Aamupäivällä olin aluksi vaikeimmin vammaisten luokassa piipahtamassa. Kansallisuuksia oli useita ja yksilölliset tavoitteet näkyivät luokan seinällä.
Autististen opiskelijoiden ryhmässä tutustuin kommunikointiopetukseen. Aiheena oli meren elämä.
Aluksi opiskelijat saivat merkitä itsensä läsnäoleviksi. Kommunikointiharjoitusten tueksi jaettiin kuvalliset ohjeet, kosketeltavat materiaalit ja jo aikaisemmin käytetyt viittomat korvasivat osin puhetta. Viestintä oli monikanavaista. Onnistumisista kannustettiin runsaasti. Luokassa vietetyn evästauon jälkeen opiskelijat keskittyivät värittämään meritähtiään. Yhtä opiskelijaa kiinnosti kovin valokuvaukseni, mikä antoikin hyvän syyn vastavuoroiseen kommunikointiin hänen kanssaan. Banaaninkuorenikin vietiin roskiin yhdellä pyynnölläni, mikä tässä ryhmässä oli melkoinen saavutus.
Iltapäivällä lähdin kolmen opiskelijaryhmän kanssa teatteriin keskustaan. Pyörätuolia käyttävät menivät bussilla ja kävelevät metrolla. Siinä olikin vahtimista, sillä joukkue oli melko suuri. Katujen ylityksissä avustajat jäivät varmistamaan liikenteen. Opettaja oli pomo, ja kaikki tiesivät roolinsa. Mc Donalds ruokailuihin sujui ongelmitta. Opiskelijat joutuvat itse maksamaan tällaisten retkien kulut.
Esitys oli englantilaisille tuttu Railway children, missä istuimme rautatien varrella katsomoissa. Oikea veturi tuli muutaman kerran näyttämölle. Hieno esitys ja kaikki opiskelijat jaksoivat sen hyvin.
Elina Kopu
Validia ao
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti