettä elätä. Tähän ei voinut oikein mitään muuta kuin pahoitella tilannetta ja valaa luottamusta siihen, että ehkä jo vuoden päästä kaikki on varmasti jo paremmin. Onhan se? TV. Tuula Kinnunen Pireuksesta