keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Myyjäisten jälkeen


Lontoon merimieskirkolla on joulumyyjäiset ohi. Kävijöitä oli viiden päivän aikana yli 10 000. Kaikkia ei saatu edes laskettua. Viikonloppuna oli samalla Skandinaaviset markkinat ja koko katu oli suljettu ja täytetty myyntikojuilla Norjan kirkolle asti.

Myyjäisten päätyttyä kello viisi alkoi purku ja kirkkosali oli yllättävän nopeasti ennallaan.



Kesken purku-urakan oli pakko välillä istua. Tyylivirhe tahi ei, niin lenkkarit oli reissun pelastus. Minä siis istun vasemmalla.

Maanantaina oli kirkko kiinni ja saimme pitää vapaapäivän. Ja senkin iloisesti kävelin ympäri Lontoota. Iltapäivällä Westminster Abbey kerkisi mennä turisteilta kiinni, mutta iltamessuun pääsin osallistumaan. Kuoro lauloi ihanasti ja "isän" englannin kieli oli kuin vanhoista elokuvista. Hyde Parkin winter wonderland oli pettymys.

Tiistai oli sitten Pallero-päivä. Noin kolmevuotiaat ja sitä pienemmät lapset äitiensä ja isiensä kanssa valtasivat kirkon ja kirkkosali muuntui mm. autoradaksi. Täällä kirkkosali on monessa käytössä. Leikkien jälkeen maittoi ruoka, jos malttoi istua paikoillaan.



Muuten päivä meni myyjäisten jälkiä korjaillen. Pyykkiä pestiin urakalla ja silitysrauta höyrysi koko päivän. Suomesta tullut pakastekontti lähti takaisin Suomeen ja täältä vuokratut isot pakastearkut ja grilli haettiin myös pois.

Palveluvastaava Mervi Mattila kertoi pitkälti vapaaehtoisvoimin tehtyjen myyjäisten haasteesta saada riittävästi vapaaehtoisia. Osa tulee joka vuosi Suomesta auttamaan ja paikalliset suomalaiset ovat upeasti mukana. Monelle tämä on perinne. Viimeiset Suomesta tulleet vapaaehtoiset lähtivät tänään kotiin. Kahta hassua punapäätä tulee vielä ikävä.

Oli ihanaa kuunnella myyjäisten kahvilassa kuinka täällä asuvilla kieli vaihtuu lennosta toiseen. Itsekin sain jo suuni lopulta auki. Ja kuinka kohteliaita paikalliset ovat. Love, darling ja sweetheart tulee ihan sujuvasti. Kaupan kassa sanoo: Good morning, darling. Nuori poika antoi metrossa minulle istumapaikan: here, love. Hidas hämäläinen tuijottaa vaan suu auki. Ja se please! On muuten vaikea sana.

Mutta kivaa on ja vielä jatkuu työt.
missähän järjestyksessä tämä nyt latautuu blogiin?

Terveisin Tiina Lontoosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti